Attention, Madame!

Ystäviä kylässä

Naukulassa kävi vieraita. Namun syntymäkodin Paula ja ystävämme Christine Ranskasta. Ja kun meillä käy vieraita, on Sulo aina ensimmäisenä eteisessä vastassa. Vieraiden pois lähtiessä hän saattelee heidät matkaan keittiön pöydältä käsin. 

Näiden tuttujen rituaalien lisäksi Sulo on ottanut tavaksi opettaa vieraat aina avaamaan kissatarhaan johtavaa ikkunaa. Sitä saakin sitten tehdä kahvittelun aikana usein. Jos ei Herraa heti huomata, täytyy Sulon antaa tassulla merkki. Christinen kuvat näyttävät tilanteen. 

Tämän tarhan ikkunan lisäksi, olen kuullut, että Sulo on koputellut myös eläinlääkäriaseman oleskelukolon pientä ikkunaa silloin, kun on ollut hänen mielestään aika päästä jo vähän väljemmille vesille. 

Ihmisten kanssa on vaan oltava niin selkeitä viestinnässä, toteaa tähän Sulo. 

Minuutista tunteihin

Noomin ikävä

Jos vien roskat tai olen päivän töissä, kotiin tullessani näkymä Naukulan residenssin yläkerran ikkunaan on tämä. Noomi odottaa ja seuraa tuloani herkeämättä. Onhan tynnyri tosin myös talouden lämpimin paikka aamupäivisin, joten ei minun nyt ihan kannata ylpistyä. Saattaahan vain olla, että Noomi lämmittelee. 

Uusia näkökulmia

omaan kotiin

Jos haluaa uusia näkökulmia omaan kotiinsa, kannattaa vaikka mennä asunnon ulkopuolelle (jos mahdollista) ja kurkkia sisään ikkunoista. 

Myös kaiteidenvälistä on hyvä kurkkia. 

Kun on sitten tarpeeksi kurkkinut, voi ryhtyä vaikka sisustamaan tai muuten vaan pistää tassulla koreasti. 

Leikkisää viikonloppua, ystävät! 

Uusia reittejä

 Ikkunat

Taas on pimitetty kissoilta tärkeää tietoa. Reittivalikoima tarhaan olisi suurempi kuin on annettu ymmärtää. Nyt ei tiedetä miten tästä tiedosta sitten toivutaan. 

Mummu, mitä ihmettä? 
Tästäkin olisi siis kulku?

Niin on, Hertta-pieni, mutta ei tätä auki pidetä ja 
kun nyt katson tätä lasia, niin aika likaseksi jäi. 

Kaikki käyttivät tätä kulkureittiä sen hetken kun ikkuna oli auki. Sen jälkeen siltä onkin sitten ahkerasti kurkisteltu sisään. 

Anteeksi nyt, täällä olisi yksi ruskeatäplikäs tulossa sisään. 

Niin höpsähtänyt minäkään en sentään ole, että tuota ikkunaa ryhtyisin avaamaan vaikka siltä kuinka sisään pyrittäisiin. 

Ehdotus

Tekemistä vappupäivälle?

Jos vaikka pesisit nää ikkunat, mamma? 
Näkis sitten täältä tarhasta paremmin sisälle.

Vaikka ulkotarhaan vievä ikkuna on auki ja lämpimämmillä säillä sinne vievä ovikin saattaa olla auki, täytyy sisätiloja tarkkailla myös tarhan ikkunalaudalta. Ikkunoita saisi pestä nyt useammin kuin ennen, kun kahta ikkunaa päästään maalailemaan molemmin puolin. Vaan kyllä se kannattaa, kun kissatarha on edelleen ihana. 

Mistä sen tietää?

Hertta haluaa ulos

Mitä ilmeisemmin Hertalle on opetettu, että kommunikaation täytyy olla selvää, jotta ihminenkin sen ymmärtää. 

Anteeksi, mutta pitäisi päästä tästä ulos. 
Mulla on tuolla tapaaminen. 

Vauhtia nyt, muuten mä myöhästyn tapaamisesta. 

Tapaamiskohde nro 1

Tapaamiskohde nro 2. 

Pöh. En päässyt. 

Sanomattakin on selvää, ettei Naukulasta pääse kaikista ikkunoista ulos vaikka kuinka haluaisi. Täällä avautuu ikkuna vain ulkotarhaan ja pihapiirin muut uutiset joutuu lukemaan saunan ikkunasta metallisten kalterien takaa. Se on kaikille parempi niin. 

Ei löydy pääsiäispupua, ei

Etsinnät

Sulo kertoi Naukulan likoille näkemästään pääsiäispupusta. Sen jälkeen Hertta on tainnut sitä etsiäkin. 

Sulo sanoi, että näki pääsiäispupun. 

Oli silloin keittiön pöydällä. 

On pakosti piiloutunut tähän pöheikköön. 

Mut on kyl tosi vaikee löytää. 

Ettei Sulo nyt vaan ois juksannut meitä?

Ei kai, pakko ettii syvemmältä. 

Täällä sen on oltava. 

En löydä. 

Syön sit nää heinät. 

Eivät löytäneet apurit, tiikeri ja pantterikaan pääsiäispupua. 

Naukulassa vihreänä tarjotaan vehnänorasta, joskus on myös kasvatettu maissia luomupopcornin siemenistä. Olkaa tarkkoina vihreän kanssa. Esimerkiksi kukkakaupoissa myytävä sädekaisla ei sovi kissoille. 

Pääsiäispupu

Naukulassa

Kyllä sen aina tietää kun jotain erityistä on tekeillä, jos ei muusta niin korvien asennosta. 

No oho. Tätä ei kyllä likat tuu uskomaan!
Onko se? On PÄÄSIÄISPUPU. 

Pääsiäispupu on vieraillut Naukulassa, tai no, ei sitä sisälle asti otettu kun sille tuli äkkiä kova kiire. Mutta Sulo näki sen keittiön ikkunasta ja likat ei usko vieläkään. Vähän ennen pääsiäistä kävi ja se oli iso, Suloakin isompi. 

Yksi pieni kissapoika

katsoi näin

Yksi pieni kissanpoika katsoi näin,
ikkunasta rauhassa ulospäin

Koska näky oli jännä, niin, pyysi hän mukaan yhden toverin. 

Kaksi pientä kissanpoikaa katsoi näin,
ikkunasta ulospäin. 

Koska näky oli hauska niin,
pyysivät he mukaan yhden toverin. 

Kolme pientä kissanpoikaa katsoi näin
ikkunasta ulospäin

Ja hei, luulitte varmaan, että paikalle olisi tullut neljäskin, mutta ei,
hän nukkui aamupäiväuniaan kirjaston aurinkotasanteella. 

Ettei ne nyt vaan eksyis...

Vuoropuhelu

Hertta: "No nyt ne meni, ettei nyt vaan eksyis?"
Noomi: Äääh, Sulo tuntee kyllä meiän pihan vaikka vähän hämärtää.
Namu: Osaa sitten tuoda mammankin kotiin."

Naukulan tyttökuoro: "No nyt ne tulee!"

Talvikaudella Sulon satunnaiset valjastelut jäävät vapaapäivien varaan. Pimeällä en oikein uskalla lähteä, kun pihapiirissä asustaa muutama pupu ja onhan täällä irtokissojakin nähty. Viime viikolla kuitenkin rohkaistuin ja vaikka oli jo vähän hämärää, niin lähdin ulos. Sulo nautti pakkasesta ja pötkähteli milloin minnekin. Tytöt olivat huolissaan, eniten ehkä Hertta. Punatabbytytöt tietävät jo, että aina me takaisin löydetään. 

Kissaterapiaa

surun keskellä

Kissat tietävät, että surun keskellä ihmistä on hauskuutettava ja lohdutettava. Niin on täälläkin. Kaikki ovat taituroineet tavalla tai toisella, kuviin asti on päätynyt Hertta. Tai no, sanotaanko vaikka, että kuvissa on Hertta. 

Hertta on ilmeisesti sellainen myöhäisherännäinen kissa, että on vasta nyt keksinyt verhot ja niiden hauskuuden. Lisäksi hän on kovin oppivainen tyttö ja on oppinut mummultansa Namulta, että radion päällä on kiva kekkuloida ja itse asiassa radionkin takana on verho. 

Video on tarkoituksella kuvattu noin päin, sillä se löytyy myös instan storystä. 

Tärkeä tekeminen

ja herpaantuminen

Tiedättekö sen tunteen, kun on tekemässä jotain tärkeää ja sitten näkee jotain niin mielenkiintoista, että tekeminen vain kerta kaikkiaan herpaantuu? Sitä ikään kuin jähmettyy paikalleen ja kaikki muu unohtuu. 

No, Sulokin tietää. Ja kyllä, kuvaa on hieman retusoitu, vaikka täällä ei yleensä sellaista harjoiteta lainkaan, mutta joku raja se on sentään meilläkin. 

Henkilökunta, huomio!

Sulo haluaa nyt sisään

Kop, kop, kop, avaa rakas. 

Henkilökunta on joskus vaan niin auttamattoman hidas, että joutuu kohteliainkin kollipoika näyttämään tassulla mitä pitää tehdä. Tässä kohdin piti avata ikkuna, jotta herra pääsee sisään ulkotarhasta. 

Ollaan vaan ja hengaillaan

ei mennä nukkumaan

Kissojen jälkeen paras sijoitus hyvinvoinnin eteen on ollut ulkotarhan uusiminen, ei puhettakaan muusta. Autokin tosin neljän kissan taloudessa, eläinlääkäri- ja näyttelykäynteineen helpottaa, mutta auto on mielestäni erilainen käyttöesine. Ulkotarha tuo erilailla hyvää oloa ja tunnetta. Joka päivä. 

Ja jos minulta kysytään niin

 sijoituksena ne Metabolic-laihdutusraksut ovat sieltä huonommasta päästä,

 tuumii Namu. 

Namu-mummu on mun paras ruokaseura,

mutta painia se ei osaa. 

Siinä paras kaveri on Sulo ja 

äipän kanssa me juostaan sataa.  

Onnellinen Namu keikistelee.

Noomi haluaa nukkuessaan aina tyynyn. 

Ja mul olis se yksi juttu, viitsitkö kirjata sen seuraavaks, mamma?

Sellainen huomio ulkotarhasta kirjaan myös, että vaikka ovi tarhaan olisi sepposen selällään, niin Sulo on silti jatkanut kaikkien Naukulassa käyvien vieraiden kouluttamista siihen, että ulkotarhaan vievä ikkuna on avattava silloin kun sitä pyydetään. Toistaiseksi täällä on käynyt vain erittäin oppivaisia vieraita. 

Ei nyt hötkyillä

uusien asioiden kanssa

Sulo on harkitsevainen poika. Uusien asioiden kanssa ei hötkyillä. Uusi ulkoilutarha on kyllä erinomaisen hyvä, mutta sinne on edelleen parasta mennä ikkunasta. Niin, ja se on epäilyttävää jos oma ihminen on siellä samanaikaisesti. 

Sulo on nimittäin oppinut, että ulko-oven lukon kääntäminen on johtanut vanhan tarhan aikaan siihen, että kissa saatetaan nostaa sisälle. Silloin varsinkin, jos kissalla on ollut valikoiva kuulo. 

Namu puolestaan on oppinut oven käytön heti ja hänen mielestänsä uudessa tarhassa sopii olla myös ihmisen.