Hyvää matkaa, Puolu-täti

Puolukka 25.4.2009 - 28.10.2024

Suuri suru on kohdannut meidät, sillä Sulon Puolu-täti on siirtynyt sateenkaaren toiselle puolelle. Ihana, lempeä, päättäväinen möyhääjä. Hän, joka hoiti antaumuksella kissanpentuja, käänsi heidät selälleen ja kuonollaan kutitteli pentujen massuja. Hän, joka jakoi raksunsa Naukulassa Namun kanssa, osallistui iloisena kesäretkillemme ja tunsi tien Naukulaan. 

Puolu ja kämppiksensä Mesi, Sulon emo,
Sulon syntymäkodissa 13.2.2014. 

Puolu katsastaa Mesin pentuja, Sulo vasemmalla, vieressä Sipi sisko ja 
etualalla Sulon Kapsu veli. 

Puolu ja Sulon Mesi-mamma 24.4.2014. 

Sulo ja Puolu päiväunilla 24.4.2014. 

Puolu-täti Suvilystipaikassa v 2022, 
ja ilmeisesti Puolun päättäväisyys näkyy vielä siinä,
ettei tämä kuva suostu menemään oikeaan kohtaan! 

Omatoiminen lenkkeilijä Suvilystipaikassa kesällä 2024. 
Eikä tämäkään kuva mene kohdilleen! 

Hakemassa Suloa Naukulaan 4.5.2014. Mesi ja Puolu tarkastavat. 
Puolu rapsuttaa jalkaani ja pyytää rapsutuksia. 

Vielä möyhät ennen kuin Sulon matka
Naukulaan alkaa 3.5.2014. 

Namu ja Puolu-täti toukokuussa 2015

Puolu-täti katsastaa Naukulan vanhaa kissatarhaa kesällä 2015

Naukulassa 2015

Naukulan pihalla kesäkuussa 2016

Naukulan pihalla kesäkuussa 2016

Suvilystipaikassa 2018

Suvilystipaikassa kesällä 2023

Puolu-täti on opettanut Sulon puhumaan koiraa ja Sulo puolestaan kertonut Naukulan kämppiksille tarinoita Puolu-tädistään. Muistan hyvin kuinka Sulo käyttäytyi ensimmäisellä kerralla kun Puolu tuli tapaamaan Namua. Namu ei ollut uskoa silmiään mikä tänne pyyhälsi tulla. Sulo juoksi Namun ja Puolun väliä näyttämässä miten ystävällinen tätinsä on. Sittemmin Puolu on vieraillut täällä usein ja joka kerralla Sulo on heittäytynyt selälleen keskelle olohuoneen lattiaa möyhäämistä odottamaan. 

Viimeisellä lenkillä 28.10.2024

Eilen minulla oli kunnia käydä vielä viimeisen kerran tapaamassa Puolu-tätiä. Muutamia tunteja sen jälkeen Puolu-täti nukkui eläinlääkäriasemalla ikiuneen rakkaan Telliksensä hellässä huomassa. 

Otamme osaa suureen suruun ja lähetämme isoja halauksia! 

Puolu-täti ei unohdu koskaan. 

Tänä vuonna on nukkunut pois myös Riku-setä (maaliskuussa) sekä hyvien ystävieni Muru-kissa (lokakuussa). Valloittavia persoonia, rakkaita ystäviä. 

Tässä vielä video Riku-sedän, Puolu-tädin ja Sulon yhteisestä herkutteluhetkestä Naukulassa. Video vuodelta 2015 : 

Suru-uutinen

Pinkkitassun Urmas eli Milo (4.5.2020 - 24.9.2022)

Hertan poika, Milo, eli Pinkkitassun Urmas on siirtynyt sateenkaaren toiselle puolen. Kaunis, puhelias, sylipoika, perheensä rakastama Milo on poissa. 

Miloa hoidettiin hyvin ja rakastettiin viimeiseen asti. Aina se ei riitä. Lepää rauhassa, Milo-poika. Perheelle voimia ja halauksia. Otamme osaa suureen suruunne. 

Surullinen viestipulu

Frieden valtakunnasta

Frieden valtakunnasta on kantautunut meille suru-uutinen, meidän kaikkien rakastama Friede on luopunut maallisesta valtakunnastaan ja siirtynyt paremmille hiirestysmaille. 

Uskomme, että Friede jatkaa pulututkimuksiaan ja saa niihin aivan toisenlaisen ulottuvuuden sateenkaarisillan toisella puolen. Kun kuulemme pulun kujerruksen, tiedämme, että se tuo mukanaan uutisia Friedeltä. 

Osanottomme Hennalle ja Figolle, toivomme me kaikki täältä Naukulasta! 

Hyvää matkaa rakas Friede 💔
Rakkaus ei kuole, se vain muuttaa muotoaan
Toivoo Sulosi

Nuku hyvin, Anna

Suru-uutinen

Zepander, Zepa, Ana, Anna, edesmenneitten Mustan ja Harmaan, uudessa kodissaan asuvien Ilonan ja Zetorin ihminen on poissa. Anna nukkui pois eilisiltana 16.2.2020 kello 23.30 viimeisten aikojen kodissaan, Terhokodissa. 

Tutustuin, niin kuin moni muukin, Annaan netin syövereissä, blogistaniassa. Ihastuin Annan käyttämään värikkääseen, sujuvaan kieleen ja tapaan olla oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa. Kohdata asiat sellaisena kuin ne eteen tulivat. Ensimmäisen kerran tapasimme pikapikaa Elielinaukiolla, minä olin bongannut Annan elokuvaharrastuksen ja olin lahjoittamassa VHS:ni pois, muutama leffa kelpasi Annalle. Jotta tunnistaisimme toisemme, Annan kertoi pituutensa, ulkotakkinsa värin ja että hänellä on vihreä härpäke takissansa kiinni. Löysimme toisemme helposti. Siitä se sitten jotenkin lähti, ystävyytemme. Vierailimme toistemme luona, kävimme brunsseilla, Hvitträskin joulumarkkinoilla tapaamassa yhteistä ystäväämme Sailaa, Paulalla katsomassa kissanpentuja, Porvoossa retkellä, Uunisaaressa ja erinäisissä kissablogitapahtumissa sekä kylässä kissabloggareiden luona. 

Elokuussa 2015 Anna soitti minulle poikkeuksellisesti töihin ja kysyi, pystynkö viemään hänet työterveyslääkärille työpäiväni jälkeen. Pystyin minä ja sen käynnin jälkeen oli selvillä, että Anna joutuisi pikapikaa sairaalaan. Kävimme Annalla, pakkasimme kissat ja Annan tavarat. Kissat tulivat silloin ensimmäiselle hoitokerralle Naukulaan. 

Toisen kerran Ilona ja Zetor päätyivät Naukulaan vuonna 2016 kun Anna joutui suureen leikkaukseen. 

Kolmatta kertaa ei tullut. Anna tiesi, että seuraava sairaus tulee olemaan se viimeinen ja hän järjesti Ilonalle ja Zetorille erinomaisen kodin Ilonan ensikodista. Joulukuussa kävin pakkaamassa Annan kanssa Ilonan ja Zetorin tavaroineen ja niin he lähtivät matkaan. Sen jälkeen pakkasimme Annan tavarat Terhokotia varten. Ajaessani häntä tavaroineen sairaalaan vielä yhdeksi yöksi, en sitä ilman kyyneleitä pystynyt tekemään. Anna lohdutti sanoen: "Hei, joskus meidän kaikkien on täältä lähdettävä." 

Anna hoiti asiansa loppuun asti hienosti, niin, että tästä tilanteesta olisi mahdollisimman helppo jatkaa. Tänään kävin katsomassa levollista, kaunista Annaa vielä viimeisen kerran. Tyhjensin hänen huoneensa Terhokodissa ja löysin sieltä vielä viimeiset ohjeet ja muistiinpanot. Niitä olin saanut jo hyvän aikaa. 

Annan sanoin: "Et sitten sano, että kamppaili syövän kanssa. En mä mitään kamppaillut, mä vaan elin sen kanssa." 

Ylätassut Anna, ylätassut! Nuku rauhassa. 

Suru-uutinen

Suru-uutinen

Otamme osaa ystävämme suureen suruun, kyynelsilmin, sydän murtuneena. 

Mauno on lähtenyt paremmille hiirestysmaille. 

Ihana, persoonallinen, seurallinen, rakastettava Mauno.

  

Mauno 💔

Punaisista - etelän ja pohjoisen (N)

💓💓💔

Omena ei ole pudonnut kauas puusta, vai miten sitä sanotaan? 

Enenevässä määrin perheen punatabbyt muistuttavat toisiaan, paitsi leveydessä. Siinä Namu voittaa. Samat paikat kiinnostavat, sama ruskeatäplikäs on molempien idoli. Molemmat rakastavat paljon, Noomi rakastaa Namu-mammaansa joskus Namusta jopa kiusallisen paljon. 

Napakettu nro 1 - Noomi.

Napakettu nro 2 - Namu.

Näitä omia punaisia katsellessa on itku tullut tänään jo muutamia kertoja. Pohjoisen Kuningas, King Kitty Cat of Finland (N), Pikku Punapippuri, on poistunut keskuudestamme, lähtenyt sateenkaarisillalle ystävänsä Stranin luo. 

Osanotto suruun Pikku Punapippurin perheelle 💔

Erilainen isänpäivä

Naukulassa

Meillä oli erilainen isänpäivä. Isäni nukkui pois heinäkuun lopussa ja tänään sijoituskissana Naukulassa asusteleva Pinkkitassun Hagar (EUR d 22) synnytti viisi pentua. Punatabbyjä kaikki. 

Ensimmäiset kolme ja Namun huilitauko. 

Olemme väsyneitä mutta onnellisia. Kyyneleet ovat herkässä, sillä kertoisin niin mielelläni tämän uutisen isälleni. 

Sunnuntai-iltana

Kolmisin

Suunnitelmat muuttuvat, niinpä mekin olemme nyt Naukulassa kolmisin. Ihan omalla porukalla.

Ainoa ero normaaliin on se, etten oikein muista koska oli normaalia ja se, että telkkari on rikki. Ei sitten mokoma kestänyt sitä, että pieni neitokainen hyppää sen päälle vähintään kolme kertaa illassa. Uuden ostan sitten kun tuntuu siltä. Aika pian ehkä kuitenkin.

Täällä ollaan

kiireitä

Ilmoitusluontoisena asiana kerrottakoon, että täällä Naukulassa on hiljaiselosta huolimatta kissoilla kaikki hyvin. Minulla on ollut kiireitä isäni poismenoon liittyen, enkä ole päässyt rentoutumaan blogistaniassa niin kuin olisin halunnut ja ehkä myöskin vähän tarvinnut. Kissaterapia on parasta terapiaa, myös blogiystävien kuulumisten seuraaminen.  

Toistaiseksi kaikki liikenevä vapaa-aika on kulunut omia kissoja rapsutellen, onneksi olen muutamia ystäviä ehtinyt tapaamaan. Jossain kohdin tilanne tulee
rauhoittumaan ja sitten suunnittelen viettäväni blogistanian syövereissä tunnin jos toisenkin.

Aina kaikki tytöt pussaa mua.

Rapsutuksia kaikille, kyllä täältä vielä tullaan!

Valkotasapainoa

ja kyyneleitä

Voisin kirjoittaa kyyneleistä, surusta ja pakahduttavasta tunteesta mitä pienen kissanpojan poismeno aiheuttaa. En kuitenkaan sitä tee, vaan lähetän lämpimiä tunteita, isoja halauksia ja paljon rakkautta rakkaille ihmisille, joita tämä surullinen tapahtuma on koskettanut. Vaikka en ole läsnä, olen silti kanssanne. 

Surusta siirryn valkotasapainoon. Se löytyi. Todisteitakin on jo. Kurssi-illan päätteeksi piti heti testata oppeja käytännössä. Toimi. 

Namu: "Olikohan tässä nyt joku juoni kuitenkin? "

Namu: " Sulo! Pidä varas! Tää oli juoni.
Sitä paitsi nää on näitä samoja raksuja vaan." 

Sulo: " En tuu sinne. En. Jos kerran juonitaan,
niin sen voi sit tehdä tyylikkäämminkin.
Herkkutikun kanssa!" 

Sulo: "Herkkutikku tänne pinkkiä kohti ja sen valkotasapainos
voit pistää vaikka korvan osoittamaan suuntaan." 

Sulo: " Ai että näytän komeelta näin. No sitten!" 

Kuvissa käytetty irtosalamaa, läppä päällä, ja suunta taakse. Valkotasapaino haettu keittiön pöydästä. Olen tyytyväinen. 

♥

♥ 

Olen pohtinut ja tullut tulokseen,
että mikään eikä kukaan ole niin tyhmä kuin ihminen.
Toistan, ei mikään, eikä kukaan.

Paris - Je t'aime. 

Herra Harmaan muistolle

Herra Harmaan muistolle

Suuri suru-uutinen on saavuttanut blogistanian. Herra Harmaa on viime yönä nukkunut pois. 

Otamme osaa suureen suruun. Toivomme voimia Zepalle ja Ilonalle. Emme unohda Herra Harmaata, päätoimittajaa, herrasmiesten herrasmiestä, koskaan. Herra Harmaalle hyvää matkaa sateenkaarisillalle. 

Vihreä kala / Green fish

and a message to Karin

Kesäkuussa luonamme kävi Karin, Pikku Punapipprin blogista. Karin toi meille vihreän kalan. Pikku Punapippurin blogissa vierailusta kerrottiin näin. 

Vihreä kala on suosittu. Sillä leikitään kovasti, varsinkin kun se menee niinkin hassuun paikkaan kuin riippukeinuun. 

Suuren surun, Karinin Stranin poismenon johdosta, haluan liittää tähän mukaan tuntemattoman kirjoittamat säkeet - poem from unknown for the memory of Stran:

Do not stand at my grave and weep; 

I am not there. I do not sleep.

I am a thousand winds that blow. 

I am the diamond glints on snow. 

I am the sunlight on ripened grain. 

I am the gentle autumn rain. 

When you awaken in the morning's hush

I am the swift uplifting rush

Of quiet birds in circled flight. 

I am the soft stars that shine at nights. 

Do not stand at my grave and cry; 

I am not there. I did not die.  

Onni enkeli

Helmin sulho

Sain eilen suru-uutisia. Helmin sulho ja salarakas Onni, on lähtenyt viimeiselle matkalleen. Haluan toivottaa paljon voimia ja jaksamista Onnin perheelle suuren surun aikaan. 

"Mä tulin vaan kertomaan, että Onni on päässyt perille.
Mä olin sitä odottamassa, esittelin vähän paikkoja ja sitten me pistettiin tassuilla koreasti.
Kaikki on täällä hyvin."

 

Ikävä on suuri. Voimia ja jaksamista Onnin perheelle. 

Olette mielessäni. 

Suruja ja iloja

tunnustus ja liukuvärjätty nenä

Onkohan joku jo huomannut? Jos ei, niin tunnustetaan se nyt ihan virallisestikin. Minä olen rakastunut Suloon. Ihan koko kissaan. Kaksivärisistä viiksistä liukuvärjättyyn nenään ja hännän päähän asti. Ruskeisiin polkuanturoihin ja jokaiseen täplään ja tassuun. Tätä rakkautta on kestänyt pitkään ja kuten aidoissa rakkauksissa muutenkin, tämä tunne vain vahvistuu päivä päivältä. 

Ajatukset ovat palanneet myös Helmiin. Ikävä ja suru Helmin poismenosta ovat läsnä aina. Oman rakkaan menettäminen on sanoinkuvaamattoman vaikeaa ja haluankin lähettää lämpimiä ajatuksia ja voimia Kristalle, jonka Topi-kissa nukkui pois eilen. 

Helmi. 

Pikkuveljestä

perintöprinssiksi

Elämässä on suuria suruja ja suuria iloja. 

Minä iloitsin ja jännitin tulevana lauantaina saapuvaa pikkuveljeä, tein valmisteluja ja mietin, miten pikkuveljen tulo tehdään Naukulaan mahdollisimman sujuvaksi - molemmille. Oli vaikeaa olla kertomatta tästä pienestä ihanasta salaisuudesta. Mutta kuten suurissa suruissa, niin myös suurissa iloissa, jakaminen on tärkeää. Minua auttaa kun kerron, puhun ja toimin. Kyyneleet eivät ole kuivuneet, ikävä säilyy ja se on syvä. 

Kun Wilma Ilona kuoli, valloitti Helmi kirjaston näköalatornin välittömästi. Nukkui siinä päiväunensa ja vietti suruaikaa. Tai sitten vaan kertoi kuningattaren vaihtuneen Naukulassa. Tätä kissamaista lähestymistapaa kuolemaan toivoisin itsekin voivani noudattaa. Meillä oli Helmin kanssa hyvä yhdessä, loppuun asti. 

Helmi olisi varmasti tyytyväinen jos tietäisi, että Onnin, Wilman ja Helmin aloittama koulutus ei ole mennyt hukkaan, vaan Naukulan palveluista muuttaa lauantaina nauttimaan pieni poika. Pieni poika, joka Naukulan sivuilla on kahdesti (klik + klik) jo vieraillutkin. Saanko esitellä, Naukulan perintöprinssi: 

Sulo (ent. Kille) Gilles Vallunpoika Naukula (s. Pinkkitassu, synt. 24.1.2014). 

Vaikka tuskin taitaa Sulo edeltäjiensä kasvatusmetodeihin ja tulokseen tyytyä. Pian painavat nämä pienet tassut ja hampaat oman jälkensä Naukulaan ja aloittavat koulutukseni ihan alusta. Tie pikkuveljestä perintöprinssiksi oli yllättävä, nopea ja ihan toisenlainen kuin kuvittelin. Näitä asioita ei voi etukäteen tietää, luulisi minun jo oppineen. 

Tervetuloa kotiin Sulo, Naukulan perintöprinssi. 

RIP Helmi Orvokki Naukula

Mamman oma kulta

Lähdimme Helmin kanssa tänään viimeiselle matkalle. 

Eilisaamulla Helmin ruokahalu oli kateissa, niin myös illalla. Tänä aamuna Helmi ei tullut minua herättelemään, eikä Helmiä löytynyt mistään. Nukkui korissa, missä ei yleensä nuku. Tuli kuitenkin ruokakipollensa, jätti ruuat syömättä ja meni sohvan alle. Tämä poikkeava käytös sai minut lähtemään päivystykseen. 

Päivystyksessä Helmillä todettiin epätasainen sydämen rytmi, selkeä rytmihäiriö. Rintaontelon röntgenkuvissa todettiin runsasta nestetiiviyttä useassa kohtaa keuhkoissa. Sydämen takana tiivistymää, mahdollisesti massaa, henkitorven linja nouseva. Maksakudos huomattavan tiivistynyt. Muutokset edelliseen kuvaan olivat selkeät ja huomattavat. Edellinen kuva otettiin huhtikuun 3. päivänä. 

Helmin löydökset olivat niin vakavat ottaen huomioon perussairaudet (diabetes, krooninen haimatulehdus), että Helmin kohdalla oli parasta päätyä eutanasiaan kärsimysten välttämiseksi. 

Rakastettu Helmi. Mamman oma kulta. 

Olen surun murtama. Kyyneleet täyttävät silmät, henki ei kulje. 

Haluan kuitenkin kertoa, että Helmille oli tulossa kaveri tulevana lauantaina. Kaveri on tulossa edelleen, mutta nyt tilanne muuttui täysin. Palaan tähän aiheeseen pian. 

Muisto Mustasta

Muisto Mustasta

Suru-uutinen on tavoittanut blogistanian. Hurmaava neitokainen on siirtynyt paremmille hiirestysmaille ja jättänyt lukuisan joukon ystäviä kaipaamaan.

Minulla on ollut kunnia tavata neitokainen ja ikuistaa Mustan kauneutta. Toivotamme Mustan ja Harmaan ihmiselle ja Herra Harmaalle voimia ja jaksamista. Otamme osaa.

Lähes vuosi sitten

RIP Wilma Ilona Naukula

Aika kuluu hurjaa vauhtia. Muutaman päivän kuluttua on jo vuosi kulunut Wilman äkillisestä poismenosta. Minä epäilen, että Wilma pitää nykyään lystiä Saaripalstan Viljon kanssa. Saattaa ehkä yrittää vähän komentaakin, se kuului tapoihin.

 Onnin kanssa vahdissa.

 Wilma nauttimassa eduistansa.

 Viimeinen saalis ulkotarhasta.

 Kirjastokissa.

Rakas raitapaita, Wilma Ilona Naukula.