Hyvää matkaa, Puolu-täti

Puolukka 25.4.2009 - 28.10.2024

Suuri suru on kohdannut meidät, sillä Sulon Puolu-täti on siirtynyt sateenkaaren toiselle puolelle. Ihana, lempeä, päättäväinen möyhääjä. Hän, joka hoiti antaumuksella kissanpentuja, käänsi heidät selälleen ja kuonollaan kutitteli pentujen massuja. Hän, joka jakoi raksunsa Naukulassa Namun kanssa, osallistui iloisena kesäretkillemme ja tunsi tien Naukulaan. 

Puolu ja kämppiksensä Mesi, Sulon emo,
Sulon syntymäkodissa 13.2.2014. 

Puolu katsastaa Mesin pentuja, Sulo vasemmalla, vieressä Sipi sisko ja 
etualalla Sulon Kapsu veli. 

Puolu ja Sulon Mesi-mamma 24.4.2014. 

Sulo ja Puolu päiväunilla 24.4.2014. 

Puolu-täti Suvilystipaikassa v 2022, 
ja ilmeisesti Puolun päättäväisyys näkyy vielä siinä,
ettei tämä kuva suostu menemään oikeaan kohtaan! 

Omatoiminen lenkkeilijä Suvilystipaikassa kesällä 2024. 
Eikä tämäkään kuva mene kohdilleen! 

Hakemassa Suloa Naukulaan 4.5.2014. Mesi ja Puolu tarkastavat. 
Puolu rapsuttaa jalkaani ja pyytää rapsutuksia. 

Vielä möyhät ennen kuin Sulon matka
Naukulaan alkaa 3.5.2014. 

Namu ja Puolu-täti toukokuussa 2015

Puolu-täti katsastaa Naukulan vanhaa kissatarhaa kesällä 2015

Naukulassa 2015

Naukulan pihalla kesäkuussa 2016

Naukulan pihalla kesäkuussa 2016

Suvilystipaikassa 2018

Suvilystipaikassa kesällä 2023

Puolu-täti on opettanut Sulon puhumaan koiraa ja Sulo puolestaan kertonut Naukulan kämppiksille tarinoita Puolu-tädistään. Muistan hyvin kuinka Sulo käyttäytyi ensimmäisellä kerralla kun Puolu tuli tapaamaan Namua. Namu ei ollut uskoa silmiään mikä tänne pyyhälsi tulla. Sulo juoksi Namun ja Puolun väliä näyttämässä miten ystävällinen tätinsä on. Sittemmin Puolu on vieraillut täällä usein ja joka kerralla Sulo on heittäytynyt selälleen keskelle olohuoneen lattiaa möyhäämistä odottamaan. 

Viimeisellä lenkillä 28.10.2024

Eilen minulla oli kunnia käydä vielä viimeisen kerran tapaamassa Puolu-tätiä. Muutamia tunteja sen jälkeen Puolu-täti nukkui eläinlääkäriasemalla ikiuneen rakkaan Telliksensä hellässä huomassa. 

Otamme osaa suureen suruun ja lähetämme isoja halauksia! 

Puolu-täti ei unohdu koskaan. 

Tänä vuonna on nukkunut pois myös Riku-setä (maaliskuussa) sekä hyvien ystävieni Muru-kissa (lokakuussa). Valloittavia persoonia, rakkaita ystäviä. 

Tässä vielä video Riku-sedän, Puolu-tädin ja Sulon yhteisestä herkutteluhetkestä Naukulassa. Video vuodelta 2015 : 

Pientä flirttiä päivän piristykseksi

Sulo-poika

Lähtiessäni eilen kameran kanssa kyläreissulle, päätti Sulo poika flirttailla kanssani eteisen lattialla. Ihan vain siksi, etten unohtaisi kuinka hieno poika hän on. 

Ja kyllähän se niin on, että pieni flirtti piristää päivää kummasti. 

Tämän hetken jälkeen Sulo päättikin sitten taas peilailla itseään. Sulo kun on tässä taloudessa se, joka peilailee eniten. Viikonloppuna korvaani tarttui jostain kysymys, tunnistavatko kissat itsensä peilistä. Jos minulta kysytään niin Sulo ainakin tuntee ja tarkastelee komeuttaan talouden peiliovista säännöllisesti. 

Hymyä viikkoon, ystävät! 

Vielä tarkenee

Ainakin hetken

Aamun rutiinit ovat meillä selvät. Ensin ruokitaan kissat, sitten avataan ovi parvekkeelle ja siivotaan vessat. Noki-Nooralla niitä on kolme. Niistä yksi on selvä suosikki, toista käytetään satunnaisesti ja kolmas on käyttämätön. 

Parvekkeella kelpaa aurinkoisinä päivinä paistatella ja kun oven voi sulkea Noki-Noora ilmaisee sen selkeästi naukumalla. Kuuluvalla komentoäänellä. Kuuluva komentoääni on käytössä myös silloin, kun herkkutikkujakelu on ajankohtaista. Mitä ilmeisemmin hän tuntee kellon. 

Päivään kuuluu nykyään myös toinen tärkeä hetki, silloin vain rapsutellaan sylissä seisovaa Noki-Nooraa. Viralliset valvojat ovat paikalla silloinkin ja minä tietysti istun lattialla oven vieressä. Se on minun paikkani. 

Aurinkopedille kulku on raapimatolpan kautta. Sen päällä on hyvä hetken istua mietiskelemässä. 

Paras paikka nukkua

Koko Naukulassa

Namu on takuuvarmasti löytänyt parhaan paikan nukkua koko Naukulassa. Tyynynä on muovikassiin pakattu kukkamulta ja muutamat istutusta vaikka olevat kukkasipulit. Selkänojana toimii isäni 1980-luvulla keilailussa voitettu radio. 

Missään muualla ei takuuvarmasti ole yhtä hyvää paikkaa, ei koko Naukulassa eikä varmastikaan myös missään muualla. Kyllä Namu tietää. 

Että poistuin sitten vaan takavasemmalle, pois häiritsemästä.