Minun on aina luettava ennen nukkumaan menoa.
Jouluna tartuin vihdon kirjamessuilta saakka hyllyssä odottaneeseen teokseen Vieras kartanossa (Sarah Waters). Jostain syystä elämä Englannin kartanoissa ja kylissä on aina kiinnostanut minua tunnelman takia. En tiedä miksi, mutta niin se vain on.
Eilen pääsin tässä kirjassa sivulle 198 ja tein jotain hyvin poikkeuksellista. Hain toisen lukuvuoroaan odottaneen kirjan Vieras kartanossa -kirjan rinnalle. Kun uni oli tulossa silmään, oli pakko lukea hetki kirjaa nimeltä Huono Karma (David Safier), jotta saisin nukutuksi ilman painajaisia tai ainakin ilman liian vauhdikkaita unia.
Mieleen tuli jossain vaiheessa iltaa myös se, että Naukulan ulkotarhassa asustelee kummitus. Tämänhän Mustan ja Harmaan ihminen tallensi kameraansa. Kummituksesta, vai mistä lie johtunut, myös Helmi heristi korviaan ja tuijotti monesti makuuhuoneen oven suuntaan ennen kuin nukahti huristen viereeni.
"Ei siel mitään oo. Kunhan vähän juksutan mammaa ku lahjatki on nyt saatu."
Hui, jännittävää! Kissat ovat kyllä taitavia näkemään kummituksia tai ainakin kaikkea olematonta. Yleensä kissan tuijotuksen voi kuitata noin vain, mutta muutaman kerran olen melkein hermostunut, onko ulkona tai vaikka alakerrassa oikeasti jotain uhkaavaa, kun kissojen elekielestä niin voisi päätellä.
VastaaPoistaHui Helmi, ei saa noin pelotella Mammaa kun se kirja on oikeasti pelottava! Minäkin mietin, että se on luettava kaupungissa, ei yksin saaressa, vaikka minua ei siellä yleensä mikään pelotakaan - olenhan siellä omassa kodissani, jossa on hyvä fiilis.
VastaaPoistaMutta silti...
Vieras kartanossa oli siis siksikin niin loistava kirja, siihen tempautuu mukaan ja alkaa pelätä, vaikkei haluaisi... se on niin hyvin kirjoitettu (minusta).
Antoisia lukuhetkiä, ja Helmi jättäköön kissamaiset keppostelut vähäksi aikaa ;-)
Meillä kävi noin viikko sitten hassu juttu, kun illalla sängyssä kuului merkillinen ääni jostakin makkarin katon kulmasta tai vintiltä, ääni mitä aiemmin ei ole kuulunut. Sekä minä että molemmat kissat höristimme korvat välittömästi, nousin ylös tutkimaan mutta en sentään noussut kylmälle vintille tutkimaan. Yhtä pistettä tuijottavat kissat eivät jotenkin rauhoita mieltä kovinkaan tehokkaasti. Uni siinäkin kyllä lopulta tuli, ja aika pian sitten tulikin.
Kissat tuntuvat tekevät yliluonnollisia havaintoja. Tai sitten ne vain feikkaavat ja huijaavat omistajiaan. Varmaankin se oli vain myrskytuuli mikä siellä ulkotarhassa liikkui. Ei kummitus.
VastaaPoistaTuollaiset lukukokemukset ovat kyllä myös aika ihania, kun kirja on mukaansatempaava, saa lukea vaikka läpi yön ja nukkua sitten aamulla pitkään. Minuakin englantilaiset kartanot kiehtovat. Taitaa kyllä olla aika pelottavia kohtia siinä kirjassa.
VastaaPoistaOOO tuota Helmin muotokuvaa! Maailmannaiskissan olemus, kaunotar raukeine silmineen!
VastaaPoistaKissat tietää kummituksista paljon enemmän kuin me! Mutta joskus myös kamera saa semmoisen kiinni :-))
VastaaPoistaJuksutukset on parhaiTA! MuTTA usein mä kyllä näeN oIKEEN KUMMITUKSENKIN! Just tollaan nostan pääN nopeasti ja höristelen...jos oikein pelottaa, niin pitää vähän yskäistäkin.
VastaaPoistaMeilläkin asuu ilmeisesti kummitus. Nekku säntää sohvalta kesken makeimman unen ja säntää eteiseen. Siellä se sitten tuijottaa seinää ja seuraa katseellaan jotakin. Jotakin tai jotakuta, jota me muut ei nähdä- joten, kissat ovat meitä herkempiä - tai huijaavat meitä todellakin...Hui.
VastaaPoistaJep, kissat suvereenisti huijaavat ja tietävät/vaistoavat enemmän kuin mihin me pystymme.
VastaaPoistaHelmihän tuossa vain vartioi Mamman lukuhetkeä. Ok, Helmi on varmaan muuntanut LA PD:n tunnuslauseen "to protect and to serve" muotoon "to protect yes, but Mamma serves".
Watersin The Little Stranger/Vieras kartanossa oli kiehtova, koukuttava ja yllättävä kirja. Ehdottamasti positiivinen lukukokemus, vaikken kirjan sanomasta kovin positiivista tulkintaa saanutkaan. Minua viehätti erityisesti aikakauden kuvaus (40-luvun lopun murrosaika), mikä oli mukavaa vaihtelua Watersin viktoriaanisiin ajankuvauksiin. Lukuprosessissa suhtautumiseni kirjan kertojaminään muuttui totaalisesti, ja tässä ehkä oli itselleni se suurin yllätys.
Helmi ♥
VastaaPoistaMeilläkin mentiin joulu kahden kirjan taktiikalla, mutta siitä syystä, ettei kumpaakaan voinut olla lukemattakaan :D Nyt on siirrytty taas yhden kirjan taktiikkaan, kuten kuuluukin. Tuo Waters pitää kyllä lukea asap, sitä on suositeltu jo useampaankin otteeseen.
Kiitos kommenteista! Kyllä vahvasti epäilen, että Naukulassa on kummitus. Joskus se taitaa myös liikkua minun matkassani muualle. Vaikka kirjat ovatkin aina kovin henkilökohtaisia, tuota voisin kyllä jopa suositella :)
VastaaPoista