Ruska ja Rauha ja Noki-Noora

Kylässä

Kävin sukuloimassa Sulon ja Namun mummun Ruskan (Pinkkitassun Bette, kilpikonnatabby) sekä Ruskan tyttären, Namun emon Rauhan (Pinkkitassun Edina, cremetäplikäs) luona. Meillä oli yhtä mukavaa kun aina. 

Leikittiin, syötiin ja muisteltiin menneitä, sitä aikaa kun Rauha sai Pinkkitassun H-pennut (eli Namun ja sisaruksensa) ja kaikkia muita kissoja ja pentueita, jotka ovat tiellemme osuneet ja tietysti myös Noki-Nooraa. Ruskan ja Rauhan emäntä Paula, liittyy tarinaan tiiviisti. Jos et tunne tarinaa, on se julkaistu täällä aikaisemmin ja pääset lukemaan kirjoituksen linkistä. 

Ruska-mummu

On vetreä mummu. 

Rauha, Namun emo. 

Ja tässä taannoin sain muutaman nuoruuskuvan Noki-Noorasta ja nyt sain kuvaajan luvan julkaista ne. Alla siis Noki-Noora, ennen kuin hänet loukutettiin. 

Pieni Noki-Noora aterioi Mustaksi-Miinaksi kutsutun emonsa kanssa. 

Silmäpeliä Paulan kanssa. Ikä n 1 v. 
Kesältä 2013.

Noki-Noora kirmaili keikistellen puuhun. 

Tässä Noki-Noora 2014 - 2015 vaihteessa kun hänellä oli pennut. 
Kuva: Katinhännän kasvattajan

On mukava muistella menneitä ja vierailla sukulaisten luona. 

Kiitos taas vieraanvaraisuudesta! 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Toivovat Suomen Kansalliskissat ja me muut

Tiesitkö, että eurooppalainen lyhytkarva -kissarotu julistettiin Suomen kansalliskissaksi Suomi 100 -juhlavuotena? 

Olen Pinkkitassun Paula, kansalliskissa Hertta Naukula. 

Olen Noki-Noora, ehta maatiainen ja
rikastuttanut eurooppalaiskissojen geenipoolia
tekemällä aikanani kaksi pentua eurooppalaiskollin kanssa. 
Kissaliiton erikoisluvalla tietty. 

Haluamme toivottaa kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää! 

Ihan muina tiikereinä

Täplikäs ja tabby

Tässä me ollaan.

Täplikäs. 

Ja tabby. 

Aurinko on jo niin matalalla, että Naukulan täplikäs ja yksi tabbyistä haluavat aamuisin olla tiikereitä. 

Aurinkoista viikkoa kaikille! 

Verkko-oven toisella puolen

Pinkkitassuja

Jääkää te likat siihen keskustelemaan kuka määrää, 
minä poika painelen saunaan torkuille. 

Noomi: Se oon sitten kyllä minä kun määrään. Oot mun pentu kummiskii. 
Hertta: Enpä tiedä. 

Namu: Miettikääs nyt vähän paremmin. 

Ainakin mä jätän Noksulle tähän terkut. 

Ja voisin täältä vähän tassulla kokeilla. 

Ruusukkeita

International Championille

Kerroin täällä jo aikaisemmin, että Hertan uusi titteli on nyt IC eli International Champion. Koska täällä käydään sen verran harvoin näyttelyissä, niin oli pakko tilata Suomen Kissaliitolta ruusuke. Posteljooni kiikutti sen meille eilen. 

Ylin ruusuke rotuyhdistykseltä Suomen Eurooppalaiskissarenkaalta, 
keskimmäinen näyttelystä jossa vaaditut sertit tulivat täyteen ja 
alimmainen ruusuke Kissaliitolta. 
(Grafiikat Kristiina Lehtosen)

Tässä sitten vanha kuva International Championista. Kuva on Tessan. 

Leppoisaa viikonloppua kaikille! 

RuusuLinnan

eurooppalaiskissanpennut

Toistaiseksi viimeinen valokuvausvierailu tapahtui RuusuLinnan seitsikon luo. Pennut olivat saapuessamme uneliaita, joten kuvaaminen oli helpompaa. Myös tässä taloudessa oli ikkuna sopivasti nojatuolin ja kiipeilytelineen sivulla, joten sain sivuvalon. 

Kuvista tulisi kyllä parempia jos jaksaisin niitä hieman käsitellä. Siihen en kuitenkaan ole ryhtynyt, vaan tavoitteena on ottaa sellaisia kuvia ettei niille tarvitsisi tehdä mitään. Se laiskuus, se laiskuus. Nämä kissanpennut ovat jo muuttaneet omiin koteihinsa.  

Pikku-Piun

Eurooppalaiskissoja

Kävin ulkoiluttamassa kameraani myös Pikku-Piun kissalassa. Siellä yritettiin kunnianhimoisesti ottaa yhteiskuvaa viidestä pennusta. Hetken aikaa malttoivat pysyä paikoillansa. 

Kissalassa asustelee myös ihana tyttö Pikku-Piun Orvokki (kuva alla). 

Sekä suuri suosikkini, ilmeikäs, ihana, setä-mies Jonne (kuvat alla). 

Jonnen kuvia katsellessa voi vain ihmetellä joidenkin ihmisten mielipidettä siitä, että kissat ovat ilmeettömiä. No, eivät ole.

Kissankellon

Kissanpentuja kuvaamassa

Valokuvaaminen on niin hauskaa, varsinkin silloin kun sitä menee varta vasten jonnekin muualle tekemään. Kotona tulee aina kaikenlaisia muita asioita mieleen, joten kameraan tulee tartuttua harvemmin. Eikä täällä sitä huiskanheiluttajaa ole, eli kuvausassistentti puuttuu. 

Onneksi harrastuksen myötä on mahdollista vierailla muissa kissakodeissa. Ensimmäisenä muutama valokuva Kissankellon eurooppalaiskissapentueesta. Kuvat on otettu jo syyskuun alkupuolella, joten sen jälkeen pennut ovat kasvaneet emonsa hoivissa jo aikalailla. 

Kissankellon Lemmenvala eli Valtsu, musta poika (EUR n)

Kissankellon Lemmenlaulu eli Laalaa, sinikilpikonna (EUR g)

Kissankellon Lemmenliekki eli Loimu, punainen/punatiikeri poika (EUR d/d 23)

Kissankellon pentuja olen kuvannut aikaisemminkin. Yöpöytä on valikoitunut kuvauspaikaksi hyvän sivuvalon takia. Kaikki pennut on jo varattu. 

Noki-Nooran tarina

Ja miten se liittyy eurooppalaiskissoihin

Tarina sai alkunsa, kun kissaystäväni Paula päätyi emännöimään kesäisin vanhaa maalaistaloa ja huomasi siellä asustelevan kissapopulaation alun. Sinnikkään työn ja paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen avulla Paula ja hänen miehensä loukuttivat kissoja ja eläinsuojeluyhdistys hankki niille kodit. Onneksi kissapopulaatio oli vielä pieni ja sen sijoittaminen oli mahdollista yhden kissoille sydämensä menettäneen ihmisen ymmärryksen ja kissatietämyksen ansiosta.

Ensimmäisenä kesänään maalaistalossa Paula huomasi pihapiirin navetassa asuvan kissan ja antoi sille kutsumanimeksi Musta-Miina. Vaikka Musta-Miina olikin villikissa, olivat sen asiat kuitenkin sillä lailla hyvin, että sille oli järjestetty talviksi lämmönlähde navettaan ja sitä käytiin siellä myös ruokkimassa. Kun Paula palasi miehensä kanssa maalaistaloon kesäksi 2012, he huomasivat Mustan-Miinan vatsan pyöristyneen, ja niin pyöristyi myös Paulan eurooppalaiskissan vatsa. Kun eurooppalaiskissan synnytyksen aika lähestyi, perhe muutti takaisin kaupunkiasuntoonsa lähelle eläinlääkäripalveluita. Musta-Miina hoiti kaiken itse. Ilmeisesti sen synnytyspaikaksi oli valikoitunut maalaistalon naapurin heinälato.

Paulan eurooppalaiskissa synnytti neljä tervettä ja elinvoimaista eurooppalaiskissaa. Ei ole tietoa, kuinka monta pentua Musta-Miina sai. Syksyllä se toi kaksi pentua maalaistalon pihapiiriin. Toinen oli likaisenmustaksi sanottu, väritykseltään mustasavu naaras. Värityksensä ansiosta tämä nuori naaras sai nimekseen Noki-Noora. Mustasavukissojen turkki on päältä päin musta, mutta jos sitä silittäisi vastakarvaan, paljastuisi alta vaaleaa hopeaa. Toinen pennuista oli mustavalkoinen uros, jota ryhdyttiin kutsumaan nimellä Noppa sen hassun hypähtelyn johdosta. Noppa ja sen emo Musta-Miina olivat erittäin arkoja, eivätkä hakeneet kontaktia ihmisiin. Noki-Noora oli toista maata. Se seurasi pihan tapahtumia pienen välimatkan päästä ja siristeli silmiään ystävyyden osoitukseksi. Kissoilla kun on tapana silmien siristyksellä osoittaa, että he ovat ystävällisiä.

Syksyllä, kun Paula perheineen muutti takaisin kaupunkiasuntoonsa, Musta-Miina pentuineen jäi elelemään maalaistalon navettaan. Sinne heille tarjoiltiin ruokaa ja pidettiin yllä lämmitystä. Ajan mittaan Noppa katosi ja sen tarinan loppu on tuntematon. Seuraavan kevään tullen jäljellä olivat vain Musta-Miina sekä sen pentu Noki-Noora. Heitä ruokittiin kesän tullen pihapiirissä olevan myllynkiven vieressä ja eurooppalaiskissan rotumääritelmän tunteva Paula ihastui Noki-Nooran ulkonäköön. Lisäksi Paula halusi pitää huolta siitä, etteivät navetan kaksi naaraskissaa aloittaisi suurempaa kissapopulaatiota. Toimiin oli siis ryhdyttävä. Ensimmäisenä hoidettiin Noki-Nooran asiat ja myöhemmin sen emo Musta-Miinakin loukutettiin ja steriloitiin. Vaikka Musta-Miina ei koskaan kesyyntynyt, sille järjestettiin ruokaa ja lämpöä vuoden ympäri.

Noki-Noora oli tottunut saamaan ruokaa myllynkiven luona ja siitä Paula sai kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen Noki-Nooran vihdoin kiinni. Kissa laitettiin säkkiin ja vietiin saunakammariin odottamaan seuraavan päivän tapahtumia. Saunakammari oli varusteltu valmiiksi, sinne oli laitettu hiekkalaatikko tarpeita varten, raikasta vettä ja ruokaa. Noki-Noora ymmärsi hiekkalaatikon tarkoituksen ja hoiti asiansa sinne kuin kunnon kotikissa konsanaan. Seuraavana päivänä, kun Noki-Nooraa tultiin katsomaan, hänet todettiin erinomaiseksi noviisiehdokkaaksi ja aikanaan hankittiin Suomen Kissaliitolta erikoislupa astutusta varten. Noki-Noora sai rekisteröidyn eurooppalaisen cremehopeatiikeriuroksen kanssa kaksi pentua, jotka rekisteröitiin eurooppalaisiksi rotukissoiksi. Sittemmin Noki-Nooran suku on jatkunut jo useita sukupolvia eurooppalaiskissojen jälkikasvun myötä, vaikka Noki-Noora itse steriloitiin.

Noki-Noora rikastutti jälkikasvullaan Suomen kansalliskissan eurooppalaisen geeniperimää. Eurooppalainen rotukissa on saanut alkunsa meidän omista maatiaiskissoistamme. Eurooppalainen on yksi vanhimmista hyväksytyistä kissaroduista ja Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n kasvatuksen tavoiteohjelman ohjenuorana onkin, että kissa on täydellinen sellaisena kuin se on ja sellaisena se myös halutaan säilyttää. Koska eurooppalaiskissakanta on kuitenkin suhteellisen pieni, on noviisi- ja erikoislupakäytännön avulla edelleen mahdollista ottaa rotuun maatiaiskissoja, jotka täyttävät rotumääritelmän.

Pentueensa jälkeen Noki-Noora jäi asumaan ensimmäiseen oikeaan kotiinsa usean vuoden ajaksi. Kesällä 2021 Noki-Noora siirtyi uuteen kotiin neljän eurooppalaiskissan kaveriksi. Tutustuminen on sujunut hyvin, vaikka Noki-Noora edelleen asusteleekin omassa sviitissään, joka on erotettu muusta asunnosta verkko-ovella. Talouden eurooppalaiskissoista vanhin on kahdeksanvuotias ja hänen mummukissansa on se eurooppalaiskissa, joka sai pentueensa samaan aikaan kuin Musta-Miina sai Noki-Nooran ja veljensä Nopan. Noki-Nooralla on kaikki hyvin, vaikka sitä ei vielä saa koskea käsin. Poskesta saa jo rapsuttaa oikein kunnolla, ainakin verkko-oven takaa. Leikittää saa myös ja sviittinsä parvekkeen ovea saa Noki-Nooran pyynnöstä avata. Parvekeulkoilu lasitetulla parvekkeella on mieluisaa, vaikka lämmin pesäkolo onkin maailman paras nukkumapaikka.

Kissa ei kuulu Suomen luontoon, eikä se siellä pärjää omillaan. Eläinsuojeluyhdistykset kamppailevat parantaakseen kissojen olosuhteita ja asemaa. Lokakuussa 2021 hyväksyttiin kansalaisaloitteesta alkunsa saanut laki kissojen tunnistusmerkinnästä ja jatkossa tulee olemaan kiellettyä antaa kissojen lisääntyä hallitsemattomasti.

Noki-Nooran tarina on onnellinen, se teki yhden pentueen hallituissa olosuhteissa ja on sen jälkeen elänyt tyytyväisenä oloneuvoksettaren elämää. Noki-Nooran pennut tunnistusmerkittiin, rokotettiin ja madotettiin. Ne saivat ravitsevaa ruokaa eikä niiden isä ole sukua emolle. Kissapopulaatiossa eläen Noki-Nooran tarina olisi voinut olla toinen. Kissanaaras saattaa tulla uudelleen kantavaksi jo, kun edelliset pennut ovat noin kahdeksan viikon ikäisiä. Tietyllä alueella elävät kissat ovat yleensä vahvasti sukua keskenään, mistä seuraa jälkeläisille monenlaisia terveydellisiä ongelmia. Niistä ei vain usein tiedetä, koska populaatiokissat elävät suuren osan elämästään poissa ihmisten silmistä.

Kissat ansaitsevat arvostusta ja hyvän elämän, olivat ne sitten rotukissoja tai maatiaisia.

(Tämä on aikanaan kirjoitettu toista asiaa varten. Sen johdosta tyyli poikkeaa yleisestä blogini tyylistä.)

Kylässä

 Kissankellon kissalassa

Kissayhdistyksen asioilla liikkuessa on minulla takuuvarmasti kamera mukana. Niin myös viime viikonloppuna kun kävin Kissankellon kissalassa. Pentuhuoneessa oli tälläkin kerralla varsin railakas meno, iltakin oli jo taittunut hämärän puolelle, eikä edustuskelpoisia kuvia niin vain otettukaan. Jotain silti kameran muistikortille tallentui. 

Eli söpöysvaroitus on voimassa tässäkin postauksessa. Kissankellon nelikko, olkaa hyvät: 

Täti, hei, nyt ei tuu terävää kuvaa. Tarkennas vähän. 

Söpöjä, eikö? Ja kyllä, pentueessa on kaksi lyhytkarvaista ja kaksi pitkäkarvaista söpöläistä. 

Pitkäkarvaisuus ei ole eurooppalaiskissoilla hyväksytty ominaisuus, eikä pitkäkarvaisia eurooppalaisia siksi kasvateta tarkoituksellisesti, kertoo Kissankellon kasvattaja FB-sivuillaan.

Tämän pentueen molemmat vanhemmat ovat lyhytkarvaisia. Pitkäkarvaisten pentujen syntyminen on mahdollista silloin, jos molemmat vanhemmat kantavat pitkäkarvageeniä. Vanhempien rekisterinumeron perään tulee tällöin merkintä var. Se kertoo kissan kantavan pitkäkarvageeniä. Pitkäkarvainen pentu puolestaan rekisteröidään XLH:ksi eikä sillä saa kasvattaa eikä käydä kissanäyttelyissä. 

Aika ajoin kuulee sanottavan pitkäkarvaisista kotikissoista tai maatiaisista, että "sen isä oli norjalainen metsäkissa". Suurimmassa tapauksessa näin ei ole, vaan molemmat vanhemmat ovat vain kantaneet pitkäkarvageeniä ja tiedättekö mitä, se ei tee kissaa yhtään sen huonommaksi. 

Söpöysvaroitus - söpöysvaroitus - söpöysvaroitus

Feronian kissalassa

Sinua on varoitettu! Mikäli söpöysvaroituksista huolimatta, jatkat lukemista, vastuu on täysin sinun. Tunnettuja oireita saattaa olla lässytys sekä tietynlainen kimitys. 

Kävin eilen Feronian kissalassa ihan muuta asiaa toimittamassa, mutta kummallista kyllä kamera oli tarttunut mukaan. Syytä ei tarvitse sen kummemmin arvailla.  

Pentupesästä löytyi kolme ihanaista. Pojat Feronian Timjami (punahopeatabby), Tammenterho (ruskeatabby) sekä kilpikonnatabbytyttö Feronian Tähtisilmä. Seesteisesta sunnuntaista ei ollut tietoakaan, vaan vauhtia riitti. Ihan niin kuin 7-viikkoisilla kuuluukin olla, silloin kun ei nukuta tai syödä. 

Feronian Tammenterho

Feronian Timjami

Feronian Tähtisilmä, pieni ninjasoturityttö

Jos minun pitäisi valita yksi kuva joka kertoo kissanpennut villeyskohtauksesta, niin se olisi kuva yllä. Mallia näyttää kukapas muu kuin Feronian Tähtisilmä. 

Synttärityttö

 Hertta, 2 vee

Tänään Naukulan juniori eli kilpikonnatabby Pinkkitassun Paula eli Hertta Naukula täyttää kaksi vuotta. Vastahan siitä on tovi kun Noomi pyöräytti maailmaan kuutosensa, Pinkkitassun Pekan, Pirkon, Priscillan, Psipsinan, Patrician ja Paulan.  

Hertta jäi syntymäkotiinsa ja sulatti kaikkien sydämet. Hertan kanssa jokaisella on jotain tekemistä. Mieluiten Hertta syö mummunsa Namun kanssa, rähjää ja painii, juoksee kilpaa ja söpöilee niin emonsa Noomin kuin Sulonkin kanssa. Hertta on kaikkien kaveri. Rakastaa ihmisiä ja on haltioitunut kissanäyttelyissä saadessaan tuomarin jakamattoman huomion. Hertta on päämäärätietoinen ja on oppinut saamaan huomiota sillä sekunnilla kuin sitä haluaa, jos ei muuta niin hyppäämällä olkapäälle ja tupeeraamalla hiuksiani. 

Paljon onnea sisaruksille Pekalle, Papulle, Pihlalle, Tovelle ja Patcille! 

 

Ryhmäkuvan kuvaaja: Mikko Floréen, Pinkkitassun kasvattaja

Hyvää matkaa, pojat

Pinkkitassun U-pentue

Hertan pojat ovat nyt kaikki muuttaneet uusiin koteihinsa reilun 14-viikon ikäisinä. Viime torstaina kävimme vahvistusrokotuksilla ja eläinlääkäri tarkasti toistamiseen poikien kunnon. Koska kaikki näytti, kuului ja tuntui hyvältä, pojat olivat valmiita uusiin koteihinsa. 

Pena

Milo

Arttu

Pena muutti torstaina tätinsä, Hertan siskon, luo. Milo muutti lauantaina Turkuun ja Arttu tänään Figo-kissan kaveriksi keski-Suomeen. 

Me olemme nyt muutaman tunnin ajan totutelleet uuteen normaaliin. Aikalailla hiljaiseen elämään. Aihetta on kuitenkin epäillä, että kunnon torkkujen jälkeen täällä vedetään kunnon rallit. 

Sen vielä sanon, että olipahan kerrassaan ihanat pojat Hertalla! Niin, ja kutoset Noomilla ja punatabbyt Namulla. 

PS: Koska kuvia riittää, saatatte saada kuvia pojista aina silloin tällöin jatkossakin täällä Naukulan Kerhon -blogissa. 

Häämatkalla

Hertta ja Simo

Kuten jo kerrottu on, Hertta lähti karkauspäivänä kosiomatkalle. Häät ja häämatka vietettiin onnistuneesti. Minä hain tuoreen rouvan kotiin kun sopiva aika oli kulunut. Lauantaina lähti ja maanantai-iltana loppuivat juhlat. 

Sulhanen sinitabby Feronian Pajunkissa (EUR a 22) eli tuttavallisemmin Simo loikoili hieman voipuneen näköisenä hääsviitin näköalatornissa saapuessani paikalle. 

No kukas sä sitten oot ja millä asioilla sä täällä liikut?

Morsian ujosteli päiväpeiton alla, mutta tuli esiin kun kuuli ääneni. Puski ja kiitteli sitten hääsviitin emäntää ja loi vielä viimeisen katseen Simoon, ennen kun hääpari siirrettiin omiin kuljetuslaatikkoihinsa. 

Hei sit Simo, 

mun palveluskunta tuli hakee mua nyt. 

No hei nyt sit. 

Ennen häitään Hertta punnittiin ja häneltä leikattiin kynnet. Ihan vain siksi, ettei sulho saisi nenillensä. Eikä saanut. Taidettiin myös jäädä ilman sitä hamekangasta. Hertan laskettu aika on 6.5. alkavalla viikolla jos kaikki menee hyvin loppuun asti. Sille saa pitää peukut ja tassut pystyssä.