Pieni projekti

Hertta auttaa

Eräs Naukulan ikuisista projekteista on kirjahyllyn siivous. Kun pölyt on pyyhitty viimeisestäkin hyllystä, niin aina voi aloittaa alusta. Kun tasolle kertyy isoja kirjapinoja, tulee Hertta apuun. Urheasti hän kiipeilee kasoissa ja hups vaan, kaataa ne lattialle ja tällä tavoin tulee kasoista suorempia ja ehkä sieltä joku teos sitten kiertoonkin lähtee, kun Hertta auttaa. 

Onneksi talouden viherkasveja hoidan vain minä. Namulla toki aina vehnänorasta tarjolla. Salaatiksi ennen ruokailua. 

Mukavaa viikkoa, ystäväni! 

Mahtuu mahtuu

Sulon paikka

Kirjasto/työhuoneen nurkassa nököttävän tornin kolmas taso on aina ollut Sulon. Ehkä siinä on hyvä olla, kun laidat pitävät kissan tasolla ja silmää raottamalla näkee mitä taloyhtiön sisäpihalla tapahtuu. Siellä kun voi kulkea koiria, pupuja ja oravia. 

Vähän ahtaaltahan tuo saattaa vaikuttaa, mutta on mitä parhain paikka. Johan se näkee verhojenkin karvaisuudesta. 

Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkuviikkoa! 

Tutkimusmatkailija

 Päiväretkellä

Rouva hyvä, eikö teillä olisi ollut vielä 
hommia jossain muualla? 
Tämän tornin tutkimukset ovat vielä kovasti kesken. 

Kirjastokäyntejä

Hertta ja Sulo

Kirjastossa on aina niin mukava käydä. 

Vaikka välillä kirjastokäyntejä harrastetaankin vain kirjastonhoitajan kiusaksi. 

Noomin paluu

Vapaus koitti

Tunnettu tosiasiahan on, että kissa piilottaa kipunsa. Mutta voiko olla myös niin, että kissa liioittelee kurjuuttaan? Ryhdyin miettimään tätä kysymystä, kun katselin kaulurin kanssa kulkevaa Noomia. Mielestäni vaikutti siltä, että kun Noomi kuvitteli etten häntä nähnyt häntä askel kulki kaulurin kanssa varsin varmasti, sen suuremmin horjumatta. Kun oli ilmiselvää, että näin Noomin, tuntui ettei hoipertelulle tullut loppua. Pääkin oli painuksissa kuin suuren surun murtamalla. 

Rappusten kulkeminen onnistui hädin tuskin. 

Koppaan päästiin vaivalloisesti. 

Namu-mamman vieressä oli hyvä. 

Oma lempipaikkakin löytyi vaivoin. 

Mutta kun silmä vähän vältti, löytyi Noomi yläpetiltä. 

Eipä täällä mitään, kattelen vaan josko kärpäsiä näkyis, 

toteaa Noomi. 

Lisäksi olin havaitsevinani, että Namu jotenkin opetti tai rohkaisi Noomia. Namu meni paikkoihin ensin ja Noomi perässä. 

Kaulurin poistin tiistai iltana (leikkaus edellisenä perjantaina 17.4.), tarkoitus oli laittaa se takaisin sen jälkeen kun Noomi oli saanut pestyä itsensä. Tarkkailin Noomia lähietäisyydeltä koko 62 minuuttia kestäneen pesun aikana, eikä hän nuollut haavaa kertaakaan. Jätin siis kaulurin pois ja tarkastin tilanteen uudelleen heti seuraavana aamuna. Haava näytti hyvältä ja nyt sitä tuskin enää edes näkee. 

Leppoisaa lauantaita kaikille! 

Kansalliskissoja siellä ja täällä

Kirjahyllyn päällä

Mistäköhän se johtuu, että kun täällä Naukulassa on vieraita, niin pennut ovat aina silloin erityisen rauhallisia? Muuten meno on aikamoinen ja kun vauhti kasvaa, niin vaaralliset tilanteet myös. Onneksi pennuilla on tasapaino kunnossa ja kuvien ottamisen jälkeen ylähyllyn turvallisuuttakin paranneltu. Esimerkiksi oivaksi painikoriksi osoittautunut kori on nyt alhaalla, eikä tietenkään kiinnosta enää ketään. 

Terve, mä oon Pirkko ja täällä mun kanssa painii Pekka. 

Psipsina eli Tove

Priscilla eli Pihla

Pihla

Kaikilla on nyt sirut ja ensimmäiset rokotukset saatu. Sulo-setä oli lainannut kuljetusboksiaan, jossa kaikki seitsemän matkustivat, sillä tokihan Noomi-emo oli pentujen turvana tällä ensimmäisellä matkalla. Eläinlääkärillä ollessa kuuli vain kaksi pientä miuta kun Pipsa ja Papu saivat sirun. Muuten kuului vain raksujen rouskuttelua. Rouskuttelu haittasi hieman sydämenkuuntelua, joten siksi aikaa piti laittaa raksut piiloon. Kaikki olivat superreippaita. 

Patci

Pekka tutkii löytyykö sitä sirua.
Näistä siruistaa voi mitata myös kuumeen. 

Tove puntarilla.

Pennut käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja nauttivat maitobaarin antimista.
Noomin ilme kertoo mitä mieltä hän on asiasta.
Nisällä Patci.
Papu piti kuvanottohetkellä ottaa syliin,
kun halusi niin seikkailemaan. 

Eläinlääkärikäynnin jälkeen tunnelma oli varsin levollinen.
Ainakin hetken.
Vasemmalta Patci, Pipsa ja Tove. 

Noomin paino ell-puntarilla 3,46.

Hyvää itsenäisyyspäivää! 

Haloo, haloo

Kuuluuko?

Haloo, haloo!

Kuuluuko? Täällä puhuu Papu ja vieressä on Patci. 

KUULUUKO? Ei täällä joudeta koko päivää oottaa vastausta. 

Miksi lampunhenki ei vastaa meille, kissanpennuille?
Kuvassa Patci. 

Hei jos se onki täällä?
*Kilin kolin kilin kolin*

Vauhtia

vauhtia, vauhtia ja vauhtia

Söpöjä kissanpentuja? Vai riehuvia ipanoita? Jos Namu-mummulta kysytään niin ihastuttavan reippaita, tulevia painikavereita. Jos Noomi-emolta kysytään, niin varsinaisia riiviöitä, riehuvia ipanoita. Ja jos Sulolta kysytään niin kiehtovia otuksia, jotka on ehkä kissanpennuiksi tunnistettu. Ehkä. Vaatii vielä tutkimuksia. 

Niin mielelläni ottaisin ihanat poseerauskuvat kustakin pennusta tulevia koteja ilahduttamaan, mutta tilanne on yleensä aikalailla kuvien kaltainen. Siis silloin kun ei nukuta. 

Mukavaa ja sopivan railakasta viikonloppua kaikille! 

Onnea kaikille Suomi-kissoille viikonlopun maailmannäyttelyyn Tampereelle! 

Vitsiniekat

Ikäjärjestyksessä

Ennenkin ja nyt taas, olen vakuuttunut siitä, että kissoilla (ja muillakin eläimillä) on huumorintajua. Se on sellaista hienovaraista ja kissamaista. Niin kuin nyt esimerkiksi se, että Naukulat päättivät kaikki käväistä vanhassa tutussa pesässä. Vuoronperää, ikäjärjestyksessä. 

Valitettavasti kameran säädöt olivat taas mitä olivat ja kuvat ovat yhtä tuhrua. Mutta niin ne jostain syystä tuntuvat nykyään olevan aina.