Joka aamuinen hoitotoimenpide

Namu hoitaa, Noomi pitää kiinni

Satunnainen kuorinta kasvoille, vartalolle ja käsille tekee hyvää. Minulla käsien kuorinta on joka aamuinen rutiini, siitä pitää huolen Namu. Noomi puolestaan pitää kättäni paikallaan, jotta hoitotoimenpide hoituu hyvin ja huolellisesti. 

Kuorinta suoritetaan molemmille käsille, mutta en pystynyt ottamaan kuvaa kuin vasemmalle kädelle suoritetusta hoidosta. Hoidon aikana on myös mahdollisuus todentaa hoitajan kynsienleikkuutarpeen. 

Pentu mikä pentu

 Oma pentu

Tää on mun pentu, mitä siitä, että täyttää tänä vuonna jo kolme. 
On se silti mun pentu ja pennuista ja kaikista
 kissoista ja koirista ja muista eläimistä täytyy aina pitää hyvää huolta. 
Aina. 
Ettäs tiedätte, ihmiset. 

Noin kullan muru, onko sulla korva vähän likainen. 
Jos emo hoitaa. 

Supernanny

Naukulassa

Se on kuulkaa niin, että Naukulassa on ihan oma supernanny. Kukas muu kuin isomummu Namu Naukula. Pentujen opetellessa vessahommia olen jopa pari kertaa huutanut Namua paikalle apuun ja hän on tullut. Huolestuneena kurnutellen ja kysyvästi katsoen mikä on se kriittinen paikka, missä hän auttaa. 

Supernanny Namu Naukula

Namu pitää seuraa vessareissun aikana, kurnuttelee, hellii, hoitaa ja kurittaa. Siis ottaa ihan samalla lailla kurkusta kiinni villin pojan kaulasta kuin emo Hertta. Hertta sallii kaiken tämän. Namu on Supernanny. Voisin hyvin kuvitella, että Namu ryhtyisi keinoemoksi sellaisille pienokaisille, jotka ovat emonsa menettäneet. Maitoahan Namulta ei tule, mutta muuten kaikki hoituisi takuuvarmasti. 

Punainen pallosalama, viileä sängyn alus ja Noomi-neiti

Palveluskunnan virkistysmatka

Olipa kerran Naukula ja siellä asuivat Kuningatar Namu, prinsessa Noomi ja prinssi uljas rohkea, Sulo. 

Sulo: "Laitoitko siihen jo, että olin rohkea?" 
Mamma: "Kyllä laitoin, rakas, kyllä laitoin." 

Vaan tapahtuipa eräänä päivänä niin, että Naukulan palveluskunnan oli aika lähteä virkistysmatkalle ihan toiseen maahan. Niinpä palveluskunta kokosi Naukulalaisten matkatavarat, kaksi vessaa, säkillisen hiekkaa, kolme petiä, yhden huiskalelun, yhden hiiren, yhden raapimatolpan, astioita, ruokaa, ruokaa ja ruokaa ja vehnänorasta ja hurautti pienellä harmaalla kotterollaan uuteen hoitopaikkaan. Siellä Naukulan kunnia-arvoisia vieraita odotettiin jo kovin innoissaan. 

Kun kuningattaren, prinsessan ja prinssin tavarat oli purettu, päästi hoitopaikan isäntämies Naukulalaiset matkasviiteistään. Prinssi Sulo muisti paikan jo entuudestaan ja paineli sängyn alle piil..siis viileään. 

Sulo: "Siis astelin majesteetillisesti sängyn alle, koska muistin entuudestaan, että siellä oli sopivan viileätä pörheälle, erinomaiselle, eurooppalaiselle täpläturkilleni."
Mamma: "Sanotaan sitten niin, Sulo."
Sulo: Siis prinssi uljas rohkea Sulo." 

Sitten oli kuningattaren ja prinsessan vuoro ja siitäpä sitten riemu syntyi. Kuningatar Namu pisti tassua koreasti toisen eteen ja paineli ympäri hoitopaikkaansa vatsan pyörähdellessä somasti puolelta toiselle. Prinsessa Noomi samoin, toki hieman kiinteämmin. Oli selvää, että oman palveluskunnan virkistysmatkan ajaksi valikoitunut hoitopaikka todettiin erinomaiseksi, kerrassaan erinomaiseksi, kiinnostavaksi ja mitä parhaimmaksi paikaksi kissojen olla. 

Sulo: "Laitatko siihen vielä, että mä olin sängyn alla vain, koska siellä oli niin ihanan viileää?"
Mamma: "Muruseni, olit siellä lähes 1,5 vuorokautta. Kävit vain asioillasi ja puskemassa isäntämiehen ja emännän. Herkkutikun kyllä hotkasit."

Sitten palveluskunta lähti. Hoitopaikasta tuli viestejä ja kuvatervehdyksiä kiitettettävällä tavalla. Oli selvää, että Namulla ja Noomilla oli kerrassaan täydellistä! Sulo sen sijaan oli....

Sulo: "Siis mainitsitko jo, että sängyn alla oli viileää?"
Mamma: "Kyllä, Sulo, kyllä mainitsin."

Kuvaterveisiä sain luvan julkaista täälläkin. Kuvatekstit Naukulalaisten omia. Kuvat hoitopaikan emännän Kirsin. 

Noomi: "Sä olit pakannu mun synttärilahjahuiskan!"

Noomi:"Ja siellä oli tosi hyviä leikittäjiä ."

Ja tosi hyvä lentävä matto! 

Ja erinomainen lämmin torni keskellä!
Miksei meillä kotona oo?!

Ja oma ovi! Miksei meillä oo?

Ja mä sain nukkua kainalossa!

Ja siellä oli ihanan lämpimät lattiat!
Miksei meillä kotona oo?

Ja kaks kätistä rapsutusta!

Ja paperikassi! Josta oli sangat rikottu, ihan niin kuin pitääkin.
Mamma:"Ja tulikohan teille tästä vähän riitaakin?"

Ja täydellinen hylly saunassa, mulle!
Todellakin kuningattarelle sopiva.

Sulo: "Sanoinko jo, että makuuhuone oli ihanan viileä?

No joo, kävin mä välillä heittää pienen rundin. 

Ja kun Naukulalaiset olivat olleet hoidossa kolme yötä ja kolme päivää oli aika hakea heidät kotiin. Sulo hölmistyi ensimmäisenä, Noomi keikisteli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja kuningatar, kuningatar paineli KARKUUN.... Siis karkuun. Selväksi kävi, että hän olisi voinut jäädä omasta puolestaan pidemmäksikin aikaa. Vaan virkistäytyneellä palveluskunnalla oli sen verran ikävä, että kuljetussviittiin päätyi myös kuningatar, tai punainen pallosalama, kuten hänen uusi lempinimensä kuuluu. 

Kiitos hoitopaikan isännälle ja emännälle upeasta hoidosta, hemmottelusta ja vaivannäöstä! Ja Sulon herkkutikkuvaraston täydentämisestä! Jos se on meistä kiinni, niin tulemme toistekin! 

PS. Ja Yle Areenalta löytyy pieni ohjelma eurooppalaiskissoista. Juttu on kuvattu osittain lauantaina 11.11. Messukeskuksessa. Tässä viiden minuutin pätkässä on ihania kissoja ja ihmisiä, muiden muassa meidän Ruska-mummu ja Paula, Pinkkitassujen kasvattaja Mikko ja vilahdetaan siellä mekin Noomin kanssa pikaisesti. Pätkän voi katsoa täältä: 

https://areena.yle.fi/1-4294727

Tutustumiskäynnillä

Uudessa hoitopaikassa

Taannoisen työmatkani aikana kävi selväksi, että mummulan lisäksi olisi kerholaisten hyvä löytää myös toinen lomailupaikka. Onneksi asiantunteva ja kissaystävällinen lomailupaikka löytyi läheltä, tuttujen ihmisten luota. Jotta lomailu sujuisi tulevan matkani ajan mallikkaasti, ehdotti majapaikan emäntä, josko Sulon kanssa ehtisimme tutustumiskäynnille ennen varsinaista visiittiä. 

Totesimme Sulon kanssa idean kerrassaan loistavaksi ja lähdimme matkaan. Suurimman ongelman muodosti se, miten saisin oikean kissan kuljetusboksiin ja miten pääsisimme ovesta ulos kun punatabbytytötkin halusivat mukaan. Namu jonotti sekä boksiin, että myös ovesta ulos. 

No mennäänkö sit? Tuumii Namu

Pääsimme kuin pääsimmekin livahtamaan Sulon kanssa matkaan ihan kahdestaan. Perille päästyämme Sulo tuli ulos boksistaan heti, katsoi ympärilleen ja kävi boksissa uudelleen. Hieman ujosti lähti tutustumaan paikkoihin, mutta silti rohkeammin kuin odotin. Viivyimme vierailullamme kaksi tuntia ja sen aikana Sulo rentoutui, kävi puskemassa talouden emännän ja isännän voimallisesti ja pyörähti jopa selälleen. Sängyn alla tosin, mutta vatsa paljastettiin silti. 

Sulo voi sitten tutustuttaa Naukulan tytöt uuteen hoitopaikkaansa kun sen aika tulee. Se ei kuitenkaan ole vielä, ensin käydään näytelmissä Noomin kanssa ja sitten tehdään vielä töitäkin. Uskon kuitenkin, että tästä yhteisestä vierailusta oli iso apu. Sulo on kuitenkin tämän porukan ujoin. 

Hoitotädille kymmenen pistettä ja tassun kuva! Erinomainen idea tutustuttaa Sulo hoitopaikkaan niin, että minäkin olen mukana. 

Pojat

Naukulassa

Sanomattakin on selvää, että sopimus siitä, voiko Bono liikkua koko asunnossa, solmitaan poikien kesken. Ennen kuin tilanne oli selvillä, olin vähän miettinyt josko se olisi Namu joka täällä pistäisi Bonon koville, vaan toisin kävi. Niin kuin aina kissojen ajatuksia etukäteen miettiessäni.

Täti hyvä, lakkaisitteko nyt sohimasta tuolla laitteella ja
päästäisitte minut selvittämään tätä asiaa?

Ihan kuin kissojen kiipeilupuu, mutta pieni. 

Kuka näin pieneen nyt mahtuu?

Se korvalla sohottaja pojanrääpäle on nyt tuolla oven takana, eikö?

Näin rauhassa lötkötellen, yritän näyttää, että tulin rauhanomaisin aikein.
Korvalla näytän missä se jäbä nyt on.  

Vierailija on saanut Sulon oivaltamaan korkean, vähän aikaa sitten hankitun, kiipeilypuun hienot ominaisuudet. Kiipeilypuun avulla pääsee kirjahyllyn ylätasolle ja sinne eivät vanhat äijät todellakaan Sulon mielestä pääse. 

Ja tää on ainakin mun.
Tänne ei mitkään vanhukset tuu.  

Vaan pakkoko sun on taas...

...sohottaa sillä laitteella?

Missään saa olla rauhassa...

...paitsi saunassa.
Eikä aina sielläkään. 

Tänään on tullut suhinoita, murinoita ja pientä osumaakin on tullut. Sulon tassuun. Sen jälkeen leikkasin vieraan kynnet, Sulon kynnet olin leikannut jo torstaina ja sitten vielä Namun ja Noomin kynnet saivat huollon. Vaikein hoidettava oli Noomi. Ihan itse "kasvattamani", vaan kyllä sekin sitten onnistui kun oli iltapäiväunien aika. 

Bono on rauhallinen, utelias, kova puskemaan, antaa hoitaa kyntensä ja harjata turkkiaan ongelmitta. Leppoisa seitsenvuotias. Komeakin kuin mikä. Vessa-asiat hoituvat esimerkillisesti. 

Kaikkia muitakin olen muistanut kehua ja helliä yllin kyllin. Kun Bono on kaksiossaan, on Naukulan meno normaalia. Kaikki käyttäytyvät ihan niin kuin ennenkin, mitä nyt Sulo välillä korviaan Bonon kaksion suuntaan kääntelee. 

Bono

Hoitokissa

Eilen meille muutti hoitoon Bono, ruskeatabby eurooppalainen (EUR n 22), Pinkkitassun Brunetto. Vaikka Naukulassa onkin mahdollista majailla omassa huoneessaan, oli ajatuksena katsoa miten Bono sopeutuisi asustelemaan Sulon, Namun ja Noomin kanssa samoissa tiloissa. 

Anteeksi täti, kerrotko vielä oliko tämä nyt se Noomi?

Ja lattialla on Sulo, eikö niin, täti?

Ihan kiva parvekkeellinen yksiö, mutta..

tämän oven takaa löytyvät ne uudet ystävät. 

Ennen kun lähdin Bonoa hakemaan, kerroin kaikille mitä tulee tapahtumaan. Että meille tulisi Ruska-mummun veli hoitoon. Naukulan asukit eivät höpöttelylleni korvaansa lotkauttaneet, Bono sen sijaan kuunteli tarkasti koko automatkan ajan. Ihan varmasti kuunteli. 

Noomi oli uteliain, Namu joutui pinkasemaan varoiksi sohvan alle kurkistelemaan ja Sulo murisi. Onhan se nyt sentään aika ihme homma, että tuollainen 7-vuotias vanhempi sukulaisherra niin vaan ryhtyi paikkoja tutkimaan. 

Ai niillä on tällainen konttori. 

Täällä se täti kuorsas yöllä ja jätti näköjään aamulla petaamatta kun lähti käväisemään asioillaan. 

Namu-mamma, se on ihan kiltti setä. Mä tiiän sen jo, sanoo Noomi. 

Ai likat tulee.

Menenkin sanomaan nenäpäivää. 

Tervepä teille likat!

Ai ei vai. 

Oli vähän tiukkis toi iso punanen.
Mun siskon tyttären tytär. 

Ja nuoriherra menee ohi vaan,
turha siinä on pörhistellä ja murrailla. 

Rohkeesti nyt. 

Tätä täytyy nyt vähän miettiä. 

Sulolla oli nähtävillä pientä pörröhäntää kun keskustelivat asioistaan hetki sitten ylätasanteella. Bonolla olisi kova kiire päästä tutustumaan uusiin kavereihinsa, minä vähän toppuuttelen välillä. Yritän sillä tavalla hallitusti saada tutustumisen hoidettua. Katsotaan kuinka käy.