Hullua päässä

Noomin sanoin

Maailma muuttui perjantaina iltapäivällä ihan hulluksi. Meille tuli ihan vieras kissa. Oli naamioitunut Sulon näköiseksi, mutta hoiperteli ja haisi todella pahalle. Mamma hoki, että se on meidän Sulo se on meidän Sulo, mutta minä tyttö en sellaiseen huijaukseen mennyt. Tein sitten sen, minkä jokainen emo tekee, suojelin perheenjäseniä tuolta tunkeutujalta. Mamma ei arvostanut. Ei päästy kohtaamaan sitten sen yhden karvoja pöllyttäneen kohtauksen jälkeen kunnolla. Mamma vaan kyseli onko mulla vielä hullua päässä. En arvostanut moisia kyselyitä. 

Eilen iltasella alkoi sitten näyttämään siltä, että sen vieraan kissan sisältä paljastui Sulo. Ensin haistelin sen suupieliä oven raosta ja sitten myöhemmin illalla pääsin vielä nuukaisemaan sen takamustakin. Tutut oli tuoksut! Kuljin sitten haistelemassa kaikki ne paikat missä se ruskeatäplikäs oli käynyt ja kyllä, sieltä alkoi pikku hiljaa tulemaan esiin Sulon tuoksuja. Olin tosi tarkkana ja sain kyllä kehuja rohkeudestani. 

Menin sitten lopuksi mamman viereen vahtimaan sitä kissaa ja kehuttiin siitäkin. Sitten menin lähemmäs valvomaan. Mamma joutui katsomaan telkkaria tosi myöhään kun ei voinut muka lähteä pois. Nyt viime yönä täällä ei sitten enää ollut tyhmiä suljettuja ovia, kaikki oli auki, paitsi ulko-ovi ja tarhan ovi. Vieläkin ehkä vähän epäilen, mutta kun kaiken valvomisen jälkeen väsyttää nyt niin vietävästi, niin täytyy vaan tässä luottaa ja uskaltaa sulkea silmät. 

Että ehkä tästä selvitään ja se vieras kissa on pikku hiljaa vapauttanut Sulon otteestaan. 

Terveisin, 

Noomi

Kaksi vuotta kotona

Noki-Noora

Tänään on kaksi vuotta siitä, kun Noki-Noora tuli kotiin ja siinä riitti ihmeteltävää. 

Aluksi laitoin näköesteen, jotta talouteen tullut vieras kissa ei aiheuttaisi siirrettyä aggressiota ja rikkoisi talouden omien kissojen välejä. Lisäksi oli tarkoitus antaa Noki-Nooralle rauha tutustua uuteen ympäristöön. Tämä onnistui niin ja näin, mutta mitään ongelmia ei koitunut. 

Kaikkea on kokeiltu ja tilanne on muuttunut huomattavasti tästä lähtöpisteestä. 

Yllä olevissa kuvissa Noki-Nooran ilme kertoo, että luottamusta meidän välillä ei vielä ole. Tästä lähti sinnikäs tutustuminen puolin ja toisin. Olisinko ryhtynyt tähän, jos olisin tiennyt kuinka kauan aikaa tutustuminen vie? Ehkä. Siitä voidaan olla yhtä varmoja, että tämä on ollut todella palkitsevaa. Noki-Noora elelee edelleen sviitissään ja lämpimillä säillä hänellä on käytössänsä myös lasitettu parveke. Kun asteet laskevat nollan tienoille, hän ei halua parvekkeelle. Lieneekö ensimmäisen elinvuotensa traumoja. 

Noki-Noora ei vielä annan minun lähestyä itseään. Kaikki silittely ja paijailu tapahtuu kun istun lattialla. Eli jos tulisi tarve eläinlääkäriin, olisi minun mahdotonta saada häntä kuljetusboksiin. Mutta kyllä tämä tästä, pikku hiljaa, Noki-Nooran määräämässä tahdissa. Kyllä täällä koko ajan kuitenkin tapahtuu, enkä ole antanut periksi, enkä anna. 

Luokattoman huono kuva taas, 
mutta kertonee kuitenkin tarinansa. 

Tässä tahtojen taistelussa voittaja on ihan varmasti herkkutikkukauppa. Niitä on nimittäin kulunut. 

Erikoisia asioita

Liikkuvat huonekalut

Päivänä eräänä Naukulan postilaatikkoon oli tullut lappu, jossa pyydettiin tekemään tilaa ikkunoiden eteen. Oli kyseessä huoltotoimenpide, jossa sisimmäistä ikkunaa oli avattava. Eipä siinä sitten muuta kuin huonekaluja siirtämään. Se jos mikä aiheutti suurta hämmennystä, hupia ja riehakkuutta. 

Kun toimenpiteet sitten oli iltapäivällä suoritettu, elämä muuttui taas entisenlaiseksi ja huonekalut pääsivät omille paikoilleen. Johan sitä olikin koko päivä vedetty kunnon rallia. Mitä ilmeisemmin vaihtelu virkisti. 

Punanuttujen johtaja?

Kuningataräiti

Arvoisa yleisö, 
haluan tehdä tiettäväksi, 
että kaikki punanutut eivät ole tonttuja. 

Ja jos nyt niin sattuisi olemaan, 
että siellä nurkissa kuitenkin niitä punanuttuja pyörii, 
vaikka punatabbyjä ei kotoa löytyisikään. 

Niin tietäkää, 
että niilläkin on johtajansa. 

Enkä tässä nyt haluaisi mitenkään vihjata, 
että olisin niiden johtaja. 

Mutta jos nyt niin sattuisi olemaan, 
niin kannattaa olla kiltisti. 

Kierroksella

 Pinkkitassujen valtakunnassa

Rouva hyvä, onko teiltä unohtunut lattioiden harjaus
tänä aamuna? 
Täällähän on hiekkaa tassujeni alla. 

Kiitos, rouva, eipä teillä siellä nyt niin ihmeellistä ole.
Menen takaisin sviittiini, voitte sulkea turvaoven perässänne, kiitos. 

Harjoitukset jatkuvat. Noki-Noora käy kierroksillaan. Välillä samalla puolen turvaovea on myös ollut Sulo. Yllättäen Noki-Noora ei yhdellä kertaa paennutkaan sviittiinsä, vaan alakertaan sohvan alle. Ilmeisesti laskeskeli, ettei Sulo sinne mahtuisi. 

Entäs sitten oma väki?

 Naukulassa

Naukulan oma väki, Sulo, Namu, Noomi ja Hertta, eivät ole juuri uudesta tulokkaasta moksiskaan. Herttaa tulija kiinnostaa selvästi eniten. Muut toimivat lähestulkoon niin kuin ennenkin. Mitään stressiä ei tunnu olevan. Kun sylittelyaikaa on tarjolla Noomille, harjausta ja raksuja Namulle, herkkuja ja rapsutuksia Sulolle ja kaikkea täysillä Hertalle silloin kun Hertta haluaa, niin elämä on mallillansa. 

Noomi äippä ja Hertta tytär hengailevat yhdessä päivittäin. 

Välillä Hertta käyttää hyväkseen myös Namu-mummun pesulapalveluita. 

Sitten me pötkötellään kaikki, mitä nyt Noomilla tuli kiire jonnekin. 

Rauhallista on elo ja olo. 

Tonttuvaara, tonttuvaara

 Joulu lähestyy 

Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja Korvatunturilla meno on varmasti kiireistä. Saas nähdä kenen ikkunoista tontut ovat kurkistelleet.  Saattaa hyvinkin olla niin, että Sulo oli lähdössä tonttujahtiin kun niin kovasti komenteli avaamaan ikkunaa ulkotarhaan. 

Ja lipaisi vielä kielellään päälle. Hmmm... olisiko halunnut kenties hieman maistaa tonttua? Tai olisiko tontulla ollut taskussaan herkkutikkuja?

Kotiintuloajat

Ilmeet

Joskus joku on väittänyt, että kissat ovat ilmeettömiä. No, sellaisen väitteen sanoneet henkilöt eivät ole kovin montaa kissaa elämässään tunteneet, siitä voin lyödä vaikka vetoa. 

Katsotaanpa nyt vaikka, miltä näyttävät Namu ja Noomi kun olen tullut liian aikaisin kotiin viikonlopun kauppareissulta. 

Namu: pöyristynyt, pettynyt ja vähän paheksuva.
Ilme kysyy miksi, miksi mamma miksi. 

Noomi: Älä nyt yhtään jaksa leperrellä. En oo yhtään sillä tuulella nyt. 

En nyt kamalan tyytyväisiksi kuvailisi. 

Kissataloudessa onkin hyvin tarkat säännöt kotiintuloajoille. Ei saa olla pois liian pitkään, muttei missään tapauksessa liian lyhyttäkään aikaa. 

Aamu-unisuutta ilmassa

Työviikko alkaa

Edellisviikko kului talvilomalla ja kotosalla. Tänään on taas herätty (etä)työviikkoon. Kello soi tuntia myöhemmin kuin silloin kun työt tehtäisiin toimistolla. 

Hänellä on molemmat etukulmurit tallella, tarkastin nähtyäni tämän kuvan :D

Kummallista kyllä, talvilomaviikon aikana myös kissoista tuli aamu-unisia. Paitsi Namusta ja Hertasta, he olivat aina valmiina nousemaan varsinkin jos tassuttelin keittiöön päin. Noomi ja Sulo olisivat nukkuneet vaikka ja kuinka. 

Vuoropuhelu

Etätyöpisteellä

 Etätyöpiste on siirtynyt olohuoneesta työhuoneeseen. Kekseliästä, eikö?

Meiän mamma se siirsi etätyöpisteen tänne työhuoneeseen.

Onhan tässä nyt tavallaan jotain järkee.

Mutta en mä oikeen tajuu mitä tässä nyt sitten pitäis tehdä?

Sen kyl tiiän että toi läppä pitäis avata.

Ei kato ku tää on tää kotikone, ei tällä töitä tehdä. 

Eiköhän mennä nukkumaan, Noomi?

Naukulan Porvoon mummukin on jo soittanut ja kertonut kuinka tottelevainen on ollut, ei ole käynyt edes apteekissa eikä kaupassa. 

Olkaa tekin yhtä tottelevaisia kuin Naukulan Porvoon mummu. 

Leppoisaa viikonloppua kaikille! 

Pitäkää huolta itsestänne, lemmikeistä ja läheisistänne. 

Etätyöpäivänä

Työnjohtoa

Ehkä noin kerran kuussa tai kahdessa tämä mamma pitää etätyöpäivän. Työpisteeksi on valikoitunut olohuoneen ruokapöytä. Se on siinä mielessä kätevä, että ikkunaa ulkotarhaan voi avata kunhan vaan nousee seisomaan. Palveluskunnan tehtäviä voi siis hoitaa vaikka neuvottelupuhelussa. Vessassa jos erehtyy käymään, niin silloin saattaa menettää paikkansa. Eikä etätöissä ole mitään mahdollisuuksia laiskotella. Sen verran tiukkaa valvonta on, ainakin aamupäivisin. 

Pidä nyt vaan ne sormet siellä näppäimistöllä,
naukaisee Namu. 

Vahdin vaihto. 

Ai, sä tulit takaisin?

Jos vain hetken nojaan ja lämmitän uupunutta rannetta? 

En olis halunnutkaan tota sun eväsleipää,
että ihan turhaan käänsit kupin sen päälle. 

Välillä täytyy kyllä pitää varansa, ettei vaan ala hihittelemään kun kesken neuvottelupuhelun koneen takaa pilkistää punatabbyn pää. Namu vitsailee. 

Ajatustenlukija

Sulo Naukula

Se on mamma helppoa, sä oot niin helppo tapaus. 

Tullessani kaupan* kautta kotiin mietin matkalla, että nyt voisi olla hyvä aika valjastella hetki pihalla. Siispä laitoin ostokseni syrjään ja katsoin Suloa. Katseessani oli ilmeisesti selvä merkki. Sulo meni kurnutellen pikkueteiseen odottamaan valjaiden pukemista ja retkeä ulos. Ei tarvinnut sanoa sanaakaan. Hän lukee ajatuksia. 

*Kauppa oli kissanruokakauppa ja siellä oli keräys kodittomille kissoille. En huomannut katsoa tarkemmin mille järjestölle (olisiko ollut Rekku Rescue?) ja kuinka kauan, mutta sinnekin sujahti ruokaa. Raksuja, mutta ei kerrota sitä Namulle. Pitäkää siis silmänne auki, nyt sitä ruokaa tarvitaan. 

Toiset kotiutuivat

Toiset lensivät pesästään

Kun minulla on työmatka, pääsevät Sulo, Namu ja Noomi lomalle. Tällä kerralla lomanviettopaikka oli tuttuakin tutumpi mummula. Siellä oli pistetty tassulla koreasti, mitään ei oltu rikottu ja Sulo oli näyttänyt mummulle kissojen herkkukaapin paikan useamman kerran päivässä. Mikään ei taida olla Sulosta mukavampaa kun ihmisten opettaminen. 

Sillä välin kun kolmikko oli mummulassa, oli mustarastaan pesä tyhjentynyt. Selvästi tämän tipuTV-sarjan loppuminen harmitti, eikä sitä millään tahdota uskoa todeksi. Pesään kurkitaan edelleen sekä tarhasta, tv-tasolta, että oven vieressä olevalta näköalapaikalta, mutta kai se on uskottava. Poikaset ovat lentäneet pesästään. 

Lisäksi voin ilokseni kertoa, että olen saanut oman kotikoneeni takaisin. Se kävi huollossa ja olen ollut ilman konetta juhannuksesta lähtien. Nyt pelittää taas ja onneksi kaikki tiedostotkin olivat tallessa. Ja mikä parasta, hoitui takuutyönä.  

Leppoisaa lauantai-iltaa!