Sunnuntain puuhia

Palapeli

Kun kissat nukkuvat, niin täällä eivät suinkaan hypi hiiret pöydillä, vaan minä päätin ryhtyä kokoamaan lahjaksi saamaani palapeliä. Alku sujui vallan mainiosti. 

Sitten tehtävään tuli lisää vaikeuskertoimia. Kaksi punatabbyä. Niin kuin niin usein muulloinkin kun Naukulassa yritetään jotain hommia saada tehdyksi. 

Taidan tuntee tän tyypin, vakuuttelee Noomi.

Nyt mä en tajuu.

Miten niin mä tunnen tän?
Ei kyl tuoksu yhtään tutulle.

Mutta jotain tuttua tässä kyllä on! 

Sehän on Pihla, Hertan sisko, Noomin tytär! 

Kaunis kiitos Pihlan kotiväelle tästä mitä mainioimmasta lahjasta, jonka vastoin kaikkia ajatuksiani ja aputassuja sain valmiiksi asti. 

Jos metsään haluat mennä nyt...

niin takuulla yllätyt

Jos minä tuoksuttelin saamiani suppilovahveroita ihastuksissani, niin niin teki myös Hertta kun sieniä putsasin. 

Mitä ilmeisemmin tuoksu oli Hertastakin erinomainen. Toinen vaihtoehto on, että hän etsiskeli josko mukaan olisi päätynyt myös muutama mäyräkoira. 

Kutistuva mikrokupu

Ja virkattu kupu ystävältä

Hertta rakastaa mikrokupua, kuten muutkin pennut. Maaliskuussa esittelin Hertan parhaimmat muuvit ja ystäväni länsirannikolta huomasi, että kupu on auttamattomasti tulossa liian pieneksi. Hän virkkasi/tuunasi meille uuden kuvun. Mutta ei, silti Hertta ajoittain joutuu edelleen pyörähtelemään mikrokuvussa, vaikka se selvästi onkin jo kutistunut ja kohta käyttökelvoton. 

Miksikö näin? No siksi, että uusi kupu saattaa hyvinkin olla varattu toiseen käyttöön. 

Mamman syntymäpäivälahja

Ulkotarhaan

Minulla oli jo aikaa sitten syntymäpäivä ja tänään sain syntymäpäivälahjani, kotiinkuljetuksella. Ja voisiko sanoa, että asennettuna? 

Siis mikä TOI on?
Otan selvää. 

Kokeilen eka varovasti vähän tassulla. 

Ei oo pelottava. 

On ehkä VALTAISTUIN!

Ei kun näitä on kaksi! 

Namu-mama, näitä on kaksi näitä valtaistuimia.

No niin, menetkös siitä sitten?

Ai miten niin SUN synttärilahja?

Luulen kuitenkin, että olis meidän. 

Ja parhaassa tapauksessa MUN.

Kukapa kunnon kissatäti sitä ei itsellensä kunnon koivupölliä haluaisi? 

Kiitos syntymäpäivälahjasta S, M & A! Tämä tuli selvästi tarpeeseen ja otettiin omaksi noin minuutti sen jälkeen kun se oli kuljetettu kottikärryillä läpi Naukulan residenssin ja asennettu ulkotarhaan. 

Joululahja äidille

Aamuiset ajatukset

Pyrin aina antamaan äidilleni jonkun mietityn lahjan sen sijaan, että ostasin uuden yöpaidan tai kasvovoidetta. Ja vaikka minä kuinka asiaa miettisin, niin pieleen se saattaa silti mennä. 

Koska äitini makuuhuonetta koristaa jo Sulon ja Namun yhteiskuva, päätin viime jouluna ilahduttaa äitiäni Noomin kuvalla. Kuvaksi valitsin Tessan ottaman kuvan kesältä 2017, kuva on otettu Noomin ensimmäisessä kissanäyttelyssä. Minusta tämä alla oleva kuva kuvastaa hyvin Noomin luonnetta ja persoonaa. Se on eloisa, leikkisä ja vähän villi. Etutassutkin hieman epätarkat kun vauhti on niin kova. 

Vaan mitä mieltä oli äitini? Kuva meni suunnitellusti makuuhuoneeseen Sulon ja Namun kuvan läheisyyteen. Mutta valintani oli huono. Kuva sai kuulemma äitini ajattelemaan joka aamu herättyään ja kuvan nähdessään, että "voi voi Noomi on taas joutunut olemaan tuossa asennossa koko yön." Äitini ryhtyi siis surkuttelemaan Noomia, tai oikeastaan Noomin kuvaa. Nyt tilanne on kuitenkin ratkennut, sillä tilasin hänelle korvaavia kuvia. Alla oleva päätyi seinälle. 

Palloille kyytiä!

Lahjapallot

Eilisessä kisaraportissa tuli kerrottua, että saimme lahjaksi huovutetu pingispallot Naukulan ystävälliseltä lukijalta, joka piipahti tervehtimään meitä Noomin kanssa lauantaina Lahdessa. 

Kuten tapoihin kuuluu, yritin asetella pallot kauniiseen asetelmaan Naukulan valoisampaan paikkaan keittiön pyöreälle valkoiselle pöydälle. Minun ei tarvinnut puuhastella yksi. 

Sulo: "Siis mä ainakin valkkaan eka ja mä otan tän turkoosin." 

Namu: "Ja oranssi, oranssi on mun." 

Sinne meni Namu ja oranssi pallo.
Kuvan laadusta näkee, että kovaa menivät! 

Noomi: "Voiko olla?"

Noomi: "Jos varovasti pussaisin, niin muuttuisko tää komeaksi kolliksi?"

Noomi: "Höh. Ei muuttunut, leikitään sit!"

Sulo ja Namu ottivat pallot haltuunsa mestarin ottein ja peippailivat menemään kuin parhainkin jalkapalloilija konsanaan. Noomi puolestaan, niin noh, Noomilla on nyt muut asiat mielessään, mutta uskon pallon kiinnostavan heti kun tilanne normalisoituu! 

Kaunis kiitos lukijallemme näistä hienoista palloista! Todella hyvä idea huovuttaa pingispalloja. Kepeys säilyy, mutta kolina loppuu. 

Salainen joulukissa

tai neljä

Viime vuonna osallistuimme ensimmäisen kerran salaisen joulukissan eli Tassulinnan Tuijan järjestämään leikkiin. Tänä vuonna meinasimme vallan unohtaa, mutta onneksi meitä muistutettiin. 

Naukulan paketti lähti itsenäisyyspäivän aattona matkaamaan kohti Miukumaata ja saapui perille hyvissä ajoin ja ehjänä. Naukulaan oli salainen joulukissa tuonut paketin ihan henkilökohtaisesti, vai oliko tuojia neljä vai kenties vain salaisen joulukissan lähettiläs? 

Tää on mulle, tää on mulle! Mä olin eka!

Paketti poikineen! Hurjan paljon paketteja.

Ja erittäin mielenkiintoiset terveiset! 

Täälläkö ne neljä joulukissaa piileskelee?

Tuleeko ne leikkimään mun kanssa Namu-mamma?
Mä luulen, että se yks komistus ainakin lähetti mulle terkkuja, tuumaa Namu ja
miettii lähettivätkö kenties molemmat poitsut.

Aika moisia misuja, mistä ne tiesi mulle tällaisia terkkuja pistää?

Täällä on jotain sulle kans, mamma.
Tiiän, koska ei tuoksu niin hyvälle kun muut paketit.

Anna mä katon mitä sä sait mamma?

Nää on ehkä mulle kun mä oon perheen pienin?

Tulkaa nyt ulos jo sieltä Elli ja Mimmi!
Oottehan mukana oottehan?

 Kyllä Naukulaa nyt hellittiin! Tuli herkkuja ja leluja, tuli mammalle hieno joulumuki. Vaan arvaatteko jo, keneltä paketti oli? Heitä on siis neljä. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Haluatteko tietää vai joko arvasitte? 

Meidän salainen joulukissamme oli 

Trio MiuMau ja Herra Nilsson blogin väki 

eli Mimmi, Elli, Börje ja Nilsson sekä Taru. 

Tuhannet kiitokset hienosta paketista! 

Sulo erehtyy

ja palkitaan PR-timantilla

Heti kun mietin, että mitä sitä täälläkin oikein kirjoittelisi, niin johan alkoi tapahtumaan. Ensinnäkin, Sulo Naukula, 3 v, löytyi nukkumasta kissalle tarkoitetusta pedistä. Ei ihan ennen kuulumatonta tässä taloudessa, mutta yleensä täällä on kelvanneet vain Täplätyttöjen Annin tai Suomen Eurooppalaiskissayhdistyksen rotupöydästä hankitut pedit. Näihin minun viritelmiini on aina suhtauduttu vähän epäillen. Ihan kuin minä nyt jotain juonisin tai vaanisin kamerani kanssa jos jollekin sattuisi vahinko käymään. 

Voihan hiiripaisti sentään,
nyt se hokas mut tästä ja sillä on se musta laatikko mukana jota se napsuttelee. 

Jos ei tunnistais mua?
Jos mä en kato sitä?

Rotanretale sentään, ei kai tässä auta muu kun nassuansa näyttää. 

Tämän suuren tapahtuman lisäksi, Sulo on saanut fanipostia! PR-timantin omalla kuvalla varustettuna. Kyllähän sellainen joka pojalla tulee olla, eikö? Vaikka lähettäjänä oli Molley, epäilemme silti Maijalla olevan tassunsa pelissä. Mukana tulleessa kortissa kerrottiin, että timantti on tuunattu Sulolle Molleyn Tuomarin Parhaan -palkinnosta. Punatabbytytöt saivat hiiret. 

Kaunis kiitos näin kauniista lahjasta, Molley!  

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

Salainen joulukissa

Kävi Naukulassa

Tänään tämän mamman puhelin pirahti sen merkiksi, että Salaiselta Joulukissalta oli tullut meille paketti. Kuuliaisena mammana kävin heti sen noutamassa. Muistin kaivaa kameran esiin kun avasimme paketin, tutustuimme sisältöön ja siitä se sitten lähti, meidän joulu! 

Suloo, tuu, nyt se tuli, se meiän paketti.

Anna mä katon ettei täällä oo vaan sulle mitään sopimattomia, Namu.

Oho, hei, tänä paketin sisällön mä joudun nyt takavarikoimaan. 

Vien pois ettei sulle vaan tuu houkutuksia. 

Ai miten niin näit on kaks? Ai miten niin toinen on Namun?

Mut tää on mun. 

Mä näytän tälle ! 

Mamma, tää toimii. 

Paketti? Meille? Mistä se joulukissa tiesi missä me asutaan? 

Paketti on tarkasti harkittu. Sieltä löytyi sulkalelut aikuisille, rapinapallot pikkuisille, kuivattua kanaa sekä mammalle kirjanmerkit. 

Meidän joulukissat ovat samaa rotua, sielläkin on kissanpentuja ja todella jännä joulutarina. Joko tiedätte? Lisää vinkkejä? No, eurooppalaisia on valkolaikkuisiakin! Tiedättekö nyt? No just niin, Kaskelan Katithan tämän paketin takana olivat. 

Suuri kiitos upeasta lahjasta Salaiselle Joulukissalle!

Suuri kiitos Tassulinnan Tuijalle järjestelyistä!