sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Liian viileää

päikkärit parvekkeella

Nyt on hieman hankalaa. Lämpötila on jossain lämpimän ja kylmän välimaassa eikä pieni kissa oikein tahdo päästää kesästä irti. Siksipä päikkäreitä yritetään aloitella viikonloppuisin vieläkin parvekkeella, mutta hetken kuluttua sieltä on  tultava sisään. Vähän jo tulee vilu.

"Mamma! Lämppäri päälle ja sassiin." 
Naukulan parvekkeella olisi myös lämmitin katonrajassa. Siinä menee kuitenkin raja. Parvekkeen lämmittäminen olisi mielestäni jo vähän liikaa. Kun on syksy, niin sitten on syksy!

lauantai 29. syyskuuta 2012

Yhtämatkaa

Alakertaan

Kuten arvoisa lukijakunta jo tietää, on meillä Helmin kanssa tosi monia rutiineja. Vaikka niin kai niitä on perheessä kuin perheessä. Onhan se hyväkin, kun asiat ovat asettuneet paikoilleen, niin tekeminen ja oleminen tuntuu kotoisalta ja turvalliselta.

Tiedossa lienee sekin tosiasia, että Helmi hieman huijaa. Aamuyöstä on saatettu saatella matkaan naapureita ja tarkkailtu pihan elämää. Mutta kun minun kelloni on soimassa, astettu Helmi omaan koriinsa sängyn viereen.

Siitä sitten on kiva terhakkaana herätä ja pöristä uusi aamu hyvään käyntiin.

Alakertaan ei toki voida astella yksin ja juuri tämä rutiini olikin se ,mikä nyt piti paljastaman. Mieluiten kävelemme rappuset yhdessä alas, siitä tulee sellainen mukava yhteenkuuluvaisuuden tunne. Matkalla voi toki hieman myös venytellä aamukankeuttansa pois.



 

Pääasia kuitenkin on, että Helmi on alhaalla ensin. Tästä se touhukas lauantai lähtee hyvin liikkeelle!

perjantai 28. syyskuuta 2012

Aurinko armas

tule pian

Sateista, sumuista ja syksyistä. Huomenna halutaan valoa, aurinkoa ja kirpakkaa syksysäätä. Keinovalo on jotenkin niin ikävä, eikö?


Toisaalta, kun on tähti, niin kai sitä nyt pitää kestää parrasvaloissakin.


torstai 27. syyskuuta 2012

Tuuli toi

terveisiä

Mistä? Keneltä? Mitä terveiset kertoivat?

Tuulen tuomat terveiset olivat selkeästi hyviä! Minunkin uteliaisuuteni heräsi. Kuka meille terveisiä lähetti?

PS: Eikä tullut naapurin makkaragrillistä! Eikä ollut orava tai tirppa. Eikä edes kummitusta näkynyt!

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Karkuri

Eiks Mamma tuukaan?

Ilman selityksiä - näin se meni.








The End.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Kissojen Suomi

Kissojen Suomi - Katit historian poluilla
Minna Keinänen & Harri Nykänen (SKS, 2012)

Kirja on ollut Naukulassa jo hetken ja sitä on selailtu, luettu ja ihasteltu. Yksi sen tuomista viisauksista on se, että "kissa opettaa elämäntaitoa" (sivu 163). Helmin mielestä tässä ei ole mitään outoa. Tietenkin se on näin. Naukulassa näin on tehty jo vuosikausia. Suurta kissamaista viisautta en vieläkään ole pystynyt saavuttamaan, joten Helmillä riittää työsarkaa.

Kirja väittää myös, että kissat ovat internetin suosituin aine! Jos näin on, niin minä väittäisin, että maailmassa on edelleen toivoa! Toivoa on myös, jos kyseessä on mikä tahansa eläin - koira, lintu, kirahvi tai vaikkapa perhonen. Kirjan mukaan Teksasin yliopiston tutkimuksessa kerrotaan, että kissaihminen seurustelee kotona tietokoneensa kanssa, kissa makoilee vieressä sohvalla ja vaihtaa asentoaan mukavammaksi. Eihän se nyt näin mene, sanon minä! Kissa puolittain istuu tai makaa tietokoneen näppäimistön päällä ja satunnaisesti  painaa virtakytkintä ilmoittaakseen session päättyneen! Selkeä asiavirhe siis tutkimuksessa. Koirien sanotaan vievän omistajansa lenkkipoluille muita tapaamaan, joten kyllä Teksasin yliopiston tutkimus varmasti osittain on oikeassakin, eikä täällä pienessä kissablogissa muuta tohdittaisi kovin suureen ääneen väittää. Sitä vaan ihmettelen, Teksas hohoi, että oliko tämä uutinen jollekin?

Kirja on äärimmäisen kaunis ulkoasultaan, sisällöltään mukava, paperi käteen sopivaa, kuvat kauniita ja ehdottomasti kuuluu Naukulan kirjastoon.

Osassa lukuja oli kuitenkin mielestäni hieman asenteellisuutta, tai liekö ollut tarkoitus humoristisesti käsitellä aihetta? Vaikkapa nyt "mainioita, turhia kissatuotteita". Oli tuote sitten käpy, glitterpallo tai mikä hyvänsä, mitä väliä sillä on jos se tuottaa iloa ja saa aikaan leikin? Uskon, tai ainakin toivon, että suuri osa kuluttajista osaa katsoa kissatuotteidenkin mainoslauseiden taakse. Vai uskooko joku muka, että käyttämällä tiettyä ripsiväriä saa aikaan mainoksen ripset?
"Mamma mä haluun kans semmoset ripset.
Onks sul sellast ripsarii?"



Pienestä kritiikintyngästä huolimatta, suosittelen kyllä tätä kirjaa sivistäväksi teokseksi kaikkiin koteihin!

maanantai 24. syyskuuta 2012

Uusi harja

myös Plantagenista

Helmihän tunnetusti pitää harjaamisesta. Silloin kun sen suorittaa äitini  (Helmi mummo) tai veljeni (Helmin eno). Minun suorittamana harjaus aiheuttaa kahden - viiden harjanvedon jälkeen sähinää. Tämä on todettu ainakin kolmella eri harjalla. Se ei kuitenkaan estänyt minua yrittämästä jälleen.

Tämän harjan piikkien päässä on sellaiset pienet valkoiset tulpat. Mietin josko ne hieroisivat mukavasti.



Pitkällisen tutustumisen ja harkinnan jälkeen, Helmi antoi minun harjata itseään ilman suhinoita. Kelpaisikohan tämä?

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Tuliaisia

Plantagenista

Käväisin eilen nopeasti Plantagenissa, ja sieltä tuli mukaan tuliaisia Helmille. Tämä älypeli oli suhteellisen halpa (aiemmin hankkimiini verrattuna eli tähän  < klikkaa ja tähän 





Kaikista mukavinta pelailu on yhdessä minun kanssani. Tassutyöskentely on laiskanpuoleista, kunhan saa rullan vähän liikahtamaan, voi työntää sen pois tieltä nenän avulla!

lauantai 22. syyskuuta 2012

Kahvia

vai leipää

Viikonloppuaamuisin täällä nautitaan aamiaista sen arkisin tapahtuvan hätäisen seisaaltaan hoidettavan jogurtinsyönnin sijaan. Joskus jopa ihan herkutellaan hyvällä leivällä ja kahvilla. Vähän piti myös miettiä näiden välillä.



Helmin nenään leipä tuntui sopivammalta vaihtoehdolta. Mamma sen tosin sitten söi.

PS: Tämä edustaa slow-bloggaamista ja kuvat on elokuulta. Kiitos Satu ihanasta leivästä!

perjantai 21. syyskuuta 2012

Pavlovin kissa

ja mamma kans

Yleensä puhutaan Pavlovin koirista kun puhtaan ehdollistumisesta. Naukulassa on tänä aamuna todistettu Pavlovin kissan olemassaolo.

Minä en muistanut laittaa illalla herätyskelloa soimaan. Luonnollisesti se tarkoitti Helmin mielestä sitä, että tänään oli lauantai. Senpä vuoksi aamupalan sijaan Helmi meni suoraa päätä pihaovelle odottamaan ulkoilua. Meille kun on nyt muutamana viikonloppuna muodostunut tavaksi aamu-ulkoilu ennen ruokailua.

"Pirhanan pirhana. Rämpläämpä nyt sit vaikka näitä verhoja suutuspäissäni." 

Ilmeisesti minä olen ehdollistunut viisipäiväiseen työviikkoon, sillä heräsin 06.20.

torstai 20. syyskuuta 2012

Kohta kuvataan

joulukorttikuvaukset

Joulukorttikuvaukset tulee suorittaa silloin, kun on vielä jonkinmoisia toiveita aurinkoisesta päivästä. Ennen kuvauksia kannattaa myös käydä kurkkimassa viime vuotisia otoksia. Niitä, jotka eivät joulukorttiin päätyneet.





Onnistumisia on ollut ennenkin. Lisäksi voisi ehkä laittaa muistutuksen itselleen, että joulupallot kannattaisi pyyhkiä pölystä ennen kuvauksien aloittamista.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Ulkotarhassa

Valo vähenee

Ulkotarha on ollut taas suosiossa ja jotenkin minulla on sellainen tunne, että hiiret ovat lähteneet liikkeelle. Valot on siis sytytettävä, jotta voi varmistua Helmin tulevan yksin kotiin. Varsinaisessa hiirestyksessä Helmi ei ole vielä näyttänyt kykyjään. Yksi hiiripolo oli kerran - vuosia sitten - suussa kun Helmi pyrki rappuja pitkin sisään, mutta minä sen kuitenkin äkkäsin. Tempasin ikkunan Helmin nenän edestä kiinni. Helmillä loksahti suu auki ja pieni pullea hiiri kiiruhti karkuun.

Kristallikruunun sytyttämisen lisäksi, toinen vaihtoehto on ulkoilu valosalla, mahdollisuudet siihen vaan vähenevät kovaa vauhtia, sillä pimeys tuntuu taas kiirehtivän. Ehkä jopa hiiriä nopeammin.  




Helmiä ei pimeys haittaisi, mutta sade saisi jo loppua!

tiistai 18. syyskuuta 2012

Lapsen puurolautanen

Mikä kuva sieltä tulee?

Joskus on jossain jotain lasta saatettu huijata syömään puurolautanen tyhjäksi pohjasta paljastuvan kuvan vuoksi.


Sanomattakin on selvää, mitä Naukulan lautasesta paljastuu. Kissa.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Tilukset tarkastettu

Heinäkato

Omaan rytmiin palaaminen on osoittautunut erittäin helpoksi. Kotiin päästyään Helmi on pitänyt tarkasti huolen siitä, että minä muistan kaikki vanhat tapamme. Olemme jo käyneet ulkoilemassa valjaissa ja ulkotarhassa, taputeltu kissanruokapurkkia olohuoneen pöydällä, meikattu aamutuimaan pöydällä. Eli vanhat tutut rutiinit tuntuvat olevan hyvässä muistissa.



 
Ainoa huolen aihe on heinien kato.
Syksy on lähes vienyt ne ja kellastuttanut latvat.
Takaisku.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kotona

Hur, hur, hur ja vielä kerran hur

Eilen menin minäkin mummolaan ja kun Helmi näki minut, kävi juuri niinkuin arvelinkin. Telkkarin taa piti mennä piiloon. Siellä vierähti seuraava puolituntinen. Minä yritin malttaa mieleni ja ryhdyin kahvittelemaan. Piti kuitenkin käydä kurkistamassa ja onneksi viiksien asento kertoi sen, että Helmi oli nähnyt jotain mukavaa.

Yö meni tutuissa merkeissä huristen. Helmi ei voinut lähteä huoneestamme pois, vaan minua piti valvoa koko ajan. Aina kun heräsin, kuulin vierestä sängystä tai kirjoituspöydältä tutun tasaisen hurinan.

Lähdimme ajamaan takaisin Naukulaan heti aamusta ja hurina alkoi taas kotona. Ikävä on ilmeisesti ollut, sillä jos minä olen erihuoneessa ryhtyy Helmi itkemään. Ihan ääneen.

PS. Blogger on vähän temppuillut, enkä eilen päässyt julkaisemaan mitään! Katsotaanpa kuinka nyt käy...

torstai 13. syyskuuta 2012

Tunnustuksia ja täysihoitoa

 


Kiitos Paula ja kiitos Myrksy!

Paulalta ja Myrksyltä on tullut Naukulaan tunnustuksia! Otamme ne  erittäin iloisina vastaan.
 
 
Naukula on tällä hetkellä hieman vajaavaisella miehityksellä, sillä Helmi majailee mummolassa ja näillä näkymin kotiutuu vasta lauantaina huomisten iltarientojeni takia. Sunnuntaina vein toisen täysihoitoon ja monta yötä olen joutunut olemaan ilman unikaveria.
 
"Hyvä mummo, just noin." 

Rutiini mummolassa on selkeä. Aamulla haetaan insuliinipiikki keittiön pöydältä aamupuuron kanssa, harjausta vastaanotetaan kahdesti päivässä, päikkärit otetaan saunassa ja iltauutiset katsotaan mummon ja papan kanssa olohuoneen sohvalta. Ja kun minä siellä naamani näytän niin tie kulkeen telkkarin taakse piiloon. Koppamatka ei ole suosiossa.

Tsemppaava blogiystävä -tunnustus jatkaa tästä osoitteesta tänne!

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Me

Yhteiskuvassa

Ryhdyttiin taiteellisiksi ja otettiin yhteiskuva.




Helmi (vasemmalla) + Mamma (oikealla). Vai tunnistitteko muutenkin?

tiistai 11. syyskuuta 2012

Keksintö

Passeli ulkopöydäksi

Nyt se on keksitty! Helmin askartelemista kehikoista tulee Naukulan ulkopenkin (joka on edelleen maalaamatta) viereen pöytä. Siitä hyvä keksintö, että siihen voi käyttää useampaakin kehikkoa. Pöydän kanneksi sopii tuommoinen iso tarjotin, silloin kun siinä nyt jotain pitää ylipäätään olla. Helmikin tuntui hyväksyvän idean ja tarkasti sen tarkkaavaisena.

 "Ai tääl on nykyään vesipiste."

Vai liekö heti suunnitellut sen korottamista?

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Viihdytysjoukoissa

Helmi Orvokki Naukula

Helmi on selkeästi ottanut itselleen roolin Naukulan viihdytysjoukoissa!

Kun Wilma Ilona vielä hallitsi, ei Helmi juurikaan vieraita viihdyttänyt. Vetäytyi vähän syrjemmälle ja antoi Wilman esiintyä. Nyt kun Helmi hallitsee Naukulaa yksinvaltiaan ottein, on myös vieraiden viihdyttäminen osa Helmin vastuualuetta. Jos täällä on vieras, ei edes päiväunia voi kunnolla ottaa. Koko ajan pitää olla jutuissa mukana ja jossain lähistöllä.

"Täti, täti, MÄ oon tässä" 
Lähistöllä voi myös tarkoittaa keskellä lattiaa vatsa pystyssä!

torstai 6. syyskuuta 2012

Tekemisenpuute

ja huomionkipeys

Mamma, mamma! Mul ei oo mitään tekemistä. Mamma, mamma, kato nyt mun kynsikin jäi kiinni tohon. Enpäs. Enpäs tehnyt sitä tahalleen.



Samanlaisia touhuja varmasti löytyy perheestä kuin perheestä!