Kun yksi on joukosta poissa

 Ilman Namua

Naukulassa ollaan nyt elelty kuukausi ilman Namua. Vaikka kissoja on edelleen neljä, täältä selvästi puuttuu yksi rakkaista. Sulo ja Noomi ovat todennäköisesti tienneet asiasta, epäilen myös Noki-Nooran ymmärtäneen. Hertta sen sijaan on etsinyt. Nyt jo vähemmän kuin vielä vähän aikaa sitten. 

Namun äkillisen lähdön jälkeen, jouduin itse pieneen operaatioon ja olin kaksi yötä sairaalassa. Kissoilla oli hyvä ja tuttu hoitaja ja tiesin olla hermoilematta sen suhteen. Kun sitten palasin kotiin hyvä ystäväni saattelemana, täällä oltiin niin tohkeissaan, että tuli riita. 

Sulo ja Hertta törmäsivät kissatarhaan vievän ikkunan luona ja sitte tuli pieni kahakka ja pörröhännät. Tuuppasin tytöt makuuhuoneeseen ja ystäväni nosti sinne heille vessan (kun itse en saanut nostaa mitään). Muutaman päivän tytöt olivat eristyksissä,  mutta kun olin itse sairauslomalla, sain tilanteen hallintaan nopeasti. Noomi oli Sulon kanssa kaveri koko ajan, mutta Hertalle Sulo suhisi vähän vielä yhteenpalunkin jälkeen. 

Nyt eletään taas sopuisasti ja ollaan ja pötkötellään. Puuhastellaan sisällä ja pihalla. Töissä käyn kuten normaalisti, eikä naapureiden pienimuotoisen remontin äänetkään saaneet tilannetta kärjistymään. Meillä on kaikki hyvin. 

Uutterinkin hoitaja

saattaa uupua

Turun kissanäyttelystä taisi tulla muitakin tuliaisia kuin edellisessä postauksessa mainitut. Sellainen tuliainen, että se on pitänyt tämän mamman pötköllänsä koko viikon ja tämän viikonlopun lisäksi. Se tietää sitä, että hoitajilla on olleet tassut täynnä tekemistä ja kaksi uutterinta on hoivannut hoivaamasta päästyään. 

Noomi: "Tää alkaa olla jo vähän tylsää." 
Hertta: "Älä muuta nau'u, oota kun mä keksin jotain." 

Hertta: "Suunnitelma valmis. Katsos tätä!" 

Hertta: "Ekaks tää menis niin ku tänne."

Hertta: "Ja sit tää astuis kaikkiin näihin kukkaruukkuihin vuorotellen."

Hertta: "Voisin myös hypätä tohon lamppuun, kun bengalit tekee niin."
Noomi taustalta: "Höpö, sä oot eurooppalainen." 

Hertta: "No sitten mä syön tän kuusen, tiiän että sekin saa liikettä potilaaseen.
Muistatkos mitä tein perjantaina? " 

Perjantaina....

Ottakaa rauhallisesti siellä ruudun toisella puolen! 

Viheliäinen tilanne

Rutiinit sekaisin

Naukulan rutiinit olivat sekaisin, kun mamma sairasti torstai illasta sunnuntaihin. Ei mennyt töihin, ei leikittänyt kissoja, ei totellut komentelemisia, ei päästänyt ulos-sisään-ulos-sisään ulkotarhaan x 3 eikä parvekkeelle x 1 (Noomille vielä liian kylmä). Antoi vain ruokaa ja siivosi vessat. Vähän lakaisi isompia kissanhiekkoja pois lattioilta.  

Olin hoitajista uutterin ja mitä sain palkaksi? 
Kylmät säät, lisää lunta ja kylmemmäksi palautuneen mamman. 
Missä kiitos? 

Jos Noomilta kysytään, niin ainoa hyvä puoli oli, että mamma oli hieman lämpimämpi kuin yleensä. Nyt on kaikki palautunut ennalleen, aamuruokakin tulee taas aikaisemmin. Vahva epäilys on, että 4/5 kannattaa kesäaikaa ja tässäkin mamma on siis vähemmistössä. 

Tiedotus

 Sairastuvalta

Tohtori Noomi

Tohtori Noomi kertoo viimeisimmistä päivistä näin: 

Mammahenkilö hakeutui hoitoon kurkkukivun, köhän ja kuumeen vuoksi. Teimme kaikki mahdolliset hoitotoimenpiteet mammahenkilön auttamiseksi. Yritimme pitää yllä päivärutiinia, Tohtori Namu hoiti sen nakertamalla potilaan sormia ja varpaita aamuisin klo 6.30. Eräänä aamuna tämä hoitotoimenpide piti tehdä jo vähän viiden jälkeen mutta silloin potilas ärähti jotain väärästä kellonajasta. Lisäksi olemme lämmittäneet, valvoneet ja olleet hiukan huolissamme siitä, että ohjelmaa ei viime päivinä ole juuri ollut. Köhä on ikävästi vaikeuttanut lämmitystoimia, kun sellaisen kohtauksen sattuessa tohtori Hertta tai allekirjoittanut on joutunut poistumaan potilaan rinnuksen päältä. 

Yhtenä päivänä kaupasta tuli mukavasti pahvilaatikoita ja niistä yhdessä oli sellaisia itse tehtäviä testejä. Siinä ei kuulemma tohtoreita eikä hoitajia sitten paikalle tarvittu ollenkaan. Yritettiin kyllä, mutta potilas oli asian suhteen taipumaton. Oli kuulemma itse tehtävä se testi. Näytti positiivista sitten. Tohtori Sulon mukaan se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että meille tulisi lisää kissanpentuja. Oli erilainen positiivinen. 

Tohtori Noki-Noora järjesti potilaalle nopeustestin. Hänen vastaanottohuoneestansa tippui taulu seinältä aamu seitsemältä ja katsottiin kaikki kuinka nopeasti mammapotilas sai haettua imurin ja kuinka paljon lämmönnousua ja hikeä tämä yhden vastaanottohuoneen siivous aiheutti. Aiheutti niin paljon, että toista testiä ei ole tehty. Kaikki lasinsirut tuli kuitenkin hoidettua pois kiitettävästi ja ainoa haava tuli potilaan omaan sormeen. 

Nyt tilanne näyttää jo paremmalta ja on toivoa, että myös tohtorit saisivat jossain kohdin levätä ilman jatkuvaa valvonta- ja hoitotyötä. 

- Tri Noomi Naukula - 

Pikainen päivitys

Naukulasta

Täällä ollaan! Varakoneella tosin. Oma hajosi edellisenä viikonloppuna. Ystävä poimi sen matkaansa ja vei huoltoon (jo viime maanantaina) samalla kun tämä mamma oli elämänsä flunssan kourissa. Nyt on mamma parantunut, tai ainakin paranemaan päin, mutta kone on edelleen korjaamolla. Varaosan (emolevy) hankkimiseen menee kuulemma noin viikko. Mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa ala taas mennä kohti parempaa. 

Mitä täällä on sitten tapahtunut? Noh, ei mitään maata mullistavaa. Sulo on jatkanut meditointejansa hopeatarjottimella, Noomi on ollut uuttera hoitajatar - ihan paras, pikkukissa Pipsa/Hertta on jatkanut touhujansa ja Namu, niin, Namu kävi rokotuksilla. 

Emme siis ole kadonneet maailmankartalta, vaan ikävien yhteensattumien vuoksi, olemme olleet ilman tietokonetta ja viettäneet kissojen kanssa laatuaikaa, nukkumalla kissamaisia tunteja. 

Hiljaiseloa

Sairastuvalla

Ei hätää, ei huolta. Vain mamma sairastaa. Kaksi hoitajatarta on yli kaiken ja tämän kevätflunssan jälkeen varmasti työn uuvuttamat. Eiköhän tämä tästä. 

Hei, hei pääsiäinen

Ensi vuoteen

Sinäkö olet se pääsiäinen?

Hei hei pääsiäinen, emme jää sinua kaipaamaan kovinkaan paljoa. Flunssa vei mamman voimat ja huiskanheilutus jäi kovin vajaavaiseksi. Sitä olisi pitänyt tulla lisää. Ilahduttavaa oli kuitenkin, että sairastuvalla oli hyvää ohjelmaa. You Tube kanavalta pystyi katsomaan Scandinavian Winner -kissanäyttelyn paneelia sunnuntaina. Noomia tosin sekin hieman harmitti, kun minun ja tietokoneen väliin oli vaikea päästä. Mamma kuitenkin nautti jännityksestä ja tirautti muutaman kyyneleen kun suomalainen kotikissa Kelmi sai sekä arvostetun DSM että myös Scandinavian Winner tittelin omassa luokassaan. 

Onnea Scandinavian Winner Kelmi, DSM ja Kelmin palvelija! 

Nyt tilanne on kuitenkin parantunut. Aivastelun ja yskimisen sijaan tämä mamma voi keskittyä niihin tärkeimpiin asioihin eli siis leikkimiseen ja palvelemiseen. 

Nettiajanrajoittaminen

ja päivän kuulumiset

Minulla ja Noomilla on käynnissä tahtojen taistelu. Sitä on jatkunut jo jonkin aikaa, eikä voittajaa ole vielä näkyvissä. Kinastelemme siitä, saako työpöydällä olla kun olen tietokonehommissa. Minun mielestäni ei. Noomi on toista mieltä ja jos ei kerran saa pöydällä olla, niin johtoja ainakin pitäisi päästä maistelemaan. Äitinsä tytär. Noomi rajoittaa nettiaikaani tehokkaasti kun suljetun oven takana on niin tylsä olla. 

Sulolla kaikki on hyvin. Muutamana viime aamuna olen löytänyt Sulon pötköttelemästä kirjastosta. Noomin pesästä. Se on vähän sellainen yhden koon pesä. Sopii kolme, viisi ja kuusikiloselle kissalle mitä parhaiten. Lisäksi Sulo ja Noomi ovat saaneet leikkiä piilosta. Ennen kuin lähden töihin, olen piilottanut kissannameja (kuivattua kanaa) eri paikkoihin ja etsintäpartio lähtee terhakkaasti etsimään nameja. 

Kotiinkin minua selvästi odotellaan. Namu on edelleen suljettuna makuuhuoneeseen työpäiväni ajaksi, joten ikkunalla on vain kaksi kissaa. 

Namu on selvästi tullut omissa mietiskelyissään siihen johtopäätökseen, että kruunu on hänellä lopullinen lisävaruste. Kun olen kotona, kaikki saavat olla yhdessä ja Namu selvästi harjoittelee kruununsa mittasuhteita. Menee sellaisiinkin paikkoihin mihin ei ole ennen tuntenut minkäänlaista mielihalua ihan kuin testatakseen mahtuuko. Toistaiseksi on mahtunut ja hyppyharjoituksetkin ovat sujuneet erinomaisella tarkkuudella. 

Haava paranee hyvin. Antibioottikuuri on edelleen päällä ja suihkuttelemme yhdessä. Kun aloitimme suihkuttelut, Namu oli ehkä hieman järkyttynyt ja avohaava oli varmasti kipeä, sitten alkoivat rimpuilut ja nyt Namu istuu ja ihmettelee toimitusta. Sen jälkeen menemme yhdessä sängyn päälle kuivattelemaan ja sitten meillä on harjaustuokio. Minä harjaan ja rapsuttelen Namua hammasharjalla! Sehän on ihan kuin kissankieli. 

Tilannekatsaus

Viikonlopun jälkeen

Suihkuttelut, antibiootit, kipulääkkeet ja rauhaisat päivät ovat vaikuttaneet Namun toipumiseen. Eilen kun tulin kotiin messuilta ja kissanäyttelystä, Namu oli makuuhuoneen ovella minua vastassa, ravitsevan aterian jälkeen siirtyi kanssamme alakertaan. 

Alakerrassa Noomi esitteli uutta petiä ja Namu testasi heti perässä. 

Sitten Namu hieman riehaantui ja pujotteli itsensä sohvan alle. Hetken kuluttua sieltä kurkisteli kruunupää selällänsä maaten. Varsin villinä. Sen jälkeen villiintyi Noomi, ekä Namu nähnyt muuta ratkaisua kuin istua hetkeksi Noomin päälle. 

Mun Namu on kruunnullinen, ehkä kunikaallinen sit. 

Vetäydyimme aikaisin yöpuulle, Namu ja minä makuuhuoneeseen ja Sulo ja Noomi muualle Naukulaan. Kruunullinen halusi viideltä hieman raksuja ja rapsuttelua, silloin avasimme ovet myös muualle asuntoon. Seuraa ei tarvinnut kauaa odotella. 

E

Otimme tirsat kaikki yhdessä, sillä tällä mammalla on tänään kesälomapäivä. Otin sen kun tiesin olevani messuilla ja kissanäyttelyssä koko viikonlopun. Sinne menemistä  harkitsin tosi tarkkaan, päätin kuitenkin lähteä, sillä kotona on rauhallisempaa kun minä olen poissa. Silloin nukutaan päiväunia. 

Namu voi paljon, paljon paremmin kuin perjantaina. Noomi ja Sulo ovat kuin parhaat kaverit ja välillä riiviöivät minkä kerkeävät. 

Tilannekatsaus

Naukulassa

Naukulassa elelee edelleen kaksi kissaa ja yksi nuhanenä mamma. Tälle viikolle oli jos jonkin moista puuhaa, mutta tekemättä jäi. Syyskauden toinen flunssa vei terät, eikä oikein jaksa tehdä muuta kuin rapsuttaa kissoja. Namu (+1,5 kg) on tilanteeseen tyytyväinen, mutta Sulo kaipaisi enemmän toimintaa. 

Lähetämme onnittelut Sulon Mesi-mammalle, joka on viime yönä pyöräyttänyt Pinkkitassun M-pentueen, neloset, kaksi + kaksi. 

Onnea, onnea, onnea, onnea! 

Lankutan tässä sitten aikani kuluksi, Mamma, katto kellosta onko minuutti jo mennyt?

Namu tulee synnyttämään Pinkkitassun N-pentueen. Tuleekohan sieltä, Pinkkitassun Namu, Pinkkitassun Naukula ja mitä vielä. 

Tuloksia

Kaksi kolmesta

Soittoaika on paras aika ja nyt meille soitettiin! 

Helmin B12 vitamiini taso on 118, kun sen pitäisi olla kissalla 199 - 984. Eli lähden ajelemaan ja hakemaan parin viikon annokset. Vitamiinia annetaan pistoksena ja kun olen siinä varsin harjaantunut, saan antaa sen itse. Insuliinihän pistetään myös, ja olenkin antanut Helmille kaksi pistosta päivässä yli kahden vuoden ajan. 

Foolihappoarvo on korkealla eli 112, kun sen pitäisi olla alle 49. Eli kertoo siitä, ettei kaikki ole kunnossa ja B12 ruiskeet saattavat auttaa myös tähän. 

TLI eli haimakoe kestää vielä ainakin pari viikkoa, sillä se on lähetetty tutkittavaksi Amerikkaan asti. 

"Täti hei, mä en nyt ehtinyt puhelimeen ku mul on vähän kiire raksukipolle." 

Nyt tämä mamma lähtee ilta-ajelulle hakemaan B12 ampulleja! 

Käsittely kesken

Ei vieläkään tietoa

Täällä mamman vanne kiristyy entisestään. Helmi voi kuitenkin hyvin. Soitin uudelleen eläinlääkäriasemalle ja tuloksia ei ole tullut. 

V-i-e-l-ä-k-ä-ä-n. 

Tiedostossa lukee käsittelyn olevan kesken. 

"Mitä tolle mammalle nyt oikein tekis?

Se voi joskus olla aika ärhäkkä." 

Toivottavasti viestini meni perille ja näytteen perään ryhdytään nyt kyselemään sieltä laboratooriosta. Ihan tosissaan. 

Ei vieläkään tuloksia

Viime perjantailta

Tulokset Helmin verinäytteistä eivät vielä ole saapuneet. Soitin eläinlääkäriasemalle ja kysyin. Ikävä homma. On tässä jo odoteltu, kun verta käytiin kuitenkin antamassa jo viime perjantaina. Helmi ottaa homman tyynesti, minulla vanne jo vähän kiristää. Tulee mieleen mitä sille verinäytteelle oikein on tapahtunut. 

"Ota ihan rauhassa nyt.

Haukkaa vaikka happea." 

Ikävää tällainen odottelu kun sitä haluaisi jo tietää miten jatketaan. 

Pikavisiitti

Eläinlääkärissä

Nyt on tehty tämän päiväinen pikavisiitti eläinlääkäriasemalle. Helmistä otettiin lisää verta ja siitä tutkitaan B-12 vitamiini ja folaatti. Samalla reissulla Helmille laitettiin pistoksena B-12 vitamiinia. Ensi viikolla meille soitetaan tuloksista ja jatko sitten niiden mukaan. 

"Mamma, pitäiskö meiän hankkii mulle kohta sponsori?" 

Kaopectilla jatketaan, eikä se ilmeisesti kovin pahaa ole. Eilisillan viimeinen annos otettiin leppoisasti pöydällä maaten, edes asentoa ei tarvinnut vaihtaa kun truittasin annoksen suuhun. Tämän päiväinen verenluovutuskin sujui ilman naukaisuakaan. Kuljetuskoppakin pysyi tällä reissulla puhtaana. Kiltti tyttö! 

Soitto ell-tädiltä

Lisätietoja

Helmin verikokeen tulokset olivat tulleet ja sekä kilpirauha- että fruktosamiini arvot olivat ok. Huomenna mennään antamaan lisää verta haimakokeita varten ja otetaan samalla B12 vitamiiniruiske. 

"Mitä, kuulinko oikein? 

Taasko täti haluaa mut nähdä?"

Harjoitukset siis jatkuvat. Jotain Helmin saama pitkävaikutteinen antibiootti on kyllä saanut jo aikaan, sillä eilen Helmi leikki! Sitä tapahtuu tosi harvoin. On aina tapahtunut harvoin, koska edesmennyt valtiatar omi kaikki lelut itselleen ja Helmi sai vain katsoa. 

Kotona

Lisätietoja huomenna

Eläinlääkärireissu on nyt takana päin. Pissat tulivat koppaan tällä kerralla jo menomatkalla, muuten matka sujui hyvin. 

Helmistä otettiin verinäyte ja rauhoitettiin ultraäänitutkimusta varten. Suoliston alue oli normaali. Maksa oli suurentunut, mutta kasvaimeen viittaavaa ei löytynyt. Perna ja munuaiset olivat ok. Verinäytteessä vähän koholla oleva verensokeri ja veren proteiiniarvot (globuliinit ja totaaliproteiinit), vähän koholla olevat maksa-arvot ja toinen munuaisarvo. Pissanäytteessä ei ollut sokeria, mutta runsaasti proteiinia. Oireet voivat kuulemma viitata munuaisten vajaatoimintaan, mutta myös esimerkiksi krooniseen suolistotulehdukseen. 

Helmille annettiin pitkävaikutteinen antibioottipistos ja kotona annan taas Kaopectia 3 ml kolmesti päivässä. 

Huomenna meille soitetaan fruktosamiini- ja kilpirauhastuloksista sekä jatkohoidosta. 

Kovasti laihtunut (5,3 kg) Helmi on väsynyt, mutta onnellinen. Ruokakippo löytyi vanhasta tutusta paikasta ja koti on aina koti. 

"Pyysinkö tänne? Täh. Pyysinkö?" 

 Eläinlääkäritätille ja hänen uudelle kissalleen, lähetämme kiitokset! 

Väliaikatietoja

Eläinlääkäriltä

Helmin pissakokeen tulokset olivat puhtaat, eli tulehdus on häipynyt. Hyvä niin. Näyttäisi myös, että tulehduskipulääke on tuonut helpotusta kipuihin ja meillä menee hyvin. 

"Mamma on nyt antanu mulle ennen iltaruokaa jotain droppeja ruiskulla suuhun. 

En pistä vastaan, ei oo kauheen pahaa." 

Lisäaineeksi Helmille suositeltiin omega3 valmisteita, muut kun eivät diabeteksen takia tule kysymykseen. 

Leijonan liaanit

Ulkotarhassa

Eilisen päivän rasituksista on toivuttu hyvin. Ennen iltaruokaa annoin Helmille ensimmäisen annoksen tulehduskipulääkettä. Se meni ruiskulla hyvin, eikä tipan tippaa mennyt hukkaan. Sen jälkeen maistui ruokakin ihan normaalisti ja insuliinipiikin antaminen sujui hyvällä rutiinilla. 

Yksi hieman häiritsevä asia eiliseltä löytyy ulkotarhasta. Olen karsinut siellä kasvavaa liaania (lue villiviiniä) liian vähän ja leijona joutuikin astelemaan tarhaansa liaanien välistä. 

Sittemmin tämä epäkohta on korjattu ja tänään on rappusia asteltu taas normaaliin tapaan. Ainakin kun sade hetkeksi taukosi. 

Käynti eläinlääkärissä

Pissaviljely

Aamulla Helmi ilahtui selvästi herätyskellon herättäessä meidät aikaisin. Ruoka ja insuliinipiikki tuli normaalisti ja pieni ulkoilukin tehtiin. Sitä seuraava autoajelu eläinlääkäriasemalle meni hyvin. 

Eläinlääkärillä Helmi aristi selvästi lannerankaansa ja tämä voi olla syynä omituiseen vessakäyttäytymiseen. Myös pissaviljelmä otettiin - suoraan rakosta. Helmi pötkötti selällänsä, minä ja hoitaja pidimme kiinni ja eläinlääkäritäti hoiti homman niin nopsakasti ettei Helmi ehtinyt edes kunnolla ÄH sanoa. Pikatestissä virtsassa ei ollut tulehdusmuutoksia. 

Nyt aloitamme tulehduskipulääkityksen (Metacam) ja toiseen vessaan laitetaan kuivikkeeksi sanomalehteä. Se on tasaisempi alusta kuin käyttämämme hiekka.

"Mitäs tää peli nyt on? 

Yleensä mun kopassa on katto paikoillansa ja mä pääsen sinne." 

Kotiin tultuaan Helmi oli reipas oma itsensä ja kovaääninen kehräys kertoi kodin olevan hyvä paikka. Illalla aloitetaan tulehduskipulääkitys. Nyt huilataan. 

Uusi kysymys

Vähän vaikeampi? 

Olen oppinut tai oikesti ehkä me kaikki olemme oppineet, että kissa on sairas silloin kuin se ei mene vaatekaappiin. 

Mistä muusta me tiedämme, että kissa voi olla sairas?

Kuvassa on teille vihje! Kerrottakoon vielä, että kori peittoineen on ollut tuossa vähintään puoli vuotta. 

EDIT: Kuva on siis siltä ajalta, kun Helmi Hempukka oli sairas eli reilun viikon takaa. Nyt Helmi on edelleen hyvässä kunnossa :)