Näin

se tehdään

Minulta on joskus kysytty kuinka insuliinipistosten antaminen Helmille onnistuu ja olen ajatellut joskus videoivani tapahtuman. Eilen tämä tuli mahdolliseksi, sillä Naukulassa oli vieras oikeaan aikaan ja minä jopa muistin tämän videointiasian. 

Insuliini on hyvä antaa ruokailun yhteydessä ja näin tapahtuu myös täällä. Hyvin pientä hämmennystä aiheutti vain se, että ruokakuppi laitettiin keskelle olohuoneen lattiaa, eikä Helmin osoittamalle paikalle. 

Homma hoituu siis erittäin helposti ja neulakin on niin pieni, että sitä tuskin huomaa. 

Helmi saa kaksi pistosta päivässä. On saanut jo heinäkuusta 2011 (lyhyttä jaksoa lukuunottamatta kun diabetes oli hetken lepotilassa). Pistosten väli on 10 - 14 tuntia. Aluksi pistosten antaminen jännitti minua, mutta muutaman pistokerran jälkeen hommaan oppi hyvin. Harjoitukset tehtiin eläinlääkäritädin valvovien silmien alla eläinlääkäriasemalla. Pistoksien antamiseen vaikuttaa myös mallikelpoinen lääkittävä. 

Kolme

apinaa

Tiedättekö tarinan kolmesta apinasta? Niistä joista yksi ei kuullut pahaa, toinen ei nähnyt pahaa ja kolmas ei puhunut pahaa? Vanha tarina ja tässä siitä Naukulan versio kuvin.

"Mä en kuule mitä mamma höpöttää."

"En mä täällä mitään apinoita ole nähnyt"

"Ei puhuta tästä sitten tän enempää." 

Meillä on asiat ihan mallillansa. Aamuherätykset toimivat ja viittä yksikköä insuliinia on nyt annettu muutaman kerran. Hyvin sujuu. 

Kontrollissa

ja tuloksia

Eläinlääkärireissu on nyt tehty ja kotiintulo aiheutti kovaa kehräystä. 

Painoa on tullut edelliskerrasta lisää, nyt paino oli 5,8 kg. Edellisellä kerrallahan paino oli tippunut 5,3 kiloon. Keuhko- ja sydänäänet normaalit, imusolmukkeet myös. Hammaskiveä ja ientulehdus, ne hoidetaan 3. huhtikuuta. Silloin otetaan myös pissanäyte. Vasempaan korvalehteen on Helmille tullut luomi, tai pigmentoitunut alue, siitä löytyi hiivaa ja sitä lähdemme hoitamaan kahdesti päivässä Canofite voiteella. 

Verinäytteissä toinen munuaisarvo (urea), proteiinit ja toinen maksa-arvo jonkin verran koholla. Verensokeri voimakkaasti koholla (34). Fruktosamiini oli pikatestissä kuitenkin matala (n. 200), ja siitä lähetettiin näyte myös eteenpäin. Soittoaika on huomenna tai torstaina, riippuen koska tulos tulee. Ennen sitä insuliinia annetaan 4 yksikköä aamuin illoin (noin 12 tunnin välein) kuten aikaisemminkin. Tuloksen tultua katsomme mihin suuntaan sitä vaihdetaan. 

"Ai mitä? Minuako tarkoitatte? Ai haluatte, että mä tuun ulos täältä?

Ootteko nyt ihan varmoja?"

"Poseeraa tässä nyt sit vielä!"

"Nää on kyl jotain vampyyrejä, ku aina haluaa mun verta." 

"Ei tuppoa, ei tuppoa. MÄ EN HALUU TUPPOA!"

"Eipä tässä mitään kummempaa, kohta lähetään taas kotiin. Mä tiiän." 

Lisäksi Helmille annettiin B-vitamiiniruiske ja niitä ryhdyn antamaan vakituisesti n. 6 viikon välein. Kaikenlaistahan näistä kokeista paljastui, mutta en oikein osaa olla huolissani kun Helmi tuntuu kuitenkin voivan nyt paljon paremmin kuin syksyllä. 

Lähetämme kovasti kiitoksia eläinlääkäritädille ja muulle henkilökunnalle! 

Huomenna

kontrolliin

Huomenna on jälleen aika mennä diabeteskontrolliin. Helmin kunto vaikuttaa hyvältä, turkin kunto paranee pikkuhiljaa ja ruoka maistuu ja niin maistuu myös vesi. 

"Mitä? Siis minne me mennään?" 

Vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa, kyllä sitä aina pieni jännitys on. Molemmilla. 

Rasioita

Helmin tarvikkeille

Jos minä olen mainostanut erilaisia rasioita Muistikirjassani, niin tasapuolisuuden vuoksi on pakko kertoa Helminkin rasioista. 

Helmi käyttää insuliinipistoksiinsa kaksi 8 ml neulaa päivittäin ja ne palautetaan aina joko apteekkiin tai eläinlääkäriasemalle. Ne täytyy siis säilyttää jossain. Vasta viime aikoina olen ryhtynyt miettimään mitä neulojen suojuksille voisi tehdä. Ehkä joku minimaailmaihminen keksisi niistä jotain? Neulansuojuksetkin pitää siis säilöä. 

"Mä en tajuu, vähän niinku karkin tuoksu." 

"Mut tääl sisäl on näit mun lääkejuttui vaan." 

Käytetyt neulat ja insuliinikynät säilytetään Pauligin vanhassa kahvipurkissa. Käytössä oleva kynä sekä neulasuojuspurkki ovat asiaankuuluvasti hopeatarjottimella. Muut insuliinikynät säilytetään jääkaapissa. 

Tänään hain lisää insuliinikyniä ja neuloja, kynät kestävät viisi kuukautta ja neulat 50 päivää. Yhteishintaa ostoksille tuli 98 euroa. 

Miten otetaan verikoe?

Helmistä

Minulta on kysytty, miten verikokeen ottaminen Helmiltä onnistuu. Tarvitseeko Helmi rauhoittaa sitä varten? Kaivelin kuvia kesäkuulta 2012 ja näistä näkyy miten homma hoituu. Helmiä ei siis tarvitse rauhoittaa ja hyvä niin, sillä verikokeita on diabeteksen takia otettu sen löytymisen jälkeen useita. 

Vaiheet: 

1. Henkinen valmistautuminen kopassa. 

"Kissa, näätteks te muka kissan?" 

2. Ennen toimenpidettä pöydällä on jo vähän karvoja

"Ne kaato sen kopan ihan ylösalaisin. 

Mä tipuin sieltä pois. 

Ei voinu mitään." 

3. Kiristyssiteen laittaminen

"Tää on jotenkin tyhmä juttu." 

4. Kiristysside paikallansa. Huomaa tassun ojennus. 

"Outo tunne, tassua vähän pakottaa." 

5. Verikokeen ottaminen. Karvoja pöydällä jo vähän enemmän. 

"Tää vaihe on ihan jees." 

6. Vielä pari tippaa. 

"Kunhan ei nyt kaikkee oteta." 

7. Operaatio suoritettu. Ylimääräiset karvat jätetty pöydälle. 

"Koht mä pääsen jo kotiin!"

Koskaan ei koppa tunnu niin mieluisalta kuin verikokeen jälkeen. Välillä verikoetta otettaessa kuuluu tuttu ÄH ja onpa kuulemma joskus kuultu myös harvinainen MIU. Silloin jos verta otetaan enemmän, saattaa Helmi loppuvaiheessa myös hermostua ja yrittää ottaa tassuansa pois. Tassuun ei myöskään saa laittaa tuppoa, ei sitten minkäänlaista tai väristä. Eri vaihtoehdot on kokeiltu ja ne eivät Helmiä miellytä. 

Kuvat kesäkuulta 2012. Otettu ell-tädin suostumuksella. 

Kotona

Lisätietoja huomenna

Eläinlääkärireissu on nyt takana päin. Pissat tulivat koppaan tällä kerralla jo menomatkalla, muuten matka sujui hyvin. 

Helmistä otettiin verinäyte ja rauhoitettiin ultraäänitutkimusta varten. Suoliston alue oli normaali. Maksa oli suurentunut, mutta kasvaimeen viittaavaa ei löytynyt. Perna ja munuaiset olivat ok. Verinäytteessä vähän koholla oleva verensokeri ja veren proteiiniarvot (globuliinit ja totaaliproteiinit), vähän koholla olevat maksa-arvot ja toinen munuaisarvo. Pissanäytteessä ei ollut sokeria, mutta runsaasti proteiinia. Oireet voivat kuulemma viitata munuaisten vajaatoimintaan, mutta myös esimerkiksi krooniseen suolistotulehdukseen. 

Helmille annettiin pitkävaikutteinen antibioottipistos ja kotona annan taas Kaopectia 3 ml kolmesti päivässä. 

Huomenna meille soitetaan fruktosamiini- ja kilpirauhastuloksista sekä jatkohoidosta. 

Kovasti laihtunut (5,3 kg) Helmi on väsynyt, mutta onnellinen. Ruokakippo löytyi vanhasta tutusta paikasta ja koti on aina koti. 

"Pyysinkö tänne? Täh. Pyysinkö?" 

 Eläinlääkäritätille ja hänen uudelle kissalleen, lähetämme kiitokset! 

Ensi tiistaina

Eläinlääkärille

Helmi on laihtunut. Se on varmasti yleisesti ottaen hyväksi, mutta minä valitettavasti uskon, että sen on aiheuttanut diabetes. Juominenkin on nyt erittäin runsasta. Varasin ajan eläinlääkärille ensi tiistaiksi. Katsotaan miltä sokeriarvot nyt näyttävät. Lantustahan annetaan tällä hetkellä kaksi kertaa päivässä 4 yksikköä, joten pienistä määristä ei ole kyse. Muuten Helmi kyllä vaikuttaa hyvinvoivalta ja energiaa riittää hyvin ylläpitämään Naukulan päivittäisiä rutiineja. 

"Eläinlääkäritäti hei, onks sulla ollu mua ikävä?" 

Minulla on tietenkin kova huoli, vaikka Helmi muuten käyttäytyykin johtajattaren arvolle sopivasti. 

Väliaikatietoja

Eläinlääkäriltä

Helmin pissakokeen tulokset olivat puhtaat, eli tulehdus on häipynyt. Hyvä niin. Näyttäisi myös, että tulehduskipulääke on tuonut helpotusta kipuihin ja meillä menee hyvin. 

"Mamma on nyt antanu mulle ennen iltaruokaa jotain droppeja ruiskulla suuhun. 

En pistä vastaan, ei oo kauheen pahaa." 

Lisäaineeksi Helmille suositeltiin omega3 valmisteita, muut kun eivät diabeteksen takia tule kysymykseen. 

Diabeteksen jatkohoito

Glukoosikäyrä

Helmillä on ollut tänään tyhmä päivä. Aamuruuan ja piikin jälkeen oli vuorossa jälleen koppa-ajelu eläinlääkäriasemalle glukoosikäyrän mittaamiseen. Verensokeria mitattiin 1-2 h välein ja se oli matalimmillaan 17,3 mmol/l eli koholla ja muuten yli 20. Osittain johtuu stressistä. 

Vaikka omat tutut diabetesraksut olivat mukana, ei ruoka ollut maistunut *). Talo tarjosi vessan, mutta sekään ei ollut kelvannut. Niinpä sitten kotimatkalla pissat tulivatkin koppaan. Edellisestä kerrasta viisastuneena, oli kopassa lehden lisäksi froteepyyhe (kun niitä Cherin suosittelemia kestovaippoja en ollut ehtinyt hakea). Hyvä niin, sillä sen verran pehmusteet olivat imeneet nestettä, että pesutoimenpide oli tällä kerralla helpompi. 

Pidämme insuliiniannoksen ennallaan ja kontrollissa käydään sitten ensi viikon torstaina kun haemme jatkopistoksen antibioottiin. Harmi, ettei eläinlääkäriasemalta suoriteta kotikäyntejä, sillä en millään jaksaisi rasittaa Helmiä jälleen autokyydillä. Tiedossa olisi nimittäin myös matka mummolaan, kun minä olen lähdössä pienelle matkalle. Lentoliput ovat olleet hankittuina jo useita kuukausia, muuten en kyllä lähtisi minnekään. 

"Mamma, 

muakaan ei kyllä nyt huvittais lähteä vähään aikaan minnekään." 

*) Vasta kun hieman ennen kotiinlähtöä Helmille tarjottiin raksuja kädestä pitäen yksi kerrallaan, ne maistuivat. 

Ripulikakkaa ei ole tullut tänään. Merkitään nyt sekin tänne muistiin. 

Päivystyksessä

ja maanantaina uudelleen

Helmin ripuli alkoi uudelleen eilen illalla. Tänä aamuna lähdettiin sitten päivystykseen. Kaikki mahdolliset kokeet on otettu ja tutkimukset jatkuvat maanantaina koko päivän kestävillä sokeritesteillä. Kaikki oli muuten kunnossa mutta kaliumia ja nesteytystä saatiin nahan alle. Sokeria pitää tutkia, kun pissassa oli edelleen vähän sokeria, vaikka Lantusta on annettu 4 yksikköä aamuin illoin. 

Kotimatkalla sattui vielä pieni vahinko ja Helmi pissasi kuljetuskoppaansa pidäteltyään siellä päivystyksessä kuusi tuntia. Nyt on täällä märkä kissa ja juhannusjuomat kehissä uudelleen. 

"Lirissä ollaan." 

Juhannusjuomaa Helmi nauttii nyt seuraavan viiden päivän ajan 3 ml kolme kertaa päivässä. Rankka päivä. 

Pohjaton

verokarhu

Ilmeisesti kinkut parvekkeella olivat kovastikin verokarhun mieleen. Sen verran paljon sitä veroa on yritetty saada lisää. Harmi vaan, että kinkut loppuivat ja minä ostin kaupasta sellaisia jotka eivät sitten kelpaakaan. 

"Anna lisää!" 

Onneksi Naukulan taloudessa on muuta syötävää, kuten nyt esimerkiksi niitä diabetesnappuloita. 

Kontrollissa

Diabetes

Tämä aamu oli taas sellainen aamu ettei tullut ruokaa eikä insuliinia. Sen sijaan Helmi lähti koppa-ajelulle eläinlääkäriasemalle. Sokeri edelleen 20 eli ennallaan. Nyt odotetaan huomista puhelua eläinlääkäritädiltämme ja sitten katsotaan mihin suuntaan mennään Lantuksen kanssa. Jatkamme annostuksella neljä yksikköä aamuin illoin.

"Mä en tykkää näistä räteistä."

Helmin kommentti eläinlääkäriasemalla verikokeessa oli ollut: "Äh." Mitäpä sitä nyt muutakaan.

Onneksi Helmi ei ole pitkävihainen ja aamuruoka maistui heti kotiuduttuamme. Myös insuliinin antaminen oli yhtä helppoa kuin aikaisemmin.

Orvokki

Helmi Orvokki Naukula

Tänään on Orvokin nimipäivä. Sitä on juhlistettu ulkoilemalla sekä pienellä lahjuksella. 

"Kiitti mamma! Sä muistit."

"Ai kuinka kauan mä sain pitää tän? 

Juhlajuomana on tänään maistunut raikas vesi. Huomenna on juhlat  ohi ja koittaa arki. Koska sokeriarvot ovat olleet liian korkeat, käydään taas kontrollissa. 

Helmin pissa ei kasva!

Jeee!

Helmin pissanäyte on nyt ollut eläinlääkäriasemalla kasvamassa kaksi vuorokautta ja se ei kasva! Eli ei antibioottikuuria. Päivän paras uutinen! Eli löydetyt bakteerit olivat tulleet ulkopuolelta.

Sitten siihen sokeriin pissassa. Eli terveellä kissalla ei pissassa pitäisi olla sokeria lainkaan. Diabeteskissalla sitä voi olla vähän (eli yhdellä plussalla, näin sanoi tohtori), Helmillä sitä oli kahdella tai kolmella plussalla. Se ei ole hyvä juttu, sillä bakteerit tykkäävät sokerista ja saavat siitä hyvän kasvualustan.

Seuraava aika on edelleen 4. kesäkuuta ja sitten otetaan taas verensokerit. Katsotaan josko vielä ovat kohollaan. Mikäli ovat, niin sitten saattaapi neitokainen päästä päiväksi sokeritarkkailuun.

"No okei, oli mul ehkä vähän kakkapylly kun se testi otettiin.

Mut sovitaanko nyt mamma niin,

että nää pissa ja kakkajutut loppuu tähän."

 

Nyt ei muuta kuin katkaravut pöytään!

 

Lisäksi haluamme kiittää Mevetin tohtoritätiä,

joka pitää Helmistä erinomaisen hyvää huolta!

Hammaskiveä

ja pissanäyte

Helmin hampaat on puhdistettu, tarkastettu ja kiillotettu. Nyt pitäisi aloittaa säännöllinen päivittäinen harjaus, jos johtajatar siihen suostuu. Saas nähdä kuinka meidän käy! Hampaat olivat terveet, ikenissä lievää ientulehdusta. Sen pitäisi parantua nyt kun hammaskivi ja plakki poistettiin.

Samalla otettiin myös pissanäyte ja verensokeri. Verensokeri oli 20,72 ja myös pissassa glugoosia (voi pahus!). Pissanäyte viljellään ja sitten aloitetaan antibioottikuuri kun viljelyn tulokset ovat selvillä. Ne soitetaan minulle lauantaina.

Seuraava kontrolli onkin sitten jo kahden viikon kuluttua 4. kesäkuuta. Sitä ennen annetaan Lantusta 4 yksikköä aamuin illoin. Viime viikkoisen käynnin jälkeenhän aamuannostusta nostettiin jo neljään yksikköön.

Helmin suurin murhe koppakuljetuksen ja eläinlääkärivisiitin ohessa oli se, että aamulla ei tullut ruokaa. Koska raksukippokin oli yöksi tyhjennetty, alkoi minun herättämiseni jo aamulla neljän aikaan. Onneksi oli aikainen aika!

 "Tää touhu on menny nyt ihan mahottomaks."

Hyvin käyttäytynyt potilas sai kruunun päähänsä. No okei. Ei pientä kissaa enää tuolla kiusattu, kuva on vanha.

Puhelinaika

Tulokset

Vaikka Helmin sokerit olivat hyvissä luvuissa, oli fruktosamiini 545. Pitäisi olla kissalla alle neljänsadan. Tämän johdosta aamulla pistetään nyt neljä yksikköä ja illalla sama määrä kuin aikaisemmin eli kolme. Torstaina hammaskiven poiston yhteydessä otetaan sitten vielä pissanäyte. Pahimmillaanhan Helmin fruktosamiini huiteli yli 600, joten siihen on vielä onneksi matkaa.

"Kamut hei, meil on ollu paikat ihan sekasin.

Mun rakas kori on ollu ihan väärässä paikassa." 

 

 

Tästä huolimatta Helmi voi hyvin

ja pitää kovaa vahtia ja kuria yllä kuten tapoihinsa kuuluu.

Kontrollissa

Diabetes

Viime sunnuntaina Helmi pelästytti minut olemalla aamulla hieman vaisumpi. Uloskaan ei oikein halunnut mennä ja muutenkin oli vaisumpi. Siispä minä varasin ajan eläinlääkäritädille ja siellä kävimme tänä aamuna.

Lähdimme ajoissa matkaan mahdollisten aamuruuhkien vuoksi ja pääsimme vastaanotollekin jo ennen aikaamme.

Ell-tätimme kirjoitti mm näin: "Helmi oli vastaanotolla pirteä. Limakalvojen väri ja imusolmukkeiden koko normaalit, ientulehdusta ja hammaskiveä kohtalaisesti. Sydän ja hengitysäänet ok, vatsan tunnustelussa ei erityistä tosin Helmi vähän pullea (6,6 kg) eli tunnustelu hankalaa. Verensokeri nyt 20,92 eli koholla, mutta matalampi kuin tavallisesti."

Seuraava käynti onkin sitten hammaskiven poisto ensi viikon torstaina.

Kaikki kuitenkin hyvin, ja Helmi on ollut oma itsensä sunnuntain jälkeen. Fruktosamiinitulos soitetaan meille huomenna, ja sitten päätetään millä insuliiniannostuksella jatketaan.

"Täti hei, voisko ne hammaskivetkin ottaa puhelimitse?

Mä pitäisin mun suuta näin auki.

Jooko?"

Rupia

niskassa

Kuinka ollakkaan tässä päivänä eräänä rapsuttelin Helmiä niskasta siitä kohdin, mihin yleensä pistän insuliinia. Hämmästyksekseni huomasin niillä kohdin kaksi selkeää rupea. Olenko siis todella onnistunut pistämään aina kahteen eri kohtaan? Kuinka en muka ole tuosta kohdasta aikaisemmin rapsuttanut? Onko Helmissä ollut rapsuttamaton kohta?

"Näätteks, tuolla niskas ne on. Mun ruvet." 

Pistäminen sujuu edelleen kuin lasten leikki, joten ainakaan Helmi ei kovasti ole voinut tapahtuneesta kärsiä. Eihän?

Puhelinaika, paras aika

tuumaa Helmi

Tänään oli vuorossa ell-puhelinaika. Se on Helmin mielestä paras aika. Fruktosamiinitulokset olivat tulleet ja lukemat olivat siellä 440 huitteilla. Viitearvo olisi kissoilla noin 365 paikkeilla. Edellisestä kerrasta parannusta siis, muttei vielä viitearvoissa. Tämä on sellaista tasapainoilemista tämän diabeteksen kanssa ja paras tapa selvittää Helmin kunto on tarkkailla juomista ja muita touhuja. Esimerkiksi virkeystilaa ja nukkumista.

Tämä tulos ei aiheuta meillä mitään dramaattista, vaan iltapiikin määrä nostetaan kahdesta yksiköstä kolmeen. Eli nyt mennään sitten kolme aamulla ja kolme illalla taktiikalla.

"Tarkkaile sä mua, niin mä tarkkailen sua." 

 

Helmi kiittää ell-tätiä ja toivoo kaikkien aikojen olevan puhelinaikoja!