Lukuhetki aamupalalla

ja sen jälkeen

Ihan niin kuin kaikissa kunnollisissa kodeissa ensin ruokitaan kissat, hoidetaan muut huoltotyöt ja vasta sitten on tämän mamman aamiaisen aika. Yleensä aamiaisella luetaan jotain. Viimeksi on luettu Inka Töyrylän Porvoon talot kertovat 1 ja 2. 

Namu lukee. 

Namu, Hertta ja Noomi lukevat. 

Noomi lukee. 

Namu ihmettelee mitä me seuraavaksi aamiaisella luetaan?

Ja kyllä, molemmat kirjat on saatu luettua, vaikka apujoukkoja on ollut kaikkina päivinä. 

Lukuintoa, ystävät! 

Näytelmissä

Porvoon Taidetehtaalla

Hertta kävi ensimmäistä kertaa kissanäyttelyssä pyörähtämässä sitten sterilisaation ja sydänultran. Edellisestä oli kulunut lähes kaksi vuotta. Sydänultraa varten Hertalta leikattiin karvat kainalosta ja toki niiden kasvaminen on kestänyt, muttei nyt ihan näin kauaa kuitenkaan. Minä vaan en ole saanut aikaiseksi ilmoittaa Herttaa kisoihin. 

Hertta on kaunis kissa, vaikkei ihan jokaiselta ominaisuudeltaan ole 100% rotumääritelmän mukainen. Hertan kanssa on kuitenkin kiva käydä näyttelyissä ihan siksi, että hän rakastaa olla tuomarin pöydällä. Ja tuntuivat tuomaritkin tykkäävän Hertan käytöksestä. Hertta on shownainen eikä välttämättä aina pysy pöydällä neljällä tassullaan. Koska eräs toinenkin Pinkkitassu eli Pinkkitassun Danny eli Tapsa (noin vuoden ikäinen leikkaamaton uros, sinihopeatiikeri väritykseltään) kellahtaa aina esittelemään massuaan ja pyytämään rapsutuksia, naureskelimmekin eilen, että Hertta oli ihan Tapsana pöydällä. 

Kaikki Hertan kuvat ovat Tarja-Leena Sillaston ottamia ja kuva Tapsasta on minun. 

Hertta ja tuomari Luigi Comorio. 

Hertta nautiskelee tuomarin käteen nojaten. 

Ei kuitenkaan ollut hyvien tapojen mukaista kiivetä tuomarin olkapäälle. 

Kyseessä oli kahden sertin näyttely ja myöhemmiin siirryimme toisen tuomarin arvosteluun. Tuomarina Marek Chadaj. 

Joku tuijotuskilpailu ilmeisesti. 

Ja ei muuta kuin katolleen! 

Tässä sitten vielä bonuksena Pinkkitassun Dannyn tyylinäytettä
Kattilahallin kissanäyttelystä. 

Mukavaa se on käydä näyttelyssä, nähdä tuttuja ja käyttää Herttaa tuomarin pöydällä, koska Hertta selvästi tykkää siitä. Katsotaan josko vielä kerran tai kaksi kävisimme. 

Molemmat tuomarit kirjoittelivat arvostelusetelin ja Luigin setelin yleisarvosana Hertasta on decorosa Bella! 

Mummulassa

Pikapyrähdys

Kävimme koko porukalla mummulassa. Vaikka viivyimme siellä vain kaksi yötä, oli se varmasti tarpeeksi sekä mummusta, minusta että kissoista. 

Automatka sujui hyvin ja matkustajilla oli jokaisella oma pieni kuljetusboksinsa. Sulo matkustaa suurimmassa ja etupenkillä, Hertta takana keskellä pienimmässä. Mummulasta löytyi valmiiksi jo kaksi kissanvessaa ja hiekkaa, näillä pärjättiin. Vaikka kotona on käytössä viisi, kaksi riitti tällä visiitillä. Varsinkin kun olin lähes koko ajan paikalla pitämässä huolta puhtaanapidosta. 

Minulle oli laitettu kaksi patjaa lattialle, jotta ylimääräinen sänky jäisi kissoille, selitti äitini. Parempi näin olikin, sillä se ylimääräinen on turhan lyhyt ja kapea. 

Kun kuljetusboksit avattiin, niin Sulo ja Namu käyttäytyivät kuten aina ennenkin .  Sulo meni heti tervehtimään äitiäni ja Namu tarkastamaan kissojen fasiliteetit, vessan, ruokakippojen paikan ja veden. Vasta pienen kierroksen jälkeen oli tervehtimisen vuoro. 

Noomi oli hieman ihmeissään kuten myös Hertta. Ainakin ensimmäiset 30 sekuttia siis. 

Käytiin porukalla mummulassa

Naukula lomailee

Naukulan väki vieraili mummulassa. Tavaraa oli mukana niin paljon, että mummu jo suositteli suuremman auton hankkimista vaan hyvin me mahduimme. 

Suurin ilonaihe Sulolle, Namulle ja Noomille oli se, että nukuimme mummun kanssa parisängyssä vierivieressä. Se tuntui olevan kovasti mieleen ja aiheutti suuremmanluokan ruuhkan kun kaikki halusivat tulla mukaan. Noomi omi mummun välillä kokonaan itselleen, Namu pötkötteli ketarat kohti kattoa sohvannurkassa ja Sulo poika mittaili pituuttaan lattialla, niin kuin tekee aina kun on erityisen onnellinen. Unet maistuivat erityisen hyvin kaikille kuten kuvista näkyy. 

Noomi. 

Noomi.

Namu katsoo pyöräilyä. 

Edessä Noomi, Sulo ja takimmaisena Namu.

Vuorossa uinti. 

Noomi katsoo kävelyä mummun sylissä. 

Lakanoidenvaihto. 

Sulo näyttää kuinka yksi koko sopii kaikille. 

Kun tavarat olivat lähestulkoon pakatut, kävi Noomi nukkumaan kuljetusboksiin ja Namu myös. Sulo toivoi matkustavansa kissanpedissä, vaan toisin kävi. Rentouttava loma mummulassa on nyt takanapäin vaan lomailu jatkuu kotinurkissa. 

Toiset kotiutuivat

Toiset lensivät pesästään

Kun minulla on työmatka, pääsevät Sulo, Namu ja Noomi lomalle. Tällä kerralla lomanviettopaikka oli tuttuakin tutumpi mummula. Siellä oli pistetty tassulla koreasti, mitään ei oltu rikottu ja Sulo oli näyttänyt mummulle kissojen herkkukaapin paikan useamman kerran päivässä. Mikään ei taida olla Sulosta mukavampaa kun ihmisten opettaminen. 

Sillä välin kun kolmikko oli mummulassa, oli mustarastaan pesä tyhjentynyt. Selvästi tämän tipuTV-sarjan loppuminen harmitti, eikä sitä millään tahdota uskoa todeksi. Pesään kurkitaan edelleen sekä tarhasta, tv-tasolta, että oven vieressä olevalta näköalapaikalta, mutta kai se on uskottava. Poikaset ovat lentäneet pesästään. 

Lisäksi voin ilokseni kertoa, että olen saanut oman kotikoneeni takaisin. Se kävi huollossa ja olen ollut ilman konetta juhannuksesta lähtien. Nyt pelittää taas ja onneksi kaikki tiedostotkin olivat tallessa. Ja mikä parasta, hoitui takuutyönä.  

Leppoisaa lauantai-iltaa! 

Kyllä Sulo tietää

Missä kissojen herkut säilytetään mummulassa

Sulo on herkkupeppu. Eniten namien perään tämän talouden kissoista. Sulo tykkää herkkutikuista, kuivatusta kanasta, namiraksuista ja niin, nameista. Sen vuoksi Sulon on oltava tarkkana ihan joka paikassa. Sulon on osattava kertoa mikä on herkkukaappi ja sen Sulo tekee hyvin. 

Saisinko namin, kiitos?

Täältä kaapista, kiitos.

No hopi hopi! 

Ei kuulemma jää kenellekään epäselväksi koska Sulo haluaa namin tai kaksi. Myös kotona herkkukaapin paikka on hyvin tiedossa ja sen edessä käytiin istuskelemassa noin minuutti mummulasta paluun jälkeen. Olihan se testattava, että toimiiko tämän mamman muisti. Toimi se. 

Käytävämatot

ja niiden syvin merkitys

 Namu: "Olen onnistunut kasvatuksessa, ihan selvästi. Noomi ei anna periksi, ei sitten millään. Ei vaikka vastustaja on ainakin kaksi kiloa suurempi. Kyllä tässä voi aika tyytyväinen olla vaikka itse sanonkin."

Sulo: "Nyt mun täytyy leikkii etten muka yhtään tietäis kuka maton alla on. Heh heh. On se vaan terhakka ipana, aikamoinen riesa välillä, mutta rakas."

Noomi: "Tää vaanii täällä ja kukaan ei tiedä, että täällä on mestari punatabby, kaikkien kissojen kauhu. Juu, pitää välillä laittaa karvat ojennukseen ku mammakin kattoo. Ja eiku kimppuun....." 

Mamma: "Niin, mitä muuta käytävämatoilla muka virkaa olisi?"

Mummulan opit

Kolmikon seikkailut

Naukulan kolmikko vietti Porvoon mummulassa joululomaa kun mamma ahersi muualla. Loma oli sujunut erinomaisen hyvin, raportoi mummu.

Villein misu oli Namu, joka oli juossut aamurallit, iltarallit ja päivärallit. Aamuyön tunteina Namu oli käynyt hoitamassa mummua. Nuollut kädet ja purrut hieman, rakkaudesta. Aina vaan rakkaudesta. 

Juu, näin mä hoidin mummua,
mutta sano sä mamma mihin sä mun korvat hukkasit?

Noomi oli oppinut, ettei television edessä saa kekkuloida, vaan on paljon parempi nukkua mummun lämpimässä sylissä silitettävänä silloin kun televisio on päällä. Ja silloin kun televisio on kiinni. Ja silloin voi olla mummun rinnuksen päällä kun mummu nukkuu. 

Mummulla oli lämmin syli ja
mummu pysyi paikoillaan. 

Perheen herkkupeppu Sulo opetti mummulle mihin kaappiin kissojen namit piilotettiin. Ihan siltä varalta, ettei mummu itse olisi ymmärtänyt, Sulo-poika kävi useasti näyttämässä herkkutikkujen paikan. Hups vaan ja kevyt hyppy keittiön tasolle ja kevyttä naputusta (joku voisi kutsua sitä jopa rämpytyksesksi?!) ovenkahvaan ja niin siinä sitten kävi, että kun minä mamma saavuin mummulaan eilen, niin herkkutikut olivat jo loppu. Ja kuivattu kana. Mutta kaapin ovea näytettiin edelleen. 

Täällä ei ole mitään nähtävää.
Herkut ei ole tässä huoneessa ja sitä paitsi herkullisimmat herkut on jo menneet parempiin suihin.
Mun suihin. 

Yövyin mummulassa viime yön kolmikon kera ja minua vahdittiin erityisen tarkkaan. Vaikka kotiutumisestakin on jo tunteja, minua vahditaan edelleen. 

Miten meni omasta mielestä, Naukulan Kerho?

Jäsenet kertovat

Mamma: Että olitte sitten mummulan lomalla? 

Kerholaiset: Joo, oli tosi kivaa! 

Mamma: Oliko mummustakin? 

Namu: Ihan tosi varmasti! Mä näytin mummulle kuinka pistetään tassulla koreasti ja juostaan kilpaa ja sitten mummu näki jotain ihan uutta. Mä näytin sille! Hyppäsin tiskipöydältä mummun liesituulettimen päälle istuskelemaan. Olihan se vähän ahdas, mutta hyvin kesti. Natisi ehkä vähän. Mummua kyllä vähän jänskätti *heh hehe* 

Noomi: Ja MÄ! MÄ löysin sieltä ihan tosi kivan lelun. Se oli sellainen karvanen lapin tuliainen sano mummu. Sillä tuliaisella oli sellainen lakkiosa ja sen mä metsästin. Ihan tosi hyvin lähti siitä karvaa. Se oli kuulemma poroa. En tiiä, mutta mummu sano. Mummu ihasteli kun sitä karvaa löyty sitten ihan joka paikasta. IHAN joka paikasta. Oli kyllä tosi kivaa, mut sit se katos. Se lelu. En yhtään ymmärrä miten ja miksi. Ja sitten mä annoin virikkeitä ja kissaterapiaa, telkkaria ei tarvinnu avata eikä kattella kauniita ja rohkeita, mä yritin vaan kertoa, että me ollaan ne nyt ne kauniit ja rohkeet. Mä ainaski.

Sulo: No keksinhän minäkin uutta virikettä *kjeh, kjeh* En oo aikaisemmin hiffannu, että siellä vaatehuoneessa vois yrittää ylöspäinkin! Aikasemmin oon vaan järkkäilly niitä mattorullia lattialla, mutta nythän mä hokasin että siellä kannattaa kiipeillä ylöskin päin. Huusin heti likat avuks ja ne tuli ja oli meillä kyllä ihan tosi hauskaa. 

Mamma: Että sellaista. Ette yhtään sitten tiedä miksi mummu oli tänään tosi väsynyt? Sanoi kun kysyin, että voisin kyllä hyvin kysellä toistakin hoitopaikkaa. Hän ei loukkaannu yhtään vaikka lomailisitte muuallakin. 

* Kerholaiset silmät ymmyrkäisinä* 

Lisää kuvateksti

Seuraavan matkan hoitopaikkaa on jo kyselty ja kuulemma hoito onnistuu. Onnistuukohan tämän jälkeen, kysyn vaan? 

PS: Noomin paino tänään 3.35 :)

Puluraportti

Sydänystävälleni Friedelle

Sulo Naukula: "Kerron tän ite. Jotta tulee varmasti oikein. Siis kun mä mietin miksi mummulassa lotrataan vedellä ja hajotetaan ikkunoita, niin silloin mä näin ne. Pulut. Näettekö? Siellä ne on syömässä jyviä. Se on linnunruokaa. 

Lähetin mamman päähän signaaleja ja se tajus. Mun on heti päästävä ulos tutkimusta tekemään ja sitten me lähdettiin. Mamma laitto mulle sen haarniskan ja narun päähän, jottei se eksyis. Huomasin heti ettei mulle oltu jätetty jyviä, mutten ollu siitä pahoillani. En syö linnunruokaa. 

Katselin rohkeana ja komeana kissana ympärilleni, tunsin ruohon kosteuden tassuissani. Kävin kuivattelemassa tassut ihanassa mullassa, se oli lämmintä ja tuntui kivalta polkuanturoiden välissä. Ja sitten mä kuulin! Ne kikerteli mulle katolta. PULUT. En katsonut asialliseksi toiminnaksi, mutten päässyt antamaan salamatassusta. 

Annoin niitten sit kikerrellä rauhassa kun en muuta voinut. 

Sit mä kävin katsomassa sen sadevesikaivon, ettei vaan olis ollut täynnä pulun sulkia kun ei rankkasateella vetänyt. Rännin pielessä roikkuvalla harjalla, oli takuuvarmasti lakastu pois pulun pipanoita. Ne pipanoi minne vaan, ei käytä hiekkistä niin kuin isot kissat. En kyl tiiä pissaako ne kans. Ehkä Friede tietää? 

Kävin sit vielä tsekkaa tuliko se ikkuna puhtaaksi ulkopuoleltaki. Pistin siihen laatumerkin. " 

Sulon sanelusta kirjasi Mamma Naukula.