Este vai hidaste

 Vai hyvinvointivalmentaja?

Eihän siitä nyt mitään tule, jos ihminen vain istuu tietokoneensa ääressä koko päivän, eihän? Onneksi kotona on hyvinvointivalmentaja Noomi Naukula. Noomi Naukula tietää keinot pitää ihminen pois koneensa luota ja osaa myös vallan hyvin houkutella ihmisen sänkyyn pötköttelemään. Sillä kaikkihan sen nyt tietää, että kissan silittäminen laskee sykettä, verenpainetta ja pitää muutenkin pois pahanteosta. 

Yksi tehokkaista keinoista siirtää ihminen mielekkäämpien asioiden pariin,
on asettuminen näppäimistön eteen tai vaikkapa sen päälle,
toteaa hyvinvointivalmentaja Noomi Naukula. 

Kas näin, ja sykekin nyt laskee,
puhumatta muista terveydellisistä vaikutuksista, jatkaa Naukulan Noomi, hyvinvointivalmentaja vuodesta 2016. 

Muistakaa siis silitellä kissojanne tai muita lemmikkejänne! 

Elämisen suloinen vaikeus

Tietokonehommissa

Ajoittain työpöytä on kovin varattu, karvainen ja ranteet lämmitetty. Ilmeisesti tämä kevään viivästyminen on saanut talouden vilukissan hakeutumaan lämpölähteen eli minun luo tavallistakin enemmän. Olen jopa harkinnut sellaista vauvoille tarkoitettua kantoliinaa ja näin vastaavan jossain eläintarvikeliikkeen mainoksessakin. Toistaiseksi en kuitenkaan ole moista hankkinut. Joku raja sentään. 

Kuvia viime päiviltä, olkaa hyvät. 

Tämän päiväisen häiriköinnin ehkä ymmärrän, kun lähetin kuvia Katinhännän eurooppalaispennuista kasvattajalle. 

Onhan meidän vilukissa myös vähän mustasukkainen. 

Nyt kun on kissankuvat lähetetty eteenpäin myös pieni punainen häirikkö on siirtynyt päiväunilleen ihan muualle. 

Läheisriippuvaisuus

Toisilla sitä on, toisilla ei

Siis mitä on läheisriippuvaisuus, mamma? 
En tunnista sitä sanaa, kertoo Noomi.

Ootte te kyllä kaikki sellaista sakkia...
Että rouva on nyt vaan hyvä ja
ottaa pari askelta taakse päin sen kameransa kanssa.

Mä saan ainakin olla siellä missä mä tahdon. 
Vaiks on hirveen vaikee olla sylissä silloin kun mamma istuu. 
Oon yrittänyt vaikka kuinka ja monta kertaa heittäytyä syliin, 
mutta se istuma-asento on silloin vähän haaste. 
Harjoittelen kuitenkin joka päivä. 
t. Hertta. 

 Leppoisaa lauantaita kaikille! 

Loma loppuu

ja jo on aikakin! 

Maanantaina alkaa tämän mamman työt. Ja jo on aikakin, puuskahtaa siihen Noomi. Tietokoneaika on loman aikana ollut satunnaista ja sitä on tehty lyhyemmissä pätkissä silloin kun on ylipäätään tehty. Noomi on tätä asiaa hieman paheksunut. 

Tuolta suunnalta kuuluu ääniä, 
kerrotaan siitä teille kohta. 

Onneksi maanantai on pian ja tahti muuttuu. 

Este tai ainakin hidaste

 Kirjoittamiselle

Tietokoneaikani on varsin rajattua. Kun on tietokoneella, kissa ei voi olla sylissä. 

Ja kun käsivarren tai käsivarsien päällä makaa sylinkipeä kissa, on vaan parempi siirtyä sohvalle tai sänkyyn pötköttämään. Noomi nyt kerta kaikkiaan tarvitsee vähintään sen 30 minuuttia syliaikaa päivässä. 

Onni onnettomuudessa

 Tietokone hajosi - lopullisesti

Tänään se sitten tapahtui, Naukulan tietokone hajosi lopullisesti. Tai ainakaan se ei saa virtaa, eikä siis käynnisty. Kone on ollut kahdesti huollossa ja siitä on vaihdettu emolevy (?) ja sen lisäksi Namu on nakerrellut sen virtapiuhan poikki kahdesti. Tällä kerralla suojaus oli sen verran hyvä, että siitä ei voinut olla kysymys. 

Onni onnettomuudessa on se, että edellisellä kerralla otin kuvista varmuuskopiot myös erilliselle kiintolevylle. Pilveen kuvat menevät toki myös. Ehkä minulla oli jokin etiäinen. 

Ei oltu me, ei varmana oltu. 

Nyt siis näpyttelen tätä uudella tietokoneella ja jäin miettimään sitä kuinka paljon kissankarvaa edellinen onkaan mahtanut syödä. 

Jäähyllä

Parvekkeella 

Välillä on niin, että kun yrittää saada jotain aikaiseksi tietokoneella, niin pöydälle ilmestyy punatabby tai kaksi. Silloin mistään ei tule mitään ja työnteko on kerta kaikkiaan lopetettava tai ainakin siitä on pidettävä tauko. Nyt etätyöaikana tauot eivät valitettavasti aina ole silloin kuin punatabby tai kaksi niin haluaa. 

Tapahtui sitten niin, että viime viikolla tuli eteen tilanne, että oikeat työt olivat vielä pahasti kesken ja pöydälle ilmestyi kaksi punatabbyä. He eivät millään ottaneet kuuleviin korviinsa, että vielä ei ole rapsutusten aika. Nostin heidät ulos parvekkeelle, yhteen lempipaikoistaaan. Mutta kun laitoin oven perässä kiinni, oli tilanne kerta kaikkiaan hämmennystä herättävä. 

Namu istui ja katseli suljettua ovea pyörein hämmästynein silmin. 

Noomi oli maansa myynyt. 

Ovi pysyi suljettuna kriittiset viisi minuuttia ja kun vapaus sitten koitti, niin kiirettä sisälle ei enää ollutkaan. Mutta se ovi, se ei saa olla kiinni. 

Rajoitettu nettiaika

Punatabbyjen tapaan

Osa varmasti tunnistaa sen, että netti vie joskus suuren osan ajasta? Onneksi on olemassa erilaisia tapoja rajoittaa nettiaikaa. Meillä yksi anteeksi kaksi, tehokkainta tapaa on punatabbytytöt Namu ja Noomi. Tehokaksikon tepastellessa pöydällä tai rajoittaessaan hiirenkäyttötilan, ei ole juuri mitään tehtävissä.  

Ja juu, olisi kotikoneessani myös tuo toinen vaihtoehto irrallisen hiiren lisäksi, muttakun en siitä tykkää. 

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille! 

Rauha ohi

Tietokone kotiutunut

Naukulan tietokone on kotiutunut tänä aamuna. Se tarkoittaa sitä, että kissojen rauha on ohi. Kun ei ole ollut tietokonetta, ei ole viitsinyt juuri kameraakaan käyttää. Nyt tähän tulee muutos. 

Jaa, että herätä pitäis. 

*haukotus* 

*iso haukotus*

No jo on aikakin! 

Tuntuupa tämä hyvältä. Lähes 2 viikkoa ilman toimivaa tietokonetta tuntuu kyllä pitkältä ajalta, ja vaikka puhelmella nettiin pääseekin, on toiset asiat silti mukavampi hoitaa koneella. 

Pikainen päivitys

Naukulasta

Täällä ollaan! Varakoneella tosin. Oma hajosi edellisenä viikonloppuna. Ystävä poimi sen matkaansa ja vei huoltoon (jo viime maanantaina) samalla kun tämä mamma oli elämänsä flunssan kourissa. Nyt on mamma parantunut, tai ainakin paranemaan päin, mutta kone on edelleen korjaamolla. Varaosan (emolevy) hankkimiseen menee kuulemma noin viikko. Mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa ala taas mennä kohti parempaa. 

Mitä täällä on sitten tapahtunut? Noh, ei mitään maata mullistavaa. Sulo on jatkanut meditointejansa hopeatarjottimella, Noomi on ollut uuttera hoitajatar - ihan paras, pikkukissa Pipsa/Hertta on jatkanut touhujansa ja Namu, niin, Namu kävi rokotuksilla. 

Emme siis ole kadonneet maailmankartalta, vaan ikävien yhteensattumien vuoksi, olemme olleet ilman tietokonetta ja viettäneet kissojen kanssa laatuaikaa, nukkumalla kissamaisia tunteja. 

Herätyksiä ja herätyksiä

Lomalainen

Tämä lomalainen on ottanut herätyskellon pois päältä. Ilmeisemmin siitä huolestuneena Namu kävi herättämässä viime yönä kello 1, 2, 4 ja viisi. Lähempänä yhdeksää paikalle tuli Noomi. Ja kuten tapoihin kuuluu, ensimmäiset hetket Noomi viettää rinnukseni päällä, niin lähellä, että nenät melkein hipovat toisiaan. Niin lähellä, etteivät korvat mahdu kuvaan. 

Sitten mukaan liittyy Namu. Mitä ilmeisemmin punatabbytytöt antava toisillensa kunnon aamupesut ja pusut myös. Hetken kuluttua jompi kumpi pesee väärästä kohdasta ja sänky alkaa muistuttaa painitatamia. 

Kun painijat ovat siirtyneet muualle, tulee paikalle herätyspuuhiin Sulo. Sulo tulee puskemaan minua voimallisesti, ihan kuin yrittäisi työntää sängystä pois. Lisäksi Sulo hakee kulloinkin lukuvuorossa olevan kirjan ja ryhtyy järsimään sitä. 

Sellaisia aamuja meillä. Ja sitten on tämä tietokoneellaolo... Sulo tulee rei'ittämään mitä kulloinkin löytää ja tytöt pyrkivät näppäimistölle.

Näppäimistöllä oleskelua Naukulassa ei sallita, mutta ei moista kieltoa myöskään ymmärretä. 

Toiset kotiutuivat

Toiset lensivät pesästään

Kun minulla on työmatka, pääsevät Sulo, Namu ja Noomi lomalle. Tällä kerralla lomanviettopaikka oli tuttuakin tutumpi mummula. Siellä oli pistetty tassulla koreasti, mitään ei oltu rikottu ja Sulo oli näyttänyt mummulle kissojen herkkukaapin paikan useamman kerran päivässä. Mikään ei taida olla Sulosta mukavampaa kun ihmisten opettaminen. 

Sillä välin kun kolmikko oli mummulassa, oli mustarastaan pesä tyhjentynyt. Selvästi tämän tipuTV-sarjan loppuminen harmitti, eikä sitä millään tahdota uskoa todeksi. Pesään kurkitaan edelleen sekä tarhasta, tv-tasolta, että oven vieressä olevalta näköalapaikalta, mutta kai se on uskottava. Poikaset ovat lentäneet pesästään. 

Lisäksi voin ilokseni kertoa, että olen saanut oman kotikoneeni takaisin. Se kävi huollossa ja olen ollut ilman konetta juhannuksesta lähtien. Nyt pelittää taas ja onneksi kaikki tiedostotkin olivat tallessa. Ja mikä parasta, hoitui takuutyönä.  

Leppoisaa lauantai-iltaa! 

Hups

Ja mitä sitten tapahtui?

Juhannus oli ja meni, täällä hoivattiin juhannusvieraita, rapsuteltiin kissoja, otettiin valokuvia, nautittiin ajasta ja hups... Sitten tuli hiljaisuus. Naukulan tietokone ei enää suostunut avautumaan. Kuvat ovat pilvessä (paitsi yhdeltä päivältä), dokumentit osin tallella. Mutta mutta, puhelimella ei juuri huvittanut päivityksiä tehdä, eikä hakea työkonetta kotiin.

Kun ilmoitin kissabloggareiden omassa ryhmässä tapahtuneesta sain heti kannustavia viestejä ja erinomaisia neuvoja. Erityiskiitokset lähtevät Miukumaahan sekä Penan ja Punkun suuntaan. Lisäksi kävin testaamassa virtapiuhaani Maukulassa. Kiitos teille!

Tämä on juuri se kissablogien ihanuus. Ihmiset tarjoavat apuaan sitä tarvitseville, ovat tukena ja apuna, kunnioittavat ja kannustavat toisiaan.

Kissablogit rules ❤

Ja jos tässä nyt oikein herkistyisi, niin voisi ryhtyä miettimään kaikkia niitä ihania ystäviä joita tavalla tai toisella olen kissablogien kautta saanut, tai no, eihän minulla näitä nykyisiä kissojakaan ilman blogistaniaa olisi. Kiitos siitä kuuluu Arkiporinaa-blogin Paulalle.

Koska en tällä koneella pääse kuviini käsiksi helposti, mennään eteenpäin vanhoilla. Oman koneen korjausarvio on 1-3 viikkoa ja takuu onneksi voimassa.

Kuvalla nyt ei ole minkäänlaista yhteyttä koko tekstiin, mutta haitanneko se nyt kuitenkaan?

Hei, mä oon Noomi

Noomi Naukula

Hei, 

Mä oon Noomi, Noomi Naukula. Mä asun täällä kotona mun äitin, äitin serkun ja meidän mamman kanssa. Mun kodin nimi on Naukula. Täällä mun kotona on ulkotarha, parveke, saunan ikkuna, mamman sänky ja olohuoneessa leikkikenttä. Ne on kaikki mun tärkeitä paikkoja. Ja sit meil on mikro. Se on tärkeä, siellä sulatetaan herkkuruokia, seitä, sydäntä ja kieltä. Mä tykkään niistä ja sit mä tykkään mun omista raksuista. Niistä ei tykkää kukaan muu. Ei ees mun äiti. 

Nää kaikki täällä on ihan mun tassun alla ja mä oon kohta ihan kuningatar. Mun äiti yrittää vielä hangotella vähän vastaan, mut kyllä se oikeesti tietää. 

Täten nimitän teidät kuningataräidiksi. 

Mä osaan käyttää tietokonetta ja käytän sitä aina kun mun mammakin. Oon siinä tosi hyvä. Mamma haluais välillä käyttää sitä tietokonetta yksinkin, mut ei se osais. Mä joudun niissä tietokonehommissa aina asettumaan mamman ja tietokoneen väliin, mamman ranteiden päälle. Siinä heittäydyn sit selälleni ja leivon mamman leukaa. Ettei nyt vaan tuplaleuka enää tosta kasvais. 

Mä oon kaunis, hurmaava ja älykäs. Vaikka mun viikset joskus kutittaakin mun mamman naamaa liian aikaisin aamulla, se on vaan sen mielipide. Nukkuis päivällä. Niin kuin kissat. 

Terkut teille kaikille! Me mennään nyt leikkimään huiskaleikkejä. 

~ Noomi Naukula ~

Yhdessä

Samassa huoneessa

Ilmeisesti arkipäivien rutiinit kulkevat jotakuinkin samaa rataa. Jos olen arkiaamuina myöhässä, kissat eivät. Ne toimivat kuten toimivat jos olisin suorittamassa aamutoimiani normaalin aikataulun puitteissa. Viikonloppuna tämä sitten aiheuttaa pienoisia pulmia, esimerkiksi huiskaleikit tapahtuvat vääriin aikoihin. Mutta tietokoneaikaa minulla on enemmän. Ja kun minulla on tietokoneaikaa, olemme kaikki samassa huoneessa. Kuka missäkin. 

Hankalinta on silloin, kun Noomi heittäytyy minun ja tietokoneen väliin selälleen pötköttelemään. Ja kun siihen on päästy, niin ensin leivotaan minun leukaani antaumuksella. Tästä ei luonnollisestikaan ole todistusaineistoa. 

Kahdenkerroksen väkeä

ja Sulo kans

Blogatessani meitä on paikalla aika usein neljä. 

Noomi on yleensä pöydällä, minun ja tietokoneen välissä. Harvemmin malttaa olla pöydällä kissanpedissä. Jos siinä sellainen on. 

Namu puolestaan on ottanut vakiopaikakseen pöydän alla olevan korin. 

Jos kissanpedin siirtää lattialle, löytää siitä yleensä ruskeatäplikkään Sulon, joka näyttää, että yksi koko todellakin sopii kaikille. Tähän petiin mahtuu mainiosti myös reilut kuusi kiloa kollipoikaa. 

Rauhallista sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkavaa viikkoa! 

Nettiajanrajoittaminen

ja päivän kuulumiset

Minulla ja Noomilla on käynnissä tahtojen taistelu. Sitä on jatkunut jo jonkin aikaa, eikä voittajaa ole vielä näkyvissä. Kinastelemme siitä, saako työpöydällä olla kun olen tietokonehommissa. Minun mielestäni ei. Noomi on toista mieltä ja jos ei kerran saa pöydällä olla, niin johtoja ainakin pitäisi päästä maistelemaan. Äitinsä tytär. Noomi rajoittaa nettiaikaani tehokkaasti kun suljetun oven takana on niin tylsä olla. 

Sulolla kaikki on hyvin. Muutamana viime aamuna olen löytänyt Sulon pötköttelemästä kirjastosta. Noomin pesästä. Se on vähän sellainen yhden koon pesä. Sopii kolme, viisi ja kuusikiloselle kissalle mitä parhaiten. Lisäksi Sulo ja Noomi ovat saaneet leikkiä piilosta. Ennen kuin lähden töihin, olen piilottanut kissannameja (kuivattua kanaa) eri paikkoihin ja etsintäpartio lähtee terhakkaasti etsimään nameja. 

Kotiinkin minua selvästi odotellaan. Namu on edelleen suljettuna makuuhuoneeseen työpäiväni ajaksi, joten ikkunalla on vain kaksi kissaa. 

Namu on selvästi tullut omissa mietiskelyissään siihen johtopäätökseen, että kruunu on hänellä lopullinen lisävaruste. Kun olen kotona, kaikki saavat olla yhdessä ja Namu selvästi harjoittelee kruununsa mittasuhteita. Menee sellaisiinkin paikkoihin mihin ei ole ennen tuntenut minkäänlaista mielihalua ihan kuin testatakseen mahtuuko. Toistaiseksi on mahtunut ja hyppyharjoituksetkin ovat sujuneet erinomaisella tarkkuudella. 

Haava paranee hyvin. Antibioottikuuri on edelleen päällä ja suihkuttelemme yhdessä. Kun aloitimme suihkuttelut, Namu oli ehkä hieman järkyttynyt ja avohaava oli varmasti kipeä, sitten alkoivat rimpuilut ja nyt Namu istuu ja ihmettelee toimitusta. Sen jälkeen menemme yhdessä sängyn päälle kuivattelemaan ja sitten meillä on harjaustuokio. Minä harjaan ja rapsuttelen Namua hammasharjalla! Sehän on ihan kuin kissankieli.