lauantai 5. huhtikuuta 2014

Mun versio

käynnistä

Mun on nyt ehkä pakko kertoo tää ihan ite. Mamma aina keksii ihan omiaan. Tos torstaina mä tiesin et taas on jotain tekeillä. Mamma oli silleen levoton. Mä kävin sit kurkkaamassa kidutuslaatikkoa ja siellä oli uus pehmuste. Arvasin heti et kohta mennään. Sit mamma yritti vielä käskeä mun käydä pissalla. Kuka kissa hei käskien pissaa? Nosti mut kuitenkin siihen hiekkikselle ja mä päätin sit pissata. Mamman mieliks. Oli se tyytyväinen. Sit se koppas mut kainaloon ja pisti sinne laatikkoon ja sit mentiin. 

Me mennään aina sellasella hurisevalla peltilaatikolla. Ainoo hyvä puoli on siinä se radio, sitä mä tykkään kuunnella. Paitsi tosta Tom Jonesin Delilahista en kyl tykkää. Nyt ei soitettu sitä. Hetki kesti ja sit mä huomasi et oltiin menossa tätiä kattoo. Ku päästiin sisälle siel oli kamala mökä. Mä en vaan tajuu niit koirii. Eiks ne ymmärrä et haukkuminen ainaki herättää huomion ja ne joutuu niihin pikkuhuoneisiin ronkittavaks? Vaik ei se hiljaa oleminenkaa kyl kannattanu, otettiin mut silti pois siit laatikost. Sitäki mä siel mietin et miten se kidutuslaatikko tuntuuki tääl jotenki niin hyvält ja kotosalta? 

No kuitenki. Sit ku mä olin hetken pois laatikost, ni se täti leperteli mulle mut kuitenki tuikkas jonkun piikin mun takajalkaan. Yleensä niit annetaan mulle niskaan. Sit lähti taju pikku hiljaa. Tuli pienet ykätkin mut täti korjas pois. Ku mä olin silleen nukuksissa mua lähettii kuljettamaan sellaseen huoneeseen. Siel oli pimeetä ja sellanen aika mukava punanen peti. Mä tykkään punasesta. Mut laitettiin siihen selälleni köllöttämään ja sit ne ihaili mua ja mun vattaa. Jostain syystä mun vattasta ajeltiin lisää karvoja pois. Kuulin unen läpi ku mamma epäili musta kohta tulevan karvattoman kissan. Siihe en suostu. Mun karva on mun kruunu. 

Siel pimeessä mun vattaani laitettiin jotain litkuja. Täti sit pyöritteli jotain juttuja mun vattan päällä ja paineli vähän. Mun tassut vaan väpätti ku mä juoksin karkuun minkä kerkesin. Mut ei siin unes kyl pitkälle pötkitty ja hommat jatku vaan. Sit täti otti mut ja vei mut sinne sairaalan puolel. Mulle laitettiin tippa tassuun ja sit mun suuta ronkittiin. Vähän ihme juttu. Ja sit, tiättekste, mun tassuun laitettiin tuppo. Tuppo! Niist mä en kyl yhtään tykkää ja siks kai mä aloinki heräilemään jo unesta. Sit mut laitettiin taas siihen koppaan ja vietiin mamman luo. Se jutteli sellasen tätin kanssa vähä ja jotain se puhisi ku otti lompakkonsa esille. Mua ei enää harmittanu ku tiesin että mennään kotiin. 

Mä pyydän viel mammaa laittamaan tähän pari kuvaa. Ekaks ehkä se kuva kun oon kotona tupon kaa, ku muuten te ehkä pelästyisitte ku mamma otti musta kuvan siin punasel kissanpetilläki. Mä yritin kyl hymyillä et ei täs mitään hätää, mut en tiiä näkyykö se tos kuvas. Ehkä vähän sama juttu ku se että päästelin minkä tassuista kerkesin mut minnekään en päässy. 


"En tiiä näkyyks täs mun hymy? Näätteks te?" 


Unet on aika ihmeellisiä joskus. 

PS: Mä kyl myös ihmettelen miks mamma ei oo antanu mulle oikeuksii laittaa tänne kuvia. Täähän on sentään mun blogi. Vaiks en mä tääl usein juttele. Joskus vaan. 

31 kommenttia:

  1. Hieno kertomus Helmi! Toi sun tuppos on kyllä aika mageen värinen :)

    VastaaPoista
  2. Oho, sulla on ollut tosipaha päivä! Mutta tuo juttu, kun sulle tehtiin, jossa piti maata selällään ja huristettiin mahasta. Meillekin on varmaan tehty se sama. Montakin kertaa. Mutta meille ei oo aina annettu sitä ykä-ainetta, joka nukuttaa kamalasti. Hereillä se on aika kurjaa, kun ensin se suriseva juttu, jolla karvat ajetaan ja sit kylmiä aineita ja sitten se pyörittely, ja vielä viimeksi pyyhitään paperilla niitä litkuja pois. Ja sitten sekin on outoa, että meille on aina sitä ennen sanottu, että ei pitäisi pissiä, vaan saisi pissata vasta sen jälkeen? Sulla on eri säännöt kuin meillä!

    Mutta joka tapauksessa ikävää että sulla oli kurja päivä. Toivottavasti jatkossa panostavat niihin soittoaikoihin, niinkuin on usein toivottu ennenkin! Niin ja nyt sun pitää sitten levätä auringossa ja antaa vatsalle valoa ja lämpöä, että kasvaa karvat hyvin takaisin!

    ~Friede ja Figo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäki olin kerran hereillä, oli se vähän kumma juttu. Mamma sano et ens viikol täti soittaa. Se on parempi.

      Poista
    2. Huikee rapsa! Ihan meni kylmät väreet, kun muistin parin vuoden taa. Mul oli kans samat säännöt ku F-duolla, et ei saa pissiä ite ja sit viel laittovat piikin masun läpi ja varastivat pissin! En käsitä. Oisin toivonu, et ois ollu unta... Se peti oli kyl siisti. Tosi ergoni..ergomoni.. sopivasti muotoiltu selällään kellotteluun! Pelkkää hyvää sulle, Helmi! *tassut*

      Terkuin Unna Tuutikki

      Poista
    3. Moi Unna! Varastaa pissaa ja verta. Sitä ne tekee. Mut toivon et sul on kaikki hyvin ettei tarttee lähtee käymään tommoses paikas mis mä ravaan vähän välii. *pusku*

      Poista
    4. Mul on hienosti kaikki, ei huolta. Ihminen vaan ajattelee niin paljon, et sen pää menee puhki, eikä saa mitään kirjotettua, kun blogiajatukset vissiin vuotaa pois siitä puhkista. Oon ehottanu, et ihan voisin itekin päivittää, mut toisaalta on tosi vaikeeta ottaa kuvia. Niis näkyy vaan mun varpaat aina.

      Terkuin Unna Tuutikki

      Poista
  3. Moi Helmi,

    Jo oli aikakin kuulla sun versio koko hommasta :) Onneksi toi peti oli tosissaan punainen, kun me ollaan kanssa huomattu miten se on sun lempiväri! Sä näytät siinäkin tosi hyvältä, eikä se ole pelottava olenkaan. Noi medisiinihommat on justiinsa tollasia: jos ihmiset olisi siinä kissan tilalle ei sitä kuva vaan voisi julkaista mutta kissa on kissa. Aina kaunis.

    Me toivotetaan sulle tosi paljon kaikkea hyvää, pysyisi nyt ne anemiat kurissa ja diabetes kanssa. Onneksi molempiin taitaa olla kumminkin tosi hyvät lääkkeet niin että säkin voit vaan Johtaa niinkuin sun tehtäviin kuuluu. Hiiva voisi kanssa painua jorpakkoon siitä sun korvasta, todellakin.

    T. Triolat ja Nisuri Suuri Ensimmäinen: astmaatikko-kroonikko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täs johtamises on kyl tosi iso vastuu. Mut mä hoidan sen kuin kissa! *puskut teille*

      Poista
  4. Moi Helmi! Mää mamin kans kattelinkin, et jäikö tuppo pois täl kertaa! Mul se jää aina matkakassiiin. Kerran sinne jäi pisutkin paluumatkalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pissasin nyt kans. Sit mä laitoin sen pehmusteen myttyyn. Vähän niiku peittelin. Se pehmuste on kuulemma ihan tällasia asioita varten. Mamma osti Mustista ja Mirristä. Mä oon kuulemma se mirri.

      Poista
  5. Juu, kauhukopan kaivaminen tietää aina epämukavaa automatkaa, oudonhajuista taloa ja vielä oudomman hajuisia kanssa asiakkaita -ja välillä lähtee taju (ihmisten toimesta).
    Mulla oli kerran pissavaivoja ja mamma ajoit mut eläinlääkääriin. Mä muka pissein huonosti, joten tein sen tarpeen sitten siihen kauhukoppaan. Eläinlääkärinä oli ihan kiva täti, jolla oli useampi kattikin. Siellä vastaanotolla tarvittiin pissanäytettä ja täti ronskisti väänsi näytteen siitä pyyhkeestä, joka oli tärvääntynyt kauhukopassa. -Siis paljain käsin ja mamma melkein pökerty, kun sillä on vähän sellaista pöpökammoa.

    Mä ja Sulo toivotaan sulle Helmi parempaa vointia. Kyllä ihmisiltä varmasti löytyy juur oikeet tropit!
    Ps. Näytät tosi kauniilta (jopa eläinlääkärin käsittelyssä) ♥.
    T:Robert

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-i. Jos ei mamma ois käskeny mun pissiä ennen matkaa, ois ehkä multaki saatu näyte noin. Tosi kätevästi. Kiitti Robert! Oot komee kolli.

      Poista
  6. Kiitos tästä raportista, Helmi-rouva! Kuvasit hyvin tuttuja tilanteita - koppaa, peltilaatikkoo... niitä ällöjä. Mut sun tassutuppo on kylläkin hyvin nätti, ei yhtään haitallisen oloinen!

    terveisin
    herra Harmaa, päätoimittaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en vaan jotenki tykkää noist tupoist. Vaik tää oli kyl aika makeen värinen.

      Poista
  7. Heippa Helmi. Mäkin oon huomannu kuinka kuljetuskopasta tulee turvalaatikko siel pelottavalta haisevassa paikassa. Siel on kyl ihan karsee haju. Mut emo kanssa ajattelee et se koppa on kidutuskoppa eikä se meinaa suostua meneen siihen ku pitäs lähtee johonkin. Mä en oo viel oppinu pelkään sitä koppaa. Sä sait muuten ihanan tupon, se vähän niinku hohtaa. Mä voisin lainata sitä joskus, jos sua ei haittaa. Mäkin oon nähny unta, et mä juoksen kovaa vauhtia ja ajan jotakin takaa ja oon just saamaisillani sen kiinni mut sit mä herään ja oonkin ihan samassa paikassa. Hyvää vointia sulle ja kauniita unikuvia!
    Rauha/Pinkkitassun Jästi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Rauha! Säkin oot jo oppinu kirjottamaan, vaiks noin nuori ootki. Mut kyl mä tiesin heti kun mä näin sut ekan kerran kuvista, et fiksu likka susta tulee. Saat kuule sen tupon ihan vaik omaks jos mun mamma ei oo heittäny sitä jo pois. Se juokseminen on kyl kivaa vaikkei unissaan pääse just minnekään. Mut uni on aina hyväks, kissalle. Luulen et myös ihmiselle. Terkkui sulle ja Ruskalle kans toivoo Helmi täti.

      Poista
  8. Hyvin välittyy sun tassunheilutus petiltä, olet urhea!
    Vai et tykkää Jonesin Tompasta, vaikka se on tiikeri – Walesin tiikeri, ha ha. No joo, aika laiha vitsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se Tomppa ihan jees, mutta se on vaan se Delilah josta mä en tykkää. Mä tunsin muuten joskus yhen pojan josta tuli sit myöhemmin Tomppa. Se näyttää kuvissa niin komeelt nuorelt miehelt. Mut kotona se ei ollu kiva ku se tuli joka paikkaan. Mä lähetin sen sit sen oikeeseen kotiin.

      Poista
  9. Ymmärrän sinua Helmi, ei kuningatar voi luopua turkistaan. Urhea suoritus kaikkiaan, mutta sinulla onkin kokemusta noista käynneistä. Toivotan nopeaa toipumista reissusta ja ronklauksen haitoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Cheri täti! Mul on kyl sellanen tunne et oon ollut siellä ihan tarpeeksi. Enää ei tarttis.

      Poista
  10. Rakas Helmi Orvokki <3 Oot niin ihanan mainio. Hyvin selvisit moisesta koettemuksesta. Ja kyllä kuule se sun hymy tossa kuvassa näkyy. Oot täysiverinen leidi. Siellä missä kamera, sinnepäin hymyä. Oli tilanne mikä tahansa. Parhainta toipumista toivottaa Fanisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fani, sä saat multa ison puskun *pusk* Hyvä et näit sen hymyn, mä jo vähän mietin näkeeks kukaan.

      Poista
  11. Kiva kun kerroit koko jutun meillekin, osataankin taas vähän varoa noita jutskia =)

    VastaaPoista
  12. Hyvä, että Helmin oma ääni pääsi kuuluviin, vaikka näin tylsästäkin tapauksesta. Tsemppiä Helmi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on onneksi tilanne rauhoittunut ja täällä elellään oikein tyytyväisenä!

      Poista
  13. Mua on kans kuule käännelty ja väännelty jo pikkusena rönknesis vai mikä rötkeni se on kun mamma luuli et oon syöny leluhiiren persiis olleen vinkupillin...en ollu. Ja sit laitettii iskaan nestettä niskaan ja se solahti nilkkaan...oli pikkuveljillä ihmettelemistä ku kotiin palattiin ku ihme paise niskassa. Mutta kestin sen kuin mies jo silloin pienenä .
    Kuumeen mittaaminen oli ihan iisi juttu. Mut Kaapolta onkin mitattu verenpaine hännäntyvestä ...se mansetti kuulemma kiristi vaan Kaapo sanoi vaan et VÄY.
    Sul oli hieno tuppo ja oot söpö seläälläs tos lasaretin lavitsalla. Me ollaan Helmi konkareita. Ja nyt mul on sit ikämiesten luomia kuulemma vartalos...ikämiesten...mitä ne on....?
    Luv ya.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Onni ♥ Helmilläkin mietittiin tuota verenpaineen mittausta hännästä, mutta jätettiin tekemättä kun taisi olla paineet koholla eläinlääkärissä muutenkin!

      Poista
  14. Ja mammal tökkii tää kirjotus täl Typertyperällä tabletille. Hö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellasta se on! Tabletti haluaa kirjoittaa jotain muuta kuin mamma.

      Poista

Kur! Kiitos kommentistasi.