Yhteinen aamiainen

Kolmeen naiseen

Kissat saavat aamiaisensa aina ensin. Sen jälkeen hoidan heidän pottansa ja vasta sen jälkeen käyn laittamaan omaa aamiaistani. Keitän kahvit, paahdan leivät ja kuorin jonkin hedelmän tai kaksi. Jääkaapista nappaan vielä kauragurttia. Aamiaiseeni ei kuulu mitään kissoille sopivaa. Se ei tätä kaksikkoa kuitenkaan yhtään haittaa. 

Hertta hakee huomionsa tuosta oikealla olevasta viherkasvista. Ja istuin kummalla tahansa tuolista, ei siinä auta kuin nousta ylös ja noukkia Hertta pois kasvin keskeltä. Yleensä sinä aikana Noomi sitten istahtaa luettavana olevan lehden päälle. 

Tänään kuitenkin tein poikkeuksen ja kerroin heille selväsanaisesti ettei yhtään nyt kiinnosta sellaiset touhut. Jätin Hertan kasviin, siirsin lehden ja aamiaiseni olohuoneen pöydälle. Kävin santsaamassa kahvia ja kun tulin takaisin, niin näky oli seuraava. 

Aina ei voi voittaa, mutta jos edes joskus? 

Riehujamummu Namu

 Lakananvaihto kissataloudessa

Mukavaahan se on, kun ei tarvitse tehdä mitään yksin. Nyt kuitenkin tuntui siltä, että vähempikin avustaminen olisi riittänyt. Eikä tässä taloudessa tarvitse ihmetellä jos lakanat ovat välillä saaneet vähän osumaa kun yksi on alla ja yksi päällä ja sitten painitaan. Viime lakananvaihtokerralla Namu oli villeistä villein. 

Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut yksin riehua, vaan Hertta riensi kaveriksi. 

Pientä palautetta

Noki-Nooralta

Rouva hyvä, minulla olisi pieni kysymys.

Minkä ihmeen takia näin loistava peti on minulta pimitetty?
Ja voisiko tämä siivoaminen jo loppua sviitistäni?

Noki-Nooran sviitissä on tänään ollut suursiivous. Kaapista löytyi virkattu kissanpeti, jonka olen muistaakseni ostanut vuosia sitten Porvoon Eläinsuojeluyhdistyksen myyjäisistä. Se ei aikaisemmin ole kelvannut kenellekään ja se onkin ollut kaapissa hyvän aikaa. 

Vika ei tietenkään ole pedissä, vaan minussa. Olen tarjoillut sen Naukulan kissoille aivan väärin. Nyt kun sen sisälle on laitettu muhkurainen tyyny ja itse petikin on ylösalaisin, se on mitä parhain peti. Voi minua hupsua, kun en ole sitä aikaisemmin ymmärtänyt. 

Onneksi kuitenkin ymmärsin sen nyt eläinten viikkona. Pidetään hyvää huolta, pidetäänhän! 

Pieni iltapuhde

 Kynnet

Täällä leikataan kissojen kynsiä säännöllisen epäsäännöllisesti. Lähinnä silloin kun huomaan tarpeen. Yleensä tarpeen huomaa, kun tulevat lepomaan minua. Kuka mistäkin kohdasta. 

Tänään taitaa olla täplämassun vuoro. Imuroinnin jälkeen, kuinkas muutenkaan. 

Viimeinenkin veteraani

Hertta, 7 v

Kissanäyttelyissä veteraanin ikä on seitsemän vuotta. Seitsemän! Luku tuntuu niin kovin pieneltä, mutta niin se vain on, että Naukulan viimeinenkin kissa, suorastaan kissanpentu, Hertta, on jo seitsemän vuotta. Toisaalta ovathan hänen pentunsakin toki jo yli viisi vuotiaita, että kai se sitten uskottava on. 

Ja laitetaanpas tähän sitten vielä kuva tai kaksi koko pentueesta ihan pikkuriikkisinä. Noomi emo näytti vallan tyytyväiseltä. 

Sulo sen sijaan oli hieman järkyttynyt, ehkä siitä, että niitä tuli kuusi!

Hertan tunnistaa hyvin, Pekan parhaiten, Pekka on punainen kuten Noomikin. 

Ja pääsihän Hertta kerran myös ammattivalokuvaajalle. Toistekin yritettiin, mutta silloin Hertta halusi vain makoilla pöydällä. 

Paljon onnea Hertta ja muut Pinkkitassun P-pennut! 

Keskusteluja

Aamiaispöydässä

Tänään on Naukulan aamiaispöydässä käyty kutakuinkin seuraava keskustelu. 

Mamma: "Hertta, Herttaaa, Hertta hei. Tiesitkö, että kissalla on korvat. Hei sulla on korvat. Hertta hei. Korvat on kissalla tärkeät ja erityisesti silloin jos ne toimii. Toimiiko, Hertta hei, onko sulla korvat? Herttaaaa. Ei Hertta, tules näyttämään onko sulla korvat, onkohan. No onhan sulla, mutta toimiiko nämä, Hertta toimiiko?

Hertta: " - " 

Kissa on Hertta ja kuvan kasvi kuuluu tarinaan. 

Jossain kohdin korvat alkoivat sitten toimimaan tai vaihtoehtoisesti kasvista oli pölyt pyyhitty tassun rivakalla liikkeellä. 

Pimeässäkin on puolensa

Kissatarhassa

Mitä ilmeisemmin kissatarhassa ulkoilu hämärässä on kaikkien Pinkkitassujen mieleen. Sisään ei välttämättä maltattaisi tulla. Lyhtyjä on jo viritelty, jotta näkisin tuleeko tarhasta mukaan tuliaisia. 

Jopa meidän vilukissa Noomi haluaisi olla pimeällä ulkona ja kun kutsun muita sisään, he tulevat, Noomi ei. Noomi kipittää penkin alle piiloon kun tietää etten saa häntä napattua sieltä sisään. Paitsi houkuttelemalla herkuilla. Ja sepä sitten tietysti taas opittiin kerralla. 

Aina ei pääse viereen

Vaikka haluaisi

Välillä emotkin haluavat omaa aikaa ja omaa rauhaa, ilman, että aikuinen, kohta 7-vuotias pentu, on ihan kyljessä kiinni. Silloin ovat hyvät ideat tarpeen ja niitähän Hertalla riittää. 

Onneksi yöllä sentään nukutaan yhdessä, me kaikki kolme. Sulo, Namu ja Noki-Noora nukkuvat kukin tahoillaan. Paitsi silloin kun Sulo tulee minua tupeeraamaan ja Namu herättelemään aamiaisen tekoon. 

Katto paikallaan!

Kissatarha

Saumausurakka on Naukulan osalta ohi! Mikä helpotus! Varmasti aloitin valmistelut liian aikaisin ja siksikin tuntui niin pitkältä ajalta odotella, että se on meidän kohdalta ohi. Ilman naapuriapua ei tästä olisi selvitty, sillä saumauksen vuoksi kissatarhan katto piti poistaa ja aiheutti saumaus sekasortoa myös Noki-Nooran sviitissä ja parvekkeella. Vanhojen saumausten poisto onneksi oli hiljaisempaa puuhaa kun kuvittelin, vaikka toki siitä meteliä tuli. 

Työnjohto paikalla kun työt alkoivat. 

Sitten saumattiin parvekkeella, Noomi valvoi aluksi. 

Työnjohdon vuoro taisi vaihtua. 
Paikalla Hertta ja Namu. Noki-Noora ihmettelee sviitissään. 

Ja kun saumaus oli ohi, oli toisenlaista seurattavaa. 

Ensin maalattiin väliseiniä. 
Naapuri maalasi, toinen valvoi ja minä pelkäsin, ettei mitään sattuisi. 

Tarhassa on taas katto ja ilmekin on siistiytynyt. 

Onni on auttavaiset naapurit! Nyt taas kelpaa ulkoilla pienellä vesisateellakin. Muutama ajatus parannuksista on ilmassa, katsotaan jos saan tänä syksynä vielä aikaiseksi. 

Kansainvälinen kissapäivä

International Cat Day

Me tuppaamme aina unohtamaan tämän kansainvälisen kissapäivän, jota elokuun kahdeksantena vietetään. Tuntuu, että meillä on kissapäivä aina. 

Olemme viettäneet päivää monella tavoin, on syöty ja ulkoiltu. Vähän loikoiltu ja sotkettu kissatarhaa ja parveketta entisestään. Ensi viikon alussa tulee Naukulan kissatarhan ja parvekkeen puoleinen saumausurakka kohdalle, se, mitä täällä on valmisteltu jo koko kesä. 

Ollaan loikoiltu ja luettu. 

Hertta kävi näytelmissä ja mamma toi sieltä tuliaisia. 
Sulo esittelee. 

Rouva hyvä, olette sotkeneet täällä kovin. 

Katoton tarha. 

Nyt toivotaan, ettei tarhaan tule oravia tai lintuja, ei edes kansainvälisen kissapäivän kunniaksi. 

Pidetään huolta omistamme ja autetaan niitä, jotka apua tarvitsevat. 

Pientä kinaa

Naukulassa

Rutiinit ovat tärkeitä. Niinpä olen muutamat viimeiset vuodet käynyt antamassa aina kotiin palattuani herkkutikkuja Noki-Nooralle ja uskolliset viralliset valvojat Hertta ja Noomi ovat olleet verkko-oven takana ja Sulo painellut kylpyhuoneeseen Namun kanssa. Sulolle on siellä annettu oma herkkutikkunsa ja Namu ei niistä niin perusta. Hän on raksutyttö. 

Tein kaiken kuten aina ennenkin, siis jo vuosien ajan, mutta jokin oli toisin. Kun istuin verkko-oven takana Noki-Nooran lattialla, kääntyi Hertta ja marssi Namun ja Sulon perässä kylppäriin. Sitten sieltä alkoi kuulumaan kissojen kiroilua ja Noomi säntäsi perään. Kun minä pääsin ylös lattialta ja kylpyhuoneeseen, oli siellä neljän kissan pallo tappelemassa. 

Kolmen kopla oli siis sitä mieltä, että Sulo on vihollinen. Erottelin kissat toisistaan, enkä siinä hässäkässä saanut naarmun naarmua, eikä kukaan minua purrut. Onneksi, sillä kissanpuremat ovat aina antibiootin "arvoisia". 

Sittemmin täällä on ollut vaikka ja minkälaisia järjestelyitä. Ollaan nukuttu tyttöjen kanssa makuuhuoneessa ovi kiinni, tytöt ovat olleet siellä minun poissa ollessani erilaisilla kokoonpanoilla, välillä kaikki, välillä vain Noomi ja Hertta tai sitten Namu ja Hertta. 

Sulon kanssa kävimme lääkärissäkin ja siellä todettiin kaikkien veriarvojen ja muiden olevan ihan priimaa. Kotiin tultuamme tilanne meni hetkessä taas huonompaan suuntaan, mutta on siitä lähtien parantunut. Hertalla ja Sulolla on vielä jotain pientä riitaa, mutta viime yönä vain minä nukuin suljetun oven takana ja kissat olivat keskenään. Tästä kiitos Namulle, joka toi illan hämärtyessä elävän myyrän sisälle ja päästi sen karkuun. Yö teki tehtävänsä ja tänä aamuna myyrä löytyi menehtyneenä keskeltä olohuoneen lattiaa. Ehkä se selvitti myös kissojen välit. 

Pieni julkisivuremontti

 Kissatarhassakin

Naukulaan on tulossa pieni julkisivuremontti. Se aiheuttaa kissatarhan kalusteiden hetkellistä mylläämistä uuteen uskoon. Se on ollut vallan mielenkiintoista ja seuraa on ollut runsaasti. Remontti ulottuu myös Noki-Nooran lasitetulle parvekkeelle ja sielläkin pitää kalusteiden paikkaa siirrellä kun remontti on kohdilla. Ja koska remontti tuo vähän meteliä, niin tietysti se täällä hieman jännittää. 

Mutta mielenkiintoista se on. 

Joo, tää on tässä ihan hyvä. 

Nyt en tiedä tykkäänkö.

Onko mun pakko antaa Noomin kokeilla?
Tää on mun karhu. Aina ollu. 

Päivää Herra Karhu, muistatko minut?

Joo, tää on hyvä. 

Ennen remonttia nautiskellaan vielä hetki ja remontin jälkeen tylsänä ihmisenä laitan sitten kalusteet paikoilleen. Karhunkin. 

Namun itsearviointi

Oma näytelmä

Koska Namu on edelleen määrittelemättömän pituisella äitiyslomalla kissanäyttelyistä, hän joutuu tekemään itsearvioinnin. 

Ole hyvä, Namu, täytä arvostelusetelisi: 

Tyyppi:    Erinomainen. Sopiva. Fiksu ja nopea. 

Pää:        Sellainen kuin pitääkin. Nuppi toimii ja sisäinen kello myös. 

Silmät:     Tarkkaavaiset, näkevät kaikki lattialle mahdollisesti tippuneet raksut. 

Korvat:     Kuulevat. Jos raksupurkin kansi aukeaa, niin pääsen heti paikalle. 

Turkki:     Punainen. Harjattava useasti päivässä, koska se tuntuu niin hyvältä. 

Häntä:     On. Punainen sekin. 

Kunto:     Erinomainen. Vaikka nälkä välillä vaivaakin. 

Yleisvaikutelma:     Punainen, pyöreä, kaunis. 

Arvostelutulos:       Kaikin puolin erinomainen. 

Siitäs saitte, olkaa hyvät. 

Hertan päivä

Kissanäyttelymatka Hämeenlinnaan 

Hertta kertoo: 

Oli lauantaiaamu ja valmistauduin puuhastelemaan heti aamiaisen jälkeen. Ehdin vähän tomuttaa keittiön viherkasvia kunnes mamma toi kuljetusboksin eteiseen. Arvatenkin sinne meni Namu-mummu. Ei olisi millään halunnut tulla sieltä pois. Mamma yritti kipata sitä muovilaatikkoa, mutta mummu oli sitkeä. Ei tullut ulos ennen kuin mamma tiputti pari raksua keittiön lattialle. Sit mut napattiin ja pistettiin sinne boksiin. En arvostanut. 

Tässä mä odotan kyytiä. 

Sit tuli sellainen vähän isompi valkoinen pyörillä kulkeva kuljetuskoppa ja mut, kamppeet ja mamma pakattiin kyytiin. Oli hyvä kyyti ja päästiin perille kun ohjeistin koko ajan. Muu kissaseurue kuunteli varmaan ihastuneena mun kommentointia. Luulen niin. 

No, sitten me päästiin perille ja mamma pisti mulle pystyyn sellaisen toisenlaisen yksiön vai oliko tää nyt sitten se linna siellä Hämeenlinnassa?

Tän kuvan naapuriyksiön Kipa-täti otti musta,
lähetti mammalle ja sanoi, 
että on hyvä kun on iso hattu niin ei vannetta kiristä. 
No siis, tokihan mun oli vähän itse sisustettava,
kun ei mamma aina tajua miten on hyvä. 

Jossain kohdin mamma haki mut ja keksin sitten mikä taas oli homman nimi. 

Ensin mä pääsin yhden uuden ihmisen pöydälle ja syliin. 
Kuva: T-L Sillasto.. 

Ajattelin sitten, että varmaan olisi hyvä näyttää mun vatsakin. 
Olin sen verran vauhdikas, ettei kamera oikein pysynyt mukana. 
Kuva: T-L Sillasto.

Tän ekan pöydän jälkeen mamma etsi sitten jotain sihteeristöä ja siellä mun luokka muuttui kasista kuutoseksi. Tätä en ymmärrä kun nyt oon kuusi vuotta ja yhdeksän kuukautta, ja seuraavaksi sitten seitsemän. Että nuorruinko mä jotenkin täällä näytelmissä?

Pääsin uudelle pöydälle ja sedän rapsutettavaksi.
Halusin syliin kanssa ja tietty menin myös. 
Kuva: T-L Sillasto.

En sitäkään sit ymmärrä, miksi pitää kirjoittaa, 
kun vois kissaakin rapsuttaa. 
Kuva: T-L Sillasto

Se täti kirjoitti lappuun paljon ex:iä, kunnoksi ex prepared. Tietty, kun ihan itse oon valmistautunut, mitä nyt mummu välillä on korvan takaa lipaissut. Sit siinä luki fantastic female ja EX1 CAPIB. 

Setä ihmetteli missä on mun tortie attitude ja mamma vastas, että se vaan ilmenee näin. Paljon tuli taas ex ja lovely female - relax. Sitten se setä kirjoitti EX1 CAGIB. Ja mä oon nyt sitten kuulemma IP IC että semmonen juttu. 

Sitten me odotettiin, odotettiin ja odotettiin ja sitten me lähdettiin kotiin. Kotimatkalla ei tarvinnut sitten niin paljoa enää ohjeistaa kun oli jo kuskillekin tuttu reitti. Mähän oon käynyt Hämeenlinnassa ennenkin, mutta aika pieniä noi linnat siellä on ja kaikenkarvaista asukkia kans. 

Mamman mielestä oli kiva nähdä kaikkia, vaikka monen kanssa ei ehtinytkään höpöttää. 

Tällainen oli mun päivä. 

Paras ikinä

Hertan mieleen

Kissatarhassa oli puolilaho lasten tuoli. Hajotin sen lopullisesti ja laitoin paperikassiin viedäkseni sen roskiin. Roudasin yläkerrasta eteiseen kierrätykseen menevän työtuolin. Ja koska olin imuroinut tuolista kaikki kissankarvat, laitoin paperikassin sen päälle. 

Ei liene vaikeatakaan arvata miten siinä sitten kävi. 

Tässä talossa ei ole ikinä ollut yhtä hyvää nukkumapaikkaa, ei ikinä. Ei ainakaan Hertan mielestä. Kissat...