tiistai 4. heinäkuuta 2017

Toive

Kissa syliin

Minä olen aika ajoin haikaillut sylikissan perään. Sulo tulee luo ja puskee ja kehrää ja esittelee masutäpliään auliisti. Namu tulee hoitamaan minua aamuisin kovan kehräyksen saattelemana. Myös aikaisemmat kissani ovat minua hellästi hoitaneet ja pitäneet tukevasti tassun alla. Sylikissaa minulla ei ole ollut. Nyt on. Tavallaan. 

Noomi istuu mielellään sylissä. Ei tosin minun, vaan äitini. Niinä muutamina kertoina kun kissat ovat olleet mummulassa hoidossa äitini on valitellut ettei voi tehdä mitään kun Noomi haluaa olla koko ajan sylissä. Pöh, sanon minä. Mielissään on ollut. 

Vaan kyllä minäkin osani saan Noomin runsaasta rakkaudesta. Noomi nimittäin haluaa nukkua ihan liki, mieluiten niin, että nenät osuvat yhteen, tai pitkittäin koko käsivarteni päällä, tai rintakehäni päällä poikittain. Tai jalkojeni päällä tai muuten vaan kovin lähellä. 









Enkä minä valita. On minullakin ollut hetkeni.






Mutta sylikissaa minulla ei taida vieläkään olla. 

PS: Pahoitteluni kissabloggaajan aamunaamasta ja muista kuvissa vilahtelevista ruumiinosista. Näistä tilanteista on ollut hiukan vaikeaa ottaa todistusaineistoa ilman. 

27 kommenttia:

  1. Sinuna en kävisi valittelemaan sylikissan puutetta :) harvalla syliteltävänä koko lauma. Minulla on sylikissa ja äitisi lailla joskus oikeasti pahoittelen, etten voi tehdä mitään kun olen kissan patjana. Mutta tyydyn osaani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en valita. Minulla on ollut hetkeni :)

      Poista
  2. No, voihan tuota Noomin sijoittumista sinun päälläsi kuvailla jonkinlaiseksi sylittelyksi. Ei aina osu vaan ihan klassisesti kohdalleen 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei osu ei, mutta jos ei ihan sylittelyä niin ainakin pitää olla aika liki.

      Poista
  3. Voi hyvänen aika miten ihana Noomi ja pentukasat! Oijoijoi ♥
    Olen Cherin tavoin pantterin torkkualustana, kun haluaisin syödä tai kutoa sohvalla. Pantterit eivät ole kovinkaan pieniä, joten joutuu kutomaan kädet korvissa, jos pystyy ja haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kädet korvissa kutominen ei vaikuta kamalan helpolta!

      Poista
  4. ❤️ Oih ❤️
    Mulla oli sylikissa 18 vuotta ja aina joskus on vaikea käsittää, että kaikki kissat todellakaan ei ole sellaisia 😳 Nimim. kissaterapiaa vailla!
    (Huomenna saa onneksi koiranpentuhoitoa 😁)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiranpentuhoito on varmasti loistavaa myös.

      Poista
  5. Sylikissa, ihanaa ois jos ois sellainen sylikissa, joka tykkäis olla sellainen joka päivä, mutta ei... Ihanaa on varmasti myös kissalauma sylissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissalauma sylissä toi kuumat oltavat.

      Poista
  6. Mulla on usein sylikissoja, Béla on rinnan päällä, Nipsu jaloissa, Gebsu kaikkialla kutittavine viiksilleen kun osuu puskutuulelle ja Jesse joskus viivähtää kainalossa. Se on jackpot kun saa kaikki samalla kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavalla kerralla husbend voisi ottaa kuvan?

      Poista
  7. Ei oo sylikissan voittanu, paitti tiätty syli(mäyrä)koira. :D

    VastaaPoista
  8. Ei kannata vielä heittää kirvestä kaivoon, sulla on nuoria kissat. Ei meilläkään Mauno aluksi ollut ollenkaan sylikissa, mutta voi sitä sylittelyn määrää nykyään... Eppu kyllä on aina ollut sylittelijä, joten täällä on nyt kaksi, jotka kilpailevat vuorosta ja melkein kyllä saa kotonaoloajan olla joku sylissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, voihan se muuttua! Mäkin saattaisin saada sylikissan silleen, joskus... Nyt Zet tulee aamuisin (loma-aamuisin) mun massun tai selän päälle vähäksi aikaa. Työaamuina ei taida ehtiä. Ilona on tullut syliin varmaan 2 krt koko elämänsä aikana, silloin kun oltiin kahdestaan.

      Poista
    2. En siis vielä menetä toivoani, ehkä minunkin sylini vielä joskus Noomille kelpaa. Sitä ennen läheisyyttä haetaan milloin mistäkin. Tänään nukuimme poskiposkea vasten ja Noomin muu kroppa käsivarteni päällä.

      Poista
  9. Voi ihana noita kuivia♥ VArsinkin nuo kaksi viimeistä..:D

    VastaaPoista
  10. Voi pentukasat! ♥ ♥
    Ja voi Noomi! ♥ Sitä ehkä toivoisi, ettei se kasvaisi kovin suureksi, jos se aikoo kaulan päällä nukkua. Ja voi tosiaan olla, että vanhemmiten rupeavat sylikissoiksi! Nuorena ei vain aina niin ehdi sylitellä, vanhemmiten tulee tyyneyttä ja ehkä lisälämmön tarvetta.

    Friede on aina ollut sylikissa, mutta nyt vanhemmiten sekin on vielä lisännyt lähikissuuttaan. Vaikka kenguruus onkin vallan mainiota, ajoittain on sama ongelma kuin äidilläsi: ei tahdo saada mitään tehtyä! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän. Sinulla pitäisi olla sellainen vauvojen kantoliina?

      Poista
  11. Voi että ♥
    Sylikissoja on ihan liian harvassa, mutta nautitaan niistä läheisyyden hetkistä mitkä joskus suodaan.

    VastaaPoista
  12. Meillä ei olla ikinä sylissä, mutta viereen tullaan onneksi <3 Noomi kaulalla on ihan paras :D

    VastaaPoista
  13. Voi eiiiii, mikä lötkö-Noomi! ♥ ♥ ♥ Ja pentukasa, oi oi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noomi on pennusta pitäen harjoitellut miten nukkua ihmisen päällä.

      Poista

Kur! Kiitos kommentistasi.