Hiirikoulua

Jo neljännessä sukupolvessa

Ensimmäisen kerran tutustuin hiirikouluun Namun emon Rauhan toimesta. Namu piti myös hiirikoulua, Noomin piti pistää paremmaksi ja hän piti rottakoulua. Viimeisimmät viikot ovat olleet Hertalla äärimmäisen kiireisiä, sillä poikien koulu on alkanut. Mutta millainen koulu? 

Selvästi Hertan metodit ovat hieman erilaiset kuin aikaisemmilla sukupolvilla, joissa emot kantoivat vaan sitä yhtä ja samaa lelua , siis anteeksi, opetusvälinettä suussaan erikoisesti maukuen. Hertta aloitti hiirikoululla, siirtyi sen jälkeen oravakoulun kautta omenakouluun, palasi hiirikouluun. Sen jälkeen alkoi ravustuskausi ja ravustuskauden jälkeen Hertta aloitti sienestämisen. Sienestämisen jälkeen alkoi taas hiirestys ja ties mihin tässä vielä päästääkään. 

Opetusvälineistä löysin vain ravun ja sienen. 
Muut lienevät jossain opettajan tai oppilaiden säilöissä. 

Oppilaat ovat olleet hieman laiskoja. Välillä he eivät ole Hertan opetuksista välittäneet lainkaan vaan touhunneet omiaan. Viime aikoina on kyllä ollut havaittavissa, että yksi veljeksistä suostuu uhrautumaan koulutukseen, jotta toiset kaksi voivat jatkaa touhujaan. Kun yksi opiskelee, niin Hertta yleensä katsoo tätä joko pöydällä tai jossain muualla korkealla loikoille. 

Täältä lähtee maailmalle oppineita poikia. Pena lähtee 13.8 ja Arttu 16.8. Milon aika sovitaan pian. 

Sushiaamiainen

Naukulan tapaan

Tänä aamuna täällä on herätty aikaisin kehräykseen, ulkoiltu hieman ja sitten nautittu sushiaamiainen. Tai no, vain se parempi puolisko nautti sushia, toinen joutui tyytymään kahviin ja ruisleipään.

 

Näyttää muuten olevan ongelmia ladata kuvia normaalilla tavalla, latasin sitten tuolla html-puolella.

Uusi herätys

uusi ruoka

Naukulassa ovat asiat mallillansa. Helmi sai nauttia aamiaisensa normaaliin aikaan kello 6.30. Sen jälkeen oli vuorossa pienet torkut ja uusi herääminen. Ja kun kerran uudelleen herätään, täytyy toki saada uusi aamiainenkin.

Sitkeiltä vaikuttivat, mutta upposivat hyvin!

Salainen ihailija

Naukulassa

Helmillä on ihailija. Tilanteeseen sopisi hyvin Juice Leskisen laulun sanat: "Mä taivalsin läpi tuulen ja tuiskun nähdäkseni sun puuterihuiskun..."

 

Näyttäisi siis siltä, että Helmin kiertoon mennyt nelijalkarynsienraapimaväline houkuttaa myös ihailijoilta paikalle.

 

"Tiietään, tiietään, mä vaan oon niin hieno misu."  

 

Helmi ei ole ihailijastaan tietoinen, vaan nauttii katkarapuannostansa.

Tai ehkä juuri siksi? Ettei ihailija vaan tule ja syö niitä.

Helmin lahja

Uusi toimiva kiuas

Tänään on ollut kotityöpäivä, sillä tänään Naukulaan asennetaan uusi kiuas. Aikoja ei ollut paljoa tarjolla ennen joulua ja tämäkin sitten vähän viivästyi. Nyt onneksi on täysi työntohina käynnissä Helmin valtakunnassa ja joulusauna on mahdollinen.

"Ai miten niin mä en voi olla täällä kun toi setä on töissä?

Helmi suhtautuu asennustyöhön tyynen rauhallisesti, eikä turhia stressaa.

Mamma toivottaa Helmille Hyvää Joulua ja paljon jälkilöylyjä! Mikäpä onkaan kissalle parempi lahja? Katkarapuja kun saa muutenkin.

Kontrollissa

Diabetes kurissa

Tänään oli vuorossa diabeteskontrolli. Mitään varsinaista syytä siihen ei ollut, paitsi se, että edellisestä kerrasta oli jo vierähtänyt aikaa.

Diabeteskontrollin yhteydessä katsotaan aina myös paino, ja sitä oli tällä hetkellä 6,1 kg. Eli saman verran kuin kesäkuussa. Helmi ei paini höyhensarjassa. Verensokeri oli n 20, kun sen pitäisi olla max 8,84, mutta koska käynti ell-asemalla on hieman stressaavaa, on verensokeri silloin jo muutenkin koholla.

Jatkamme samalla annostuksella, eli 2 yksikköä Lantusta aamuin illoin. Ensi viikolla tulee sitten se Helmin mielestä paras aika, eli puhelinaika, kun ell-täti soittaa pitkäaikaiset tulokset meille. Sitten katsotaan mitä tehdään.

Naukulassa kaikki hyvin.

"Ai hyvin? Enpä sanois. Mun katkaraputarjoilu on myöhässä."

Eipä tässä sitten muuta kuin katkarapuja sulattelemaan! Mukavaa perjantaita.

Kotitaloustarvikkeita

Helmin astiastoa

Helmin astiasto on ryhtynyt kertymään muilla kuin ruokalautasilla, kipoilla sekä juoma-astioiksi tarkoitetuilla mariskooleilla. Nyt ollaan siirrytty jo vähän vaativampaan kalustoon. Mutta tokihan nyt Naukulassa täytyy olla pieni lävikkö perjantaiherkkujen sulatukseen?

"Mamma mätsääks nää sävyt nyt varmasti?"

 

"Nää pikku vintiöt sopii hyvin kaikkeen!"

Mitäköhän seuraavaksi?

Onnea Orvokeille!

Orvokkeja siellä, Orvokkeja täällä

Tänään on Orvokin nimipäivä. Suuren suuri juhlapäivä. Naukulassa Orvokkeja on kaksi - Helmi Orvokki ja Mamma Orvokki. Mummulassakin on Orvokki - Mummu Orvokki. Toivotamme siis oikein paljon onnea meille kaikille Orvokeille!

Toisen nimen nimipäivää on vietetty asianmukaisin menoin! Nam, sanoi Helmi.

Eipä sitten juuri muuta

Se olis sitten perjantai

Nam.

Vai ovatkohan vähän sitkeitä tällä kerralla?

Jämiä

Aamiaisella

Kyllä lauantaiaamuna voi hyvinkin syödä perjantai-illalta jääneitä jämiä. Kyllä voi. Ainakin Helmin mielestä.

Helmin mielestä palvelussa oli kuitenkin pieniä viiveitä, joten ihan kolmea tähteä ei tästä esityksestä saa.

Diagnoosi: Tyhmä

Tyhmä, mamma, tyhmä.

Tänään tuli pitkäaikaisen sokerin tulokset. Kohollahan ne olivat, oikein reippaasti. Tulos oli 600. Elokuussa trallateltiin hyviä tuloksia, silloin olivat viitearvon lähellä 404. Arvon pitäisi olla siis alle 400.

Olenkin diagnosoinut itseni tyhmäksi ja olo on sen mukainen. Miksi minä en nyt osannut tarkkailla Helmin vointia? Tai tarkkailinhan minä, mutten huomannut mitään. Olisiko pitänyt?

Helmi ei diagnosoi mammaa tyhmäksi, ainakaan tänään - katkaravut ovat jo sulamassa. Kunhan ne vielä saadaan tarjolle, on mamma Helmistä varsin ihana.

"Oisko ne valmiita jo?" 

Muistutus

Tänään ON perjantai
Mikäli joku ei muistaisi, täältä kerrotaan perjantain koittaneen. Wilman poismenon jälkeen kahtena seuraavana perjantaina en pystynyt edes ajattelemaan katkaraputarjoilua. Ehkä tuota kolmen viikon katkaravutonta-aikaa voidaan kutsua Naukulan suruajaksi?

Nyt on kuitenkin palattu normaaliin (ikävästä huolimatta) ja tarjoilu pelaa. Katkiksia odotellaan pöydällä pää vinossa huulia lipoen. Kyllä niitä sitten aina lopulta tulee, vaikka noin 30 sekuntin odottaminen voi toki tuntua kovinkin pitkältä.

PS. On kyllä niiiiiin hankalaa kuvailla kun valo ei sitten riitä millään ja Helmin silmät kiiluvat kuvassa kuin kuvassa.

Muistutus

Tänään on perjantai

Sanomattakin lienee selvää, mitä on ruokalistalla tänään.

Wilma on juksutellut minua jo pitkin viikkoa ja yrittänyt käskyäänellä kertoa perjantain koittaneen. En ole mennyt halpaan!

Palkitsemisesta

Joskus onnistaa

Palkitseminen on taitolaji. Sen täytyy tapahtua oikea-aikaisesti, oikeasta asiasta ja ymmärrettävästi. Sen voi mielellään tehdä niin, että muutkin läsnäolijat tämän huomaavat.

Naukulassa Mammaa palkitaan (kehräämällä) erityisesti kahdesta eri asiasta. Wilma Ilona on erikoistunut palkitsemaan katkaravuista ja Helmi Orvokki puolestaan saamistaan heinistä. Näistä asioista palkitaan mammaa varsinkin silloin jos töihin on vähän täytynyt patistaa. Heinien noukkiminen kahdeksi saman suuruiseksi kimpuksi ja katkarapujen sulattaminen voivat olla vaativia asioita. Siksi niistä palkitaan.

"Emmä voi mitään mut pörinäkone vaan lähtee päälle silloin ku mamma tajuu tuoda heinää."

"Kommunikointi on taitolaji. Ja me ollaan mestareita.

Näkeehän nää jutut nyt jo viiksien asennostakin. Siis me viisaammat."

Muuten täällä kyllä pöristään säännöllisesti ja paljon,

mutta heinien ja katkisten osalta kyseessä on selkeä palkitseminen.