Nyt ovat asiat sen verran mallillaan Nauklassa, että Pinkkitassun kolmikko palasi kotiin veljeni ja äitini tuomina. Namu ja Noomi olivat menneet kuljetukoppiinsa hienosti, Sulo ei ollut ihan heti antanut ottaa itseään kiinni.
Muuten mummulassa oli mennyt oikein hyvin. Jos mummu katsoi telkkaria, hyppi Noomi telkkarin edessä ja takana. Jos mummu puhui puhelimessa, silloin Noomi hyppäsi isoon kukkaan keikistelemään. Jos mummu luki sanomalehteä, se silputtiin. Muina aikoina nukuttiin nätisti mummun sylissä. Ja jos Noomia komensi, tuli Namu paikalle ja katsoi komentajaa äkäisesti. Ihan kuin sanoakseen, että minä se täällä olen se kun minun lastani kouluttaa. Sulo käyttäytyi erinomaisesti, kuten diplomaatin kuuluukin.
Vaikka mummulassa viihdytään, koti on aina koti. Kolmikko ei tiennyt miten päin olisi ollut kun pääsivät kotiin. Ja millaiseen kotiin! Tutkittavaa oli ja kodissa oli vieraita tuoksuja. Myös kynnysten puuttuminen huomattiin ja Sulo poika nakkasi yöpöydältä uuden lampun, vaan minäpä oli käärinyt sen johdosta kiinni, eikä päätynyt lattialle asti.
Sitten kuvamateriaalia uudistuneesta Naukulasta. Kissojen kera.
 |
| Makuuhuoneen tuuletusikkuna ja hyttysverkko. Ja Noomi. Sulo poika avasi ikkunan. Pitää hankkia vissiin tukevampi verkko. |
 |
| Namu ja kuningattaren paikka kirjastossa. |
 |
| Noomi olohuoneen lattialla. |
 |
| Sulon uusi lamppu! Selettin MouseLamp - hankittu Stockmannin Hulluilta Päiviltä. |
 |
| Ihan kuin meidän koti, mutta valoisampi, tuumaavat tytöt. Ja mamma saa kyllä harjoitella taas valokuvaamista näissä muuttuneissa olosuhteissa. |
 |
| Hyvä on, mamma, mutta koska me saadaan meidän kynnykset takaisin? |
Hyväksyntä on saatu, vaikka saunan ikkunaa ei toistaiseksi voi aukaista. Siitä puuttuu ainakin seuraavan kuukauden ritilä ulkopuolelta. Onneksi kirjaston ja makkarinikkunoista saa raitista ilmaa ja parvekkeelta myös.
