Uusi matto

Testattu ja hyväksytty

Keltainen valtaa alaa Naukulasta. Kirppikseltä on tarttunut mukaan jo sitruunainen verho ja vähän aikaa sitten myös valkokeltainen matto. Kun levitin maton lattialle, sain heti seuraa. Tällä kerralla sisustamiseen osallistuivat Sulo ja Noomi. 

Jos äidiltäni kysyttäisiin, niin on täällä muutakin keltaista. Nimittäin Namu ja Noomi. Vaikka kuinka yritän aina korjata, että väri on punainen, puhuu äitini sitkeästi keltaisista. 

Tunti tunnilta

tapahtuu

Pentukopan elämän seuraaminen on huikeaa. On käsittämätöntä miten nopeasti pienet kissanpennut kehittyvät. Aivan käsittämätöntä. Siellä hoidetaan tassuja, on otettu ensimmäiset painimatsit, seurataan ulkopuolista elämää katseella ja mitä vielä. 

Kaikilla on nyt nimet. Pojat ovat Pinkkitassun Nathan ja Noël, tytöt saivat nimensä eilen ja ovat Pinkkitassun Natalie, Nanette sekä Pinkkitassun Noomi. 

Kyllä nyt kelpaa! 

Jostain syystä minun tuntuu nyt olevan täysin mahdotonta saada kuviin oikeita värisävyjä. Täytyy toivoa, että tilanne muuttuu kun elämä muuttaa pentukopan ulkopuolelle. Hyviä kuvia toivon myös tulevilta vierailta, ihan vain vinkiksi mainittakoon. En osaa myöskään tarttua kameraan ja tämänkin postauksen kuvat ovat puhelimella otettuja, se nimittäin on aina mukana päivittäisiä videoita varten. 

Onko oikea sävy?

Lakanassa

Vaihdoin lakanat. Namu tarkasti aluslakanan sävyn.

Sopii mainiosti pinkkitassuun.

Jekku

Sulolle

Toisilla asioilla ei vaan sovi leikkiä, niin kuin nyt esimerkiksi väreillä.

Paljon mietittävää pienellä kissalla.

Mitä me saadaan iltapalaks,

miksei se orava tullu meiän kaa leikkimään,

miks mamma löysi ton valon tohon kameraan.

Mi-mmmitä nyt?

Heti takasin ne mun värit! Kuulitko? Heti!

Lämmintä pohjasävyä myöten!

Nyt en tajuu mitä tapahtu,

mut onneks mä sain mun värit takasin!

Siis missäköhän sitä ottais pienet tirsat, harjaisko mamma jos pyytäisin.....

Hyvin ehti kokeilla kameran säätöjä kun Sulo vaan mietiskeli. Tuskin huomasikaan mitään. Vaan tarkkaavainen katsoja saattaa huomata pöydällä kummallisen kapistuksen Sulon oikealla puolella. Se on munateline, jonka hankin varta vasten syksyn ja talven Downton Abbey -maratoneja varten. Eli seuraavilla maratoneilla on pakko aloittaa englantilaisella aamiaisella, ihan pakko.

Valinnanvaikeus

Hiiriä

Valinnanvaikeus? Ylitarjontaa? Tai sitten sitä vaan täytyy muuten miettiä tosi tarkasti millä hiirellä sitä kulloinkin leikkisi. 

Hmmm...vihree. Hyvä ja sopii turkin väriin. 

Entä tämä? Hyvät tuoksut. 

Vai sininen? Onkohan mulla sinistä hiirtä ennen ollutkaan. Hmmmm....

Vai lähtiskö tällä kuitenkin?

Tän hännän mä ainakin syön ku mamma ei nää eikä dokumentoi.

Ei, kyllä se nyt on tänään tää sininen. 

Ja sinisellä lähdettiin! 

Mukavaa viikkoa kaikille, 

sen on sitten joulukuun ensimmäinen viikko...

Likkojen juttuja

värityskirja

Aikuisten värityskirjat ovat nyt kovin trendikkäitä. Vaikka emme itseämme kovin trendikkäiksi koekaan, tämä oli silti testattava. Lupasihan värittäminen hetkeen tarttumista ja rauhaisaa oloa. 

Anna mä, anna mä. 

Mamma, mä keskityn nyt ihan tähän hetkeen. 

Oon ihan zen. 

zzzz.....

Hauskaa touhua. Paitsi Sulosta. Sulon mielestä tämä oli ihan likkojen touhua. 

Silmät

vaihtavat väriään

 Minun välineillä ja taidoillani on kovin vaikeaa kuvata kissan silmiä. Valon kanssa on myös vaikeaa. Ehkä näistä kuvista kuitenkin näkee, että Sulon silmien väri on hiljalleen muuttumassa?

Huhtikuun 24. päivänä Mesilässä, syntymäkodissa: 

 

Syyskuun 9. päivänä Naukulassa: 

Muutos on ollut käynnissä jo hetken, saa nähdä koska silmien väri on valmis.