lauantai 30. joulukuuta 2017

Kuka osaa lukea?

Sulo, Namu vai Noomi?

Naukulan joulukoristeluun kuuluu asianmukaiset koristelut myös ruokailun yhteydessä. Plaseerauskortit ovat olleet sievässä rivissä raksukupin vieressä. Paitsi Sulon pallo. Se on aina kaadettu nurin, eikä tekijä ole jäänyt kiinni. 


Kuka pallon kaataa ja miksi? Minun arvaukseni osuu herraan itseensä. Epäilen, että Sulo käy Salamatassullaan näpäyttämässä pallon nurin ajatuksella "tämä olen mä".

Mikä on sinun arvauksesi? 

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Tunteita ja tuoksuja

Blogiystäviltä

Blogiystävämme ovat muistaneet meitä kortein ja joulutervehdyksin. Kaunis kiitos jokaisesta muistamisesta. Tervehdykset ilahduttavat kovasti. Eräässä pehmeässä kuoressa oli kauniisti tiiviiseen muovipussiin pakattu joulunpunainen kangas. Hetken asiaa ihmeteltyäni luin kuoressa olleesta kortista viestin ja se kuului näin: 

"Hei Sulo, Namu, ja Noomi (ja Mamma), 

Kiitos tästä menneestä vuodesta ja kaikkea parasta tulevaan! Tuossa kangaspalassa on vähän hevosentuoksua kokeeksi teille kun mietitte miten sitä saisi jos mamma ei tohdi koskea hevoseen. Laitoin sen kankaan H:n mukaan tallille, toivottavasti tuoksu ei ole kokonaan häipynyt. Kiitos kun olette niin ihania ja kaikkea parasta ensi vuodelle! 

Toivoo Friede ja Figo ja H


Joo, tuttua, tuttua....

Vähän samanlaista kun mä olin huomaavinani siellä Vermon näytelmissä.

Mutta ei oo ne samat ku näin.

Hmm....tätä pitää tutkia. Onhan mua näytelmissä sanottu niin poniksi kuin hevoseksikin! 

Onpa....aika isoja!
Erittäin mielenkiintoista, sanoisin. 

Samanlainen yllätys oli mennyt myös Miukumaan ladyille, Sofialle ja Olgalle

Erinomaisen ajattelevaista Friedeltä ja Figolta järjestää tällainen yllätys! Kiitämme kovin 💗

maanantai 25. joulukuuta 2017

Hyppyjä

Sulo ja Noomi

Vaihdoin makuuhuoneessa vähän järjestystä joulusiivouksen yhteydessä ja siitäkös sitten riemu syntyi.

Ensimmäiseksi asiasta innostui Sulo. Sulo mittaili kaappia sängystä käsin, pieneltä lipastolta ja Namun nukkumapaikalta. Kunnes sitten yön pimeinä tunteina hyppäsi. 


Pahoitteluni videon huonosta laadusta. En ehtinyt valoja sytyttelemään kun huomasin, että nyt on tosi kyseessä. 

Näittekös?

Ilmeisesti Sulo oli kehuskellut saavutuksellaan, sillä Noomi päätti pistää seuraavana yönä paremmaksi. Noomi leiskautti hypyn kaapin päälle lipastolta ja vaikeuskerrosta lisäsi se, että hyppy suoritettiin Namu-emon yli. 


Mutta näittekös tätä?
Kyllä mäkin osaa laskea. 

Mä oon ehkä mestari. 


Väittäisin, että molemmat olivat vallan ylpeitä omista saavutuksistaan. Vai voiko ilmeitä muulla tavoin tulkita?

Mitäköhän ensi yönä tapahtuu? Onko vuorossa Namu? Vai onko moinen Namun mielestä lapsellista puuhaa?

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Hyvää Joulua!

Ja leikkisää myös!



Erinomaisen hyvää joulua teille kaikille! 

Leikkisää, suloista ja namukasta myös. 

lauantai 23. joulukuuta 2017

Reilu kerho

Naukulassa

Elämä ei ole aina reilua. Eivätkä joulupallot ilahduta aina kaikkia samalla lailla. 

Mitäh?
En mä noita tuolta saa. 

Naukulan joulupalloja on tänä vuonna ripustettu jostain syystä kattovalaisimeen. 

Höh.

Jouluvalmistelut ovat vielä kesken, riisipuuro keittämättä, puolet asunnosta imuroimatta, mutta kissoja on rapsuteltu senkin edestä. Kyllä se joulu sieltä tulee Naukulaankin. 

lauantai 16. joulukuuta 2017

Mummulan opit

Kolmikon seikkailut

Naukulan kolmikko vietti Porvoon mummulassa joululomaa kun mamma ahersi muualla. Loma oli sujunut erinomaisen hyvin, raportoi mummu.

Villein misu oli Namu, joka oli juossut aamurallit, iltarallit ja päivärallit. Aamuyön tunteina Namu oli käynyt hoitamassa mummua. Nuollut kädet ja purrut hieman, rakkaudesta. Aina vaan rakkaudesta. 


Juu, näin mä hoidin mummua,
mutta sano sä mamma mihin sä mun korvat hukkasit?

Noomi
oli oppinut, ettei television edessä saa kekkuloida, vaan on paljon parempi nukkua mummun lämpimässä sylissä silitettävänä silloin kun televisio on päällä. Ja silloin kun televisio on kiinni. Ja silloin voi olla mummun rinnuksen päällä kun mummu nukkuu. 



Mummulla oli lämmin syli ja
mummu pysyi paikoillaan. 
Perheen herkkupeppu Sulo opetti mummulle mihin kaappiin kissojen namit piilotettiin. Ihan siltä varalta, ettei mummu itse olisi ymmärtänyt, Sulo-poika kävi useasti näyttämässä herkkutikkujen paikan. Hups vaan ja kevyt hyppy keittiön tasolle ja kevyttä naputusta (joku voisi kutsua sitä jopa rämpytyksesksi?!) ovenkahvaan ja niin siinä sitten kävi, että kun minä mamma saavuin mummulaan eilen, niin herkkutikut olivat jo loppu. Ja kuivattu kana. Mutta kaapin ovea näytettiin edelleen. 


Täällä ei ole mitään nähtävää.
Herkut ei ole tässä huoneessa ja sitä paitsi herkullisimmat herkut on jo menneet parempiin suihin.
Mun suihin. 

Yövyin mummulassa viime yön kolmikon kera ja minua vahdittiin erityisen tarkkaan. Vaikka kotiutumisestakin on jo tunteja, minua vahditaan edelleen. 

perjantai 15. joulukuuta 2017

Varoituksen sana

Myrkyllisiä kasveja, myrkyllisiä ruokia

Pieni varoituksen sana siitä, että jouluna on usein esillä kasveja ja ruoka-aineita, jotka ovat kissalle tai koiralle myrkyllisiä. Pidä siis huolta, että kissasi ei pääse käsiksi myrkyllisiin kasveihin tai ruokiin. 


Mutta tämä kupeissa oleva pakastesei on mitä suurinta herkkua!




Kaikenkattavia listoja tuskin löytyy, mutta muutama löytyy alta: 

Mustin ja Mirrin lista
HUS:n myrkytystietokeskuksen kasvilista

PS: joulutähti ja amaryllis siirrettiin kuvien oton jälkeen pois mummulan pöydältä. 


tiistai 12. joulukuuta 2017

Miekkailua

ruokapöydällä

Ja sitten tää puolustautuis tällaisella kilvellä kun punatabby prinsessa miekkailisi...



Onkohan toi täti vähän hassu? Miks se heiluttaa tota kattilan kantta ja tarjoaa mulle tyhjää lusikkaa?

Terkkuja Saaripalstalle ;) 

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Salainen joulukissa

tai neljä

Viime vuonna osallistuimme ensimmäisen kerran salaisen joulukissan eli Tassulinnan Tuijan järjestämään leikkiin. Tänä vuonna meinasimme vallan unohtaa, mutta onneksi meitä muistutettiin. 

Naukulan paketti lähti itsenäisyyspäivän aattona matkaamaan kohti Miukumaata ja saapui perille hyvissä ajoin ja ehjänä. Naukulaan oli salainen joulukissa tuonut paketin ihan henkilökohtaisesti, vai oliko tuojia neljä vai kenties vain salaisen joulukissan lähettiläs? 


Tää on mulle, tää on mulle! Mä olin eka!

Paketti poikineen! Hurjan paljon paketteja.

Ja erittäin mielenkiintoiset terveiset! 

Täälläkö ne neljä joulukissaa piileskelee?

Tuleeko ne leikkimään mun kanssa Namu-mamma?
Mä luulen, että se yks komistus ainakin lähetti mulle terkkuja, tuumaa Namu ja
miettii lähettivätkö kenties molemmat poitsut.

Aika moisia misuja, mistä ne tiesi mulle tällaisia terkkuja pistää?

Täällä on jotain sulle kans, mamma.
Tiiän, koska ei tuoksu niin hyvälle kun muut paketit.


Anna mä katon mitä sä sait mamma?



Nää on ehkä mulle kun mä oon perheen pienin?

Tulkaa nyt ulos jo sieltä Elli ja Mimmi!
Oottehan mukana oottehan?
 Kyllä Naukulaa nyt hellittiin! Tuli herkkuja ja leluja, tuli mammalle hieno joulumuki. Vaan arvaatteko jo, keneltä paketti oli? Heitä on siis neljä. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Haluatteko tietää vai joko arvasitte? 

Meidän salainen joulukissamme oli 
eli Mimmi, Elli, Börje ja Nilsson sekä Taru. 

Tuhannet kiitokset hienosta paketista! 


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Suomi100! 

Itsenäisyyspäivän juhlat alkoivat Naukulassa aiheeseen sopivilla kuvauksilla. Ne olivat yhtä menestykselliset kuin joulukorttikuvauksemme. 


No ota nyt se kätes pois kun mä poseeraan tän namille tuoksuvan jutun kanssa.

Maukas nami!

Sanoiko joku nami?

Riittääks tää?

Entä jos tassut ois vähän elegantimmin aseteltu?
Tuleeko lisää nameja?

Mamma, mä en tajuu tätä nyt yhtään.
Onko tää sinivalkoinen kutistunut vai oonko mä kasvanut

Toivomme päättäjille viisaita päätöksiä, eläimille hyviä oloja, ruokaa ja raikasta vettä. Toivomme huolenpitoa, koulutusta, tasa-arvoa ja kunnioitusta lähimmäisiämme kohtaan. Toivomme, että maalaisjärki ja sisu säilyvät. Toivomme hymyä arkeen, vaikka tarpoisimme hetkittäin räntäsateessa. Toivomme monia hyviä kahvihetkiä, korvapuustilla tai ilman. Toivomme kaikkiea sitä hyvää, mitä emme edes ymmärrä toivottaa.  




Hyvää

ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ

kaikille! 

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Naisia kylässä

Hurmuri paikalla

Naukulassa on käynyt naisvieraita. Perjantai-iltana isäntä viihdytti taidokkaasti ja lauantaina vasta riemu syntyikin kun sisään ovesta astelivat Saila ja Paula. Ei tiennyt Sulo miten päin olisi ollut. Juoksenteli edes takaisin selvästi tohkeissaan







Siellä missä vieraat, siellä Sulo ja aah, kuinka ihanaa kun Saila muisti, että Suloa täytyy palvella ripeästi ja ikkuna ulkoilutarhaan avautui usein. Sulo katseli vieraita ihaillen, harkitsi menevänsä Paulan kanssa sohvalle ja hamuili Sailan hiuksia kahdella tassulla seisten. 

Tänään onkin sitten väsyttänyt, mutta mikäs sitä on uinuillessa kun voi muistella hienoa viikonloppua.  

tiistai 28. marraskuuta 2017

Namun pojat

Pekka ja Nacho

Pinkkitassun kasvattaja ja minä saimme kutsut saapua juhlistamaan Namun poikien Pinkkitassun Nöelin ja Nathanin eli Pekan ja Nachon syntymäpäiviä. Sopivien päivien löydyttyä lähdimme matkaan. 

Ensin vierailimme Pekan luona. Pekasta on kasvanut vallan komea kolli. Muutama aktivointitemppu oli Pekalla tassuissaan ja valloittavin niistä oli pusu omistajalleen. 

Tässä siis Pekka:







Ja kun Pekka kunnon kissavenytyksen jälkeen paineli makuuhuoneeseen nukkumaan, tiesimme että meidänkin oli aika jättää tämä ihana poika oman perheensä pariin iltapuuhiin. 

Muutamaa päivää myöhemmin kävimme Nachon luona. Nacho ulkoili juoksunarussa kun saavuimme paikalle, mutta kunnon isännän tavoin ilmoitti haluavansa sisälle kun huomasi vieraiden saapuneen. Nacho on kunnostautunut ulkoilun saralla ja orava oli opettanut kuinka juoksunarussa pääsee aidan päälle. Siinä Nacho seuraa lähinaapuruston tapahtumia säännöllisesti ja myös metsäpolut ovat tulleet tutuiksi. 

Tässä Nacho:







Molempien kyläreissujen jälkeen kerroin Namulle tarkasti poikien kuulumiset. Tuntui olevan tyytyväinen kuulemaansa kun niin tarkasti kuunteli, varmasti ymmärsi höpötykseni. Näin hassuna kissatätinä voin siihen hyvin uskoa.