torstai 27. lokakuuta 2011

Täti on vähän vihainen

Kurinpalautus

On ylämäkiä ja on alamäkiä. Juuri kun sitä ajattelee, että vihdoinkin mennään parempaan suuntaan, tapahtuu käänne. Eilen illalla Tarmo kehtasi tulla häiritsemään meidän nukkumaanmenohetkeä ja kyytiähän siitä seurasi. Tänä aamuna Tarmo yritti käydä vessassansa ja lisää kyytiä. Kaikista järkyttävintä oli kuitenkin, kun Tarmo kehtasi hypätä pöydälle kun Helmi-täti siellä rentoutui. Ei ollut hyvä ratkaisu Tarmolta se.

Täti ja sen puuhka.
 "Mä oon tääl ihan hiirenhiljaa ku täti on vihanen."

Koska Tarmo on täällä koeajalla Pelastetaan kissat 24 ry:stä, täytyy minun kohta miettiä miten jatkamme. Viikko alkaa loppua ja minä menen sitten töihin.

25 kommenttia:

  1. Voi täti!
    Voi Tarmo!
    Voi Mamma!
    Voi itku mikä tilanne!

    VastaaPoista
  2. Siinä vasta miettimistä onkin. Viikko on kuitenkin aika lyhyt aika saada kunnon varmistus, varsinkin, jos haluaa kissojen oikeasti tulevan hyvin toimeen eikä vain sietävän toisiaan. Tottakai tuollaiseen suloiseen tikruun vielä kiintyy nopeasti.

    VastaaPoista
  3. Ei tuo nyt minusta aivan huolestuttavaa ole.
    Kissat tutustuvat toisiinsa pikkuhiljaa, eikä Helmi ole ollut mitenkään raivoisan suhiseva kaiken aikaa (ei kai?), vaan lähestymistäkin on tapahtunut.
    Olen melkein varma että mamman palattua töihin asiat loksahtavat paikoilleen itsestään - niin meillä kävi, kun Olli tuli meille.

    VastaaPoista
  4. Meillä en tarkkaan tiedä Paavon & Harmin taustoja, mutta tiettävästi Harmi haettiin eläinsuojeluyhdistykseltä Paavon seuraksi, kun Paavo oli pentu (ja luultavasti liian aikaisin vieroitettu...).
    En tiedä mitä heidän entiselle omistajalleen sitten tapahtui, mutta tämä ei kyennyt enää hoitamaan kissoja hyvin (kissoilla oli punkkeja ja Paavo oli hyvin laiha, mutta muutoin kissoja kohdeltiin hyvin, koska näillä on niin hyvä luottamus vieraitakin ihmisiä kohtaan) ja kissat päätyivät eläinsuojeluyhdisykselle, josta Harmi oli siis kotoisin.

    Meille tullessa kissoilla oli aika kireät välit, koska ilmeisesti ne olivat joutuneet tappelemaan ruuasta. Harmi oli selkeä johtaja eikä suvainnut aluksi esim. Paavoa viereensä nukkumaan ikkunalaudalle.

    Nykyäänhän tilanne on jo täysin muuttunut eli Paavo ei ole enää liian laiha :D ja kissat nukkuvat mieluusti lähekkäin ja leikkivät keskenään.

    Pointti oli siis, että noin lyhyen ajan perusteella on vaikea tehdä johtopäätöksiä ja näin ulkopuolisen silmin näyttää siltä, että tutustuminen tuntuu etenevän hyvin. Mutta nämä ovat vaikeita päätöksiä, kun kissojen kanssa ei voi puhua ja kysellä tuntemuksia!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kun kerroit mistä tämä vesseli on tullut. Vähän arvelinkin että olet sellainen ihminen joka katsoo eläimien parasta laajemmin.

    Meillä Leevi löi kovaa Jaffaa kahden viikon ajan. Menetin jo uskoni siinä vaiheessa, mutta yks eläin-ihminen vaan sanoi, että kyllä se siitä, ja niinhän se, rauha tuli taloon.

    Minusta Helmi ja Tarmo ovat ihana pari!

    VastaaPoista
  6. Vielä korjaan. Piti kirjoittaa että ..KOSKA olet sellainen joka katsoo eläimien parasta laajemmin. Se sinun suuri eläinrakkautesi on välittynyt ihanasti täältä blogista!

    VastaaPoista
  7. Se, että kissat tulisi heti toimeen keskenään, ole mikään takuu. Meillä kissat oli aluksi tosi läheisiä, Priku jopa "imetti" Killiä, nykyään välillä jopa tappelevat keskenään. Onneksi vielä aika vähän, en tiedä mitä tekisin ja kenet pitäisin jos nämä pitäisi erottaa....

    VastaaPoista
  8. Voihan laki ja järjestys! Tuollaiset mietinnöt ovat aina ikäviä, jos ei voi päättää mietintöjä heti vakaaseen "kyllään" pikkukissalle. Toivotamme viisautta ja voimia päätöksen tekoon!

    VastaaPoista
  9. Voi teilla on asiat aika hyvin! Meilla viela vuosienkin jalkeen kissat nahisevat paivittain. Just asken Mineaua sihisi Evalla joka kaveli ohi ja lappasi Minkkua mennessaan. Me otettiin aikoinaan kolme aikuista kissaa ja yksi pentu joten he eivat ole kauhean sosiaalisia keskenaan. Jokaisella on oma suosikki nukkumapaikka ja ruokailupaikka ja yleensa talossa vallitsee rauha mutta kylla valilla tuntuu etta tottuvatko he koskaan toisiinsa! Me ei anneta vahan sihinan ja porrohantien vaivata meita. Luulempa etta kun menet ensi viikolla toihin,etta kissat ovat ok keskenaan.Kylla se siita sujuu!

    VastaaPoista
  10. Feliway, töpseliin tuupattava versio. Apteekeista tai eläinlääkäreiltä!

    VastaaPoista
  11. Voi sentään! Olisipa nyt vain ohimenevä kiukuttelu. *toivotaan toivotaan toivotaan jne.*

    VastaaPoista
  12. Meillä tuollaisia "koulutustilaisuuksia" järjestetään yhä aika-ajoin ja eritoten silloin, kun Leevi saa enemmän huomiota. Yleensä kisuliinit ovat kamuja keskenään parhaimmillaan, kun luulevat, ettei meistä kukaan näe..
    Vaikeaa se on, päätöksen teko, ja kun Tarmo on varmasti vallannut sydämesi jo täysillä. Voimia vaikeaan päätökseen.

    VastaaPoista
  13. Tuo Feliway on toimiva juttu. Tosin meilläkin 1,5 vuotta sitten siitä huolimatta kyräiltiin ja muristiin pari viikkoa, mutta sen jälkeen oltiinkin sitten jo kavereita. Nyt viimeisen tulokkaan kanssa kävi niin, että nuorempi vakiasukas hyväksyi nopeasti, "mummukissalla" meni se pari viikkoa ennenkuin suvaitsi kovin lähelle. "Nokkimisjärjestys" toki piti myös selvittää. Kaikki kolme ovat nyt kolmen viikon jälkeen ihan kavereita. Toivottavasti ei Tarmo- pikkuisen tarvitsisi enää uudelleen kovin monta kertaa opetella sopeutumaan seuraavaan sijoituspaikkaan.
    Helmi on tarkka reviiristään ja tulee ollakin. Toivotamme kovasti paljon onnea!!

    VastaaPoista
  14. Myrsky: Älä muuta sano. Nyt tarvittaisiin suurta viisautta ja ennustajaeukon lahjoja!

    Mindy: Ennen töihin menoa, on yhteiseloa jatkunut viikon. Ehkä koeaikaa voi jatkaakin, en tiedä.

    Jamuska: Helmi ei ole koko aikaa suhiseva, myös yhteiskehräystä on kun välimatka on sopiva.

    Heidi: Eli ruoka auttaa :) Onneksi Paavo ja Harmi ovat nyt sopuisia ja mahtuvat samalle taljalle!

    Kirsti: Kiitos, kiitos. Yritän tehdä asioita parhain päin, toivottavasti myös onnistun siinä.

    Marianne: Eli toisinkin voisi siis olla ja alku ruusuinen.

    Ella: Vaikeaa on tämä(kin). Toivottavasti löydän itsestäni jostain sitä suurta viisautta!

    Anonyymi: Niin. Kissat ovat kissoja, ja minä olen rauhaa rakastava onneton ihminen.

    Zepa: Feliway asennettiin töpseliin 24 h ennen pikku-ukon tuloa.

    Henna, Friede ja Figo: Toivotaan täälläkin!

    Mustakissa: Oli Wilmalla ja Helmilläkin koulutushetkensä, mutta ei kovinkaan vakavamielisiä.

    Maina: En minäkään halua, että Tarmo joutuisi montaa kertaa sopeutumaan. Toisaalta en kyllä toivo sitäkään, että Helmin mielestä Tarmon paikka on sohvan alla! Satunnaisesti myös ruokapöydän alla.

    VastaaPoista
  15. Meilläkin meni muutama viikko, että Toto oli välillä alistettuna ties minne loukkuun, eikä saanut liikkua ilman Cisun lupaa. Toto ei myöskään uskaltanut liikkua talossa, jos Cisu nukkui: valvoi vain nukkuvassa asennossa ja odotti, että Cisu herää. Tämä siis siitä huolimatta, että kissat olivat myös hyvin läheisiä ensihetkistä lähtien. Kauheasti minulla ei ole kissakokemusta, mutta käsittääkseni tuo on vielä ihan normaalia. Ja voisiko olla, että Mamman työssäkäynti jopa edesauttaisi kissojen lähentymistä, kun ei ole muutakaan seuraa tarjolla? Meillä alkoi jossain vaiheessa tuntua, että Cisun kiukuttelu oli jonkinlaista näyttämistä ihmisille, että kyllä mä tota pikkusta hallitsen; kun tulimme kotiin, ei ollut merkkejä, että siellä olisi tapeltu tms. ihmisten poissaolon aikana.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  16. Rauhaa ja rakkautta tädille näin virtuaalisesti.

    Ennustuspallo varmaan olisi kiva, mutta tosiaan aika vähän aikaahan teillä on vasta ystävyyttä hierottu. Meillä kun tuli uudet kissat laumaamme niin laitettiin ne aluksi aina erilleen työpäivän ajaksi, ettei mitään ikävää käy ja saa kissatkin vähän taukoa toisistaan. Tuosta työpäivän aikaisesta kissojen erottamisesta ei varmaan haittaakaan ollut.

    VastaaPoista
  17. Mamma vetää nyt syvään henkeä ja antaa kissojen hoitaa keskinäiset nokkimisjärjestyksensä. Luulen, että on kyse siitä. Siihen ei voi eikä kai pidäkään ihmisen puuttua. Tilanne ei näytä lainkaan toivottomalta tai edes hälyttävältä minun mielestäni. On ihan luonnollista, että Helmi näyttää johtajattaren asemansa heti kun Tarmo alkaa reipastua ja ottaa kontaktia Mammaan ja kotiin. Häntä pystyyn Mamma, kyllä tästä hyvä tulee!

    VastaaPoista
  18. Ai niin tietenki:=) no, toinen feliway toiseen kerrokseen? Mut älä tosiaan oo liian huolissaan, ne on kissoja ja niitten pitää vaan hoitaa parit kissa-asiat ennenku ollaan kamuja. Sun poissaolo voi olla hyväkin. Webbikamera?:=)

    VastaaPoista
  19. Sailan kommenttiin vaan sen verran että kissoilla ei ole normaali tilanteissa arvojärjestyssysteemejä, joten sen selvittämisestä ei voi olla kyse. Helmi vain suhtautuu äkäisesti kun reviirillä on tuntematon kissa, täysin normaalia kissatätikäytöstä. Mutta tosiaan noin viikon yhdessäolon jälkeen ei vielä bestiksiä kissat yleensä olekaan, joten ehkä se siitä. Kissoille on ihan normaalia olla vähän hitaasti lämpiäviä toisiaan kohtaan, hitaasti hyvää tulee.

    En minäkään suhinoihin puuttuisi, mutta ihmisen apu tutustumisessa on kyllä järkevää, jos tilanne menee tappeluksi, kissojen välit voivat mennä lopullisesti. Ihmisen puuttuminen ja tilanteen manipulointi on usein hyödyllistä, vaikka vaan herkkujakelina silloin kun kissat ovat kiltisti samassa tilassa. Joskus se erottaminen ja uudelleen tutustuttaminen jos liian riitaiseksi menee on ihan yleinen suositus. Voimia mammalle, kyllä se siitä helpottaa ja jos päätöksiä joutuu tekemään kyllä se kissan oma ihminen aina parhaiten tietää :)

    VastaaPoista
  20. Täältä kaukaa on helppo huudella, kun ei joudu vastuuseen : ), mutta minun neuvoni on, että kaikki tulee menemään hyvin! Viikon se on vienyt meilläkin, että toinen lakkaa suhisemasta ja murisemasta.

    Ehkä Helmillä menee vielä vähän tunteet sekaisin aikaisemmista tapahtumista.

    VastaaPoista
  21. Tiedän tunteen. Meillähän meni kisujen välit toisen pentueen aikana ja silloin oli jo vähän hätä kädessä. Mutta sitten yhtenä päivänä naks - kaikki taas ennalleen.

    Odotaisin ehkä vielä sen Mamman töihinmenon, tuossa todella voi olla vähän mustasukkaisuutta ja huomionhakua.

    Pidämme kovasti peukkuja, jotta tilanne rauhoittuisi ja Helmi antaisi "periksi".

    VastaaPoista
  22. Jenni: Lohduttavaa kuulla! Kun katselee Cisun ja Toton välijä nyt, ei voi kuin hurista itsekin :)

    Saara: Kun minä olen ollut poissa kotoa muutamia tunteja tämän viikon aikana, olen kyllä rohkeasti jättänyt molemmat samaan tilaan. Mitään ei ole onneksi tapahtunut!

    Saila: Juu *huokaisee syvään*, ei kai tässä muu auta :)

    Zepa: Webbikamera :D Tuskin sentään. Täytyyhän näillä jotain salaisuuksiakin olla. Feliway toiseen kerrokseen on hyvä idea!

    Saara: Ovatko kotikissat koskaan normaalissa tilanteessa? En tätä aihetta ole millään tavalla tutkinut, enkä väitä siitä mitään tietäväni. Omakohtaiset havainnoit osoittaisivat kyllä, että perheestä löytyy aina se pomo. Voi toki olla niin, että tämä ulkotarhailevan sisäkissan elämä ei ole se normaalielämä, josta kirjoitat.

    Mayo: Niin :) Onneksi nyt on taas tilanne menossa parempaan suuntaan!

    Viivi: Hyvä tietää, että teilläkin... ja vielä parempi tietä, että tuli myös se naks uudelleen :)

    VastaaPoista
  23. Siis normaali tilanne tarkoittaa ei löytötaloelämää ja tilanteita joissa kissat eivät joudu tappelemaan jatkuvasti ruoasta tai reviiristä. Sisäkissan elämä siis on normaalielämää, vaikkapa 20 kissaa kaksiossa ei olisi normaalia :) Kissojen ryhmärakenteita on tutkittu ja tottakai osa kissoista on rohkeampia, toiset arempia, ja välillä on kiusaajakissoja, jotka eivät jätä toista kissaa rauhaan, mitään ns. pomo alamainen rakenteita niillä ei ole, kissathan eivät edes ole laumaeläimiä sanan varsinaisessa merkityksessä. Esim. Matka kissan mieleen kirjassa puhutaan tuosta asiasta jotain.

    Sen takia on siis turha miettiä että kissojen välien selvittelyssä olisi kyse jostain pomon selvittelystä, yleisempää on resurssikiista, eli kiista vaikkapa reviiristä tai ruoasta, leikkaamattomilla kissoilla mahdollisista naaraista. Kissojen yhteen sopeuttamisen kannalta tämä on mielestäni lohduttava tieto, yksikään kissa ei tappele pomoudesta vaan on huolissaan kun omalla reviirillä on vieras katti. Ajan kanssa suurin osa kissoista tottuu siihen että reviirin voi jakaa toisen kanssa, tilaa ja ruokaa riittää molemmille. Hajuthan on kissoille tärkeitä eli kun nekin on tarpeeksi levinneet, tilanne yleensä helpottuu.

    Tulipa vuodatus... Voimia ja jaksamista kissojen totuttamiseen :)

    VastaaPoista
  24. Saara: Saa vuodattaa! Tämähän on vain mielenkiintoista :)

    VastaaPoista
  25. Mammalle ehdotus. Keksi oikein hauska ja mehevä laulu tätistä joka on vihainen ja pikku Tarmosta joka on hiirenhiljaa kun täti on vihainen. Ja Tarmosta, joka yrittää ottaa asemaa uudessa kodissaan. Ja Helmistä, joka sanoo että mää määrää tääl.

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.