keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Ensitapaaminen

Elokuussa 2003

Helmi kotiutettiin Naukulaan niin, että kuljetuskoppa iskettiin keskelle silloisen olohuoneen lattiaa. Ovi auki ja sitten vaan katsottiin mitä tuleman pitää. Ensimmäisenä paikalle tuli utelias Onni, joka ei yleensäkään vähästä säikähtänyt. Ei sitten edes Helmi Orvokista. Helmistä tulikin heti Onnin kaveri


Wilmasta Helmi vaikutti kovin epäilyttävältä tyypiltä. Tunne olikin selkeästi molemminpuolinen. Kesti aikansa ennen kuin nuo kaksi leidiä saatiin samaan kuvaan.



Valitettavasti ensitapaamisen aikaan ei käytössä ollut vielä digikameraa, niin kuviakin on suhteellisen vähän. Taas on näköjään säästetty väärässä kohdassa!

Siitä se sitten kuitenkin lähti. Naukulan likkojen yhteiselo.

13 kommenttia:

  1. Ihana kertomus likoista. Ja nyt he on niin yhden ja saman Naukulan likkoja. Onni oli varmaan hellyttävä ja mukava kissa.

    VastaaPoista
  2. On miten jännittäviä hetkiä! Ja oi miten hauskaa, että sinulla on nyt se skanneri ja käytät sitä ahkerasti. :)

    VastaaPoista
  3. Kaikkeen tottuu... Helmi Orvokkiinkin ja siitä, mihin tottuu saattaa ruveta tykkäämään. Siltä tuo nyt vähän näyttää :)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, että Wilmasta ja Helmistä on tullut ystävät. Ehkä Onni näytti esimerkkiä. :)

    VastaaPoista
  5. Paula: Niin oli! Onni(kin) oli ihana.

    Jenni: Niin :) Minä kuvittelin, että paperikuvia olisi ollut enemmänkin, mutta aika vähän loppujenlopuksi. Eläköön digiaika!

    Millan: Niin. Kyllä täällä vähän tykätään <3

    VastaaPoista
  6. Sirpa ja Kollo: Oi, te ehditte väliin. Kyllä täällä ystävyksiä ollaan!

    VastaaPoista
  7. Tällaiset muistelot ovat ihania :) Itsekin kerron omista "ensitapaamisistani" kissojeni kanssa oikein mielelläni... kuulijakuntaa ei vain tahdo riittää :D

    Lyytin ja Vapun mutkattomasta ensitapaamisesta jaksavat sen sijaan kuunnella ei-kissaihmisetkin: Vappu nukkui kuljetuskopassa, Lyyti nuuhkaisi kaveria ja päätti käydä kylkeen tutimaan. Automatkalla kotiin Vappu heräsi kerran ja tuumi, että vieressä hurisee varmastikin sisko :)

    VastaaPoista
  8. Ihana ensitapaaminen! Sellainenkin muisto tuli mieleen kun eräs Pele Herra pienenä kisuna tapasi ensi kertaa Titina neidin (maltankoira) ja muistelisin että jossakin vaiheessa Titina kuljetti Peleä niskasta suussaan, liikkistä! Näistä kellastuneita kuvia muistona.
    T. Peppi

    VastaaPoista
  9. Helmi on aika epäilevän näköinen tuolla puun takana! Mutta hyvät ystävät niistä taisi Wilman kanssa tulla. :)

    Onni on ollut komea kissa ja varmaan muutenkin mukava.

    VastaaPoista
  10. Että onkin söppeli pikku-Helmi :-)

    VastaaPoista
  11. Viimeisen kuvan ilme kyllä kertoo paljon... tuon pedon kanssa mä en ainakaan ala kaveeraamaan... Mutta ei se ensivaikutelma aina ratkaise kaikkea!

    VastaaPoista
  12. Näitä tälläisiä hetkiä on mukava muistella, miten kukakin kissa toiseensa tutustui. Joskus kesti päivän kax, joskus vain pieni hetki...
    Meillä on tainnut sujua nuo tutustelut aina sutjakkaasti ja hienosti.

    VastaaPoista
  13. Ella: Näissä foorumeissa jaksetaan kuunnella :) Vapun ja Lyytin tarina on kyllä vertaansa vailla.

    Peppi-anonyymi: Niin vanhoja kuvia täällä ei vielä olekaan skannailtu. Muistan yhdenkin jossa on yksi pieni tyttökin...
    En kuintenkaan minä :)

    Heidi: Molemmat likat olivat hyvin epäileviä. Ja Onni oli ihana jätkä <3

    Zepa: Oli se söppeli. Ja on vieläkin :)

    Viivi: Olivat petoja toisetensa silmissä ;) Ehkä joskus vieläkin, mutta aika harvoin onneksi.

    Katjusha: Se on hienoa se :)

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.