lauantai 31. toukokuuta 2014

Pesu

keinutuolissa

Puhtaus on puoli ruokaa.  Niin myös Naukulassa. Ensin on hyvä ottaa tukeva alkuasento. 


Kainaloita ei saa unohtaa. 

Tarvitaanko pesuun välineitä?

Harkitaan asiaa. 

Erittäin epäilyttävää. 

Sitten tärkeimmät. Mahatäplät. 

Tuliko selväksi? 

Pesun voi toki suorittaa haluamallaan tavalla ja haluamassaan asennossa. Sulon malli ei välttämättä toimi kaikille. Ainakaan mahatäplättömille ja kankeille ihmisille. 

perjantai 30. toukokuuta 2014

Salaisuus

Ei kerrota kenellekään, toivoo Sulo

Ei liene yllätys, että Sulo on mukana kaikessa touhussa. Eihän? Siksi ei varmasti ole yllätys kenellekään, että Sulo tulee mukaan myös vessaan ja kylpyhuoneeseen. Kylpyhuoneen pieni taso on mielenkiintoinen, onhan siinä myös pieni käsienpesuallas. Tasolle on hypätty monta monituista kertaa. 



Eilenkin hyppyä yritettiin, mutta laskelmat menivät pahasti pieleen. Mikä oli tulos? Sulo tippui suoraan pylly edellä omaan juomakippoonsa. Juu, se on nyt tuo iso vihreä. Puoli kissaa kastui. Hämmästyksestä toivuttuaan (kesti n 2 sek) Sulo palasi kupille ja mittaili katseellaan tasoa ja vesiastiaa. Menivät laskelmat uusiksi. 

torstai 29. toukokuuta 2014

Pääkokki

keittiössä

Keittiö on yksi niistä paikoista, jonne saan takuuvarmasti seuraa. Niinpä olinkin odottanut pääkokin päiväunivuoroa, ennen kuin ryhdyin hommiin. Itselleni tein kasvisfetavuokaa ja pääkokille oli tarkoitus valmistaa uunissa kanaa naturell. Vaan kuinkas sitten kävikään? Pääkokki heräsi, tietenkin. 



Saan olla keittiössä supervarovainen ja vähän päälle. Jos joku seuraisi ruuanlaittoani niin varmasti ihmettelisi pälyilyäni ja muutakin toimintaa. 

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Laatikko, ikkuna ja tv

Mitä seuraavaksi?

Japanissa asustaa laatikoita rakastava Maru-kissa. Minä mietin pitäisikö Marun nyt pitää varansa, sillä täältä tulee Sulo? 

Laatikkoa on hieman tuhrittu, jottei täällä mainostettaisi. 
Aikuiset lukijat varmasti keksivät mikä laatikko on kyseessä. 

Veikkaanpa, että itse laatikko on aiheuttanut suurempaa iloa kuin laatikon sisältö. Monet syöksyt, monet saalistukset ja muuten vain laatikossa makoilu on todella mieluisaa. Tai oli hetken, nyt se joutaa jo kierrätykseen ja mamman täytyy keksiä uutta hupia. Sillä tuskin parvekkeen ja huoneen välinen ikkunakaan jaksaa kauaa kiinnostaa. 

 Sanotaan nyt vielä, että ovi oli tapahtumahetkellä kyllä auki. 

Tai television päällä kiipeily. Ja kyllä, jos joku sitä epäilee niin vastaus on kyllä. Takana oleva kirjasinhylly on jo tyhjennetty pienistä tavaroista. 


Että mitä hupia minä seuraavaksi keksisin? Energiaa riittää. 

tiistai 27. toukokuuta 2014

Vakoilua

saunassa

Sulo on löytänyt saunan ja sen pienen ikkunan. Ikkuna on näin kesällä auki ja sieltä on oikein hyvä tarkkailla pihan tapahtumia. Eivät taida naapurit aavistaakaan kuinka tarkasti aamun tapahtumia sieltä seurataan. 


Ikkunassa oli verkko, mutta sen otin pois. Oli sen verran hapertunut ja pölyinen. Uusi pitäisi varmasti jossain kohdin hankkia, niin ei tulisi kärpäsiä sisään. 


maanantai 26. toukokuuta 2014

Kotitöitä

ja jääkiekkoa

Yhteen päivään mahtuu vaikka mitä. Ensin Sulo päätti, että ei enää syö Kitten-astiasta. Siitä, jonka saimme Tarulta lahjaksi. Ja olihan se kukkakin siinä keittokirjahyllyn tasolla varmasti jo kuollut. 



Tämän mielipiteenilmaisun vauhdittamina, siirryimme sujuvasti kotitöiden pariin. Sulo ei niitä väistele vaan tarttuu hommaan kuin hommaan. 




video


Iltasella otimme hyvät paikat kisakatsomosta ja katsoimme jääkiekkoa. 


Valitettavasti ottelun lopputulos ei ollut paras mahdollinen, mutta kyllä meille hopeakin kelpaa. 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Neljä kuukautta

eilen

Alle neljä kuukautiset ovat Sulon mielestä ihan vauvoja. Vauvat nukahtelevat minne sattuu ja joskus sellaisiin hassuihin asentoihin. 





Neljä kuukautta täyttäneet ovat isoja poikia ja tyttöjä, ei enää mitään vauvoja. Neljä kuukautta täyttäneet osaavat nukkua kissamaisen arvokkaasti. 


Tänään Sulo on neljä kuukautta ja yhden päivän. Myöhästyneet onnittelut Sipille ja Kapsulle merkittävästä neljän kuukauden merkkipaalun saavuttamisesta! 

lauantai 24. toukokuuta 2014

Sulo vastaa

Paulan haasteeseen

Sulo on saanut ensimmäisen haasteensa. Sen lähetti Sulon mummulasta Paula-täti. Ruska-mummu on varmasti auttanut kysymysten laadinnassa, ehkä myös Rauha-täti on ollut mukana viiksikarvan mitalla. Näin epäilemme. 

Haasteen tehtävänä on
1. Vastata saamiisi kysymyksiin
2. Keksiä viisi uutta kysymystä
3. Haastaa viisi bloggaajaa tekemään samoin.


Kysymykset kuuluivat: 

1. Aamun ensimmäisesi? 

Sulo: Tää oli vähän kumma aamu. Ku meiän kaapissa asu tällanen. En tiiä tykkäsinkö. Hurinan jälkeen oli kyl tosi kivaa ku läträttii vedellä ja huiskittii sellasella isolla lelulla kaikki lattiat. 


2. Ilon aiheesi?

Sulo: No. Mä sanoisin tähän, et mun lapsuus oli ihanaa aikaa ja sit mä sanoisin et pallo, sit se toinen pallo ja Korat-pallo ja kaikki muut pallot. Paperitollot. Ja sulkahuiska ja toinen ja sit se karvahuiska ja pampulahuiska ja mun liikenneruuhkapeli ja peitot ja täkit ja näköalatornit ja tiskiallas ja lattianpesu ja vieraat ja ulkoilma ja sauna ja ruoka ja leikki ja parveke ja vesi ja....Unohtukoha nyt joku? Ai nii. Mamma ja vesijohdot ja raksut ja jääkaappi. Voi olla muitaki. 


3. Huolen aiheesi?

Sulo: Mä oon kauheen huolissani siitä et tää kukka kuolis. Siks mä hoidan sitä niin paljon. 

4. Ylpeyden aiheesi?

Sulo: Ööö. Mun mahatäplät. Oon kuullu et tätit ja setät huokailee niitten ihanuutta. Me ei laiteta tähän nyt kuvaa ettei kukaan pökräis. 

5. Illan viimeiseksi? 

Sulo: Mun kirjastosta oli pölyt pyyhitty kirjojen takaa kauheen huonosti. Mä otan niitä sitte hylly kerrallaan. 


Sulon kysymykset: Mikä on hyvä piilo? Missä kärpäset asuu? Miks ihminen nukkuu aina samassa paikassa? Koska on ihmisten aikaisin? Mitä sä teet mieluiten? 

Sulo haluaisi lähettää kysymykset isoille pojille: Myrskylle, Intolle ja Nemolle, Koratiaan ja Saaripalstalle ja sit Amerikanbuldoggi Nerolle


perjantai 23. toukokuuta 2014

Viidakkopoika

seikkailee

Aika tarkasti Naukulan joka nurkka on jo tutkittu, mutta vielä löytyi Sulolle yksi yllätys. Ulkotarha. Ikkuna sinne avattiin ensimmäistä kertaa eilen. Rohkeasti viidakkopoika Sulo lähti matkaan ja viipyikin tarhassa aika tovin. Välillä piti katseella tarkastaa vieläkö minä olen lähistöllä ja olinhan minä. Annetaan kuvien puhua puolestaan. 









"Kauheen pieni vessa tääl on." 


Sulo taisi pitää näkemästään. Eikä tainnut jäädä viimeiseksi ulkoilukerraksi tämä. 

torstai 22. toukokuuta 2014

Seikkailija Sulo

ja vuorenvalloitus

Olipa kerran pieni reipas Sulo poika. Sulo leikki ja nukkui, söi hyvin, leikki ja nukkui. Sulo vietti kissanpäiviä. Kuten pienille kissanpennuille joskus käy, lähtevät ne valloittamaan maailmaa ja jättävät synnyinkotinsa taakseen. Nyt oli Sulon vuoro. Mesi-mamma, Puolu-täti ja Sipi-sisko antoivat matkaan herkkuraksuja ja hyvät opit. Matkalaukkuun oli pakattu tärkeimmät. 



Sulo matkusti uuteen kotiinsa Naukulaan turvallisesti turvavöissä. Uusi koti oli aluksi outo. Siellä Suloa ujostutti. Pienessä kolossa sohvan alla oli hyvä olla ja ihmetellä. Mutta ei kauaa, sillä Sulolla oli paljon tutkittavaa ja paljon seikkailuja edessään. 

Tapahtui sitten kerran niin, että päiväunien aikana oli iso kiinnostava metsä kadonnut. Se ihmetytti ja Sulon piti miettiä uudelleen seuraavaa valloitustansa. 


"Tässä mitään satuja nyt kerkee..."

"Mihin sä sen viherkasvin veit? Se on kadonnut." 

"Höh." 

Vaikka metsä katosi, ei Sulo ollut kauaa suruissaan. Metsän vieressä oli vuori. Se oli jäännyt näkemättä kun metsä oli viennyt siltä kaiken huomion. Sulo mittaili vuoren korkeutta ja sen muotoja. Vuori ei ollut liian iso haaste pienelle rohkealle seikkailijalle. 


"Mä tästä lampusta niin, mut tos vieres on toi hylly." 

Reippaasti Sulo poika lähti matkaan, vuorta valloittamaan. Se oli pyöreä ja kiinnostava. Tassut lipesivät, mutta se ei reipasta poikaa haitannut. 


"Olikohan tää nyt hyvä idea?"

Vuoren huipulla asui kummallisia otuksia. Ne roikkuivat pää alaspäin ja olivat ihan hiljaa. Kummallisen hiljaa. 


"Mitä noiki tos oikein roikkuu?"

Sulo oli kuitenkin rohkea. Haistoi hännänalustaa ja totesi oliot vaarattomiksi. Oli aika lähteä paluumatkalle. 
"Eihä ne oo ees elävii."

Paluumatkalla pienet tassut liukastelivat. Vuori oli haasteellinen. 

"No täält mä en sit sinne hyllylle pääse."

Pian Sulo sai kuitenkin tasapainonsa kuntoon ja laskeutui vuorelta Naukulan kamaralle. Seikkailu oli tältä erää ohi. 


"Mut tää ei kyl jää tähän."

Kunnon seikkailun jälkeen on hyvä käydä päiväunille, tuumi Sulo. Nyt on vuori valloitettu eikä metsän katoaminen harmita enää yhtään. Sen pituinen se. 

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Leikkiä

ja pieni häiriötekijä

Leikkiminen on kivaa. Meistä molemmista. Minä yritän saada Sulon pysymään kissanlelujen parissa, Sulo ei ole tästä niin tarkka. 

Työhuoneen tuolin, ison tyynyn ja peiton avulla olen tehnyt Sulolle majan työhuoneeseen. Tämä on osoittautunut hyväksi leikkikentäksi sen työhuoneen ainoan viherkasvin lisäksi. 


"Mikäs mikäs?" 

"Mamma mikä toi oli?"

"Toi tuolla?"

"En oikein tiiä."

"Kiinnostava se on, tosi kiinnostava."

"Kyllä mä sut vielä nappaan!"

Osaako kukaan arvata mitä Sulo näki?