torstai 28. helmikuuta 2013

Rupia

niskassa

Kuinka ollakkaan tässä päivänä eräänä rapsuttelin Helmiä niskasta siitä kohdin, mihin yleensä pistän insuliinia. Hämmästyksekseni huomasin niillä kohdin kaksi selkeää rupea. Olenko siis todella onnistunut pistämään aina kahteen eri kohtaan? Kuinka en muka ole tuosta kohdasta aikaisemmin rapsuttanut? Onko Helmissä ollut rapsuttamaton kohta?

"Näätteks, tuolla niskas ne on. Mun ruvet." 

Pistäminen sujuu edelleen kuin lasten leikki, joten ainakaan Helmi ei kovasti ole voinut tapahtuneesta kärsiä. Eihän?

32 kommenttia:

  1. Minä vähän luulen, että JOS Helmi olis vähänkään kärsinyt, niin hän olis kyllä Mammalle huomauttanut. Äänekkäästi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän samaa olen minäkin miettinyt!

      Poista
  2. Pepin kommentti on niin hyvä ettei tuota voi paremmin sanoa :-D
    Voit ehkä ottaa asian puheeksi ens kerran eläinlääkärillä, jos muistat. En usko, että kissa kärsii ruvista, paitsi että niitä saattaa kutittaa eli tarvitaan lisää rapsutuksia!
    Meidän pojilla on vähän väliä jossain kohdassa pieni rupi, kun saavat naarmuja painiessaan. Niitä sitten rapsuttelen pois :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy vaan rapsutella paljon, niin se vissiin on! Ja ell-tätiltä pitäisi muistaa kysyä...

      Poista
  3. On se onni että Helmi ei ole pistämisestä moksiskaan. Olis tosi rankkaa tuo insuliinihoito muutoin. Huh! Reipas tyttö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi ei kyllä tosissaankaan ole pistämisestä moksiskaan ja hyvä niin!

      Poista
  4. Eiköhän Helmi olisi jo näyttänyt/käyttänyt piikkikinnasta, jos pistäminen oikein kamalaa olisi ollut. Meillä rupia löytyy koirien niskasta. Ne kun leikkivät joskus petoiluleikkejä aika rajusti. Mamma ei kumminkaan kai ole Helmiä niskasta haukannut?

    VastaaPoista
  5. Hy, I love your cats, your blog is wonderful and very beautiful. Kisses from Spain.

    http://redecoratelg.blogspot.com.es/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you very much for your kind words Maria Dolores! Best regards to Spain from Finland :)

      Poista
  6. Tuskin Helmi olisi noin cool, jos kärsisi toimenpiteestä. Saattaa jopa tykätä, kissat ovat niin rutiinien perään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onhan se kiva kun mamma ruokailun yhteydessä vähän niskasta rapsuttelee!

      Poista
  7. En kyllä usko minäkään, että Helmi olisi jättänyt kertomatta, jos tuntuu ikävältä! Ja koska en myöskään usko, että Helmissä olisi ollut rapsuttamaton kohta, saattaa olla että ruvet on äskettäin tulleet. Kannattaa niitä seurata kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy seurata, ja jos rapsuttamaton kohta onkin ollut, niin ei ole enää.

      Poista
  8. Helmi ei ole kertonut, että olisi sattunut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kertonut, ehkä kertoisi jos olisi. Luotan siihen.

      Poista
  9. Eiköhän Helmi tosiaan olisi ilmoittanut vastalauseensa, jos olis sattunut. Mutta ehkä jatkossa kannattaa katsoa, että pistät eri kohtiin jollain vuorosysteemillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt on yritetty pistää vähän eri kohtaan. Ja toki rapsulteltu kovasti.

      Poista
  10. Voi Helmi, ei me eroteta! Eiköhän Mamman huoli ole turha. Luulisi pistämisen muuttuneen Helmille selkeästi vastenmieliseksi, jos tekniikka jättäisi toivomisen varaa. Kannatamme toki joka tapauksessa runsasta rapsutushoitoa pistoalueelle ja kaikille sitä ympäröiville alueille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rapsutushoitoa on tullut! Helmi on tyytyväinen.

      Poista
  11. Kyllä kissa kertoo, jos siihen sattuu. Ihan varmasti sinä hoidat pistämisen mallikkaasti.
    Meillä ainakin on niin, että jos yhtäkkiä huomaan, että eläimellä on joku haava/rupi/takku/patti/kipeä kohta, niin tunnen heti suurta syyllisyyttä asiasta. Mutta kun eläin ei kerro, niin kaikkea ei aina heti huomaa tai näe, vaikka päivittäin rapsutteleekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eipä sitä tarvitse tästä syyllisyyttä tuntea.

      Poista
  12. Kuulostavat tutuilta nuo ruvet. Rakkaalla vanhalla kissallani oli myös diabetes ja pari piikkiä piti päivittäin laittaa. Laitoin piikit kylkeen, nähtävästi aina kulkeutuu sitä kautta tehokkaammin elimistöön, tiedä häntä. Ei tuntunut huomaavan piikkiä laittoi sen sitten kylkeen tai mihin tahansa ;) Silloin kun Lilli oli hoidossa äidilläni, piikit laitettiin niskaan. No, mutta kuitenkin, Lillille tuli niskaan myöskin pieniä rupia. Koska lähes aina piikit menivät kylkiin, en osaa yhdistää rupia piikkien antamiseen. Kylkiin kun rupia ei koskaan tullut. Olisivatkohan niskaruvet diabetikoille jokin tyypillinen ilmiö? Jos iho reagoi jotenkin sokeriarvojen vaihteluihin? En tiedä, tulin vain ajatelleeksi kun luin teidän kokemuksista. Terkkuja Helmille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kylkeen? Sitäpä en olekaan kokeillut. Pitäisiköhän? Niskaruvet kyllä yhdistin pistämiseen, mutta nytpä en olekaan enää varma.

      Poista
  13. Piikki on kuitenkin niin ohut sitä tuskin tuntee.

    VastaaPoista
  14. En kyllä usko, että Helmi olisi kärsinyt pistämisestä, kun on niin ongelmitta ollut tässä rutiinissa yhteistyössä. Sen sijaan hän on saattanut kyllä hiljaa kärsiä siitä, että hänessä on ollut yksi rapsuttamaton kohta. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on tukin vääryys korjattu! Rapsuttamattomia kohtia ei enää ole!

      Poista
  15. Joskus pistokohtiin (esim. rokottaessa) voi kehittyä sarkooma, mutta luulisi että diabetesneula on niin pieni, ettei se aiheuttaisi mitään. Sailan sanoin voinet varmasti kysyä niistä seuraavan kerran eläinlääkäriltä, mutta tuskin on mitään syytä huoleen. Ihailtavan reipas Helmi-tyttö, kun otat niin hienosti ikävät piikitkin! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy muistaa kysyä! Olisi ikävää jos jotain aiheutuisi.

      Poista

Kur! Kiitos kommentistasi.