Sainpas kiinni!

Sanoi Hertta

Tänne on vuosien varrella kertynyt erilaisia kissatavaroita. Kuten nyt esimerkiksi kuvan sininen putki. Se tosin on niin jännä, ettei sitä voi kauaa esillä pitää kun saattaa tulla erimielisyyksiä siitä, kuka siellä on ja onko sittenkään sopivaa hyökkäillä sieltä itseään vanhempien kimppuun. 

Putki on kuitenkin osoittautunut mitä parhaimmaksi paikaksi saada kiinni oma häntänsä. Ja kun sen kerran onnistuu tekemään, niin sitä on pestävä niin raivokkaasti, ettei kuvaajakaan pysy perässä. 

Potkuttelijat

Noksu ja Noomi

Kaivoin taas vanhoja leluja esiin ja mitä ilmeisemmin se oli hyvä idea. 

Ensin heitin yhden potkuttimen Noomille, joka riehaantui näyttämään lelun kanssa parhaita liikkeitään ja Noksu seurasi kiinnostuneena. Seuraava potkutin päätyi Noksulle ja sitten hän näytti mihin pystyy ja Noomi seurasi tarkkaavaisena. 

Katsos mun muuveja! 

Hei, pidetään nää liikkeet salassa nyt. 
Oppiihan sitten palvelusväki,
että kameran pitäisi olla koko ajan mukana. 

Okei, selvä sit, pomo! 

Valitettavasti vaan kamera ei ollut heti alusta lähtien matkassa, joten parhaimmat liikkeet jäivät ikuistamatta. 

Noki-Noora käy muuten itse valitsemassa tuosta kuvassa näkyvästä korista kulloinkin mieluisan lelun ja sen kanssa sitten pistetään tassulla koreasti. Toinen Naukulan asukki, joka tekee samoin on Namu. Hänkin hakee mieluisan lelun ja villiintyy täysin hetkeksi. 

Haasteita

 leikkiin

On kissanleluja ja on kissanleluja. Toiset jaksavat viihdyttää ja ilahduttaa kovin ja toiset unohdetaan heti alkuinnostuksen jälkeen. Voi olla myös kissanleluja, jotka vain on väärin sijoiteltu. Vähän niin kuin kissanpedit yleensä. 

Tuokin kuvien pinkkipallorata on ollut ihan väärässä paikassa kun se on ollut sijoiteltuna keskelle lattiaa. Ei se silloin ole kiinnostanut kuin pentuja. Toista se on kun se nostettiin lattialta siivouksen ajaksi kirjahyllyyn kellalleen. Johan alkoi kiinnostamaan. Noomia erityisesti. 

Hiirikoulua

Jo neljännessä sukupolvessa

Ensimmäisen kerran tutustuin hiirikouluun Namun emon Rauhan toimesta. Namu piti myös hiirikoulua, Noomin piti pistää paremmaksi ja hän piti rottakoulua. Viimeisimmät viikot ovat olleet Hertalla äärimmäisen kiireisiä, sillä poikien koulu on alkanut. Mutta millainen koulu? 

Selvästi Hertan metodit ovat hieman erilaiset kuin aikaisemmilla sukupolvilla, joissa emot kantoivat vaan sitä yhtä ja samaa lelua , siis anteeksi, opetusvälinettä suussaan erikoisesti maukuen. Hertta aloitti hiirikoululla, siirtyi sen jälkeen oravakoulun kautta omenakouluun, palasi hiirikouluun. Sen jälkeen alkoi ravustuskausi ja ravustuskauden jälkeen Hertta aloitti sienestämisen. Sienestämisen jälkeen alkoi taas hiirestys ja ties mihin tässä vielä päästääkään. 

Opetusvälineistä löysin vain ravun ja sienen. 
Muut lienevät jossain opettajan tai oppilaiden säilöissä. 

Oppilaat ovat olleet hieman laiskoja. Välillä he eivät ole Hertan opetuksista välittäneet lainkaan vaan touhunneet omiaan. Viime aikoina on kyllä ollut havaittavissa, että yksi veljeksistä suostuu uhrautumaan koulutukseen, jotta toiset kaksi voivat jatkaa touhujaan. Kun yksi opiskelee, niin Hertta yleensä katsoo tätä joko pöydällä tai jossain muualla korkealla loikoille. 

Täältä lähtee maailmalle oppineita poikia. Pena lähtee 13.8 ja Arttu 16.8. Milon aika sovitaan pian. 

Värikästä Vappua

ja vappupallo

Värikkään vapun voi viettää kätevästi kotosalla vaikka kissanleluja kartoittamalla. 

Olohuoneen lattialle kasatut lelut saattavat aiheuttaa kokoontumisia. 

Täytyy pitää huolta, ettei kokoontumiset kasva liian suuriksi. 

Naukulan vappupallo on tänä vuonna Hertta! 

Värikästä vappua kaikille! 

Paras paperikassi - ikinä

Uudesta kaupasta

Helsingissä avattiin vähän aikaa sitten suurella menestyksellä japanilaisen Muji-ketjun Euroopan suurin myymälä. Tämä mamma ei avajaisiin mennyt jonottamaan, vaikka ilmeisesti olisi pitänyt. Jos ei muuta, niin maailman parhaan paperikassin vuoksi. Namu on aivan rakastunut ja viettänyt jopa muutaman yön paperikassin päällä. 

Lisäksi paperikassi on mitä parhain vaanimispaikka. Leikin tohinassa se on jo hieman repeillytkin, mutta se ei suosiota ole laannuttanut.  Paperikassit ovat mitä parhaimpia ja monikäyttöisimpiä kissanpetejä. Turvallisuussyistä kassin kahvat leikataan täällä aina poikki, ettei vaan jää kenenkään pää jumiin, jos kantokahvasta päänsä läpi työntäisivät. 

Turvallista viikkoa toivottaa Naukulan väki! 

Mä haluun kans

Leikkii

Kuule nyt, Namu

En kerkee nyt juttelee, kun huiska

Nyt annat meidän muidenkin harjoitella! 

Höh. Mä olisin vielä voinut näyttää mitä mä osaan. 

Kuka nappaa huiskan?

Pieni arvoitus

Meillä leikitään joka päivä. Ystävän suosituksesta olen hankkinut myös Naukulaan tuollaisen ensimmäisessä kuvassa näkyvän nahkahuiskan. Sen kanssa tulee parhaat leikit. Sitä voi huiskutella ilmassa, lattialla ja kaikenlaisten pehmukkeiden alla. Se on kertakaikkiaan jännittävää. 

Voisi myös kuvitella, että pienemmät olisivat innokaampia, eikö vaan? Vaan se ei välttämättä ole niin. Meillä innokkain leikkijä on, yllätys, yllätys, Namu Naukula. Hänet toinen ystävä, kissojen luottohoitaja, nimesi Punaiseksi Pallosalamaksi. 

Eikä se kukaan muu olekaan kuin Punainen Pallosalama, joka tänne on saalista tuonut. Harjoitus tekee mestarin. 

Sulkaleikit

Uusimmat videot

Tietokoneaikani on rajoitettua. Siitä pitää huolta Naukulan tehokolmikko. Jos kerran olen kotona, on pääsääntöinen tehtäväni leikittäminen. Ei siinä silloin paljoa tietokoneaikaa ihminen saa. 

Leikeissä on eroja. Sulo rakastaa sulkia ja Cat Danceriä, Namu rakastaa Dragon Fly:tä ja Noomille kelpaa kaikki. Sulassa sovussa leikitään ja jokainen saa vuorollaan saalistaa. 

Leikitään siis ahkerasti tulevanakin viikkona! 

Palloille kyytiä!

Lahjapallot

Eilisessä kisaraportissa tuli kerrottua, että saimme lahjaksi huovutetu pingispallot Naukulan ystävälliseltä lukijalta, joka piipahti tervehtimään meitä Noomin kanssa lauantaina Lahdessa. 

Kuten tapoihin kuuluu, yritin asetella pallot kauniiseen asetelmaan Naukulan valoisampaan paikkaan keittiön pyöreälle valkoiselle pöydälle. Minun ei tarvinnut puuhastella yksi. 

Sulo: "Siis mä ainakin valkkaan eka ja mä otan tän turkoosin." 

Namu: "Ja oranssi, oranssi on mun." 

Sinne meni Namu ja oranssi pallo.
Kuvan laadusta näkee, että kovaa menivät! 

Noomi: "Voiko olla?"

Noomi: "Jos varovasti pussaisin, niin muuttuisko tää komeaksi kolliksi?"

Noomi: "Höh. Ei muuttunut, leikitään sit!"

Sulo ja Namu ottivat pallot haltuunsa mestarin ottein ja peippailivat menemään kuin parhainkin jalkapalloilija konsanaan. Noomi puolestaan, niin noh, Noomilla on nyt muut asiat mielessään, mutta uskon pallon kiinnostavan heti kun tilanne normalisoituu! 

Kaunis kiitos lukijallemme näistä hienoista palloista! Todella hyvä idea huovuttaa pingispalloja. Kepeys säilyy, mutta kolina loppuu. 

Normipäivä toisilla

Etäpäivä toisilla

Pidin viikolla etätyöpäivän. 

Naukulan kissoilla päivä tuntui kulkevan tutuilla raiteilla. Kun kello lähenteli normaalia työhönlähtöaikaani marssivat Sulo ja Namu lähes peräkanaa (tai pitäisikö sanoa peräkissaa?) yläkertaan päiväunille. Noomi toimi myös yhtä rutiininomaisesti. Käveli rauhassa määrätietoisin askelin kohti eteisen liukuovikaappia, avasi liukuoven tassullaan juuri sen verran että mahtui sisään. Kiipesi hattuhyllylle tiputtaen matkalla liinoja ja hanskoja. Hetken kuluttua alkoi kaapista kuulua kulkusen iloinen kilkatus, piilossa ollut sulkalelu oli löytynyt. Tämä oli selvästi ihan tavallinen päivä Noomille. 

Noomi häiriköi hetken vieressäni. Puolilta päivin Sulo kapusi alas ja istuskeli hetken kissanpesässä kunnes palasi takaisin yläkertaan nukkumaan. 

Noomi siirtyi normaalille unipaikalle, eikä Namua päivän aikana näkynyt. 

Sellainen työpäivä meillä. 

Voittaja

löytynyt

Nyt on löytynyt Dragon Flyn voittaja. Lelu jäi kuin nalli kalliolle kun keittiöstä alkoi kuulua rapinaa. 

Sulo oli tietämätön vierailijasta, sillä hän ulkoili tarhassa. Siellä ei moisia näkynyt. Jos ei sitten ole juuri nuo jotka ovat pesänsä sinne katonrajaan tehneet. Aika pikkuinen oli tämä kaveri ja vähän hölmistynyt. 

Nautitaan auringosta! 

Noomi näyttää

Lelun paikan 

Tuolla se on. 

Täällä laatikossa.

Toihan on ihan tyhmä ohjelma, miksi katsoa sitä?

Kun kerran vois leikkiä tällä lelulla?

Tällä lelulla joka on tässä laatikossa.

Sen nimi  on Dragon Fly. 

Kuule, oletkohan vähän hidas tänään?

Da?

Se on tässä ylimmässä laatikossa, mamma!

Ymmärrä jo! 

Rämpytirämpytirämpyti...

Loppu hyvin kaikki hyvin. Noomi sai leikkinsä, eikä loukkaantunut leikkimisen viivästymisestä. 

Leikkisää vappua kaikille (säästä huolimatta)! 

Paikka nimeltä jemma

Hiirijemma

Vaikka eiliseen sisältyi luopumisen tuskaa, sisältyi eiliseen myös paljon hauskoja hetkiä. Erityisen hauskaa meillä oli kun kasvattaja kuvasi pentua lattialla maaten ja tietty tärkeä harmaa hiiri meni viinikaapin sokkelista sisään. Annoin kasvattajalle kepin, jotta hän saisi harmaan hiiren ongittua takaisin esille. 

Niitä hiiriä sitten tuli ja tuli ja tuli ja tuli ja... Juu. Niitä sitten tuli. 

Olimme löytäneet paikan nimeltä jemma. En tohtinut laskea saalista, enkä ole varma näkyvätkö kaikki kuvissa. 

Sattui päivään myös yksi rikkoutunut lamppu. Asialla Namu, kukas muu. Pennut tekivät aikansa töitä saadakseen minut ylös. En suostunut nousemaan viiden aikoihin sunnuntaiaamuna, kuudelta sitten Namulta paloi pinna. Hyppäsi sänkyyni, käveli ylitseni ja työnsi lampun etutassuillaan maahan. Minä pomppasin pystyyn ja Namu käveli pois paikalta, sanoen varmasti pennuille että näin se homma hoidetaan. 

Tämä on jo toinen samanlainen lamppu, jonka Namu rikkoi. Ehkä minun pitäisi liimata lamput pöytään kiinni.