Turha reissu, runoilee Sulo

Sulon puheenvuoro

Kun mä nau'un, 

niin nau'un asiasta. 

Kerron ihan turhasta reissusta. 

Siis kuulkaa koko kuulijakunta, 

eikä tää oo sitten mitään unta. 

Meiän mamma lähti Turkuun. 

Lähti kattoon sinne yhtä tyyppii

ja sehän tässä mua nyt vähän nyppii. 

Ku kotonakin olis ollu.

Siis sellainen komea Don Juan. 

Kotikomistusta ei voita kukaan. 

Ei ainakaan punatabbyjen mukaan. 

- Sulo Naukula - 

Siis mitä toi Sulo nyt oikein höpöttää,
kysyn vaan. 

Älä mee...

Don Sulo, tuu takaisin! 

Kävin viikonloppuna Turussa katsomassa Don Juanin. Se oli ihan mestarillinen. Vaan niin on mestarillinen myös Naukulan version Don Juan, hän näytti miten naisia kaatuu matkan varrelle kun osaa lirkutella ja on vaan niin kertakaikkisen komea. 

Nimipäiväpoika

Sulo

Sulo tässä moi, moi

nimppari laulu se täällä soi.

Siis kun mulla on nimpparit, 

ei silloin vaivaa ampparit. 

Vähän olis kyllä kevättä rinnassa mulla, 

takuulla niin myös sulla. 

Täällä on vilskettä ja pieniä tassuja, 

enempi on ne hassuja. 

Ne seuraa mua kuin johtajaa, 

oon niitten idoli, hohoijaa. 

Eihän se toki mikään yllätys oo, 

kun kattoo mun upeeta vartaloo. 

Varastetut penturaksut ei siinä juuri näy, 

vaan mitenköhän siinä näyttelyssä käy? 

Nimpparionnittelut Sulolle! 

Yhteisellä aamiaisella, Sulo, Ännät ja Namu. 

Väärinkäsityksen korjaus

Runoili Sulo Naukula

Täällä Sulo-setä, kröhöm

o-hoi-o-hoi. 

Oon se perheen komistus ja pää, 

vaik on täällä ne kaksi emäntää. 

Meil tapahtu semmoinen temppu, 

et hajosi se Namun pemppu. 

Sieltä tuli sellaisia rääpäleitä, 

varsinaisia epeleitä. 

Niist on mulla vähän sanottavaa, 

tai pikemminkin paljon korjattavaa. 

Vallalla on vallan väärä ajatus, 

ja mun on tehtävä siihen pikainen korjaus. 

Mä, Sulo Gilles Vallunpoika Naukula, 

en missään vaiheessa huutanut apua. 

Mä olin koko ajan tilanteen tasalla, 

enkä missään tapauksessa minkään paineen alla. 

Otin heti ohjakset mun tassuun, 

ja katsoin niitä niitten nassuun. 

Se että vähän syljin ja murrasin, 

johtui ihan muusta, 

siitä enemmän tietoa löytyy kuusta. 

Lähetin sen sinne, jotta, kröhöm niin, 

ei siinä nyt mitään ihmeellistä siin.

Kohta ne on kuitenkin jo ihan kissoja

ja taatusti ihailee meitä isoja. 

Aion olla niille opettavainen setä, 

siin jutussa en taatusti petä. 

- Sulo Naukula - 

Kuka toi pappa on ja mitä se oikein horisee?

Villi yö

ja täysinäinen vatsa

Moi, 

Mä oon Sulo, 

kerron sulle mun villistä yöstä

joka melkein kävi jo työstä. 

Olin tarkkana kuten tapana on, 

jotenkin jo vähän levoton. 

Tiesin että jotain hienoa tapahtuu

josta mammakin varmasti ilahtuu. 

Se oli käynyt jo nukkumaan

kun ryhdyin toimimaan. 

Hypin melkein sen yli, 

avoimena oli sen syli. 

Ihan niin kuin keijukainen

tai kuin pieni kissanpoikanen.

En ymmärrä miten se siihen heräs

ehkä Namu liian kovaa kehräs?

Mä saalistin ja saalistin ja saalistin ja sain sen. 

Salamatassuni mun nappas yökkösen. 

Se oli ehkä isoin yökkönen ikinä,

paljon isompi kun mamman pähkinä. 

Se oli rapsakka ja maistuva ja iso

melkeen kun munakoiso. 

Olin ihan täynnä vielä aamulla

enkä jaksanut herätä oikein kunnolla. 

Mamma sitten otti musta kuvan, 

melkein herätti kissan nukkuvan. 

Vähän sitä nauratti mun asento, 

hieman vaikeaa on kyl anteeksianto. 

Se oli sen oma vika, ku siinä oli se samperin tyyny, 

Et eiköhän siihen senkin hymy hyydy. 

- Sulo Naukula - 

Ja sitten sama kuvina. 

 

Kirjeet rakkaille

Emoille, Mesimarjalle ja Rauhalle

Namu aloittaa: 

"Moi Rauha-emo, 

Onnea, nyt on sun päiväs! 

Olit ihana emo, annoit rakkautta ja rajoja, makoisaa kissanmaitoa ja lämpöä. Olit kärsivällinen ja kiltti, vaikka me Hoot oltiin aina vähän villejä. Mut ei liikaa kumminkaan. 

Sellasia uutisia mulla nyt on et tänne Naukulaan tuli kauheen kuuma. Ihan yht äkkiä. Mun pitää äkkiä päästä eroon mun talviturkista. Mamma sanoo, että täällä on sellainen punainen sade nyt. Se on mun karvasade se. Ihan ku kultaa satais. 

Puskut ja pusut sulle Rauha-emo! Mä pistän sulle nyt pari kuvaa, jotta muistat meitä, sun omia Hoo-pentuja. 

Ja sit mä pussaisin myös Ruska-mummuu, kovasti! Sun äitis on meiän mummu. Muista onnitella säkin. 

Rakkaudella, 
Namu"

Vasemmalta oikealle: Tindra, Hilda, mikrokuvussa Hartsa ja Namu. 

Vasemmalta oikealle: Hilda, Hartsa, Namu ja Tindra. 

Ruska-mummu

Namu ja Rauha-emo

Ja sitten ääneen pääsee Sulo: 

"Moi Mesi-mamma, 

Onnee, onnee, onnee, toivoo sun poikasi Sulo. Oot makee mamma ja oli sulla aika helppo homma. Kun me oltiin niin kamalan kilttejä, kissanpoikia niin nättejä. Lisäks sul oli apuna kelpo lapsenlikka, mun lempitäti Puolukka. 

Siis puskuja, hurinaa ja hurjasti onnea, mun ihana Mesi-mammani komea. Möyhää vähän Puolu-tätiä, niin ei se unohda meikäläistä. 

Lisäks mä pistän onnee Ruska-mummulle, safiirisimmuiselle, vetreälle kissalle. 

Tämän ruonoili, Sulo

PS. Mä esittelen sit nää kuvat kans itte" 

"Mä. Silloin kun mä ryhdyin miettimään,
että onkohan täl Naukulan Mammalla jotain takaa-ajatuksii meikäläisen suhteen." 

"Mun broidi Kapsu." 

Meikä, Sipi-sisko ja Kapsu. 

"Puolu-täti ja Kapsu, vitsi me naurettii kun Puolu-täti kipakasti meitä komenteli
ja väitti ettei oltais saatu mennä hakee sen keksiä jemmasta.
Mut mepä mentiinkin, Kapsu etunenässä." 

Mä ja sä, Mesi-mamma. 

Hyvää äitienpäivää, kaunista ja aurinkoista sunnuntaita! 

Ootkos nähnyt tään....

massuni ruskeatäplikkään?

Sulo tässä moi, 

te siellä ho hoi, 

Meillä on täällä sellainen tapa, 

että aina näytetään se mun napa. 

Mamma laulaa renkuttaa, 

mua vähän heiluttaa. 

"Jaa-has, taas tää sama biisi", toteaa Sulo ja
 Namu jatkaa: "Onneks se ei vielä osaa sitä mun tangoa." 

Ei se pysy välttämättä nuotissa, 

mut mun massu on aina kuosissa. 

Joudun siis aina pelastaa tilanteen, 

ja kieltämättä sen hyvin teen. 

Vaan nyt ei meinannut tulla laulusta loppua, 

vaikka alkoi olla vähän jo hoppua.

Hommiin vähän muihin, 

Leena ja mamma niihin messuihin. 

"Jösses, nyt se vetää tätä jo toista kertaa!"

Meillä oli kiire nukkumaan, 

kun innostuttiin yöllä kukkumaan. 

Leena oli meillä yötä, 

ja sen vahtiminen oli kovaa työtä. 

Yritettiin vähän vuorotella, 

mut Namu taisi vahdissa nukahdella. 

Ne puhui koko ajan ihan samaa kieltä 

ja oli asioita samaa mieltä. 

Olisko tää nyt sit tässä, pliiiz?

- Sulo Naukula - 

Leenalle kiitos kuvista ja ihanasta vierailusta! 

Runo

Sulolta

Moi,

 mä oon Sulo. 

Oon vielä lomalla, 

ihan pienellä matkalla. 

Kohta tuun takaisin, 

sitten teitä puskisin ja halaisin. 

Tai ainakin meiän mammaa, 

vaikkei se tarvitsis sellaista nannaa. 

Että pitäiskö kuiteskin mököttää,

antaa sen ikävissään itkeä möllöttää?

Sitä täytyykin nyt miettiä, 

funtsia ja pohtia. 

Saatan myös kysyä mielipidettä punaista, 

vaikken tottelekaan sitä naista. 

Teille hyrinät ja purinat. 

Rakkaudella, 

Sulo

Ilmoitus

Sulolta

Sulo tässä moi!

Sellaisia asioita aamu toi, 

että haluaisin nyt likkakaverin, 

sellaisen ittelleni tarviin. 

Mun kämppikseni, se serkkulikka, 

on kuin kissa pistoksissa. 

Se kiehnää ja miettii; 

sydämii ja Zetorii. 

Mut mä kerron nyt musta, 

enkä mistään muusta. 

Mulla on hyvä tavat, 

osaan nau'unnat oivat. 

Rämpytys on mun rakas harrastus, 

oisiko meillä siinä yhteinen kiinnostus?

Oon timmi jätkä, 

en mikään pätkä. 

Tonnikala on oiva pala, 

kelpaa kyllä muukin kala. 

Lisäks tykkään herkkutikuista, 

kärpäsistä ja itikoista. 

Nettideittailu on päivän sana, 

ethän oo mikään tyhmä kana?

Pistä tulee viestiä mulle, 

vastaan ehkä sulle. 

Mut muista kuitenkin se operaatio, 

mamma sanoo että kastraatio. 

Että sellaista platonista, 

tyttökissaa kaunista. 

Kirjeystäväksi kaipaan, 

vain ainoastaan. 

Terveisin, 

Sulo Naukula

Viime yö

Runopoika

Moi, 

mä oon Sulo. 

Mä kerron teille nyt viime yöstä, 

ja siitä loputtomasta työstä, 

mitä mä tein, 

ja mitä mä vein. 

No siis ihan ekaks, 

nukkujia oli sängyssä ne kaks. 

Vein sinne paperitollon, 

piilossa niitä mullon. 

Laitoin sen mamman naaman viereen, 

siihen sängyn reunan pieleen. 

Ei noussut leikkimään, 

eikä suostunut edes heräämään. 

Vaan ei loppunut mun keinot tähän, 

sain uuden idean mun fiksuun päähän. 

Menin kylppäriin, 

ja hyppäsin ensiks lavuaariin. 

Siitä sitten tasolle, 

ja annoin töitä mun Salamatassulle. 

Mätkin lattialle tavaroita, 

niitä kummallisia rasioita. 

Yksi niistä oli lasia

ja siitä tuli paljon palasia. 

Johan heräsivät,

ja kylppärissä käväisivät. 

Vaan kiitettiinkö mua?

Tai edes Namua?

No ei. 

Jotain kunnioitusta nyt hei!  

Kysyttiin vaan oliko tää nyt fiksu juttu. 

Vaan kyllä sen tietää jo myös punanuttu. 

Saavutin mun tavoitteen

ja pötkähdin sitten takaisin kyljelleen. 

- Sulo Naukula - 

  

Runo

Kynsienleikkuusta

Moi

Mä oon Sulo,

eikä vaivaa alakulo.

Mä oon iloinen aina,

myös torstaina ja lauantaina.

Heti aamusta eritoten

ja illallakin kuinkas muuten.

Sitten on yks sellainen juttu,

ehkä toisille ihan tuttu.

Mun kynsiä kun mamma hoitaa,

mä joudun sitä vähän auttaa.

Homma hoituu siten parhaiten,

että raotan väliä mun varpaitten.

Pistän tassun ihan haralleen,

ja teen sen kyllä ihan tahalleen.

Ekaks mun mamma höpsö luuli,

et kävi tuuri ja puhalsi myötätuuli,

mut ei se ollut niin,

tein sen sitten toistamiseen.

En kaikkia tassuja tietenkään,

sellainen en oo sentään mäkään,

yks tassu per kerta,

ettei vaan tule verta.

Kyllä mammakin tän nyt osaa,

eikä yhtään tuhaan hosaa.

Koska mammalla on vaan kaksi kättä,

joudutte uskomaan tän nyt ihan tästä.

- Sulo Naukula -

PS: Sulo on ryhtynyt harottamaan yhtä tassuaan per leikkuukerta. Kyseessä ei välttämättä kuitenkaan ole se tassu, jonka kynsiä leikataan. 

Sunnuntaiaamuna

Kello 9.36 

Sulo nukkuu. Saunassa, kuljetuskopassaan. Tuhisi tyytyväisenä kun kävin silittelemässä. Sieltä se sitten pienen runon luikautti, Puolu-tädille, kelles muulle. 

Moi

Mä oon Sulo

enkä yhtään nolo.

Oon poika Eurooppalainen,

lähes maailmankansalainen.

Mun ystäväni Puolukka

on tosi kiva likka.

Sillä on kaunis vaalea turkki

ja se otsatukan takaa mua kurkki.

Jo silloin kun mun kotina oli oma pesä,

silloin kun oli melkein kesä.

Silloin mä näin sen kauniin nassun,

ja vikkelän vikkelän etutassun.

Yhdessä ollaan tehty kaikenlaista,

osa jutuista on kyllä vähän sa-laista.

Mut kerron teille möyhyhetkistä,

yhteisistä retkistä.

Ei kukaan osaa möyhätä niin kuin Puolukka,

ei edes mamman villasukka.

Puolukka pistää mut lattialle selälleen

ja sitten se antaa töitä kuonolleen.

Se poraa mun täplämassua,

onhan se vähän hassua.

Mut mä tykkään siitä kovasti,

ihan kissojen oikeesti.

Voi olla pieni yllätys teille,

vaikkei mikään uutinen meille.

Koirahan se Puolukka on,

ystäväni verraton.

Runo syyspäivän ratoksi

Kirjoitti mamma, saneli Sulo: 

Moi

Mä oon Sulo,

enkä muuten yhtään polo.

Vaik olin pahnanpohjimmainen,

pienen pieni kissanpoikanen.

Kolme oli äitini ponnistelujen tulos.

Viimeinen olin kun tulin ulos,

Sellainen oli se määrä,

ja ensin syntyi se tättähäärä.

Toisella nimellä tunnette kuitenkin,

Sipi-siskona ehkä varmaankin.

Sitten oli veljeni vuoro,

lauloiko jossain jo Puolu-tädin kuoro?

Sitten tulinkin jo minä,

ihan viimeisenä.

Taisi olla hyvä tämä järjestys,

sen todisti se eka punnitus.

Grammoja oli mulla satakakskytäviis

isoin olin, mutta siitä viis.

Komeita kissoja oli meidän kolmikko,

näki sen heti Telliskin ja Mikko.

Mesi-mamma antoi meille heti maitoa

sitä herkullista kissanmaitoa aitoa.

Sitä me paljon nautittiin

ja oikeiksi kissoiksi kasvettiin.

- Sulo Naukula - 

Sulo runoilee

Runoillaanko teilläkin? 

Moi

Mä on Sulo

ehkä vähän ujo

paitsi kotona Naukulassa

täällä mä oon aito kissa.

Kotona mä asun ja häärään,

vähän kohellan ja paljon määrään.

Syön, nukun, syön ja leikin.

Ehkä oot sen jo nähnytkin?

Mun äiti on Mesi,

se on selvä kuin vesi.

Me ollaan kuin kaksi marjaa,

vaik' ollaankin me kaksi kissaa.

Oon mä välillä vähän juoni,

niinku nyt kun puhkes tää runosuoni.

Mut ei enempää karkkia tänään teille,

kaikki herkkutikut he-ti meille.

Lempinimiä on paljon mulla,

kuinkas on sulla?

Oon Salamatassu,

jolla on täplämassu.

Sitä se mamma mulle aina laulaa,

ei siltä saa hetken rauhaa.

En tiedä mitä mieltä oon siitä pussailusta

ei se oo ihan poikien juttu musta.

Olisko tässä nyt ne tärkeimmät?

Ne mistä herkistyy kaikki kissamammat?

Tässä siis runoilun tulos.

Heippa, mä lähden nyt ulos.

- Sulo Naukula -

Mä tiiän kyl et tohon yhteen kohtaan ois rimmannu paremmin yks toinen sana, 

mut mamma sano ettei sitä saa käyttää. 

Höh.

t. Sulo, kohta aikamies, melkein 8 kuukautta.

Paperikassi

Oodi paperikassille

Oi, paperikassi. 

Sinä iloa tuottava paperikassi. 

Sinä jännittävä ja mielenkiintoinen. 

Oi, paperikassi. 

Sieltä vaanin, siellä nukun, 

Oi, paperikassi. 

Sen kanssa liun ja leikin, 

sen päällä nukun, valvon. 

Oi, paperikassi, 

oi, paperikassi. 

Älä koskaan huku.

Älä roskiin joudu. 

Mä sua tarviin, oi paperikassi.  

Oi, paperikassi. 

Hyvien paperikassien lisäksi Naturealta saa myös laadukasta ruokaa lemmikeille, kissoille ja koirille. 

Ps. Kuvan paperipussi on tullut näytteiden kanssa Naturealta, 

mutta tämä postaus tuli ihan mammalta itseltään. 

Ps2. Kahvat kannattaa leikata toisesta päästä irti, ennen kuin paperikassin antaa leikkeihin.

Mietteitä kissoista

Kirjasta: Kissa (Pomosi)
Helen Exley lahjakirja

Hänen tehtävänsä on istua ihailtavana. - Georgina Strickland Gates

 

Kissat uskovat, että koko luonto on kääntänyt huomionsa niihin. - Augustin-Paradis De Moncrif

Minua aina puistattaa nähdä miten kissa näkee sen mitä itse en huomaa. - Eleanor Farjeon

 

Kissat täyttävät inhimillisen maailman tyhjän tilan. - Marion C. Garretty

Kissoilla on ulkoiluaika, ruoka-aika, nukkuma-aika ja leikkiaika. Ja aika, jolloin vain tassuillaan; nenät vastakkain, pehmein tassuin, hurmioituneesti kehräten. Ja sitten käperrytään nukkumaan. - Pam Brown

Hyvää eläinten päivää teille kaikille! Muistakaa rapsutella rakkaitanne.

Lisäksi lähetämme syntymäpäivä onnittelut hurrrmurille! Ja olisin laittanut linkin Saaripalstan Ransulle, mutta Helmi kaappasi hiiren! Nuolee sitä nyt tuossa vieressä... Eli terkkuja vaan Ransulle Helmiltäkin!

Runo

Risto Rasa: Kulkurivarpunen (1973)

Liikun hiljaa runkojen lomassa,

en lakkaa ihmettelemästä

miten valtava on oravan hyppy.

Tuntuu meren ja pihkan tuoksu:

männikön latvat tuulessa.

Rauhaisaa suven ja runon päivän iltaa kaikille blogiystäville!