lauantai 29. huhtikuuta 2017

Noomi näyttää

Lelun paikan 

Tuolla se on. 

Täällä laatikossa.

Toihan on ihan tyhmä ohjelma, miksi katsoa sitä?

Kun kerran vois leikkiä tällä lelulla?

Tällä lelulla joka on tässä laatikossa.

Sen nimi  on Dragon Fly. 

Kuule, oletkohan vähän hidas tänään?

Da?

Se on tässä ylimmässä laatikossa, mamma!

Ymmärrä jo! 
Rämpytirämpytirämpyti...



Loppu hyvin kaikki hyvin. Noomi sai leikkinsä, eikä loukkaantunut leikkimisen viivästymisestä. 

Leikkisää vappua kaikille (säästä huolimatta)! 

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Suunnannäyttäjä Sulo

ja viestittelevät korvat

Kysy Sulolta, Sulo vastaa aina. Korvillaan tai katseellaan. 

Ai Noomi?
No se on tuolla.


Ja Namu tuolla.

Niitä punasia on ihan joka puolella.

Sen lisäksi, että Sulo tietää kaiken, niin Sulo myös osaa kaiken tarpeellisen. Sulo on kissa. 

torstai 27. huhtikuuta 2017

Nettiajanrajoittaminen

ja päivän kuulumiset

Minulla ja Noomilla on käynnissä tahtojen taistelu. Sitä on jatkunut jo jonkin aikaa, eikä voittajaa ole vielä näkyvissä. Kinastelemme siitä, saako työpöydällä olla kun olen tietokonehommissa. Minun mielestäni ei. Noomi on toista mieltä ja jos ei kerran saa pöydällä olla, niin johtoja ainakin pitäisi päästä maistelemaan. Äitinsä tytär. Noomi rajoittaa nettiaikaani tehokkaasti kun suljetun oven takana on niin tylsä olla. 

Sulolla kaikki on hyvin. Muutamana viime aamuna olen löytänyt Sulon pötköttelemästä kirjastosta. Noomin pesästä. Se on vähän sellainen yhden koon pesä. Sopii kolme, viisi ja kuusikiloselle kissalle mitä parhaiten. Lisäksi Sulo ja Noomi ovat saaneet leikkiä piilosta. Ennen kuin lähden töihin, olen piilottanut kissannameja (kuivattua kanaa) eri paikkoihin ja etsintäpartio lähtee terhakkaasti etsimään nameja. 


Kotiinkin minua selvästi odotellaan. Namu on edelleen suljettuna makuuhuoneeseen työpäiväni ajaksi, joten ikkunalla on vain kaksi kissaa. 


Namu on selvästi tullut omissa mietiskelyissään siihen johtopäätökseen, että kruunu on hänellä lopullinen lisävaruste. Kun olen kotona, kaikki saavat olla yhdessä ja Namu selvästi harjoittelee kruununsa mittasuhteita. Menee sellaisiinkin paikkoihin mihin ei ole ennen tuntenut minkäänlaista mielihalua ihan kuin testatakseen mahtuuko. Toistaiseksi on mahtunut ja hyppyharjoituksetkin ovat sujuneet erinomaisella tarkkuudella. 









Haava paranee hyvin. Antibioottikuuri on edelleen päällä ja suihkuttelemme yhdessä. Kun aloitimme suihkuttelut, Namu oli ehkä hieman järkyttynyt ja avohaava oli varmasti kipeä, sitten alkoivat rimpuilut ja nyt Namu istuu ja ihmettelee toimitusta. Sen jälkeen menemme yhdessä sängyn päälle kuivattelemaan ja sitten meillä on harjaustuokio. Minä harjaan ja rapsuttelen Namua hammasharjalla! Sehän on ihan kuin kissankieli. 

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Tilannekatsaus

Viikonlopun jälkeen

Suihkuttelut, antibiootit, kipulääkkeet ja rauhaisat päivät ovat vaikuttaneet Namun toipumiseen. Eilen kun tulin kotiin messuilta ja kissanäyttelystä, Namu oli makuuhuoneen ovella minua vastassa, ravitsevan aterian jälkeen siirtyi kanssamme alakertaan. 


Alakerrassa Noomi esitteli uutta petiä ja Namu testasi heti perässä. 



Sitten Namu hieman riehaantui ja pujotteli itsensä sohvan alle. Hetken kuluttua sieltä kurkisteli kruunupää selällänsä maaten. Varsin villinä. Sen jälkeen villiintyi Noomi, ekä Namu nähnyt muuta ratkaisua kuin istua hetkeksi Noomin päälle. 



Mun Namu on kruunnullinen, ehkä kunikaallinen sit. 
Vetäydyimme aikaisin yöpuulle, Namu ja minä makuuhuoneeseen ja Sulo ja Noomi muualle Naukulaan. Kruunullinen halusi viideltä hieman raksuja ja rapsuttelua, silloin avasimme ovet myös muualle asuntoon. Seuraa ei tarvinnut kauaa odotella. 


E




Otimme tirsat kaikki yhdessä, sillä tällä mammalla on tänään kesälomapäivä. Otin sen kun tiesin olevani messuilla ja kissanäyttelyssä koko viikonlopun. Sinne menemistä  harkitsin tosi tarkkaan, päätin kuitenkin lähteä, sillä kotona on rauhallisempaa kun minä olen poissa. Silloin nukutaan päiväunia. 

Namu voi paljon, paljon paremmin kuin perjantaina. Noomi ja Sulo ovat kuin parhaat kaverit ja välillä riiviöivät minkä kerkeävät. 

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Ei mennyt niin kuin....

Potilas

Namu steriloitiin kiirastorstaina. Vaikka pukua ei päälleen "halunnut", alku näytti lupaavalta. Namu ei ollut kiinnostunut haavastaan yhtään. Kunnes sitten jotain tapahtui ja se ryhtyi kiinnostamaan ja kiinnostamaan ja kiinnostamaan ja ... sitten soittelinkin eläinlääkäriasemalle. Saimme ajan heti seuraavalle aamulle. Yön aikana tilanne oli mennyt entistä huonommaksi ja puku, jonka illalla laitoin päälle oli yönaikana jumpattu vartalon puoleen väliin, niin, että puvun kapein kohta oli Namun keskivartalon kohdalla, haavan päällä. Auts.

Namu eläinlääkäriin ja jatko-ohjeet: ehdoton kielto nuolla, antibioottikuuri, kipulääkettä, suihkutusta haavaan aamuin illoin. Oli hieman haasteellista löytää sopiva ratkaisu tuohon ehdoton kielto nuolla -kohtaan. Erinäköisten yritysetn ja testausten jälkeen sopiva viritys onneksi löytyi. Lääkkeet Namu ottaa hyvin ja aamuinen suihkukin meni hyvin. Suihkun tarkoitus on saada kaikki mahdollinen ylimääräinen pois haavasta. 

Eläinlääkärissä kun sopiva varustus oli löytynyt, eikä houdinitestissä saanut kauluria enää pois. 

Kotona Namu päätyi makuuhuoneen rauhaan. 

Namun mielestä yksi mammakin olisi voinut häipyä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. 

Aamulla tilanne oli jo toinen,
Namu tuli kylkeen nukkumaan ja nautti aamiaistaan sängyssä. 

Haavaa suihkuteltu ja Namua tultiin kuivattelemaan sänkyyn. 

Vähän myöhemmin olikin jo päiväunien vuoro omassa tutussa paikassa. 




Verkon voisi ottaa poiskin, mutta se on vielä päällä. Ei kuitenkaan niin miten se laitettiin, sitä Namu on päässyt tuunaamaan. 

Erityisen ilahtunut olen, että Namu syö normaalisti ja meni myös lempipaikalleen nauttimaan tuuletuksesta. Sulo ja Noomi suhtautuvat Namuun normaalisti, Sulo käy suukottelemassa Namun suuta ja Noomi puskee kauluria, jota kuulemma myös kruunuksi kutsutaan. 

Nyt saa pitää peukkuja, että Namu toipuu hyvin! Sillä välin minä ruoskin täällä itseäni etten heti ryhtynyt tähän järeämpään suojaukseen. 

torstai 20. huhtikuuta 2017

Mummu - 7 vee

Onnea Ruska, Pinkkitassun Bette! 

Tänään, 20.4., täyttää Sulon ja Namun mummu, Pinkkitassun Bette eli Ruska, seitsemän vuotta! Juhlat pidettiin hieman aikaisemmin. 

Hei, mä olen Pinkkitassun Edina, Rauha, kyllä sä mut tunnet, mä olen Namun äiti!

Ruska mummu näyttää vetreyttään ja kilpikonnakuvioista upeaa turkkiaan.

Rauha ihastui Ruskan saamaan höyhen leluun. 

Niin paljon, että sitä piti seurata korkealle kaapin päälle. 

Mitään ei kuitenkaan tippunut. 




Hienot juhlat ja herkullista kakkua, kermakakkua. 

Onnea Ruska-mummu, safiirisilmäinen kaunotar! 

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Lulu

Pinkkitassun Nanette 

Sunnuntaina kävin vierailulla Lulun ja perheensä luona ja tiedättekö mitä? Lulu on söpö. Leikkisä ja kotiutunut erinomaisesti. Kekseliäs ja vaikka mitä. Ihan sydän sulaa kun pääsee katsomaan näitä erinomaisesti kotiutuneita Namun pentuja. 


Täti, heiluta vaan sitä pilliä nyt äläkä höpötä. 

Moi! Mä oon Lulu
ja sulla on kameran säädöt hukassa.

Mitä toit mulle?

Mulla on tällainen hyönteinen täällä, siinä on tällaiset siivekkeet myös.
Että jos sen pillin tänne saisin?

Tässä tuolissa mä katon aina jalkapalloa,
silloin kun mun ei tarttee mennä auttamaan niitä pikku-ukkoja vähän lähempää. 

Ja sitten mulla on tällainen laatikko. Tykkään. 

Ja nyt mun täytyy ottaa kauneusunet. Heippa sit. 
Asiat Lulu on tehnyt oikeisiin paikkoihin ja kynnet raavittu sinne minne pitää. Hieno tyttö. 

Kiitos, että sain tulla tapaamaan ihanaa Lulua M & O!