Herätys!

Hertan herätyspalvelu

Meistä touhukkain on kyllä Hertta. Jos ei Namu ole ehtinyt herättämään meitä muita nälkäisenä, niin sitten sen tekee Hertta. Eräänä aamuna äitinsä joutui tarmokkaan herätyksen kohteeksi. 

Nukutaan vielä. 

Rakastan, rakastan, toteaa Noomi. 

Vaikka Hertta on aikuinen ja äitikin, ei sitä kyllä aina huomaa. Väistämättä tulee mieleen ne ajat kuin itse olin alle kouluikäinen ja vanhemmat perjantai-iltana sanoivat, että huomenna nukutaan kymppiin. Ei nukuttu silloin, eikä nukuta nyt. 

Uusi herätyskello

Hertalla

Hertta on keksinyt uuden herätyskellon. Valitettavasti Hertan herätyskello soi ja paukkuu siihen aikaan kun Hertalla on nälkä. Minun herätyskellooni nähden se edistää ja paljon edistääkin. Hertan herätyskello herättelisi jo esimerkiksi viiden aikoihin, tai vähän myöhemmin. Esimerkiksi nyt kello 7:18. 

Valitettavasti vaan yllä oleva pieni video ei paljasta koko totuutta. Yleensä rämpytys tehdään molemmilla etutassuilla takajaloilla seisten. Saattaa siinä naapuritkin sitten herätä. Olen ajatellut seinänaapurini olevan aamuvirkku, mutta johtuukohan se kuitenkin sitten Hertan herätyskellosta? 

Isoäidin niksit

Miten herätetään mamma?

Kaikki tietävät, eikös vaan, että isoäideillä on ollut yleensä vallan mainioita niksejä asiaan kuin asiaan. Miksi kissa-isoäidit olisivat siis poikkeus? Vuodenvaihteen jälkeen Namu on löytänyt uuden, erittäin tehokaan tavan saada minut hereille ja ylös sängystä. Vain kahdesti olen saanut tämän menetelmän taltioitua. Mitä ilmeisemmin menetelmä vaatii vielä myös vähän harjoittelua, sen meille kertoo keskittynyt ilme ja onhan se nyt vaikea tietää mistä nappulasta radio laitettiinkaan päälle ja mistä nappulasta sitä ääntä sai lisää. Varsinkin jos on kissa. 

Ensimmäinen tallennettu herätys: 

Toinen tallennettu herätys eilisaamulta: 

Eilisaamuna minulle piti mitä ilmeisemmin sitten vielä alleviivata mistä on kyse. Kun Namu tassuttelee radion päälle ja äänen lujemmalle, niin sen jälkeen Noomi ja Hertta vielä näyttävät mistä on kyse - nälästä. Kieltämättä tulikin nukuttua eilen hieman tavallista pidempään. 

Vähän palstatilaa

Noomilla

Noomilla tuntuu olevan täällä aika vähän palstatilaa, eikö? Jos näin on, niin siihen on vain yksi syy - Noomista on vain vähänlaisesti julkaisukelpoisia kuvia. Miksi sitten niin? No siksi, kun Noomi on aina niin lähellä, että kuvaaminen on miltei mahdotonta. Joskus sentään kännykkä mahtuu minun ja Noomin väliin, aina ei sekään. 

Valoitetaan tilannetta huonolaatuisten kännykkäkuvien kera. 

Eräänä aamuna. 

Huomaa Noomin närkästynyt ilme kun tyttärensä änkesi lähemmäs kasvojani. 

Se ei nimittäin ole hyväksyttävää. 

Koti-ilta, elokuva alkamassa. 

Luetaan lehteä aamusella, 

eikä anneta somen sokaista. 

Lehteä voi lukea sylissäkin. 

Huomaa peittomyllärin peitot lattialla edellisen illan leikeistä. 

Sometushetki kirjastossa. 

Aamuherätys. 

Toinen aamuherätys. 

Etätöissä kotona ja Noomin piti päästä minun ja tietokoneen väliin leipomaa poskeani. 

Jostain syystä tällä hetkellä Noomi on muualla, eikä tätä kirjoittaessani pöydällä ole yhtään punatabbyä. Ennätys sekin. 

Kuvitteellinen keskustelu

Namu ja mamma

Mamma: Sä muistit vissiin aamulla viideltä, että rakastat mua?

Namu: Hmmm...

Mamma: Ne oli rakkauspuraisuja, eikö ollutkin Namu?

Namu: Raksu, siis rakkaus, rakkaus se vaan oli kun iski

Mamma: Ja sitten se iski se rakkaus puoli kuudelta ja kuudelta ja puoli seitsemältä?

Namu: Hmm...

Mamma: Mäkin rakastan sua, Namu

Namu: Raks.., eikun rakkaus se mut herätti. Mutta saisinko nyt niitä raksuja kun ollaan hereillä kerta? 

Kaksi näyttelyä samana päivänä

Kaksi sertiä = Champion

Herätyskello soi eilen aikaisin. Liian aikaisin jos Naukulan kissoilta kysytään. Kun minä jo ponkaisin ylös sängystä, jäi sinne ihmettelemään hieman uninen tyttötrio. Sulo veteli sikeitä saunassa. 

Ensin Herttaa arvioi Anne Veland, Kyösti-näyttelyssä. Anne ihastui Hertan olemukseen, turkkiin ja kuvioon. Päihitimme rakkaan kilpakumppanimme Neilikan ja päädyimme tuomarin parhaan naaraan valintaan yhdessä kauniin Burman kanssa. Burma jatkoi paneeliin ja me jäimme odottamaan seuraavaa näyttelyä. 

Anne ja Hertta.
Kuva: Tarja-Leena Sillasto

Minä ja Hertta Anne Velandin pöydällä.
Kuva: Tarja-Leena Sillasto

Selma-näyttelyssä tuomarimme oli Suvi Svensk, jolta saimme erinomaiset arvostelut, toisen sertin ja sitä myöden Champion-tittelin. Se on ensimmäinen titteli, minkä aikuisena leikkaamattomana kissana voi saada. 

Näkyykö korvat?
Entä näkeeköhän Suvi-täti mun muhkeat viikset kans,
miettii Hertta.
Kuva: Tarja-Leena Sillasto

Kaikkinensa onnistunut näyttely ihastuttavassa paikassa, Hopeaniemi Resortissa.  Olipahan muuten paikka, missä kaikki asiat oli viimisen päälle mietitty. Voisin vaikka kuvitella meneväni tuonne joskus yöpymään, saunomaan ja uimaan ihan huvikseni. 

Ja ensi lauantaina onkin sitten vuorossa Tampere. 

Herätyksiä ja herätyksiä

Lomalainen

Tämä lomalainen on ottanut herätyskellon pois päältä. Ilmeisemmin siitä huolestuneena Namu kävi herättämässä viime yönä kello 1, 2, 4 ja viisi. Lähempänä yhdeksää paikalle tuli Noomi. Ja kuten tapoihin kuuluu, ensimmäiset hetket Noomi viettää rinnukseni päällä, niin lähellä, että nenät melkein hipovat toisiaan. Niin lähellä, etteivät korvat mahdu kuvaan. 

Sitten mukaan liittyy Namu. Mitä ilmeisemmin punatabbytytöt antava toisillensa kunnon aamupesut ja pusut myös. Hetken kuluttua jompi kumpi pesee väärästä kohdasta ja sänky alkaa muistuttaa painitatamia. 

Kun painijat ovat siirtyneet muualle, tulee paikalle herätyspuuhiin Sulo. Sulo tulee puskemaan minua voimallisesti, ihan kuin yrittäisi työntää sängystä pois. Lisäksi Sulo hakee kulloinkin lukuvuorossa olevan kirjan ja ryhtyy järsimään sitä. 

Sellaisia aamuja meillä. Ja sitten on tämä tietokoneellaolo... Sulo tulee rei'ittämään mitä kulloinkin löytää ja tytöt pyrkivät näppäimistölle.

Näppäimistöllä oleskelua Naukulassa ei sallita, mutta ei moista kieltoa myöskään ymmärretä. 

Etsi kertomuksesta virhe

Lauantaiaamuna Naukulassa

Herään. Ihan sopivaan aikaan lauantaiaamuksi ilmeisesti, sillä kolmesta karvaisesta herätyskellosta vain kaksi herättelivät ja hekin kovin laimeasti. Otan puhelimen käteeni, varmistan ajan ja rapsuttelen kahta punaista herätyskelloani. Toinen puraisee minua hellästi, toinen rötköttää rinnukseni päällä. Muistan alakerrassa olevan pölynimurin ja päätän nousta ylös. Käyn vessassa, avaan saunan tuuletusikkunan kolmannelle hieman uniselle ruskeatäplikkäälle herätyskellolle. 

Tuhdimpi punaisista pyörii jaloissani, muistan että voisin putsata hieman hänen leukaansa (akne). Avaan vanulappujen rasian, laitan kannen kylpyhuoneen tasolle ja hieman septidiniä vanulappuun. Septidinpullo tasolle ja punainen kainalooni. Ryhdyn putsaamaan leukaa. Toimenpide hoituu hyvin ja rauhallisesti. Päästän punaisen sylistäni ja jatkan aamutoimia. Heitän käytetyn vanulapun roskiin. Hetken kuluttua kuuluu rysähdys... 

*** tähän kohtaan tuli tauko ja toinen rysähdys **** 

...ryntäsin ylös ja mitä näin? Missä tein virheen tai kaksi? Arvaako kukaan? 

Vaikka joku siellä ruudun toisella puolella saattaa vastauksen arvata, en kuitenkaan pidä teitä pidempään jännityksessä. Sillä jännittäväähän tämä on, eikö? 

Ruskeatäplikäs oli virkistynyt raittiista ilmasta, kävi tarkastamassa tekemiseni jäljet ja huomasi virheen. Vanulappujen rasian kantta ei oltu laitettu omalle paikalleen, siispä se mätkäistiin alas kissojen seeprakuvioiseen suureen juomakuppiin niin että vesi vaan loiskahteli. 

Toinen virheeni oli se, että tästä tapahtumasta huolimatta en ollut pistänyt septidinpulloa kaappiin vaan jätin sen pöydälle. Se aiheutti toisen rysähdyksen, joka tuli tätä tarinaa kirjoittaessani. 

Sen lisäksi, että Sulo on Salamatassu, Sulo on myös Siivoustassu. 

Pitäisikö sitten pitää paikat järjestyksessä, nih?

 

Osui!
Sulo osui napakymppiin.
Mutta se meni rikki nyt. 

Paikka nimeltä jemma

Hiirijemma

Vaikka eiliseen sisältyi luopumisen tuskaa, sisältyi eiliseen myös paljon hauskoja hetkiä. Erityisen hauskaa meillä oli kun kasvattaja kuvasi pentua lattialla maaten ja tietty tärkeä harmaa hiiri meni viinikaapin sokkelista sisään. Annoin kasvattajalle kepin, jotta hän saisi harmaan hiiren ongittua takaisin esille. 

Niitä hiiriä sitten tuli ja tuli ja tuli ja tuli ja... Juu. Niitä sitten tuli. 

Olimme löytäneet paikan nimeltä jemma. En tohtinut laskea saalista, enkä ole varma näkyvätkö kaikki kuvissa. 

Sattui päivään myös yksi rikkoutunut lamppu. Asialla Namu, kukas muu. Pennut tekivät aikansa töitä saadakseen minut ylös. En suostunut nousemaan viiden aikoihin sunnuntaiaamuna, kuudelta sitten Namulta paloi pinna. Hyppäsi sänkyyni, käveli ylitseni ja työnsi lampun etutassuillaan maahan. Minä pomppasin pystyyn ja Namu käveli pois paikalta, sanoen varmasti pennuille että näin se homma hoidetaan. 

Tämä on jo toinen samanlainen lamppu, jonka Namu rikkoi. Ehkä minun pitäisi liimata lamput pöytään kiinni. 

Kello on jo viisi

lapset herätkää

Minulla on nyt sellainen käsitys, että Namu herättää lapsensa välillä ihan tahallaan. Joko kertoakseen kuinka ihania ovat tai vaihtoehtoisesti kysyäkseen rakastavatko pienoiset emoaan. Parempaa herätyskelloa ei ole kuin se, että aamulla pentukopasta alkaa kuulua tämän pienen perheen puheensorinaa. Kurr, kurr, piip, iik, kurrrr, miau. Pienen yhteisen keskustelutuokion jälkeen on ruokailuhetki ja sitten alkavat treenit. Pienet harjoittavat nyt kävelyään niin, että töistä palattuani hämmästelin huimaa kehitystä askelluksessa. 

Myös Sulon on nähty askeltavan pentuhuoneessa aiempaa ennen. Mutta tiedättekö mitä, Sulo on äärimmäisen kiltti poika. Vaikka Namun raksukupit kiinnostavat kovin, myös kieltoja kuunnellaan. Ainakin joskus. 

Pahoittelen videon pimeää kuvaa, sitä ei ole käsitelty eikä muokattu ja tällaista täällä (Naukulassa, Suomessa) nyt vain on. 

Illalla

ja aamulla

Aamuherätykseni ovat vähentyneet puolella. Iltaunista porukkaa ollaan kaikki. 
Sängyssäni näyttää useimmiten tältä: 

Olen onnellinen. 

Vielä olisi tilaa yhdelle. Jos näin onnellisesti kävisi, niin sitten se toinenkin puoli aamuherätyksistä loppuisi. 

Huido, mamma, huido

Niin minä kyllä poseeraan

Vielä yksi päivä ja sitten alkaa arki. Toivottavasti punainen karvavekkari toimii taas, sillä nyt se tuntuu olleen pääsiäistauolla ja vain kellahtaa viereeni eikä yhtään edes yritä herättää.