Orvokkeja ja

 vehnänorasta

Ensin maistui orvokin kukat, sitten vehnänoras. Muistakaa tekin syödä vihreää! 

Bling

sanoo mikro

Vappu tuli ja meni ja asiat ovat täällä mallillaan, vaikka blogistaniassa ei olla oltukaan. Kaikkea ei vaan ehdi, eikä omaa konetta jaksa työpäivien jälkeen avatakaan. 

Onneksi joku kone täällä kuitenkin toimii säännöllisesti ja se on mikro. Sulon mielestä saisi toimia useamminkin. Mikrossa nimittäin sulatetaan aina välillä seitä! Lisäksi siellä saatetaan välillä lämmittää jääkaappikylmiä kissanruokia (esimerkiksi possunsydäntä). 

Nyt tää sanoi bling

Ja sitä paitsi tossa lukeekin nyt end.

Nyt on herkkua

Nam

Sei on ainoa ruoka, jonka kohdalla Sulo ei väisty lautaseltaan. Ei, vaikka siihen pyrkisi kuka tahansa. Noki-Noora ei seitin perään ymmärrä, kunnon kissanruokaa sen olla pitää. 

Ei sitä voinutkaan syödä!

 Rönsylilja

Edelliseen postaukseen tuli kommentti Annelta jossa Anne kertoi rönsyliljan olevan kissoille myrkyllinen. Minä luulin toisin, mutta väärässäpä olin. Ei siis kannata antaa kissojensa syödä rönsyliljaa. Kaupan yrttihyllystä voi ostaa vaikka vehnänorasta tai sitten kasvattaa itse ohraa. Kukkakaupoissa myytävä sädekaisla, jota kissoille markkinoidaan, on erittäin myrkyllinen, kuten myös useimmat sipulikasvit. Kannattaa olla tarkkana! 

Rouva hyvä,
voisitteko sitten mennä kauppaan hankkimaan sitä vehnänorasta
kun kasvini on poistettu.
Että hopi hopi, rouva. 

 

Rousk, rousk

Salaattia 

Laitan tänne itselleni muistiin, että kun seuraavan kerran käyn kaupassa, ostan vehnänorasta sekä Namulle että Noksulle. Päivittäisillä Naukulaan tutustumisretkillä on todistettu myös seuraavaa: 

Noksu käy tutustumassa Naukulan muihin tiloihin, jotta lauman yhdistyessä hän tuntee muutkin tilat kuin sviittinsä. Tällä hetkellä tutkimatta on vielä makuuhuone ja kylpyhuone/sauna. 

Tilanne on edelleen se, että minä en saa Noksua koskea, vaikka hän kovasti onkin reipastunut. Päivittäiset herkkuhetket ovat kovasti mieleen, kuten myös parvekeulkoilut. 

Etsiväkaksikko

 Tutkimuksia

Namu: "Saatiinkohan me ruokaa?"

Sulo: "Eiku hei, saatiinkohan me vihdoinkin oma koira?"

Namu: "Eiku kyllä täällä ruokaa on!"
Sulo: "Pah"

Normaaliaika tai kesäaika

 Kellot

Olen Namu Naukula ja kirjoitan teille tärkeästä aiheesta - ajan siirtämisestä. Kehotan kaikkia kissoja liittymään liittoon sen ajan puolesta, joka tuo aamiaisen aikaisemmin pöytään. Vaikka ei kelloa tuntisikaan samalla lailla kuin ihmiset, tuntee sitä ruokahalun heräävän. Aamiaista pöytään! Aikaisemmin! Nopeammin! Ja heti. 

Ai mitäkö kerroin?

 Namun viesti

Tässä taannoin Namu kipitti Noki-Nooran sviittiin ja höpötti koko ajan. Nyt on selvästi käynyt ilmi Namun viesti. 

Niin no, mähän sanoin sille, että ollos huoleti, 
en tee sulle mitään, 
mutta raksus syön. 

Seuraavalla kerralla Namu nimittäin kipitti suoraan Noksun raksukupille. Noksu nosti hieman päätään kolostaan, totesi tapahtuman ja jatkoi uniaan. Selvästi sovittu homma. 

Ennaltaehkäisyä

 Laihdutusraksut

Noomille on alkanut maistua laihdutusraksut. Ennaltaehkäisevästi. 

Siinä nyt on lyöty viisaat päät yhteen. Toinen söisi mieluusti kaikkien muiden raksuja, mutta Noomille maistuisivat nämä Namun raksut. 

Arvatkaa kuka?

 Kuva sisältää vihjeen

Osaako kukaan arvata kenelle tuli nälkä kello viisi tänä aamuna? Olisiko kukaan arvannut, että tämä mamma hämää punatabbyä jos toistakin, sulkee oven perässään ja painuu takaisin peiton alle herätäkseen kello kymmenen. Siis kymmenen! Aikamoista. Aamiainen oli siis myöhässä useamman tunnit. Nyt on kyllä erittäin epätodennäköistä, että mamma saisi lahjoja. Ainakaan perheen tabbyiltä, perheen ruskeatäplikkään ruokinta-automaatissa oli vielä raksuja jäljellä. Hän siis saattaa vielä innostua hankkimaan lahjan. 

Pamaus

 PAM 

Sunnuntai alkoi tavallisesti. Heräsin Namun nakerteluihin, tunsin kissan painon jalkojeni päällä. Viipyilin sängyssä vielä hetken, kunnes ryhdyin toimiin. Aamutoimien jälkeen ikkuna auki kissoille tarhaan ja seit mikroon sulamaan. 

Koko jengi meni ulos mikron tehdessä tehtäväänsä ja sitten...PAM! En tiedä mikä se oli, mutta pamaus oli hurja. Kaikki pakenivat vauhdilla yläkertaan. Mikro sanoi bing, eikä kukaan tule alakertaan. Erittäin poikkeuksellista! Noomi tuli pyörähtämään ja meni taas häntä koipien välissä takaisiin ylös. Hertta kurkkii saunan ovelta, sieltä löytyivät myös Sulo ja Namu. Seit tarjoiltiin yläkerrassa. Tämä noin 30 minuuttia pamauksen jälkeen. 

Tilanne ei ollut normaali vielä kaksi tuntia pamauksen jälkeenkään. Vielä näin illallakin ilmassa on hieman levottomuutta. Aikamoinen ääni se oli ja mitä ilmeisemmin pelästytti tämän jengin täysillä. Toisiansa ovat käyneet haistelemassa vähän kuin kysyen olethan sä varmasti sä. Onneksi mitään vihamielisyyksiä toisiaan kohtaan eivät ole osoittaneet. Taisimme selvitä säikähdyksellä. 

Kuulinko oikein?

 Rouva Raksukorva

Anteeksi, mutta kuulinko raksun kilahtavan kuppiin?

Ai eikö?
Jos nyt kuitenkin tulisin tarkastamaan asian ihan itse.

Valikoivasta kuulosta kaikki ovat varmasti kuulleet puhuttavan, mutta entä raksukorvasta? Meillä sellaiset löytyvät Namulta. Kun yksikin raksu kilahtaa kuppiin, Namu havahtuu asiaan. Onneksi hänellä on omat (laihdutus)raksunsa. 

Orava ja mahdollinen maitobaari

Sulon kokemuksia

Käytiin taas eilen Sulon kanssa pihalla. Tällä kerralla tassut kuljettivat meidät pihamännyn alle. Siellä oli orava ja ilkikurinen olikin. Heiteli meitä kävyn paloilla. Osui myös, yksi osui Suloa keskelle otsaa. 

Siinä sitä sitten oli Sulolla mietittävää. Voi myös olla, että olisi voinut tassullakin vähän moista huonotapaista oravaa opettaa, mutta orava pahanen ei tullut puusta alas. 

Mietittävää on riittänyt muutenkin. Sulo on aloittanut poikien pesemisen ja tapahtui sitten niin, että eräänä päivänä hän putsasi Arttua. Siitä Arttu sai ajatuksen päähänsä ja pyrki Sulon nisälle. Josko sieltäkin olisi maitoa herunut? Ei voi pieni poika tietää. Sulo kovasti paheksui moista ja joutui hieman kiroilemaan. Arttu antoi periksi, eikä ikinä selvinnyt olisiko sitä maitoa tullut vai ei. 

Täällä osataan asioita

Kehitys kehittyy

Viimeisen päivityksen jälkeen täällä on tapahtunut asioita. Ei auta muu kuin listata niitä ja tokkopa kaikkia edes muistan: 

• Sulo on uskaltanut mennä pentukopan ohi parvekkeelle murisematta. Takaisin tullessa hänen piti istua pienelle jakkaralle seuraamaan touhua. Siinä tuli sitten suhinat ja Pena vastasi. Sähäkästi, sillä tavalla että täällä eivät tommoiset vanhat sedät ryhdy kiroilemaan. 

•  2/3 pennuista on oppinut potalle. Se 1/3 on edelleen sitä mieltä, että Hertta voisi hoitaa sen pissatushomman edelleen. Niinpä tänä aamuna hän oli nisässä kiinni ja Hertta nuoli. Aika läheltä ilmeisesti ja niinpä kynsienraapimapuun jalustaa sitten koristi lätäkkö. Ja arvaatteko kuka tässä kohdin vaatii palvelua? No sehän on Pena.
• Todistusaineistoa vessakäyttäytymisestä löytyy FB-liven videoista ja alla olevasta kuvasta näkyy pellettivessassa pienet lirut. Ja sotku. Sen määrä lisääntyy nyt päivä päivältä ja minä yritän pysyä perässä. (Mutta sitten reilun 10 viikon kuluttua kun pojat muuttavat omiin koteihisa, minä mietin että eihän Naukulan neljä kissaa nyt niin paljoa sotke. Että hyötynsä tästäkin. Ihminen siedättyy.) 

• Arttu on nähty juomassa vettä ja hän on ollut ensimmäisenä ruokakupilla. Sai sitten houkuteltua mukaan veljensäkin. 

• Pentupesässä ei enää oikein haluta viettää aikaa, sehän on ihan vauvojen juttu se. 
• Namu on paras lastenhoitaja, sellainen supernanny. Palkkioksi Hertta tarjoaisi hänelle pentujen ruokaa, mutta valitettavasti minä puutun siihen asiaan. 
• Noomi on kiinnostunut pennuista, mutta modernin mummin tapaan hän vetää rajat. Ihailee ja satunnaiseti nuolaisee, mutta hoitoon ei ota. 

Sellaista meillä. Villien viikkojen lisäksi täällä alkavat nyt sotkuiset viikot. Jos ei muuten niin vessakäynnin yhteydessä kuoppaa kaivetaan niin antaumuksellisesti, että pelletit vaan lentävät. 

Puuhakasta viikonloppua teille, ystävät! 

Kissa yli laidan!

Ensimmäinen ulos pentupesästä

Eilen illalla se tapahtui! Ensimmäinen pentu tömpsähti tulla itse pois pentupesästä ja se oli kukas muu kuin Pinkkitassun Ursus eli Arttu. Arttu teki sen tempun kolme kertaa hyvin lyhyen ajan sisällä ja kun aamulla tulin tänne työhuoneeseen (minne pentuhuone muutti), niin Arttu tepasteli matolla ja Milo ja Pena painivat pesässä. Arttu osaa myös mennä itse takaisin pentupesään. 

Tänään päivällä pesästä ulos punnersi Pena. Milo puolestaan on valinnut toisenlaisen taktiikan. Hän istuu pentupesän etureunalla ja tapittaa kauniilla silmillään suoraan minuun. Eli hän odottaa palvelua! 

Ensimmäiset kermaviili- (laktoositon) ja kananmunankeltuaisannoksenkin jo tein. Arttu sai siitä pari lipaisua, mutta reilu Hertta-emo söi kaiken hyvällä ruokahalulla. 

Tästä ne sitten lähtevät - Naukulan villit viikot! 

PS: Postaus tehty Bloggerin uudella työkalulla, enkä tiedä miltä näyttää julkaisu. Mutta kissoja tässä ainakin on, joten se riittänee. 

Nyt syödään

Mutta kuinka monen edestä?

Hertan paino on noussut karkauspäivästä viime viikon torstaihin 440 grammaa. 

Mitäs veikkaatte? Mikä on Hertan ja Simon pentueen tulevan pentueen koko? 

Jojoilija

Laihdutuskuurille

Ai mitä puhuit laihdutuskuurista?

Siis mulle?! Eikö kuitenkin sulle, mamma. 

Olemme Namun kanssa erimieltä siitä kuka aloittaa laihdutuskuurin. Toisaalta, olisihan se reilumpaa jos meitä olisi kaksi. 

Noomin viesti maailmalle

Kerran emo aina emo

Mitä ilmeisemmin Noomi on sitä mieltä, että jos sitä pentuja kerran hankkii, niin sitten niistä on pidettävä huolta. Imetettäväkin, vaikka pentu olisi jo yli vuoden ja kolme kuukautta ja lähes emonsa kokoinen. 

Näitä helliä hetkiä on nyt ollut joulunaikoihin aamuin illoin ja aina sängyssäni. Perheonni kukoistaa. 

Kun on hyvä olla

niin silloin

Mitä ilmeisemmin Naukulassa leikitään kotia silloin, kun on kamalan hyvä olla. 

Mun pennulla on nälkä. 

Mä hoidan sitä. 

Lemmikkirattaissakin on hyvä imettää. 

Noomi-mami ja Hertta-pentu ovat keksineet nämä kotileikit nyt uudelleen. Eikä loppua näy. 

Hertan hepuli

ja vehnänoras

Osaa täällä pienemmät, tai siis nuoremmatkin hepuloida. Jos edellisessä postauksessa Namu sai hepulin huiskasta, niin Hertta saattaa saada hepuleita ihan itsekseenkin. Vaikkapa vehnänoraan kanssa. Ei siis mikään ihme, että vehnänoras saattaa välillä löytyä lattialta ja onpa täällä muutama ruukkukin alas pöydältä tippunut. 

Ai pitääkö poseerata välillä?

Mitä sä siellä naksuttelet? 

Etkö oo ennen hepulia nähnyt?

Ja nyt Hertta painitaan, 

sanoo Noomi-mami ja ottaa niskalenkin. 

 Hilpeitä hepuleita teillekin, muistakaa leikkiä!