Kuinka hukata linssisuojus?

Noomi opastaa

Se on helppoa kun sen osaa. Pitää vaan peippailla, peippailla ja peippailla ja hups, jossain kohdin se sitten hukkuu. 

Tämä ei ole mainos, mutta jos herra Canon lukee tätä, niin linssinsuojuksia otetaan vastaan. Voi olla, että muutama on kadonnut, eikä Noomi kerro minne. 

Kissa kateissa?

Piilopaikkoja

Noomi opettaa. On piilopaikkoja kokeneempia kissaihmisiä varten ja sitten on piilopaikkoja aloittelijoille. 

Sitten on sellaisia ihmisiä kuin tämä mamma, joka löytää kissansa kyllä. Ainakin silloin kun nämä eivät nuku kissanpedeissä. 

Aivopähkinöitä Sulolle

ja villi viisikko

Nyt kun ajankäyttö on pentujen myötä muuttunut, olen yrittänyt pitää hyvää huolta myös Sulosta. Tavakseni on tullut piilottaa kuivattuja kananpaloja tai muita herkkuja Sulon etsittäväksi. Herkut piilotan Sulon suorittaessa aamu-ulkoiluaan. Kun seuraavan kerran tarkastan piilot, kaikki ovat aina poissa. 

Mamma, tää on niin helppo piilo.

No niin, yks läks parempiin suihin. 

Hmmmm, ei tainnut tulla piilo tyhjäksi kerrasta! 

Siis mitä? Tää piilo on tyhjä. Jo nyt.

Ja sitten pakolliset pentukuvat. Peiliä apuna käyttäen saatan saada kaikki samaan kuvaan, joskus tilanteessa auttaa myös Namu. 

Villi viisikko - minä kiipeilytelineenä. 

Jaloissani neljä, yksi sängyllä.

 Viime yönä nukuin makuuhuoneen ovi auki. Sulo nukkui alakerrassa suurimman osan yöstä, keinutuolissa tähtipeiton päällä, Namu ja pennut nukkuivat makuuhuoneessani. Kaksi ipanaa tulivat painimaan käteni kanssa kolmelta, mutta minä puristin silmäni kiinni enkä suostunut heräämään. Ainakaan kunnolla. 

Piilosilla

Eilen ja tänään

Sulo oli eilen kateissa. Etsin ja etsin ja huutelin. Ei vastausta. Vihdoin ja viimein keksin katsoa itse järjestämääni piilopaikkaan ja siellähän se Sulo oli. Korissa kirjahyllyssä. 

Tyytyväisenä kuin mikäkin. Kun löysin ja menin silittämään, Sulo yritti pienessä korissaan tarjota masutäpliään ihailtavaksi ja rapsutettavaksi. Tottelin. 

Tänä aamunakin leikimme piilosta. Jo kello 5.30 lähtien. Minun piiloni oli sängyssä peiton alla ja vaikka sinne kuinka kaivauduin, Sulo löysi minut joka kerta. Siis noin kello 5.30, 5, 6.15, 6.30 ja sitä rataa. Lisäksi Sulo etsi minua vaatekaapeista tarmokkaasti ovia taputellen, hammasharjojen alta lipaston päältä, rämpytystaulujen takaa, suihkukaivon metallisen suojan alta ja vaikka mistä. 

Sulo yllättää

Hukassa

Kävipä tässä eräänä päivänä niin, että Sulo oli hukassa. Kertakaikkiaan kadoksissa. Etsin ja etsin ja lopulta löysin.

Sulo oli kissanpesän alakolossa. Kuka sieltä nyt osaisi kissaa etsiä? Kysyn vaan.

Piilossa

Kirjaston näköalatorni

Se on varsin hienoa, että kirjaston näköalatorni on päässyt entistä laajempaan käyttöön. Ensimmäisellä kerrallahan etsin koko Naukulan läpi useampaan kertaan ennen kuin ymmärsin katsoa näköalatornin suojan alle ja löysin kadonneen Helmin. Nykyään se on jo yksi vakipaikoista. Lämmin siellä on, eikä aurinkokaan häiritse.

"Siis mitä?"

 

"No väsyttää, väsyttää."

 "Tosi paljon"

 

"Hyvää yötä!"

Joskus joku osa kissasta jää näkyville, ehkä silloin vilvotellaan?

Kotona

Naukulassa

Tämä porukka kotiutui eilen Naukulaan.

Kun lähtöpäivä koitti, pakoili Helmi mummolassa lähes kaikkia. Vaikka ääneen ei mitään mainittukaan, taisi Helmi lukea ajatukset. Itse kiinniotto sujui kuitenkin vaivattomasti. Automatkalla tuli pientä kitinää ja kotona kaikki oli jälleen hyvin ja kaikki paikat tarkastettava perusteellisesti.

Kun tuli päikkäreiden aika, koitti selkeästi valinnanvaikeus. Käytiin parvekkeella, sängyssä, ehkä saunassakin. Helmi kuitenkin päätyi kirjaston näköalapaikalle ja hups, oli sieltä myös hetken kuluttua kadonnut. Etsin ja etsin, kunnes sitten tajusin kurkata näköalapaikan kakkostasolle.

Tyhjää täynnä.

 "Siis mitä NYT?!"

Kurkatessani näköalapaikan peiton alle, löytyi sieltä huriseva Hempukka.