keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Nälkäkurki

ja aamiainen vuoteessa

Minä nautin aamiaisen vuoteessa. Iso kuppi kahvia ja keittokinkku-tuorekurkku-ruisleipä. Niinhän siinä sitten kävi, etten nauttinut aamiaistani yksin. Villasukkien ja ylimääräisen tyynyn lisäksi viereeni lattialle oli ilmestynyt Nälkäkurki. Nälkäkurki oli nauttinut oman aamiaisensa puolisen tuntia aikaisemmin, mutta se ei tuntunut tahtia haittaavan. 



Nälkäkurki äänteli lajityypilliseen tapaansa huristen, pöristen ja kuuluipa muutama tiukkasävyinen äh-komentokin. Kun keittokinkku oli mennyt niin sanotusti parempiin suihin, piti Nälkäkurjen vielä tarkastaa mitä leivän päälle jäi. Kurkkukin olisi saattanut mennä, mutta sen pelastin itselleni. 



Nälkäkurjella on nälkä. Kova nälkä. Koko ajan. Lieneekö tervehtymisen merkki. 

29 kommenttia:

  1. Tervehtymisen merkki selvästi! Kinkkuhan on herkkua, mutta että kurkkukinko meinasi mennä? Kylläpä on nälkäkurki todella nälkäinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, meinasi mennä myös kurkku! Tai olisiko ollut levite leivänpäältä?

      Poista
  2. Oijoi, onpa tehokas anomisilme ensimmäisessä kuvassa! Selkeä tervehtymisen merkki!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tehokkuus on Helmin tavaramerkki. Ainakin mitä kerjäämiseen tulee!

      Poista
  3. Tervehtymisen merkki! Ruokahalu on iloinen asia. Kiva kuulla, että Helmi tervehtyy ja kukoistaa kohta entiseen malliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä menoa kilot taitavat tulla takaisin yhtä nopeasti kuin lähtivätkin! Yritämme silti pysyä sutjakkaina.

      Poista
  4. Ihanaa, Helmi vaikuttaa tervehtyneen. Meillä tepastelee kaksi nälkäkurkea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin kurkkaamassa teidän kurkia toisen blogisi puolella! Siellä ne niin söpösti poseerasivat :)

      Poista
  5. Tuttua tarinaa:) Meidän nälkäkurki ei katsele kainosti lattialla, vaan nuuskii leikkeleitä sängyllä. Mamma varaakin jo neidille omat palat, pääsee helpommalla. Onneksi tomaattiviipaleet ei kiinnosta.
    Mutta oikein hyvä, että Helmille maistuu ruoka♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma pala täälläkin täytyy varmasti jatkossa varata! Onhan se nyt ennen kuulumatonta, että henkilökunta söisi kinkut.

      Poista
  6. Hyvä, hyvä, että ruoka taas maistuu! Hienoa, Helmi! Mutta miten Mamma saattoi noin anovan katseen edessä syödä yksin kinkkunsa??

    VastaaPoista
  7. Aamiainen vuoteessa ja hyvässä seurassa, mikä sen ihanampaa. Ja vieläpä arkena!

    VastaaPoista
  8. Mutta nyt on aamu kohdillaan! Mutta nälkä on silloin kun on nälkä! Vaikka olisikin syöty aivan äsken! Tai sitten ainakin tarvitaan hieman jälkiruokaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissalla on nälkä kun kissalla on nälkä, tai kun mamman leivänpäältä tai lautaselta löytyy jotain kiinnostavaa. Niin se on.

      Poista
  9. Voi vitsit ko ei ite pääse jääkaapille! Sen on nälkäisen kissaparan elämässä kurjinta!

    VastaaPoista
  10. Ekassa kuvassa Helmin ilme on sellainen "ei hitto nyt se ottaa kuvan, vaikka mä pyysin kinkkua". Ihanaa, että Helmille taas ruoka maistuu ♥.

    VastaaPoista
  11. Kunnon ruokahaluhan on aina hyvä merkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Varsinkin jos vessahommatkin sujuvat mallikkaasti!

      Poista
  12. Mahtavaa! Meillä ei myöskään kannata jättää kinkkuleipää valvomatta, leivänpäällinen häviää hyvin nopeasti, ja mahdolliset kurkut ja tomaatit löytyvät hylättyinä matolta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurkut ja tomaatit tuntuvat olevan vain esteinä, eikö?

      Poista
  13. Ettei vaan olisi yrittänyt napata kauneusnaamioksi kurkkua.... Helmi kaunotar

    VastaaPoista
  14. Musta tuntuu että meillä on kamalasti näitä nälkäkurkeja. Ne salakavalasti kaivautuvat koloistaan heti kun joku miettiiki syömisen aloittamista. On sellaisia haukkuvaisia versioita ja sitten näitä määkiväisiä versioita.. :)

    VastaaPoista

Kur! Kiitos kommentistasi.