torstai 22. toukokuuta 2014

Seikkailija Sulo

ja vuorenvalloitus

Olipa kerran pieni reipas Sulo poika. Sulo leikki ja nukkui, söi hyvin, leikki ja nukkui. Sulo vietti kissanpäiviä. Kuten pienille kissanpennuille joskus käy, lähtevät ne valloittamaan maailmaa ja jättävät synnyinkotinsa taakseen. Nyt oli Sulon vuoro. Mesi-mamma, Puolu-täti ja Sipi-sisko antoivat matkaan herkkuraksuja ja hyvät opit. Matkalaukkuun oli pakattu tärkeimmät. 



Sulo matkusti uuteen kotiinsa Naukulaan turvallisesti turvavöissä. Uusi koti oli aluksi outo. Siellä Suloa ujostutti. Pienessä kolossa sohvan alla oli hyvä olla ja ihmetellä. Mutta ei kauaa, sillä Sulolla oli paljon tutkittavaa ja paljon seikkailuja edessään. 

Tapahtui sitten kerran niin, että päiväunien aikana oli iso kiinnostava metsä kadonnut. Se ihmetytti ja Sulon piti miettiä uudelleen seuraavaa valloitustansa. 


"Tässä mitään satuja nyt kerkee..."

"Mihin sä sen viherkasvin veit? Se on kadonnut." 

"Höh." 

Vaikka metsä katosi, ei Sulo ollut kauaa suruissaan. Metsän vieressä oli vuori. Se oli jäännyt näkemättä kun metsä oli viennyt siltä kaiken huomion. Sulo mittaili vuoren korkeutta ja sen muotoja. Vuori ei ollut liian iso haaste pienelle rohkealle seikkailijalle. 


"Mä tästä lampusta niin, mut tos vieres on toi hylly." 

Reippaasti Sulo poika lähti matkaan, vuorta valloittamaan. Se oli pyöreä ja kiinnostava. Tassut lipesivät, mutta se ei reipasta poikaa haitannut. 


"Olikohan tää nyt hyvä idea?"

Vuoren huipulla asui kummallisia otuksia. Ne roikkuivat pää alaspäin ja olivat ihan hiljaa. Kummallisen hiljaa. 


"Mitä noiki tos oikein roikkuu?"

Sulo oli kuitenkin rohkea. Haistoi hännänalustaa ja totesi oliot vaarattomiksi. Oli aika lähteä paluumatkalle. 
"Eihä ne oo ees elävii."

Paluumatkalla pienet tassut liukastelivat. Vuori oli haasteellinen. 

"No täält mä en sit sinne hyllylle pääse."

Pian Sulo sai kuitenkin tasapainonsa kuntoon ja laskeutui vuorelta Naukulan kamaralle. Seikkailu oli tältä erää ohi. 


"Mut tää ei kyl jää tähän."

Kunnon seikkailun jälkeen on hyvä käydä päiväunille, tuumi Sulo. Nyt on vuori valloitettu eikä metsän katoaminen harmita enää yhtään. Sen pituinen se. 

46 kommenttia:

  1. Hieno vuori. Eikä ihme, että se on jäänyt näkemättä, jos se aiemmin oli metsän takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus ei näe puita metsältä, metsää puilta eikä vuorta metsän takaa!

      Poista
  2. Täällähän nykyään joka päivä mitä jännittävimpiä tarinoita! Onneksi vuorenvalloittaja Sulo pääsi myös turvallisesti maan pinnalle, eivätkä vuoren asujaimet olleet vaarallisia!

    Kaiken lisäksi toiseksi viimeisessä kuvassa näkyy haristetut takavarpaat ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haristetut takavarpaat ovatkin mitä suloisin näky!

      Poista
  3. Voi pientä seikkailijaa :)
    Maailma on niiiiiin iso ja ihmeellinen! Hyvä kun mamma muistaa ikuistaa meille tarinat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran tätä tarinaa nyt pukkaisi, ettei tahdo mamma perässä pysyä. Eikä kamerakaan ole aina kaulassa. Pitäisi ehkä olla.

      Poista
  4. Uusia haasteita päin vaan levon jälkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin tapahtui! Paperitollot saivat kovaa kyytiä.

      Poista
  5. Kyllä elämä on mielenkiintoista ja jännittävää :) Sulo sen kuin komistuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulo onkin kasvanut jo kovin! Komea nuorimies. Ei enää mikään pentu :)

      Poista
  6. On se ihme että noin liukkaan näköisellä pinnalla pystyy hienosti kiipeilemään, talenttia kerrakseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä löytyy! Taitoja ja vaarallisia tilanteita.

      Poista
    2. Ja haristavia takatassuja löytyy :-) Kyä Sulo voittaa vuoret, pelot ja sydämet <3 Vallan mainiota!

      Poista
  7. Meillä on samanlainen vuori, mutta muistaakseni kumpikaan pojista ei ole kiivennyt vuorelle. Jos on, niin se on kyllä ollut Mauno... :D Mutta sieltä takaa on kyllä kuikuiltu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä vuori on valloitettu kun et ole kotona! :)

      Poista
  8. Utelias Sulo ihanan tarinan päähenkilö.:) Mihin vielä ehtikään....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilisin, että Sulo ehtii vielä paljon :)

      Poista
  9. Vai on viherkasvi hävinnyt :-D Ja hassu kaksikyttyräinen vuori!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi huippua, kaksi huippua. Se mikään kameli ole :D

      Poista
  10. Uuu, muodokas vuori! Toivottavasti se seisoo tulevia kiipeilyvalloituksia varten tukevasti juurillaan!
    Toisin kuin se metsä.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuori on jykevää tekoa, ainakin nyt kun seikkailija on vielä keskenkasvuinen vintiö!

      Poista
  11. Nyt on niin, että päivittäinen Sulo-annos alkaa olemaan aivan liian vähän ja tarvetta olisi saada ainakin kaksi annosta Suloa päivässä ! Tosin Mammankin pitää ehtiä lepäämään välillä, että jaksaa sitten kuvata ikiliikkujaa siellä seuraavaa tarinaa varten ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai että kaksi annosta :D Ei kai nyt sentään?

      Poista
  12. Hih hih, kyllä tässä sai taas päivälle hyvän mielen, kun luki sadun pienen kissan seikkailusta. Halaus teille molemmille :-)

    VastaaPoista
  13. Oi miten jännittävä seikkailu Sulolla, joka on nimensä mukaisesti niin sulo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienen kissanpojan elämä on jännittävää! Seikkailuja riittää :)

      Poista
  14. Sulo kiipesi valovuorelle. Hänestähän tulee kohta aivan valaistunut/valistunut seikkailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valovuorelle! Niinpä! :-)

      Poista
    2. Valovuoripa hyvinkin! Pienet kissat taitavat olla noin yleensänkin aika valaistuneita seikkailijoita!

      Poista
  15. Sulosta tuli sitten vuoren kuningas! Onneksi noin nuorelle miehelle elämässä riittää vielä paljon muita haasteita. Olet hurmaava, Seikkailija-Sulo! :)

    VastaaPoista
  16. Ihanaa kun pienellä kissalla on joka päivä jotain uutta ja ihmeellistä <3
    Onko mitään vielä mennyt leikin tuoksinassa "ihan vahingossa" rikki vai onko Sulo ollut hellätassuinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täällä ole mitään rikki mennyt, mutta viherkasvit ovat hieman muuttaneet muotoaan. Varsinkin yksi pieni palmu. :)

      Poista
  17. Vuorikiipeily on todella haastellista!

    VastaaPoista
  18. Voi kuinka kiva satu:) Sulo kun tuosta kasvaa niin kasvavat haasteetkin. Ulkoilutarhaan kohta käy pikkuprinssin tie...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkotarha korkattiin eilen! Oli aika jännä paikka.

      Poista
  19. Seikkailija Sulo ♥ Kerrassaan valloittava seikkailija, kuten myös kuvitus ja kertomus ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Seikkailutarinat ja sadut ovat niitä parhaita.

      Poista
  20. Täähän piti tietysti lukea ääneen täällä meillä :-) Jännä muuten, miten kissan ilme tosiaan osaa sanoa "höh!".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luitko molemmat? Mamman version ja kuvateksteistä Sulon version?

      Poista
  21. Rohkea ennakkoluuloton Sulo! Vuoren ja sydänten valloitusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulo on varsin hurmaava valloittaja! Ja teillä niitä on kaksi :)

      Poista

Kur! Kiitos kommentistasi.