Voitto

Viiksikarvan varassa -blogista

Osallistuimme arvontaan ja kuinka ollakaan, Namu sai nyt oman rusettinsa. Sulollahan näitä jo onkin. Tämä ja tämä. 

Mä nukun nyt, enkä anna ton rusetin yhtään häiritä mua. 

Kiitos Tiude ja Pöpö! 

Vitsiniekat

Saunassa

Välillä käy niin, että kissat katoavat. Eivät vastaa huuteluihin, eikä niistä näy edes hännän päätä. Joskus kissat löytyvät yhdessä, vaikkapa saunasta.

Tällä kerralla kissat pötköttelivät pesissä, Namu Sulon pesässä ja Sulo Namun. Minä hiivin hiljaa pois paikalta hakemaan kameraa. Kun saavuin takaisin, näytti asetelma saunassa ihan toiselta. 

Miten ne keksivätkin tai ehtivät? Vitsiniekat. 

Tarhassa

vai ulkopuolella

Kissat olivat ulkotarhassa ja minä sen ulkopuolella pihahommissa. Aika selväksi tuli mielipide tästä asiasta jo pelkästään Sulon naamaa katsellessa. 

Ja koska Namun äänekäs komentelu ei tuottanut toivottua tulosta, otti Namu järeämmät aseet käyttöön - nakertamisen. Taitavat nuo valot olla nyt menneen talven lumia, kauanhan ne kestivätkin, jo vuodesta 2011. 

PS: Eilen oli punnitus, edellinen suoritettiin huhtikuun 19. pvä. Sulo oli nyt 5,8 kg eli +20 grammaa ja Namu 3,3 kg eli +280 grammaa. 

Sekalaisia

kuvia

Sitä sokaistuu niin, ettei yhtään osaa sanoa kuinka paljon Namu on kasvanut näiden kahden ja puolen kuukauden aikana kun on Naukulassa asustellut. Tutkin siis kuvia ja kyllä, Namu on kasvanut. Tuskin tämä kenellekään yllätys olikaan. 

Kunnollisia vertailukuvia ei löytynyt, niitä täytyy jossain kohdin yrittää ottaa. Tässä kuitenkin muutamia toivon mukaan ennen julkaisemattomia kuvia maaliskuulta. 

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

Vuosi kotona

Sulo

Vuosi sitten hain Sulon kotiin Mesilästä, emonsa Mesin, siskonsa Sipin, Puolu-tätin ja Telliksen luota. 

Vaikea uskoa, että siitä on vasta vuosi. Aika käsittämätöntä, että olen jo vuoden asunut tämän sydämiävalloittavan rämpyttäjän kanssa. Sulo pitää huolen, ettei turhia tarvaroita pöydillä ja muilla tasoilla ole. Sulo on kaveri kaikkien kanssa, ihana, rakas täplämassu. 

Vappuvieraita

Naukulassa

Vappu on ollut jännittävää aikaa. Ensinnäkin täällä Naukulassa on ollut yövieras. Ihminen! Niin jännittävää. Ihmistä piti tarkkailla koko ajan, kun minä nukuin yläkerrassa ja vieras pötkötteli sohvalla, juoksi Sulo kuulemma vähän väliä rappusiin ja kurkisteli vierasta kaiteiden välistä. Namu puolestaan asettui nukkumaan vieraan pään viereen ja kehrää pörisi, kunnes toi lempilelunsa yläkertaan ja ryhtyi pelaamaan sillä sängyn alla. 

Ei kuvaa. 

Kun ihminen oli hypännyt autoonsa ja lähti pöristelemään kotiansa kohden, saimme lisää vieraita. Kimalainen! Kesän ensimmäinen. Se pöristeli ihan tarhan ulkopuolella. 

Eikä tämä jäänyt tähän. Seuraava vieras! Se tuhisi ja puhisi ja hääräsi ja taapersi menemään touhukkaana. Molemmat kissat tulivat sisälle kertomaan, että minunkin on tultava katsomaan. 

Naukulan diplomaattina tunnettu Sulo haisteli siiliä ulkotarhasta käsin, eikä siilillä tuntunut olevan kiire minnekään. Sulo ei tehnyt elettäkään vahingoittaakseen vierasta. Ehkä minun on tänä iltana tarjoiltava siilille kissanruokaa, vähän kauempana ulkotarhasta tosin. 

Kyllä olikin jännittävä vappu! 

Korvapeliä

Sulon tapaan

Sulo kommunikoi muutenkin kuin tauluja ja tavaroita tiputtamalla. Tässä näytteitä kovasta korvapelistä Naukulassa. 

Mamman kanssa rauhassa puhtailla lakanoilla.

Mitä mun korvat kuuleekaan? 

Meitä lähestyy peto!
Älä mamma pelkää, sun Sulos valppaan on! 

No olishan se pitänyt arvata. 

Sehän oli se tättähäärä, punainen neiti. 

Mitä sä taas siellä sepittelet, mamma?

Se on nyt sitten toukokuu, oi ihana toukokuu!