torstai 21. syyskuuta 2017

Toinen erä

ja ottelu

Jos Neiti Noomi Naukulan ensimmäinen painiottelu tuntui sujuvan liian helposti, oli toinen koitos toista maata. Ottelu alkoi niskalenkillä, jatkui molemminpuolisilla selätyksillä punaisten karvojen pöllytessä painimolskilla. Puhtaalla painimolskilla. 








 






 Valitettavasti tämä toinen ottelu päättyi tuloksettomaan tasapeliin tuomarin puuttuessa otteluun liian kovien otteiden vuoksi. Perinteisemmän raitapaidan sijaan, tuomari oli pukeutunut täpläturkkiin. 


Turnaus päättyi ja mitä todennäköisemmin seuraava järjestetään tulevan lakananvaihdon yhteydessä. 

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Ensimmäinen erä

Lakanapainit

Lauantaisten lakanapainien ensimmäisenä parina nähtiin Naukulan molskilla Neiti Noomi Naukula sekä Herra Sulo Naukula. Ottelu alkoi yllättäen, herran ollessa vielä verryttelemässä. Yllätysalusta huolimatta kävi selväksi heti kättelyssä, että ottelu oli järjestetty. Kokoeron vuoksi ei ole mahdollista, että Neiti Naukula olisi ollut ottelun voittaja, vaikka itse siihen uskoon jäikin. Otteista päätellen yleisö oli vahvasti sitä mieltä, että Herra Sulo Naukula ei paininut tosissaan. 







Mä voitin, mä voitin! 
Vaan miten kävi Neiti Namu Naukulan seuraavassa ottelussa? Siitä lisää myöhemmin, pysy kanavalla. 

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Sukulaispojat

Nemo ja Merri

Ruskeatabby Pinkkitassun Jean (EUR n 22) on Sulon siskon poika, kutsumanimeltänsä Nemo. Sulo on siis Nemon eno. 

Nemo

Ruskeatäplikäs Pinkkitassun Maurice (EUR n 24) on Sulon emon poika toisesta pentueesta, kutsumanimeltään Merri. Sulo on siis Merrin puoli-isoveli. 

Merri.

Ja Merri on Nemon setä, vai miten se nyt meni? Hieman hankalaa aina näiden sukulaisuussuhteiden miettiminen kieltämättä on. Pojat olen nähnyt aikaisemminkin. Syntymäkodissaan ja Merrin myös rokotuksilla (M-pentue kävi samaan aikaan rokotuksilla kuin Naukulassa syntynyt N-pentue)


Vierailullani minut otettiin hyvin vastaan. Asiaa varmasti auttoi Sulon tuliaisiksi lähettämät herkut ja lelut. Kyllä Sulo tietää mistä sukulaispojat tykkäävät. 

Pojilla on asiat erinomaisesti. Heillä on oma huone, upea iso parveke sekä näköalapaikkoja vaikka muille jakaa. Pahvilaatikoita on riittävästi, vai voiko kissalla nyt niitä riittävästi olla? Heilläkin on lomapaikkana oma mummola, silloin kuin sitä satunnaisesti tarvitsevat ja mummo hellii ja hemmottelee aamusta alkaen. 


Siis mulla on velipuoli?! Ruskeatäplikäs! 


Ja mä tykkään korista, ihan niin kun mun emo ja Mesi-mummu. 



Ihanat pojat!
Vaikeaa oli muistaa, että Merri ja Noomi ovat syntyneet melkein samana päivänä. Merri on sen verran iso poika. On ilmeisesti kasvanut nopeasti antaakseen kunnon painivastuksen Nemolle. Kerrassaan hienot sukulaispojat. 

Kiitos, että sain kyläillä luonanne
 ja 
tervetuloa Naukulaan! 

lauantai 16. syyskuuta 2017

Sulo erehtyy

ja palkitaan PR-timantilla

Heti kun mietin, että mitä sitä täälläkin oikein kirjoittelisi, niin johan alkoi tapahtumaan. Ensinnäkin, Sulo Naukula, 3 v, löytyi nukkumasta kissalle tarkoitetusta pedistä. Ei ihan ennen kuulumatonta tässä taloudessa, mutta yleensä täällä on kelvanneet vain Täplätyttöjen Annin tai Suomen Eurooppalaiskissayhdistyksen rotupöydästä hankitut pedit. Näihin minun viritelmiini on aina suhtauduttu vähän epäillen. Ihan kuin minä nyt jotain juonisin tai vaanisin kamerani kanssa jos jollekin sattuisi vahinko käymään. 

Voihan hiiripaisti sentään,
nyt se hokas mut tästä ja sillä on se musta laatikko mukana jota se napsuttelee. 

Jos ei tunnistais mua?
Jos mä en kato sitä?

Rotanretale sentään, ei kai tässä auta muu kun nassuansa näyttää. 

Tämän suuren tapahtuman lisäksi, Sulo on saanut fanipostia! PR-timantin omalla kuvalla varustettuna. Kyllähän sellainen joka pojalla tulee olla, eikö? Vaikka lähettäjänä oli Molley, epäilemme silti Maijalla olevan tassunsa pelissä. Mukana tulleessa kortissa kerrottiin, että timantti on tuunattu Sulolle Molleyn Tuomarin Parhaan -palkinnosta. Punatabbytytöt saivat hiiret. 

Kaunis kiitos näin kauniista lahjasta, Molley!  



Mukavaa viikonloppua kaikille! 

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Syksy iski

ja valon vähyys

Naukulassa on ollut viime aikoina kiireitä ja se näkyy. Postaustahti on hidastunut, eikä valokuvia oteta samaan tahtiin kuin aikaisemmin. Epäilen tämän loppuvuoden jatkuvan samaan tahtiin. Samalla yritän miettiä miten tästä eteenpäin. Ehkä Naukulan on jo aika uudistua jollain tavoin? 

Näitä mietitään nyt kovasti ja kaiken luovuuden lähtökohtahan on hyvät unet ja tietynlainen pitkästyminen. Eikö? 

Noomi harjoittaa luovuuttaan ottamalla tirsat parvekkeella. 

Sulo hoitaa ensin leipurinhommia ja ryhtyy sitten luovaksi. 

Herra luovuus, Sulo Naukula. 

Namun lukutaito on kehittynyt,
tietynlainen luovuuden merkki kai sekin?

Kukkuu!
Rentouttavaa ja luovaa syyssunnuntaita kaikille! 

Kyllä täällä vielä piristytään kunhan on välillä vähän hengähdetty. 

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Vieraita

Kylässä

Kävin kylässä ja kuinka ollakaan, siellä oli kissoja. Onneksi olin muistanut ottaa kameran tällä kerralla tähän kyläpaikkaan mukaan. 

Kaikki talouden kissat eivät kuviin päätyneet, koska olivat kiireisiä muualla. Esimerkiksi tärkeillä päiväunilla tai muuten vain kissamaisia asioita hoitamassa. 

Tässä pikkuisen Kätinhännän Kielo Kantelettaren söpöt takatassut. 

Kirjahyllyn päältä tilannetta tarkkaili Katinhännän Ilmaveivi-Kikka.
Ihastuttava ja vähän hassu.
Omistajaansa katsellessa molemmat silmät olivat kauniisti auki,
mutta kun katse siirtyi minuun, toinen silmä meni kiinni.
Silmäniskuko se oli? 

Pikku-Piun Ihana Ilona, Kielo Kantelettaren emo, oli varsin vauhdikas ja leikkisä emo. 

Jostain syystä Kielolla olisi ollut vaikka kuinka monta syliä valittavana.

Ikävää toki meille muille, mutta näytti vahvasti siltä,
että kasvattajan syli oli se paras syli. 



Vai mitäs sanotte?
Jostain syystä meillä vierailla ei ollut ollenkaan kiire pois. 

lauantai 2. syyskuuta 2017

Kolmen kerho

Vierailija poistunut Naukulasta

No niin, mamma on hyvä ja ottaa kahvoista kiinni ja vie minut sinne minne Bonokin meni. 
Kiitos luottamuksesta ja siitä, että sain hoitaa Bonoa. Ihastuttava kissa. Kerrassaan hyvätapainen hurmuri, joka pisti Namun ja mamman sukat pyörimään jaloissa. Noomi suhtautui varauksellisesti, ilmeisesi siksi kun Sulokin. 

Tänään on kaikilla kolmella uni maittanut, ilmeisesti vieraan aikana on pitänyt nukkua vain toinen silmä kiinni. 

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Laatuaikaa

parvekkeella

Muutaman kylmän päivän jälkeen, voi parvekkeellekin taas mennä. Ainakin jos rakastaa. 









Minulle tuli melkein huono omatunto kun ikkunan takaa kuvailin salaa Namun ja Bonon seurustelua. Melkein, mutta vain melkein. On ne kyllä söpöjä.