Tuliainen tai välttämättömyystarvike?

Kissanäyttelystä

Kun PR-naisemme Hertta lähti vasta tavoittelemaan uutta titteliään, niin minä mamma unohdin pakata mukaan näyttelypedin. Hätäpäissäni kiersin näyttelyhallia ja löysin tällaisen hieman "överin" pedin. Häkille päästyäni huomasin toki heti, ettei se sinne mahdu. Tai siis olisi mahtunut joko hiekkis tai peti ja päätin, että hiekkis kuitenkin tarpeellisempi kun häkin pohjalla oli pehmustetta ja ylimääräinen pehmustekin oli mukana. 

Kotioloissa uusi peti on kelvannut sekä PR-naisen mummulle Namulle, että itse PR-naiselle. Ja onpa siinä tämän talouden PR-mieskin nähty. 

PR-nainen

PR-mies

PR-naisen mummu ja PR-miehen serkku. 

Tai no, ainahan kaikki kelpaa kun on keskellä olohuoneen lattiaa. Tuo lelukori vieressä on muuten ainoastaan mummun käytössä, muut eivät sieltä itsellensä viihdykettä omatoimisesti hae. 

Tuliaisia

Kissanäyttelystä

Minä vietin tänään päivän kissanäyttelyssä. Tapasin hurjan paljon tuttuja ja aika riensi. Kotiin sain tuomiseksi terveisiä, rapsutuksia ja ihan itse omin rahoin ostin tyynyt. 

Kai jokaisella kissalla pitää omat tyynynsä olla?

Sulon tyynyn teksti kertoo: Olen kuningas. Kysymyksiä? Ja Namun tyyny kertoo Namun olevan kuningatar. Tyynyjen valmistaja oli Birregin. 

Tuleeko näistä hitti vai huti, sen kertoo aika. Minä ainakin tykkään. 

Ei kelvannut

Uimapatja

Kun töihin tuli paketti, johon oli laitettu suojaksi tuollaista isokuplaista muovia, piti sellainen tuoda kotiin ihmeteltäväksi. 

Joo, että sellainen kokeilu. Ei kiinnostanut. 

Tuliaiset

Porvoosta

Tähän on tultu. Kun minä vietän kesäpäivän Porvoossa, tuon kotiin tuliaisia. 

Namu sai Annin tekemään kissanpesään kirjaimet,
kun kerran Sulollakin on. 

Sulo sai nimikyltin sänkynsä päälle.
Ihan varmuuden vuoksi. 

Mukavaa viikkoa kaikille! 

Ensikohtaaminen

Puolu-täti

Naukulassa vietettiin eilen jännittäviä hetkiä. Täällä vieraili Puolu-täti, Tellis ja kasvattaja puolisonsa kanssa. Ihmisvieraita tuskin olisi jännitetty tai ihmetelty, mutta Puolu-täti. Ihmeellisen jännittävä vieras. Ainakin Namusta. 

Oon mä Namu kertonu sulle mun Puolu-tätistä. Nyt se tuli.
Se on kiltti täti. Joskus kyllä kipakasti komentaa. 

Puolu: Otaksä meistä nyt yhteiskuvan? Sulo, skarppaa nyt vähän.

Sen mä vielä ymmärrän, et Sulo on mun serkku, mut tätä tätiä mä en oikein ymmärrä.
Musta se on jotenkin erilainen.
Ei ollenkaan Sulon näkönen vaik on sen täti. 

Sulo kävi pöydän alta taputtamassa kasvattajaansa. 

Puolu: " Mä rakastan kissanpentuja. Rrrrakastan." 

Oli onnistunut ensikohtaaminen, eikä varmasti jää viimeiseksi. Namu seurasi tarkoin Sulon ja Puolun kanssakäymistä, otti varmasti oppia. Sulo toimi diplomaattina ja tarkasti aina välillä, että Namulla menee hyvin, eikä täti liiaksi pelota. Puolu olisi halunnut rakastaa Namua enemmän, ehkä vähän möyhätäkin. Siihen ei Namu tällä kerralla ryhtynyt, möyhät jäivät Sulon hommiksi. 

Kiitos vierailusta ja kiitos kyydistä kotiin! 

Tuliaisesta kerron myöhemmin, 

kunhan eräs tietty postipaketti on myös kotiutettu. 

Ryhdyttiin täällä siis vielä kaiken kukkuraksi salaperäisiksi. 

Tanssittaa, tanssittaa

Kiitos Triolan ja Nilssonin täti! 

Täällä oli eilen tiistaitanssit. Triolan ja Nilssonin täti käväisi kylässä ja toi Naukulaan Cat Dancerin. Naukulalaiset kiittivät tätiä kunnon tanssiesityksellä ja tarjosivat kaupanpäälle painiesityksen. 

Vaikka silmät kaksikolta tanssien jälkeen vähän lupsuivatkin, jostain sitä virtaa riittää vielä iltaraveihin. Tarkoittanee sitä, että yöllä nukutaan. Ainakin kello viiteen. 

Kiitos vierailusta Taru! 

Tuliaisia

Tampereelta

Sulo sai Tampereen kissakahvilaretkeltä tuliaisia, muitakin kuin ruokatuliaisia. 

Molley oli tehnyt Sulosta ja kavereistaan Puolusta ja Rikusta kortin. Kortissa pojat esiintyvät punaiset stetsonit päässään ja Puolulla on kukkaseppele. Pohjana oli käytetty minun ja Mikko Murtosen kuvia viimeisemmästä tapaamisesta. 

Minä laitoin taulun kehyksiin ja seinälle. Tämä sopi myös Sulolle, eikä tätä taulua ole edes rämpytetty. Kiitos Molley! 

Unna Tuutikki Penninraha oli pistänyt Ellansa asialle ja Sulosta oli kehkeytynyt kaunis koriste pinkillä nauhalla. Koristeessa Sulo esittelee masuvillojaan. Upeaa! 

Kiitos Ella! 

Olin näistä tuliaisista varsin otettu ja hämmästynyt, en tiedä osasinko edes kunnolla kiittää. Uskoakseni kiitokset välittyvät myös tätä kautta. 

Sulon mielestä on vähintäänkin kohtuullista, että hänestä tehdään kortteja ja koristeita. Kissat kun ymmärtävät komeutensa ja kauneutensa päälle erinomaisesti. 

Pet Expossa

Messukeskuksessa

Helmi lähetti minut edustamaan Naukulaa Pet Expoon. Siellä tuli bongattua blogituttuja aikamoinen määrä. Hauskaa! 

Paikalla oli ainakin seuraavien blogien edustajia: 

Kassu ja Keke
Täplätyttöjen Stella
We run the House
Ausare
Caleana
Hurineesit
Kissankujeita

Toivottavasti muistin kaikki! 

Kissat Kermakupilla olivat päätyneet samanlaiseen ratkaisuun kuin Helmi ja lähettäneet vain emäntänsä paikalle. Lisäksi näyttelystä löytyi yksi Naukulan ahkera lukija ja Mikki-kissan emäntä sekä aika monta muuta. Väkeä riitti ja erityisen mukavaa mielestäni oli se, että eläimet olivat tällä kerralla omassa kerroksessansa. 

Toki Helmi sai tuliaisia ja iltaruokana nautittiin tänään Naturean kanaa. Hyvin maistui! 

"Mamma mistä ne tiesi?" 

Enkä voinut vastustaa kiusausta kun minulle vinkattiin ruusukkeista. Ei kerrota Helmille, että tuomaristo ei sitä hänelle lähettänyt vaan mamma osti sen. 

Bloggaripassi oli oikein hyvä keksintö, joten menen messuilemaan huomennakin. 

Pientä tuunausta

Ruokailunurkkaukseen

Helmi on sinnikkäästi ilmoittanut halustansa syödä viinihyllyn edessä olohuoneen puolella. Kun on märkäruuan aika, parkkeeraa Helmi itsensä juuri siihen kohtaan mihin lautanen pitää asettaa. Jos yritän viedä lautasta muualle, pyörii Helmi jaloissani ja pyrkii näyttämään oikean paikan ruokakupille. Itse ruokakuppeihin Helmi ei vielä ole ottanut kantaa. 

"Kannattaa olla vaan sinnikäs ja näyttää mitä haluaa. 

Kyl ne sit lopulta ymmärtää." 

Nyt olen lopulta antanut periksi ja asettanut Helmille oman pienen tarjottimen olohuoneen ruokanurkkaukseen. Viinihyllyn sokkeli sai koristeekseen tuliaiseksi tuomani kirjaimet. 

Tuliaisia

kissanäyttelystä

Kiltit kissat saavat aina tuliaisia, niin myös Helmi. Koska jo menomatkalla Salon kissanäyttelyyn löytyi aivan täydellinen tuliainen, ei kissanäyttelystä enää tarttunut mitään matkaan. 

"Toitko tuliaisia?"

"Ai onks nää mulle?" 

"Niin mamma..."

"Nää on kyllä tosi kivat. Tykkään kovasti." 

"Huoh."

Jotenkin jäi tuosta täydellisestä lahjasta kuitenkin sellainen tunne, että ei mennyt ihan nappiin. Olisikohan ruokalahja otettu mielummin vastaan?

Salaisuus puskassa?

Mirrinminttu

Vuosi sitten sain Koratiasta lahjaksi pienen puskan mirrinminttua. Istutin sen sitten ruukkukauden jälkeen...noh...jonnekin. Epäilen, että pieni osa sitä elää vielä kuvan puskan juurella. 

En minä muuten mitään epäilisi, mutta kun Helmi käy puskaa haistelemassa ja puskee sen vieressä olevaa mökkiä aina ulkoilureissullansa tovin. 

Tuliaisia

kukkakaupasta

Mamma kävi kukkakaupassa noin miljoonan muun ihmisen kanssa eilen. Helmikin sai sieltä mieluisia tuliaisia.

Melkeinpä tuolla tuliaiskassissa yhdet pienet tirsatkin tuli otettua. Mielenkiintoinen tuliainen!

Nuuhkunenä

ja tuliaisia

Naukulassa kävi vieraita. Helmi suhtautui vieraisiin kuten kissan sopii. Ensin vähän mennään liki, sitten juostaan häntä suorana ohitse ja kun on aika nukkua saunassa, niin sitten nukutaan saunassa ja kun on aika tulla sieltä pois, niin sitten tullaan. Kyllä Helmiä hieman silittääkin sai, silloin kuin Helmi sen suvaitsi.

Helmi sai tuliaisiksi kissanlelun ja nuuhkaisi sitä hetken. Olisi kyllä varmasti mielellään seurannut enemmänkin kun tädit sillä keskenään olisivat leikkineet.
Tapoihin kun kuuluuu enimmäkseen vain katsella ihmisten leikkivän kissanleluilla.

Mammakin sai hienoja tuliaisia, Helmililjan sekä pöllöservettejä ja laukun. Laukku osoittautuikin sitten varsin tarkasti tutkittavaksi tuliaiseksi.

"Mitäs terveisiä tässä on?

Sit mä huomaan kans,

että tossa oikeassa yläkulmassa olevassa tyypissä on vähän jotain tuttua."

Kiitos Paula ja Saila vierailustanne!

Tuliaisia Roomasta

Vitamiinitahna

Aika: Aamu, eilen
Paikka: Naukula
Pääosassa: Helmi Orvokki Naukula
Sivuosassa: Mamma Naukula
Laji: Draama

Aamu on harmaa, valot saa sytyttää jo aamusta. Radio on päällä. Sen rauhallinen ääni kuuluu viikonlopun kiireettömiin aamuihin. Sitten syttyy jossain lamppu ja mamma saa idean.

Mamma: "Helmiii"
Helmi: "Täh?"
Mamma: "Helmiiii, tuu tänne niin sä saat jotain hyvää!"
Helmi: "Täh? Katkiksii?"
Mamma: "Ei nyt, mut sä saat kato tämmöstä hyvää vitamiinitahnaa. Toin sitä sulle Roomasta!"

Helmi: "Täh? Oisit tuonnu ees kakkapussei."

Helmi poistuu paikalta. Mamma vie pienen kipon, jossa vitamiinitahna on koskemattomana, keittiöön ruokakipon viereen.

Mamma: " No ehkä se yön aikana on kadonnut."

Toinen pimeä, harmaa ja sumuinen aamu kertoi totuuden. Tahna oli kupissa ja Rooman tuliainen oli epäonnistunut ostos. Jälleen kerran.

Kruunattu

Tuliaisia kissanäyttelystä

Eilen piipahdin ystävän kanssa kissanäyttelyssä. Siellä bongattiin muutama tuttu kissa ja paljon tuntemattomia. Oli komeutta ja oli kauneutta kerrakseen. Eikä meidän suusta oikein mitään järkevää ulos tullut. Kuului vaan: uijuijui, ooh, aah, kato tota, oi voi voi voi mikä ihanuus.

Luonnollisesti piti Helmille tuoda tuliaisia näyttelystä. Loistava 10 euron lahja tulikin hankittua. Ei mikään turhuus.

Hiukka haasteellista kuvata, kun Helmi ei mielestään kruunua tarvinnut. On Naukulan Kuningatar muutenkin.

Hyviä päiviä

Ihana pääsiäinen

Suunnitelmia ei ollut, ja niin vain on pääsiäisestä muodostunut ihana, hauska ja herkullinen.

Tulppaanien lumoa Kaisaniemen kasvitieteellisessä asiantuntevan Ystävän seurassa.

Toisella Ystävällä syömässä.

Huippumallit haluavat joskus esiintyä tuntemattomina. 

Vanhemmilla syömässä tänään. Isäni oli maalannut meille pääsiäismunat.

Kotimatkalla kävin hengittämässä Viherpajan ilmaa ja katsomassa japanilaisen puutarhan kaloja. Viherpajassa alkaa kevään mittaan puutarhatarvikkeiden kirppis.

Jouluihmisenä piti minun Viherpajan joulumaassakin piipahtaa. Tämä oli kyllä ehkä näin keväällä liikaa jopa minulle.

Lisäksi Helmi sai mummulta ja papalta lahjaksi Lidlistä hankitun kissanpedin. Vanhempani olivat ihan varmoja, että siitä tulee Helmin lempipaikka.

"Ai missä sä sanoit et se mun tuliainen on?" 

Hyviä päiviä - kertakaikkiaan.