Tällaista ohjelmaa

 Tarjoaa Namu

Voisi luulla, että kaikki ohjelma tulisi televisiosta, mutta ehei. Tarjoillaan sitä ohjelmaa muualtakin. 

Hertta: "Äiti, mitä mummu tekee?"
Noomi: "Niin joo, sun mummu tunnettiin nuorempana Namu Nakertajana"

Namu: "Heh heh, osataan sitä vieläkin"

Namulla on kyky saada huomionsa silloin jos massussa on yhdenkään raksun mentävä kolo. Tällä kerralla hampaista saanut johto toimii vielä, ainakin hetken. 

Kisakatsomo

Naukulassa

Naukulassa on eilen katsottu illalla yleisurheilun EM-kisoja. Tai siis ainakin Namu ja minä. Muut puuhastelivat omiaan. Minua voi kutsua sohvaperunaksi, sillä oma kisakatsomoni oli sohvalla. Vaan entä sitten Namun? Ei tuo ainakaan penkkiurheilulta näytä? 

Onkohan se tolppaurheilua? Jalustaurheilua? Vai onko Namun tarkoitus vain ilmoittaa mitä oikeasti pitäisi katsoa? Kissaa tietenkin. 

Sateinen sunnuntai

Sylikissa

Jos täällä satunnaisesti joku muukin kissa syliin tulee, niin yksi on kyllä sylikissojen sylikissa. Kyseessä on tietysti Noomi. 

Tänä sateisena sunnuntaina katsottiin ensin yhdessä Budapestin yleisurheilun MM-kisojen miesten maratonia. Siellä suosikkimme oli tietenkin Kissa-niminen urheilija Ugandasta. 

Jossain kohdin siirryimme ottamaan yhteiset päiväunet. 

Ajoittain meidän täytyy aina katsoa toisiamme silmiin. Rakastuneesti tietenkin. 

Tätäkin luonnollisesti kirjoitamme yhdessä. 

Hyvää yötä ja alkavaa viikkoa! 

Naukulan uutiset

Toimittaa Noomi Naukula

Uutisista, hyvää päivää

Kuuluuko?

Hyvää yötä, toivottaa Naukulan uutistoimitus

Television äärellä

Ihan väärään aikaan

Lauantaina ponkaisin ylös sängystä, ruokin kissat, siivosin heidän hiekkalaatikkonsa ja ryntäsin kymmeneksi eläintarvikeliikkeisiin täydentämään ruokavarastoja. Ajoin kiireen vilkkaa kotiin, tein aamiaista ja asetuin television eteen. 

Toimin siis avain väärin, enkä noudattanut Naukulan totuttuja rutiineja. Erityisen huolissaan tästä oli Noomi, joka yritti ohjata minua toisenlaisten toimintojen pariin. Televisiohan avataan vain illalla jos silloinkaan. 

Ehei, ei ne hiihtäjät siellä ihan itsestään kaadu

 Noomi avustaa

Ai liian ylivoimainen?

Sano vaan kuka, niin mä hoidan!

Selvä, punainen puku ja numero oli...

Pahoittelemme tapahtunutta. Naukulaa ei kuitenkaan taideta hylätä, sillä punapukuinen, se ylivoimainen voitti silti. 

Vauhtii nyt!

 Vai eikö suksi kulje?¨

Pitäiskö mun nyt vähän kirittää tässä?

Menes ny, vähän kovempaa

Siellä kans

Vauhtii nyt pikkuihmiset

hopi hopi 

Se on joskus niin vaikeaa olla kiinnittämättä huomiota kissaan kun hän huomiota hakee. 

Sulo sisustaa

Sulon sisustusblogi? 

Se on selvää, että kissoista on sisustajiksi. Tiedättehän esimerkiksi Triolan Nilssonin? Sekin on selvää, että Sulo ohjailee Naukulan toimintoja rämpyttämällä. Mutta onko rämpytys sittenkin sisustamista? Pitääkö taulun paikkoja välillä vaihtaa? Ettei Sulo pitkästyisi. 

Niin tai näin, tänä aamuna minua väsytti ja kun lauantai oli, niin vedin peittoa korville normaalin herätysajan ohi. Vain Hertta kävi ilmaisemassa tahtovansa jotain tai niinhän minä luulin. Sitten menin alakertaan ja näky oli tämä: 

Meillä oli niin sanotusti tilanne päällä. Hertta halusi ulos, Namu odotti jo aamuruokaansa ruokapöydällä (kyllä, juuri niin, hän valitsee ruokapaikkansa itse ja välillä se paikka on ruokapöydällä), joten Sulon ei auttanut kuin toimia. Taulun rämpytys oli tapahtunut ja hetkeä myöhemmin se viskattiin lattialle. Koska taulu on vielä hetken Taidelainaamon omaisuutta, sanomattakin oli selvää, että sille oli hankittava parempi sijoituspaikka. Tarkastin taulun tarkasti ja onneksi se oli vahingoittumaton. Silmäilin olohuonettani ja sitten keksin: 

Tuolta katonrajasta sitä ei rämpyttäisi alas edes Sulo. (Mujista hankitut pienet koukut ovat olleet odottamassa tuonne pientä valosarjaa)

Television takana ollutta ruuvia ei voinut jättää paljaaksi. Sen todisti Noomin ja Hertan sinnikäs tuijotus. Lisäksi Noomi varvisteli television edessä ja yritti hamuilla etutassuillaan ruuvia. Luuliko ehkä kärpäseksi? 

Niinpä television taakse päätyi jo vuosia sitten vihreän kaipuuseeni tilaamani canvas itse ottamastani valokuvasta. Se on toistaiseksi saanut olla rauhassa, jo useamman minuutin ajan. 

Naukulan sisustusblogiosuus päättyy tähän, kunnes Sulo toisin päättää. 

Leppoisaa, lumista talviviikonloppua kaikille! 

Puuhakasta

Sunnuntaita

Täällä on puuhasteltu vaikka ja mitä. Siksipä kaikki työnjohtajat nukkuvat ja tämän mamman suunnitelmissa on kohta siirtyä sohvalle telkkarin ääreen. Yleensä niin tehdessäni talouden aikuiset kissat haluavat ulos ja sisään ja ulos ja sisään kertaa ainakin sata. Kaikki vuorotellen ja koko ajan. Ei ainakaan pääse kangistumaan. 

Pysyyhän vetreänä meidän mamma. 

Leppoisaa sunnuntai-iltaa! 

Koska niitä Tabbyjä tulee?

Avarassa Luonnossa

Lauantai ilta on yleensä jännä tai tosi jännä. Nyt se oli tosi jännä. 

Äippää, mummuu, tulkaa kattoo.Tolla on melkeen yhtä pitkä häntä kun mulla! 

Pahoittelemme kuvan laatua. 

Mummu meinasi hyökätä tiikerin kimppuun. 

Näikkö äippä ku mummu meinas saada tiikerin? 

Älä nyt höpise, katso tarkkaan. 

Sukulaisia telkkarissa. 

Eurooppalaisissakin on tiikereitä, 

meidän mamma on käynyt katsomassakin sellaisia. 

On kertonut niin. 

Kyl mulleki hei possu maistuis. 

Nää on nyt nähty nää tiikerit, 

koska niitä Tabbyjä sitten tulee?

Nälkähän tässä tulee. 

Joo, toi ei oo sukuu. 

Meidän tabbytytöt olivat kovin innostuneita tiikereistä. Lauantai-ilta oli erittäin jännä, Namu-mummu onneksi meni viilentämään tunteitaan ulkotarhaan. Vai noinko kävi katsomassa jos sieltäkin possun saisi huikopalakseen? 

Mielenkiintoista, sanoi Hertta

Televisio

Erään lauantai-illan Avaran Luonnon jälkeen, Hertta on ryhtynyt katsomaan televisiota. Välillä kelpaa mainokset, välillä asiaohjelmat ja eilen hän katsoi pitkään yleisurheilun MM-kisoja Dohasta. 

Välillä televisiota katsellaan rahin päältä, välillä pienestä raapimapuusta ja välillä sylistä käsin. Silloin täytyy olla erijännää, eikö? 

Katsellaanko teillä televisiota? 

Avara luonto

Murmelit

Sanonpa vaan, että oli aika jännä Avaran Luonnon -jakso telkkarissa eilen. 

Auttavat tassut

ja saunova poika

Kiireisen viikon ja viikonlopun jälkeen sunnuntai-ilta alkoi tällä mammalla leppoisasti sohvalla leväten. Sitten nousi syke ja sitten Naukulan leijonat havaitsivat aputassuja tarvittavan ja ryhtyivät partioimaan television edessä vuorotellen. 

Sitten nousi syke niin paljon, 

että koko kolmas erä meni huiskaa heilutellen lattialla 

ja sitten saunoikin jo poika. 

Ihanaa, leijonat, ihanaa! 

Sulo pyytää ulkotarhaan

Ulos, ulos, ulos

Silloin kun Noomi odotti pentujaan ja näytti siltä, että synnytys käynnistyisi, soitin paikalle kasvattajan. Petasin hänelle sängyn olohuoneen sohvalle. Kun mitään ei yöllä tapahtunut ja kysyin aamulla miten hän oli nukkunut, kuulin, että Sulo oli pyrkinyt yöllä telkkariin. Vihdoin sain tämän myös videolle. 

Ja ei, Sulo ei haaveile TV-tähteydestä, vaan pyytää ulkotarhaan.  Tämä järeämpi komento on tarkoitettu niille, jotka eivät hienovaraista pyyntöä ymmärrä. Siis sitä kun Sulo istuu ulkotarhaan vievän ikkunan edessä pienellä jakkaralla ja katsoo lähellä olevaa ihmistä syvälle silmiin. 

Viikonlopunviettoa

Naukulassa

Täällä on ollut osin aivan normaali viikonloppu, on pöristelty menemään pölynimurilla ja vaihdettu lakanat. Sen verran on kolmikolla ollut muita kiireitä, että lakananvaihtoon sain vain yhden kaverin, Namun. Mutta hyvin hoidimme homman. 

Puolu-täti pörhälsi kylään myös ja kävi noutamassa juhannusvieraiden loput tavarat. Kuvia ei vierailusta tullut, kun puhelin ei oikein pysy mukana vauhdissa. Oikeaa kameraa en ottanut esiin, koska kuvia en koneelle kuitenkaan saisi. Oma tietokoneenihan on huollossa. Huomenna on mennyt ensimmäinen viikko ja kestoarvio oli 1-3 viikkoa (nyyh). 

Kiireisenä kolmikon on pitänyt päivystyshommat. Kolmikosta ainakin yksi seuraa aina mustarastaan pesän elämää. Alla olevassa kuvassa Namun katse on jähmettynyt pesän suuntaan. Mustarastasvanhemmilla on kiire, välillä emo on poikasten kanssa pesässä ja välillä ruuanhakureissuilla. Myös isi käy kuskaamassa ruokaa pesäasukeille. 

Pesäasukkien ulkomuoto muuttuu hurjan nopeasti. Tämä (huono) kuva on tältä aamulta. Minä lasken kuvasta ainakin neljä keltareunaista nokkaa, mutta jostain syystä kuviettelen, että linnunpoikasia on siellä yhteensä viisi. 

Kuvanottohetkellä vanhemmat olivat ruuanhakureissulla ja toinen näki minun touhuni kun saapui paikalle suu ruokaa täynnä. Läsnäoloni ei tuntunut häiritsevän, edes varoitusääniä ei annettu. Tuntuu, että yhteiselo sujuu mitä mainioimmin.  

Mukavaa viikkoa kaikille! 

TipuTV

ja pesä

On tipuTV:tä ja on tipuTV:tä, pieniä ja isoja. Lähes koko ajan ohjelmaa tuottavia ja vain satunnaista ohjelmatarjontaa. Meidän uusi tipuTV on aika pieni, mutta se tuottaa ohjelmaa jatkuvalla syötöllä. Ennen kuin päästään itse asiaan, täytyy kertoa miten juttu eteni. 

Edellisviikon sunnuntaina tein illalla puutarhatöitä. Kuurasin taas pienen osan patiota, kitkin ja leikkasin. Hoidettuani sen päivän hommat laskin työkalut pihaoven viereisen hyllyn pieneen koloseen, ihan siihen yrttiruukun viereen. Viikko sitten maanantai-iltana aloin ihmettellä kissojen liikehdintää pihaoven vieressä ja tarhassa. Sitten huomasin pesänrakennuspuuhissa ahkeroivan mustarastaan. Se hassu rakensi pesää puutarhatyökalujeni päälle, yrittiruukun viereen ja täällä vartioi kissa -varoituskyltin eteen. 

Keskiviikkona tipu katosi ja jätti pesän tyhjilleen. Perjantaina tipu oli tullut takaisiin ja on siitä lähtien enemmän tai vähemmän nököttänyt pesässä. Luulenpa, että tipuTV tarjoaa tällä hetkellä hautomisesta kertovaa tosiTVtä ja  jos hyvin käy, niin kuoriutumisen ihmeen, lapsiperheen arjen ja pesästä muuton. 

Meidän elämäämme tämä vaikuttaa myös. Naukulan kolmikkoa on todella vaikea saada tarhasta sisälle. Varsinkaan kun en oikein hennoisi mennä tuosta pihaovesta ulos ja häiritä puuhia. Tämä tipuTV on noin 40 cm päässä kissoista, silloin kun istuvat nenä kohti pesää. 

Lisää kuvia kolmikosta tipuTVn äärellä löydät instagrammista: 

https://www.instagram.com/naukula/

Yhdessä

Batmanin kanssa

Eilen katsoin pitkästä aikaa televisiota, elokuvaa Batman Begins. Enkä ihan kenenkä tahansa kanssa sitä katsonutkaan. Ihan selvästi leffaseurana oli itse Batman. Eikö?

 Eikun sehän olikin Catman Sulo, joka tuollalailla mamman kanssa vitsailee. 

Vaan oli kyllä Sulostakin varsin jännä elokuva. Sitä piti tarkkailla välillä kovinkin tiiviisti. 

Ja kenellä on perheen kauneimmat polvet?

Sohvaperunat

Ei, minulla ei todellakaan ole tämän talouden kauneimpia polvia. Päinvastoin. Polveni eivät koskaan ole olleet hääppöiset. Toisin on Noomin laita! Noomilla on erinomaisen kauniit polvet. 

Havainnon Noomin kauniista polvista teki Paula, kun julkaisin kuvan muualla. 

Kuvat on otettu olympialaisten naisten 30 km hiihdon aikana. Onneksi Noomi jossain kohdin päätti rauhoittua kainalooni nukkumaan, alku ei nimittäin lupaavalta näyttänyt. 

Tai onkohan Noomi likinäköinen?