Olipa kerran

 Kasvi

Olipa kerran kasvi ja kasvissa usein Hertta-niminen kissa. Vaan eipä ole enää, kun kasvi muutti Koratiaan. 

No ei ole täällä vaikka kuinka katsoisi. 

Vaan olkaa huoleti, hyvä lukijakunta, kyllä Hertta varmasti jotain keksii tulevaisuudessakin, jotta viikonloppuaamiaiset eivät venyisi turhan pitkiksi. 

Sen pituinen se. 

Yhteinen aamiainen

Kolmeen naiseen

Kissat saavat aamiaisensa aina ensin. Sen jälkeen hoidan heidän pottansa ja vasta sen jälkeen käyn laittamaan omaa aamiaistani. Keitän kahvit, paahdan leivät ja kuorin jonkin hedelmän tai kaksi. Jääkaapista nappaan vielä kauragurttia. Aamiaiseeni ei kuulu mitään kissoille sopivaa. Se ei tätä kaksikkoa kuitenkaan yhtään haittaa. 

Hertta hakee huomionsa tuosta oikealla olevasta viherkasvista. Ja istuin kummalla tahansa tuolista, ei siinä auta kuin nousta ylös ja noukkia Hertta pois kasvin keskeltä. Yleensä sinä aikana Noomi sitten istahtaa luettavana olevan lehden päälle. 

Tänään kuitenkin tein poikkeuksen ja kerroin heille selväsanaisesti ettei yhtään nyt kiinnosta sellaiset touhut. Jätin Hertan kasviin, siirsin lehden ja aamiaiseni olohuoneen pöydälle. Kävin santsaamassa kahvia ja kun tulin takaisin, niin näky oli seuraava. 

Aina ei voi voittaa, mutta jos edes joskus? 

Keskusteluja

Aamiaispöydässä

Tänään on Naukulan aamiaispöydässä käyty kutakuinkin seuraava keskustelu. 

Mamma: "Hertta, Herttaaa, Hertta hei. Tiesitkö, että kissalla on korvat. Hei sulla on korvat. Hertta hei. Korvat on kissalla tärkeät ja erityisesti silloin jos ne toimii. Toimiiko, Hertta hei, onko sulla korvat? Herttaaaa. Ei Hertta, tules näyttämään onko sulla korvat, onkohan. No onhan sulla, mutta toimiiko nämä, Hertta toimiiko?

Hertta: " - " 

Kissa on Hertta ja kuvan kasvi kuuluu tarinaan. 

Jossain kohdin korvat alkoivat sitten toimimaan tai vaihtoehtoisesti kasvista oli pölyt pyyhitty tassun rivakalla liikkeellä. 

Odotamme perheenlisäystä pihapuusta

 ja onnittelemme Hertan poikia

Olemme viettäneet ruokailuhetkiä keittiön valkoisen pyöreän pöydän äärellä viime aikoina kovin tiiviisti. Seuranneet, kuinka isä Sepelkyyhky vie ruokaa hautovalle emo Sepelkyyhkylle. Erittäin jännittävää, erittäin. 

Näetkö mamma, tuolla tapahtuu, kysyy Noomi

Tuolla puussa, voisin mennä katsomaan lähempääkin,
miettii Hertta.

On sillä kova homma kyllä, toteaa Sulo
Rouva Sepelkyyhkyllä on kyltymätön nälkä! 

Aurinkoisempana aamuna saattavat päivystäjät hetkeksi torkahtaakin. 

Vaan tarkkana täytyy olla, 
saatetaan sitten nähdä pikkuisiakin kyyhkyjä. 

Välillä täytyy kyllä tarkastella hiukan mammaakin. 

Lisäksi haluamme onnitella Hertan poikia! 

5-vuotissynttärionnittelut lähtevät Artulle, Penalle ja sateenkaarisillalle Milolle. 

Elämisen suloinen vaikeus

Tietokonehommissa

Ajoittain työpöytä on kovin varattu, karvainen ja ranteet lämmitetty. Ilmeisesti tämä kevään viivästyminen on saanut talouden vilukissan hakeutumaan lämpölähteen eli minun luo tavallistakin enemmän. Olen jopa harkinnut sellaista vauvoille tarkoitettua kantoliinaa ja näin vastaavan jossain eläintarvikeliikkeen mainoksessakin. Toistaiseksi en kuitenkaan ole moista hankkinut. Joku raja sentään. 

Kuvia viime päiviltä, olkaa hyvät. 

Tämän päiväisen häiriköinnin ehkä ymmärrän, kun lähetin kuvia Katinhännän eurooppalaispennuista kasvattajalle. 

Onhan meidän vilukissa myös vähän mustasukkainen. 

Nyt kun on kissankuvat lähetetty eteenpäin myös pieni punainen häirikkö on siirtynyt päiväunilleen ihan muualle. 

Tarvitseeko sitä kissaa sinne pöydälle nostaa?

Mielipide

Mistäköhän sekin sanonta on saanut alkunsa, että nyt kyllä nostetaan kissa pöydälle kun viitataan johonkin hankalaan tai vaikeaan asiaan? 

Tee sinä mamma töitä, minä valvon. 

Usean vuoden kokemukselle voin sanoa, että kyllä se kissa (tai kaksi) siihen pöydälle nousee ihan ilman nostamistakin. Niin on mielestäni myös hankalien asioiden kanssa, kyllä ne eteen tulevat ennemmin tai myöhemmin. 

Taiteilijaelämää

 Leikitään yhdessä

Viime syksynä Naukulan mamma kävi maalauskurssilla. Sen jälkeen täällä onkin istuttu usein pöydän ääressä ja sen päällä ja otettu pensselit ja värit esille. 

Sanomattakin on selvää, että seura on taattua. Toistaiseksi ei kuitenkaan tassut eikä turkit ole väreihin sotkeutuneet. 

Kotoilua

Sunnuntai Naukulassa

Täällä on tänään kotoiltu. Kotoilu on meille mieleen, vaikka nyt sitä tulee sitten varmasti enemmän kuin vähään aikaan, kun kaikki on peruttu. Paitsi kevät, kevättä ei ole peruttu ja sehän tarkoittaa mielenkiintoisia asioita. 

Tiedossa oli niin mielenkiintoisia asioita, että herätyspartio oli vallan määrätietoinen tehtävässään. Vai mitä mieltä olette ilmeistä? Olisitteko uskaltaneet vielä pötkötellä?

Kun sitten kömmin alakertaan, suojasin pöydän ja toin mullan, oli työnjohto jo paikalla. 

Mamma, tässä lehdessä puhutaan koronapöydästä. Ei kai se oo tää pöytä?

Älä viitti Noomi, näitä koronavitsejä on viljelty jo ihan tarpeeksi. 

Apuja löytyi kiitettävästi. Mullanvaihto oli selvästi mielenkiintoinen työ, muttei sentään voittanut lattioiden luuttuamista. Se me tehtiin sitten seuraavaksi. 

Pitäkää huolta itsestänne!

Vitsiniekat

Naukulassa

Jep, jep. Kun nostaa pyllynsä tuolista, sen menettää. Ei puhettakaan muusta. Onneksi ruokapöydän ympärillä on useampia tuoleja: Vaan mitä löytyy tuolilta, kun sen vetää pöydän alta esille itsellensä istuimeksi - no, kissan tietenkin. Eikä sohvakaan ole vapaa. 

Ei kai tässä sitten auta muu, kuin ottaa huiska kauniiseen käteen ja ryhtyä leikittämään. Jos ei muita, niin ainakin sitten sitä nuorinta. 

Ilmoitus

Tärkeä ilmoitus

Mikään ei ole niin ihana kuin mikrokupu. Toistan, mikään, ei mikään, ole niin ihana kuin mikrokupu. Jos toiset ryntäävät katsomaan mikron oven avauduttua, josko tarjolla olisi sei-ateria, Pipsalla on toiset suunnitelmat. Pipsa ryntää katsomaan josko hän pääsisi mikrokupuun. 

Mikrokuvussa voi paistatella päivää

Mikrokuvussa voi keinua

Mikrokuvussa voi jahdata omaa häntäänsä

Ja myös purra sitä

Vaan mistä sitä sitten löytäisi jossain kohdin astetta suuremman? 

Mikrokupu on ihana. Ihan paras. 

PS: Joku päivä saatan kyllä yllättää ja pestä tuon keittiönikkunan jo ennen kuin tartun muihin ikkunoihin. 

Painiksihan se menee

Emo ja tytär

Eräänä aurinkoisena päivän tapahtui Naukulassa seuraavaa. Tytöt ne vaan halailee ja pussailee, pesee korvan taustaa ja nauttii aurinkoisesta päivästä. 

Ettei nyt kumminkin painiksi menisi, tuumaa Sulo ja kuinkas sitten kävikään?

Hieman oli pieni painimolski, mutta hyvin pystyi siinä erän ottamaan. Erän, joka päättyi selvästikin tasapeliin.