Kun meitä oli kolme

Onni, Wilma ja Helmi

Mietinpä vaan missä minä silloin nukuin kun meitä oli kolme? 

Helmi on näköjään oman puolensa sängystä valinnut jo tuolloin. 

Tutkimusmatkailija

aarniometsässä

Juu-u. Ei sitten kauaa kestänyt tuokaan kasvi Helmin käsittelyssä. Runkoon oli äärimmäisen hyvä terottaa kynnet. Otti sitten siitä mokoma kasvi nokkiinsa. Viherpeukalo on Helmi ollut jo pienestä pitäen. 

Lattiaa koristi jo silloin tuo ihastuttavaakin ihastuttavampi koristus. Tuo missä voi pyörittää palloa ja terottaa kyntensä. 

Määrätietoisin askelin

kohti uusia tehtäviä

Helmi on ollut pienestä pitäen aika määrätietoinen tapaus. Eikö näytäkin askellus määrätietoiselta? Tärkeä tehtävä tiedossa. 

Kun verho on revitty alas ja ensimmäiseen ikealaiseen on hoidettu kynsiä antaumuksellisesti, voikin hyvin jo levähtää. Punaisen maton ja verhon päällä. 

Olin jo unohtanut tuon verhojen alasrepimisen tyystin. Niin se aika vain kultaa muistot.

Kuvat ovat luultavasti vuodelta 2002 tai 2003, tai niillä nurkin. 

Vesipiste

olohuoneen pöydällä 

Tässä taannoin muutin olohuoneen pöydän suuntaa. Sitten kotiutui keinutuoli ja Helmin reitit menivät lopullisesti sekaisin. Keinutuoli ei ole Helmistä mukava. Sen kautta pöydälle on hypätty vain kerran, eikä sitä käytetä alastuloon. Onneksi pöydälle on toinenkin reitti ja Helmi pääsee nauttimaan myös tämän vesipisteen tarjonnasta. Lisäksi pöydältä näkee nyt paremmin ulkotarhan tapahtumia. Se on hyvä se. 

"Minä juon nyt vettä." 

Nyt ryhdyn kaivelemaan kuva-arkistojani, saa nähdä vieläkö sieltä jotain julkaistavaa löytyisi. 

Tassuja

ja niiden värisävyjä

Paulan eilinen kommentti sai minut etsimään tassukuvia. Ei niitä paljoa tuntunut löytyvän, mutta muutama kuitenkin. 

Wilman ihanat pienet tassut. Niitä oli mukava kutitella. 

Hämmästyttävää löytää kissasta kohta, jota ei ole paljoa kuvattu. Varsinkin kun tassut ovat niin ihania. 

Arkistojen kätköistä: Töttöröpää

Esittäytyy

Olen aina jossain kohdin kommentoinut Helmin käytöstä leikkauksen jälkeen töttöröpäänä. Töttörö ei meillä menoa haitannut, päin vastoin, se toi lisää uusia ulottuvuuksia. 

Ruokakippo kaadettiin nurin tassulla, töttörö asetettiin lattialle kaatuneiden raksujen päälle ja sitten päätä ravisteltiin rivakasti. Sen jälkeen raksuja metsästettiin villisti ympäri keittiötä. Tämä tapahtui useita kertoja päivässä ja oli selvästi mitä suurinta hupia. Kuvittelin, etten olisi asiaa ikuistanut, mutta väärinpä muistin. Vaikkei koko tapahtumienkulku näistä kuvista selviäkään, antaa tämä varmasti vähän viitteitä siitä kuinka mukavaa tämä touhu Helmistä oli. 

Kylläpä ilahduin näiden kuvien löytymisestä! 

Pienen kissan seikkailuja

viidakossa

Muistikirja-blogissani minut haastettiin esittelemään lapsuuskuviani. Helmikin haluaa osallistua tähän haasteeseen. Kuvat ovat Helmin ensimmäiseltä vuodelta, silloin kun minulla vielä oli viherkasveja. Näitä kuvia en muistaakseni ole täällä aikaisemmin esitellyt, ainakaan kaikkia. 

Arvatkaapa vaan, oliko tuo hylly Helmin suosiossa? Entä miten kävi pikkuhiljaa viherkasveille? Ilmeisesti minussa jo silloin asui pieni bloggari, kun ryhdyin tapahtumaa valokuvaamaan sen sijaan, että olisin Helmin hyllystä alas nostanut. 

Lisää Helmin lapsuuskuvia pääseen näkemään painamalla arkisto-tunnistetta. 

Yritys

hyvä kymmenen

Minä en ole kateellinen juuri mistään. Paitsi... siitä, että toisten kissat tulevat syliin. Meillähän tätä ei ole tapahtunut sitten Helmin pentuaikojen. 

Tai no, eihän Helmi silloinkaan sylissä ollut, hengaili vaan käsivarren päällä omistajan elkein kuten yllä oleva kuva kertoo. 

Eilen päätin nostaa Helmin syliini sohvalle ja katsoa mitä tapahtuu. 

"Mamma, tääl on ihan liian pehmeetä. 

Pääsiskö pois?"

"Mä meen nyt!"

No, eipä siinä sitten muuta. Katselen kyllä edelleen mielelläni, ihastuksesta huokaillen, muiden sylittelykuvia. 

Pentukuvia

Lisää pentukuvia

Eilisen kuvan innoittamana päädyin katselemaan Helmin pentukuvia. Oli se vaan aikamoinen. Nämäkin kuvat ovat varmasti olleet täällä jo aikaisemmin, kun löytyivät valmiiksi skannattuina. Tässä teille parhaita paloja.

"Mamma, eiks toi täti tiiä et mun pitäis olla johtajatar?" 

Aitajuoksu on aina ollut Helmin laji. Joko sitä on suoritettu pyykkitelineen päällä tai sitten ruokapöydän tuolien avulla. 

Vuodelta 2003

Helmi

Onhan tämä kuva täällä aikaisemminkin ollut, mutta ei haittaa. Tässä on Helmi Orvokki Naukula hieman kotiutumisensa jälkeen (Porvoon Eläinsuojeluyhdistyksestä) vuonna 2003. 

Ihana riiviö. Nykyään vain ihana. 

Kuka käskee

ja kuka tottelee?

Pakkohan sitten tänne oli vielä nämäkin kuvat arkistosta laittaa! Näistä käy hyvin selville tyttöjen valtasuhteet. Kuvat ovat joululta 2005. 

Helmi: "Mamma, saanko mä mennä Wilman viereen?"

Helmi: "Mä yritän varovasti."

Wilma: "Mitä sä siihen tulit. Tarvitaan hajurako." 

Helmi: "Onks tää hyvä? Saanks mä nyt olla tässä sun kaa?" 

Wilma: "Tajuutsä? Se tuli mun tontille. Ihan ihoon kiinni." 

Eipä sitten ihme ollutkaan, että kun Helmistä tuli Naukulan Valtiatar, halusi hän pitää paikkansa yksin. 

Kerta kiellon päälle - arkistoista

Päiväunilla

Kolmen kissan kanssa elo sujui hyvin. Harvemmin kuitenkaan tällaisia yhteisiä päiväunia samassa paikassa otettiin. Onni nukkui yleensä saunassa ja sai välillä kaverikseen Helmin. Wilma nukkui tuoleilla, sängyillä ja lattialla. Siellä missä nyt kulloinkin sattui neitiä huvittamaan. 

Kuvat ovat Naukulasta silloin kun täällä vielä asui mies, seinissä olivat vanhat tapetit ja sänkykin oli vielä alkuperäisessä värissään. Tyynypaikka oli näköjään jo silloin Helmin! Se on säilynyt. 

Lisää arkistomateriaalia

Mutta kuka kolmesta oli pomo?

Tarvitseeko tätä nyt edes kysyä? Eikö se ole selvää ainakin niille, jotka ovat lukeneet tätä blogia pidemmän aikaa? Uskoisin, että seuraavat kuvat kertovat tilanteen. 

Pomo on tietenkin se, joka nappaa lelun. Lelu on CatDancer niminen ja on ihan kaupasta aikoinaan ostettu. Niitä näkyy kyllä vieläkin. Itse tuommoisen tekeminen olisi erittäin helppoa ja jopa suositeltavaa. Rautalangan päähän muutama pahvinpalanen. Rautalangan liikkuvuus tekee lelusta äärimmäisen kiinnostavan. 

Koska tuo pomo - Wilma Ilona Naukula - oli se joka nappasi kaikki lelut ja leikit haltuunsa, ei Helmi ole vieläkään kova tyttö leikkimään. Katselee kyllä mielellään kun minä tai vieraileva ystävä leikkii kissanleluilla! Se minkä pienenä oppii sen vanhanakin taitaa? 

Arkistoista

Oma Onni 

Helmillä on tunnetusti paljon virtuaalisia poikaystäviä. On Myrsky, on Toto ja on Onni, joka kommentoi. On Herra päätoimittaja ja on Saaripalstan hurmurit. Mutta on Helmillä ollut oma Onnikin. Onni Wilhelm Naukula. 

Tuo kuva on yksi suosikeistani ja kertoo Onnin suhtautumisesta likkoihin. Ne saivat tehdä mitä halusivat ja Onni kesti sen kuin mies! 

PS. Tuosta kuvasta olen teettänyt palapelinkin! Jos haluaa päästä lukemaan lisää Onnista, kannattaa etsiä tunniste Onni ja myös arkisto. Ainakin niistä löytyy lisää omasta hurmuristamme. 

Leopardikuvio

Wilman suosikki?

Kaikkea hassua minäkin välillä mietin ja kehtaan sitten vielä tunnustaakin...
Julkisestikin vielä.

Olen nimittäin aivan varma, että Naukulan edesmennyt jäsen Wilma rakasti leopardikuviota.

Eikä tuo Helmi Orvokki Naukulakaan noissa lakanoissa näytä kovasti kärsivän.
Voiko kissalla olla lempikuvio? Tai lempilakanat? Sen kun tietäisi.

Paras paikka

Näköalatornille

Jos näköalatornin paras paikka Naukulassa on kirjasto, ei se ole mitään siihen kuinka hyvä paikka sillä oli edellisessä kodissamme. Silloin siihen paistoi aurinko ja näköalaa oli kahteen suuntaan.

Tässä vähän näytteitä:

 

 

Tässä tulikin nyt pieni muutos suunnitelmiin. Piti laittamani ennen julkaisemattomia kuvia, mutta Blogger temppuilee. Se ei näytä olleenkaan sitä vaihtoehtoa, että voisin ladata kuvia koneeltani. Eli latasin sitten niitä tästä blogista. Täytyypä vähän tutkia mistä moinen voisi johtua. Vai löytyykö vertaistukea täältä?

 

Virhe

Naisjohtajista

Vuonna 2010 Helsingin Sanomissa kerrottiin, ketkä ovat maailman 18 naisjohtajaa. Unohtivat sen 19.

Onneksi Wilma Ilona korjasi asian itse.

Kuva on jäänyt julkaisematta, näin uskoisin. Se löytyi sattumalta kun etsin vanhoja joulukuvia.