torstai 10. maaliskuuta 2011

Kissakirjoista

Unni Lindell (teksti) ja Nina Reistad (kuvat):
Pidä varasi! Tässä tulee jumala ja se on kissa

"Minulle on aivan sama, oletko ilkeä, kaunis, arka, rohkea vai avuton. Löydän joka tapauksessa sen ainoan lattiaa halkovan auringonkajeen. Siihen käyn makaamaan ja annan ajan muuttua hetkeksi.

Ehkä katson sinua koppavasti, ivallisesti, huokaan - ja käännyn pois. Yritän opettaa sinulle yksinkertaisia asioita: Päästä minut ulos. Päästä minut sisään. Olet idiootti. Haluan ruokaa. Leiki kanssani. Päästä minut ulos. Päästä minut sisään. Suljettuja ovia en siedä, olenpa sitten ulkona tai sisällä. Haluan sisään kun haluan ulos - ja päinvastoin.

Voin auttaa sinua pakkaamaan, kirjoittamaan, lajittelemaan lehtiä, pyyhkimään pölyjä sängyn alta ja ripustamaan pyykkiä. Siis vain jos viitsin.

Vaikka talosi onkin täynnä tyynyjä ja mattoja ja tuoleja, usein päätän istua juuri näppäimistölläsi tai hetki sitten tulostamasi käsikirjoituspinon päällä. Teen niin, koska ansaitsen sen.

Pystyn todella istumaan aika hiljaa, kunnes tuulenväre rapisuttaa lehtiä pihanurmikolla. Silloin syöksyn ammuksena ovesta ja halki ilman. Kun harmaa tai musta turkisjuova, nuolena poikki ruohikon. Myöhemmin tulen takaisin. Ehkä näet silmistäni, että olen aikonut valehdella: "Ei, en minä ketään ole tappanut!"

Johon Naukulan likat toteavat: "Mitä, mitä, MITÄ? Ei yhtään juttua MEISTÄ."

10 kommenttia:

  1. Voi Naukulan Mamma, eikö olekin ihania runoja! Luin kirjaa ystäväni luona ja melkein vetistelin. Pian saan sen itsekin.

    Juuri tällä hetkellä Minni päätti istua näppäimistölläni. Se ansaitsee sen - ehdottomasti.

    Minnin mamma

    VastaaPoista
  2. "Teen niin, koska ansaitsen sen."

    Kyllä tuossa minusta puhuttiin niin Naukulan likoista kuin kaikista muistakin kissoista.

    Voi että, juuri kun olen teille molemmille vakuutellut omassa blogissani, että joo, hieno kirja, mutta jos vasta hetken päästä kun jo ostin kasan kissakirjoja... niin, kyllä tuokin on nyt saatava samaan syssyyn, kiitos Naukulan ja Mimmin blogien ja kommenttien! :)

    VastaaPoista
  3. Voi kultsut, ei mun mielestä tarvinnut edes mennä rivien väliin, ihan riveiltä voi lukea TEISTÄ :-DD Varmasti!

    VastaaPoista
  4. Minnin Mamma: Niin ansaitsee, ehdottomasti!

    Jenni: Niin se vain on! Jos on menettänyt sydämensä kissoille, niin siihen kyllä sitten liittyvät kirjatkin!

    Zepa: Mitä enemmän tätä lukee, sen varmemmin voi todeta sen käsittelevän myös Naukulan likkoja!

    VastaaPoista
  5. Olen ihan samaa mieltä Zepan ja Jennin kanssa, tuossahan puhuttiin nimenomaan Naukulan tytöistä <3 <3 NIIN kissamaista tekstiä, että luulisi ihan tyttöjen itse veistelleen lauseet. Oletko varma, että tiedät kuka Unni Lindell -kirjailijanimen takana on?

    VastaaPoista
  6. Katjusha: Sen varmaan löytääkin ihan jostain kirjakaupasta!

    Saila: No, norjalaiseksi on Unni Lindelliä väitetty. Norjalaiseksi? Mitä? Voisiko olla? Eiiii. Onko kaiken takana Ransu??

    VastaaPoista
  7. :-D Oho. Ei kai? Ransulla kuluu kaiket päivät rakkauden töissä, ei kai se ehdi kirjoja riipustamaan. En ole huomannutkaan Ransussa kirjallisia lahjoja. Kyllä sen täytyy olla joku muu!

    VastaaPoista
  8. Huti meni arvaus! Olisihan se pitänyt tietää ettei rakkauden lähettiläs ehdi. Kukas muu se sitten voisi olla? Missäs niitä Norjalaisia nyt onkaan.....

    VastaaPoista
  9. On muuten oivallinen kirja! Ihan varuilta täytyi lukea se itsekin, ennen kuin annoin kappaleen joululahjaksi serkkutytölle ;D

    Liekö Naukulan neideillä kirjallisia lahjoja? Nokkelat neidithän voisivat hyvin kätkeytyä norjalaisen salanimen taa...

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.