torstai 14. kesäkuuta 2012

Puhelinaika

Näillä mennään

Eilen oli Helmin arvostama puhelinaika eläinlääkärille. Valitettavasti uutiset eivät kuitenkaan olleet niitä parhaita, mutta emme anna sen häiritä tahtia. Eli Helmin diabetes ei mene lepotilaan, vaan insuliinipiikityksiä täytyy jatkaa. Annostusta nostettiin takaisin kahteen eli kaksi yksikköä aamulla ja illalla. Ero ei saa olla alle kymmentä tuntia, 12 h olisi ideaali. Säännöllinen elämämme siis jatkuu. Pitkäaikainen sokeri oli noussut jälleen, nyt lukema 677. Tosi korkea, alle 400 sen pitäisi olla.

Tänään on sitten muutettu annostusta, ja hyvin menee!

"Älkää peljästykö. Mul on kyl kaikki hyvin." 

Eilen ei uutta annostusta aloitettu siksi, kun Helmi viipyi kolme yötä mummulassa. Mamma piipahti Lontoon sateissa työmatkalla. Töihin menin poikkeuksellisesti autolla, jotta pääsin hakemaan Helmiä heti töiden päätyttyä. Olipa sitten kiva kun minut nähtyään toinen pakeni sohvan taakse. Tiesi koppakyydin tulevan. Autossa protestoitiin vähän, kotona kaikki oli taas hyvin.

Oma koti katkarapu!


18 kommenttia:

  1. Sääli, ettei diabetes suostunut vaipumaan lepotilaan. Onni kuitenkin, että Helmi on niin hoitomyönteinen ja voi muuten hyvin. Rapsutuksia Naukulan johtajattarelle <3

    VastaaPoista
  2. Ella: Helmin suhtautuminen piikitykseen on kyllä tässä se paras asia! Toinen vaan kehrää ja syö kun vähän räpelöin niskassa!

    VastaaPoista
  3. Oma koti katkarapu :-DDD ja ihana Helmi, jonka ihanuudelle eivät sanat riitä. Hätää ei tosiaankaan ole, kun tilanne on kontrollissa ja insuliinin antaminen sujuu... no, kuin katkaravun syöminen!

    VastaaPoista
  4. Voi Helmi, meinasin vähän pelästyä. Hyvä että sanoit, ettei tarvitse, että sulla on kaikki hyvin. Olet tuossa kuvassa ihan kultamuru.

    VastaaPoista
  5. Reipas punainen söpöläinen ja yhtä reipas mamma :)

    VastaaPoista
  6. Automatkat ovat teille kissakullat kamalia!
    Hyvä kun on tuo insuliini olemassa!

    Jaffaa ei meinannut saada koppaan kun lähdettiin lääkäriin, eikä lääkärissä saada kopasta pois.

    Paljon kiitoksia tsemppitoivotuksista edell. postauksen kommenteissa. Ne ilahduttivat meitä kaikkia!

    VastaaPoista
  7. Saila: Insuliinin antaminen kyllä sujuu! Ja katkarapujen syönti! :)

    Paula: Helmi on sellainen mamman pieni sydänkäpynen!

    Millan: Ollaan me! Eikä tuohon pistokseen nyt niin kovasti sitä reippautta edes tarvittaisi. Sujuu hyvin!

    Kirsti: Kovin tuntuu tutulta tuo koppakäyttäytyminen! :)

    VastaaPoista
  8. Voi Helmi... Toivottavasti hoito tepsii ja diabetes menisi lähitulevaisuudessa taas lepotilaan. Olet kiltti tyttö, kun niin hienosti otat piikit. Rapsutuksia! :)

    VastaaPoista
  9. Oot ollut tosi reippaana, Helmi. Kyllä sä pärjäät kun sulla on toi Hyvä Huolto. Ja oma koti katkarapu! :-)

    VastaaPoista
  10. Onneksi on insuliini ja kontrollit. Oma koti ja katkarapu, niin on elämä mallillaan.

    VastaaPoista
  11. Ja onneksi on Mamma kuka pitää Helmistä hyvää huolta.

    VastaaPoista
  12. Oot Helmi aivan loistopotilas, mutta toivotaan sun diabeteksen menevän lepäämään.
    Mulle annetaan kahta lääkettä aamuin illoin ja aika helppohoitoinen mäkin oon, mitä nyt välillä kipitän äkkiä pöydän alle piiloon kun näen ruiskun mamman kädessä.

    VastaaPoista
  13. Höh - tylsää! Tuo loppulausahdus on muuten äärimmäisen viisasta tekstiä!!!!!

    VastaaPoista
  14. Oot niin makea tyttö, että ihan sokerit pomppaa! Onneksi otat kuitenkin heilahtelut lungisti. Katkarapu-lausahdus :D

    VastaaPoista
  15. Olipas tylsiä uutisia! Mutta hyvä että potilas on kunnossa ja voimissaan!

    Oma koti katkarapu :D

    VastaaPoista
  16. Elina: Eipä taida enää mennä lepoon. Mutta ei me lannistuta!

    Musta ja Harmaa: Pikkulinnut ovat kertoneet, että sielläkin on oltu reippaina! Ensin aamulla ilman ruokaa ja sitten koppakävelyä.

    Cheri: Onneksi on!

    Myrsky: Mamma on joissain asioissa vähän periksiantamaton luonne...

    Minni: Olet urhea kissa sinäkin! Ja kaunis.

    Viivi: Vähän on, mutta ei välitetä.

    Mindy: Siitä sen täytyy johtua!

    Henna, Friede ja Figo: Potilas voi oikein hyvin!

    VastaaPoista
  17. Huh! Taudit ovat pebasta! Mutta onneksi on lääkkeet keksitty! Mutsi antaa mun lääkkeen maksamakkaran sisällä aina illalla seitsemältä ja aamulla seitsemältä. Pysyy tasaväli ja on kuulemma helppo muistaa. Aluksi mun piti syödä lääkettä kolmesti päivässä ja se olikin hankalaa, mutta tää väli sujuu hyvin ja maksis maistuu! Jänskättää käydä vaa'alla, kun tiiän etten oo laihtunut yhtään sitten talven.... vaikka piti, sen hammaskiven takia!

    VastaaPoista
  18. Sulo: Niinpä. Taudit sais pysyä kaukana! Sullahan on vähän sama lääketahti kun täällä. Täällä se on puoli tuntia aikaisemmin!

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.