Valinta

Nukkumapaikka

Että se niistä pesistä ja järjestetyistä nukkumapaikoista sitten. 

Sulo on valintansa tehnyt, mutta pitää toki itsellään oikeuden muutoksiin. 

Hups

Pylly kastui

Jos ulkosalla pitää aina tarkastaa oravapuut, niin myös grillin suojaksi laitettu kattolevy on tarkastettava. Vaan sepä ei ollut tällä kerralla auringon lämmittämä ja ihana. 

Hetkisen ihmettelyn jälkeen siinä istuttiin kuitenkin tovi. Tällä kerralla se ei aiheuttanut hurmoksellista pyörimistä. 

Aurinkoa on kyllä jo vähän ikävä. 

Tanssia oravalle

Vasen, vasen, venytys ja oikea

Eilisellä ulkoilulla seuranamme oli orava. Sen nähtyään, ei Sulo juuri muuta huomannut. 

Sulo esitteli oravalle tanssin. Tanssissa mentiin vasemmalle ja oikealle ja vasemmalle ja kuroteltiin ja käänneltiin ja väänneltiin. Tanssiin ei kuulunut kiipeilyä vaan se suoritettiin kahdella tassulla maankamaralla. 

Tanssin jälkeen tuli väsymys ja sitten me vaan istuttiin ja istuttiin ja istuttiin ja hämäräkin jo laskeutui. 

Ei vaan, minä vähän leikin kameran säädöillä, ei me sentään puun alla koko iltaa kökötetty. 

Vesimiehen vesileikkejä

iltasella

Jossain kohdin iltaa kuuluu kylpyhuoneesta vesileikkien ääniä. Lirinää, lorinaa ja loisketta. Vesikuppi on sama kuin aikaisemminkin, kissa hieman kasvanut. 

En tiedä mikä on touhun tarkoitus. Onko vedellä vain kiva läträtä vai pitääkö vedenpinta saada liikkumaan ennen kuin ryhtyy juomaan?

PS: Klikkaamalla tunnistetta vesi, pääsee katsomaan lisää Sulon vesileikkejä. 

Punnitus

Matkalaukkuvaa'alla

Sain Pepiltä viime viikolla matkalaukkuvaa'an. Se osoittautui erinomaisen näppäräksi vaa'aksi kissan punnitsemiseen. 

Tarvitaan vain se vaaka, yksi kassi ja sitten se kissa. 

Kissa menee kassiin ihan itse kunhan vain kassia vähän raottaa, sitten kassin sangat vaa'an koukkuun ja vaa'an narusta kiinni. Toimii! Kiitos vielä Pepi! 

Painoksi tuli eilen illalla 6, 32 kg. On se jo hyvä ollakin aikuisten miesten luokassa kissanäyttelyissä. 

Kissa kirjastossa

oma pesä 

Silloin kun kirjoitin elämäni aakkosista Muistikirjaani, oli k-kirjaimen kohdalla ruuhkaa. Sieltä löytyi kissa, kirjaa, kotia ja kaupunkeja. Myrsky ja Minna esittivät minulle kommenteissa visaisen kysymyksen siitä, jos saisinkin vastata vain yhdellä k-sanalla. Valitsin kodin, koska sen voin täytää kirjoilla ja kissalla. 

Käytännössä kissa menee kirjojen edelle. Siksipä Sulollekin on tehty oma pikku pesäkolo kirjahyllyyn. 

Satunnaisesti Sulo ottaa pienet torkut kirjahyllyyn rakennetussa pesäkolossa. Joskus sieltä näkyy vain korva ja tassu. 

Ihme ja kumma

ja jo kymmenen kuukautta

Kyllä riittää ihmeteltävää. Sekä Sulolla, että mammalla. 

Eilisellä valoisaan aikaan tapahtuvalla ulkoilulla ymmärsin taas, että voin ottaa tapahtumasta myös videon. Sulo ihmettelee lunta. 

Minä puolestani ihmettelen kasvun voimaa. Pinkkitassun H-pentue syntyi 15. marraskuuta ja nyt paino on jo yli tuplaantunut. 

2. syntynyt tyttö 17.11. (2 pvä)

2. syntynyt tyttö 23.11. (8 pvä)

Viimeisempänä ihmettelemme sitä, että Sulo on tänään jo kymmenen kuukautta. Kissanäyttelyissä Sulo painii siis tästä päivästä lähtien urosten luokassa. Iso poika. Mamman pieni mussukka. 

Juhlapäivänsä kunniaksi Sulo on kietoutunut lahjapaperiin ja yhdessä lähetämme paljon onnitteluja Sipi-siskolle, Kapsu-veljelle, Mesi-mammalle, Puolu-tädille, Tellikselle sekä Pinkkitassun kissalaan. 

Ensikosketus

Lumeen

Oli jännää. Oli totisesti jännää. Jo perjantaisen lumisateen aikaan Sulolla oli tosi jännää ja sitten vasta jännää olikin kun lähdimme ulos. Ensin etupihalle. Lumi hämmästytti hetken ja seuraavaksi Sulo painelikin hankeen. Hetken näytti siltä, että siellä olisi jopa asioitu. Mitään ei kuitenkaan tullut. Olisiko tämä Sulon mielipide lumesta? 

Kaikki neljä tassua kävivät tässä. 

Valjasulkoilu kesti ehkä minuutin kaksi, eikä oman oven edestä poistuttu muutamaa metriä kauemmaksi. Seuraavaksi tuttavuutta lumen kanssa tehtiin ulkotarhassa. 

Ulkotarhassa viivyttiin pidempää ja eilisen aikana siellä käytiin muutaman kerran. Ei tunnu tätä tammikuun poikaa lumi kamalasti haittaavan. Tänään ei tosin vielä ole ulos pyydetty. 

Veljekset

Kassu ja Keke

Kävin eilen tervehtimässä Tiikerililjan eurooppalaisveljeksiä Kassua ja Kekeä. Hurmaavat veljekset! Minussakin oli jotain hurmaavaa tai ainakin laukuissani oli. Tai sitten kyseessä oli vain tiukka tarkastus vieraan sopivuudesta Kassulaan. 

Kassu vartioi laukkuani. 

Nuuhkii takkiani. 

Keke ja tuliaisleijona sekä kassi. 

Tiukan tarkastuksen jälkeen näin rallia ja paininäytöksen. Viihdytin kantamalla poikian vuoronperään ostoskassissani. Rapisevassa ostoskassissani. Pojat tykkäsivät! 

Kiitos Kassu ja Keke, Pirjo ja R. Oli mukavaa! 

1+2

sekä kiitos

Kun aloitimme Sulon kanssa ulkoilun, Helmin perintövaljaat olivat aika isot. Sekä kaulan- että vatsanympäri menevät osat olivat mahdollisimman tiukalla. Niissä viimeisissä rei'issä. Nyt kaulan ympärystä on suurennettu yhdellä ja vatsanympärystä kahdella. 

Nyt minua mietityttää tuo etutassujen välistä menevä osa. Onko se tarpeeksi pitkä? Niin tai näin, ainakin ulkoilu maittaa. Enkä millään voi ymmärtää kuinka olen uskaltanut lähteä niin väljien valjaiden kanssa ulkoilemaan kun lähdin silloin toukokuussa. 

Suuri kiitos Pepille! Saimme Pepiltä eilen postissa matkalaukkuvaa'an. Uskon, että sen avulla Sulon painoa on varsin hyvä tarkkailla. Kiitos Pepi! 

Tarkastus

Pihakuusen valot

Pienen kissan elämä on rankkaa. Kaikki on tarkastettava. Myös pihakuusen valot. Valot saivat hyväksynnän ja seuraavaksi tarkastelun kohteena olivat villeinä lentävät pikkulinnut. Sitten oravamänty, sitten hiekkalaatikko, sitten pihan vuori, sitten puskat ja ihan kaikki. 

Minä en voi lakata hämmästelemästä Sulon häntää. Se on muhkea. Ihan niin kuin isolle kollille sopiikin. 

Seuraavan kerran Sulo esittelee muhkeuttaan kissanäyttelyssä 20.12 Kirkkonummella. Silloin painimme aikuistenluokassa, mukaan kisoihin lähtee Sulon Sipi-sisko sekä ainakin isovaari Mikki. 

Hei hei

Ikkunalla

Vaikka osa Naukulaan jätetyistä ohjeistuksista olisikin epäselviä tai tulkinnanvarasia, yksi asia ei ole. Nimittäin se, miten mamma ja Naukulassa käyvät vieraat lähetetään matkaan. Se tapahtuu ikkunalla. 

Satunnaisesti minut myös otetaan vastaan ikkunalla, mutta yleensä tullessani sisään, Sulo juoksee kohta kipin kapin alakertaan. Välillä silmät vielä ihan sikkurassa viimeisiä unenrippeitä päästä pudistellen. 

Söpöysvaroitus

Pinkkitassujen H-pennut eli Sulon serkut

Oletteko nähneet kaksipäiväisiä kissanpentuja? Minä olen. En voi millään uskoa mikä tahto, mikä energia, mikä ääni ja mikä meininki löytyy Rauhan pärekopasta. Sanattomaksi vetää, mutta onneksi pystyin sentään painamaan kameran laukaisinta. Pidemmittä puheitta, pentukopan ääreen. 

Voi noita tassuja, nassuja, korvia ja häntiä. Rauha on onnellinen, sen näkee selvästi. Ylpeä pennuistaan eikä syyttä. *syvä huokaus* 

Jouluisia ajatuksia

Naukulassa

Minä ryhdyin eilen ajattelemaan jouluisia ajatuksia. Lähinnä sitä minne joulupalloni tulevana jouluna ripustaisin. Päädyin portaiden säleikköön. Jos pallot ripustaa sinne oikein, voi olla ettei Salamatassu yllä niihin. 

 Sulo Salamatassu huomasi pallot välittömästi. Tuntui jäävän miettimään asiaa ja ilmoitti palaavansa siihen myöhemmin. 

Raput ovat Sulolle oivaa liikuntaa, niitä suhataan päivässä edestakaisin useasti. Vauhti on yleensä kova, Sulon täytyy olla aina ensimmäisenä. Tiukassa mutkassa tassut sutivat välillä tyhjää ja koko kissa kaatuu kyljelleen. Tämä ei kuitenkaan tahtia hidasta. Päinvastoin. 

Aika vain näyttää, onko joulupalloideani tassunkestävä.