sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kertomus kadonneesta saaliista

Tämä tarina on tosi

Aika: torstai - lauantai
Paikka: Naukula
Lajityyppi: Trilleri

Paikassa nimeltä Naukula, elelivät Sulo Saalistaja, Namu Nappaaja sekä Mamma Mukavuudenhaluinen. Sattuipa sitten niin, että tuli torstai-ilta ja mamma halusi katsoa televisiosta potkupalloa. Mamma varautui tilanteeseen hyvin, Sulo Saalistajan ja Namu Nappaajan ulkotarhaan vievä ikkuna oli avattu, mamma asettunut makuulleen sohvalle lämpimän peiton alle. Näin oli tarkoitus viettää rauhaisaa koti-iltaa. Potkupalloa katsellen. 

Suunnitelmiin tuli kuitenkin pikainen muutos. Sulo ja Namu tulivat rintarinnan ulkotarhasta sisään, pysähtyivät olohuoneen matolle päät yhdessä lattialle katson ja silloin siitä livisti joku juosten keittiön kautta eteiseen. Hiiri. Onneton pieni hiiri, joka oli eksynyt kissojen ulkoilutarhaan. Hiiri, jolla ei selvästi ollut yhtään itsesuojeluvaistoa. 

Hiirtä jahdattiin ja se pakeni eteisen turkoosin lipaston alle. Kaksikko vahti ja valvoi, kunnes... Alati valppaan kaksikon silmäluomia alkoi painaa ja vikkeläkinttuinen hiiri livahti pois lipaston alta. Sitten alkoi mylläys, sohva oli tutkittava, kaikki paikat tutkittava. Mamma halusi pelastaa hiiren ja laskea sen vapauteen, vaan ei löytänyt, eikä tiennyt olisiko edes uskaltanut. Hiiri oli pelottava, ihan jättiläinen. 

Jossain kohdin iltaa mamma havahtui: "Ai niin, minähän bloggaan, missä kamera?" Siinä vaiheessa myllättiin sohvaa, ettei vaan hiiri sieltä kurkistelisi jos vähän sohvatyynyjä myöhemmin pöyhisin. (Terkkuja vaan S-sisko sinulle, jolle näin kävi!)




Sitten tuli yö ja myöhä ja potkupallokin oli jo loppunut. Hiiri pysyi piilossa. Ei siinä sitten auttanut muu kuin mennä yöpuulle. Kello oli paljon, ihan liian paljon. Muutaman tunnin jälkeen mamma havahtui, alakerrasta kuului kilinkolinkilinkolinkilinkolin. 


Namu Nappaaja heitteli tavaroita ympäriinsä, vaan hiirtä ei löytynyt. 

Perjantaiaamu koitti nopeasti, kahden torkun jälkeen puhelin ei enää herättänyt ja mamma nukkui pommiin. Hyppäsi suihkuun, puki vaatteet päälleen, ruokki Saalistajan ja Nappaajan ja lähti töihin. Hiirestä ei näkynyt jälkeäkään. 

Koitti ilta ja mamma tuli töistä. Ryhtyi etsimään. Ei havaintoa, jatkoi etsimistään ja etsi etsimistään. Sitten Sulo Saalistaja hyökkäsi keittiön kirjahyllyn alle, tuli sieltä hiiri suussaan ja sitten...... Sulo päästi irti. Hiiri livahti jääkaapin alle. 


Mamma joutui lähtemään kesken tilanteen Täplätytön kanssa Kermakupille, kaksikko jäi kotiin. Illan rientojensa jälkeen mamma tuli kotiin, mylläsi sänkynsä. Tarkasti, ettei saalista ollut tuotu sinne. 

Sitten koitti lauantaiaamu, kuollut hiiri pötkötteli olohuoneen matolla. Lähes samalla kohdin kuin mihin se oli alunperin laskettu. Mamma otti kuvan, järjesti hiiriraukalle asianmukaiset hautajaiset ja otti vihdoin kengät pois jaloistaan. 


Tarina ei kerro kuka hiiren sisälle toi, eikä tarina kerro kuka sen viimein listi. Mutta tämä tarina on tosi. 

34 kommenttia:

  1. Wau! Onpa teillä ollut melkoiset päivät ja aktivoivaa tekemistä :D.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli tämän kesän paras kesäjatkis toistaiseksi. Seuraava odotellessa...
    Hiiri parka, oli sillä piinaavat ajat kolm... eikun siis kahden pedon vaaniessa koko ajan ympärillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiirtä kävi kyllä sääliksi ja yritin sitä pelastaa, vaan toisin kävi.

      Poista
  3. Mikä trilleri! Ties vaikka tulisi jatko-osia. Tai ehkä tämä oli jatko-osa Wilman ja Helmin hiiri-trillereille?

    Ja ajattele kuinka lajinmukaista tekemistä Sulo Saalistaja ja Namu Nappaaja ovat saaneet ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wilma taitaa vielä olla johdossa tässä kilpailussa. Namu ja Sulo todistivat olevansa kissoja ;)

      Poista
  4. Huh!! mikä jännitys loppuun saakka. Sulo ja Namu toimivat kuten kissan pitääkin mutta hieman surku pikku hiirulaista :( Naukulassa tapahtuu aina, toivottavasti Mammakin saa joskus nauttia mukavasta rauhallisesta illasta.

    VastaaPoista
  5. Hurja tarina ja varsin ansiokasta saalistusta. Hatunnosto mammalle joka sai (ilmeisesti) kuitenkin nukuttua hiiren ollessa talossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävää kyllä, sain nukuttua (ainakin jotenkuten)

      Poista
  6. Ulkoilutarhan plussapuoli selkeästi ;)

    VastaaPoista
  7. Hiiruparka :( Mut hieno jännitystarina kyllä.

    VastaaPoista
  8. Hyytävää jännitystä. Mietin täällä, mitä olisin itse tehnyt tuossa tilanteessa. Tuskin olisin yhtä kylmäpäisesti uskaltautunut nukkumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voinut enää muuta. Yllättäen pystyin jopa nukkumaan.

      Poista
  9. Huii! Miten uskalsit nukkua kun hiiri vipelti kotona iiks :D Onneksi oli saalistajat paikalla vaikki olisihan se kiva ollut jos hiiri olisi jäänyt eloon :--(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin ihmettelen! Jossain kohdin yritin saada hiiren lipaston alta paperipussiin, mutta ei tykännyt hiiri ideasta.

      Poista
  10. Hupaisa, mutta samalla hieman surullinenkin tarina tosielämästä. :D

    VastaaPoista
  11. Jaiks mikä tarina! Ite en olis saanut unta hiirulaisen vipeltäessä samoilla nurkilla.. :D Onneks loppu hyvin kaikki hyvin, paitsi hiirun kannalta! :p

    VastaaPoista
  12. Kuvallisena versiona tämä tarina sai ihan uuden ulottuvuuden, niinkuin toi sohvakin ;)
    Enpä tiedä, mun olisi varmaan pitänyt ottaa hatkat tossa tilanteessa, Omppuhotellista huone tai jotain. Loistavasti siis vedetty ja varsinkin rohkeasti !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sohva oli pakko kääntää ihan ylösalaisin kun yritin etsiä poloista.

      Poista
  13. Olipa teillä menoa ja vilskettä! Monenmoista trilleriä herätyskellon soimattomuutta myöten! :D Tuon takia mie en uskalla torkuttaa, vaan laitan jopa 5 aikaa aamuisin soimaan, että varmasti herään ainakin johonkin ja uskallan ns. torkuttaa kahdesti kun ajat ovat 10-15 min päässä toisistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, pitäisiköhän minunkin ryhtyä laittamaan useampia herätysaikoja! Hyvä idea.

      Poista
  14. Tämä on aika tuttua. Onneksi se sitten löytyi...

    VastaaPoista
  15. Vastaukset
    1. Eikö ollutkin! Ihan liian jännittävä minulle.

      Poista
  16. Jes! Miälettömän hurrrjia mirrejä teillä! Ja vallan mainiota actionia potkupallon sijaan :) Helppo se on täällä naureskella, kunnei täällä hiiriä ole näkynyt ainakaan viikkoihin :) Ehkä kuukausiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä minäkin naureskelisin jos teille elävänä hiiri tuotaisiin ;)

      Poista

Kur! Kiitos kommentistasi.