Neljä kissaa

ja sekainen parveke

Tunnustetaan, parvekkeesta on tullut muutaman maton väliaikainen säilytyspaikka ja seinät kaipaavat kipeästi raikastavaa valkoista maalia. Mutta hei, kahdessa ensimmäisessä kuvassa on sentään neljä kissaa ja viimeisessä Pipsa näyttää kuinka hyvä mattoja on käyttää hyväkseen tutkimustyössä. 

Kaunis kiitos myös viime postaukseen tulleista ihanista kommenteista. Niiden voimalla kyllä jaksaa taas pitkään. Vastailen niihin paremmalla ajalla, nyt painumme pehkuihin. 

Vuosipäivä

Naukula sai alkunsa 6.1.2009

Vuonna 2009 täällä asustivat kotikissat Wilma Ilona Naukula ja Helmi Orvokki Naukula. Olin seurannut muutamia blogeja (mm. Anan kissablogia, jossa nyt seikkailevat Ilona ja Zetor) ja kun minulla oli silloin tarve opetella jotain uutta vuosittain, päätin itsekin kokeilla miten blogin kirjoittaminen sujuisi. Kuten aikaisemminkin olen kertonut, kuvittelin opettelevani vain jonkin teknisen blogialustan. Vaan toisin kävi. 

Wilma Ilona Naukula

Helmi Orvokki Naukula

Olen blogin kautta saanut runsaasti uusia hyviä ystäviä. Olen tutustunut Arkiporinaa Paulan blogin kautta eurooppalaiskissoihin ja tällä hetkellä eurooppalaisia asustelee kotonani neljä. Olen oppinut jotain valokuvauksesta, olen opetellut Instagramin käyttöä ja vaikka ja mitä. Olen järjestänyt muutaman bloggaritapaamisen ja osallistunut toisiin. Naukulan Kerho -blogi on valittu Cision Suomen toimesta kolme kertaa ykköseksi Suomessa julkaistavista lemmikkiblogeista. Blogit.fi -sivustolla olen ollut viime aikoina listoilla myös, nyt pentujen myötä muutaman viikon ykkösenä. Aloitin vuoden alusta neljännen kauden Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:n hallituksessa, kotonani on kasvanut kaksi Pinkkitassun sijoituspentuetta. Blogikommentteja olen saanut runsaasti ja pyrkinyt niihin myös vastaamaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, niin paljon on tapahtunut. 

Kaikki vain siksi, että päätin aloittaa blogin. Muutaman kerran on käynyt mielessä lopettaminenkin näiden kymmenen vuoden aikana, mutta vielä en heitä hanskoja tiskiin. Mitä täällä nyt pitäisi sitten tehdä? Uudistua? Järjestää arvonta ja virtuaaliset juhlat? En tiedä, enkä oikein osaa muuta kuin kiittää. 

Kiitos teille kaikille ihanille lukijoille, kiitos kommentoijille ja kiitos teille, jotka olette tulleet näyttelyissä tai muualla moikkaamaan, kiitos teille kanssabloggareille, kiitos teille ystävät ja iso kiitos kaikille.  

Kysynkin nyt sinulta, arvoisa lukija, onko jokin juttu mikä on jäänyt erityisesti mieleen? Oletko seurannut meitä kauan? Mitäköhän meidän nyt pitäisi tehdä? 

Tämä oli muuten 2.778 postaus Naukulan Kerho -blogissa. Se on aika paljon. 

Rakkaudesta kissoihin,

Merja eli Naukulan Mamma eli Mamma N  

Hups

Ja mitä sitten tapahtui?

Juhannus oli ja meni, täällä hoivattiin juhannusvieraita, rapsuteltiin kissoja, otettiin valokuvia, nautittiin ajasta ja hups... Sitten tuli hiljaisuus. Naukulan tietokone ei enää suostunut avautumaan. Kuvat ovat pilvessä (paitsi yhdeltä päivältä), dokumentit osin tallella. Mutta mutta, puhelimella ei juuri huvittanut päivityksiä tehdä, eikä hakea työkonetta kotiin.

Kun ilmoitin kissabloggareiden omassa ryhmässä tapahtuneesta sain heti kannustavia viestejä ja erinomaisia neuvoja. Erityiskiitokset lähtevät Miukumaahan sekä Penan ja Punkun suuntaan. Lisäksi kävin testaamassa virtapiuhaani Maukulassa. Kiitos teille!

Tämä on juuri se kissablogien ihanuus. Ihmiset tarjoavat apuaan sitä tarvitseville, ovat tukena ja apuna, kunnioittavat ja kannustavat toisiaan.

Kissablogit rules ❤

Ja jos tässä nyt oikein herkistyisi, niin voisi ryhtyä miettimään kaikkia niitä ihania ystäviä joita tavalla tai toisella olen kissablogien kautta saanut, tai no, eihän minulla näitä nykyisiä kissojakaan ilman blogistaniaa olisi. Kiitos siitä kuuluu Arkiporinaa-blogin Paulalle.

Koska en tällä koneella pääse kuviini käsiksi helposti, mennään eteenpäin vanhoilla. Oman koneen korjausarvio on 1-3 viikkoa ja takuu onneksi voimassa.

Kuvalla nyt ei ole minkäänlaista yhteyttä koko tekstiin, mutta haitanneko se nyt kuitenkaan?

Salainen joulukissa

tai neljä

Viime vuonna osallistuimme ensimmäisen kerran salaisen joulukissan eli Tassulinnan Tuijan järjestämään leikkiin. Tänä vuonna meinasimme vallan unohtaa, mutta onneksi meitä muistutettiin. 

Naukulan paketti lähti itsenäisyyspäivän aattona matkaamaan kohti Miukumaata ja saapui perille hyvissä ajoin ja ehjänä. Naukulaan oli salainen joulukissa tuonut paketin ihan henkilökohtaisesti, vai oliko tuojia neljä vai kenties vain salaisen joulukissan lähettiläs? 

Tää on mulle, tää on mulle! Mä olin eka!

Paketti poikineen! Hurjan paljon paketteja.

Ja erittäin mielenkiintoiset terveiset! 

Täälläkö ne neljä joulukissaa piileskelee?

Tuleeko ne leikkimään mun kanssa Namu-mamma?
Mä luulen, että se yks komistus ainakin lähetti mulle terkkuja, tuumaa Namu ja
miettii lähettivätkö kenties molemmat poitsut.

Aika moisia misuja, mistä ne tiesi mulle tällaisia terkkuja pistää?

Täällä on jotain sulle kans, mamma.
Tiiän, koska ei tuoksu niin hyvälle kun muut paketit.

Anna mä katon mitä sä sait mamma?

Nää on ehkä mulle kun mä oon perheen pienin?

Tulkaa nyt ulos jo sieltä Elli ja Mimmi!
Oottehan mukana oottehan?

 Kyllä Naukulaa nyt hellittiin! Tuli herkkuja ja leluja, tuli mammalle hieno joulumuki. Vaan arvaatteko jo, keneltä paketti oli? Heitä on siis neljä. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Haluatteko tietää vai joko arvasitte? 

Meidän salainen joulukissamme oli 

Trio MiuMau ja Herra Nilsson blogin väki 

eli Mimmi, Elli, Börje ja Nilsson sekä Taru. 

Tuhannet kiitokset hienosta paketista! 

Mistä on Naukulan päivät tehty?

Hieman lorua mukaillen

Mistä on Naukulan päivät tehty? 

Pienistä tassuista isoista tassuista, 

uusista valloituksista, uusista taidoista, 

vanhoista pinttyneistä tavoista, 

pelleteistä, kissanhiekoista, 

naurusta, ystävistä, 

pienten kissojen sosiaalistamisesta, 

isojen mahatäplien ihailuista. 

Runsaasta määrästä ruokaa ja

pienestä määrästä penturaksujen varastelua. 

Niistä on Naukulan päivät tehty, 

niin ja paljon muusta. 

Itsepäisestä, kurnuttelevasta, hellästä emosta, 

ihailevasta, diplomaattisesta sedästä, 

lempilelusta (kiitos Triolaan ja Nilssonille sekä ystäville J & S) 

Valokuvauksista (kiitos Maunon ja Epun henkilökunta sekä Cheri). 

Teestä, kahvista ja munkeista, 

taateileista ja tottelevaisista vieraista

jotka päästävät Sulo ja Namua ulos ja sisään niinkuin haluavat. 

Kiitos madotusten avustuksesta kissamummulan Paula

(ps. tämän sanoi vain mamma)

Kiitos kaikille lukijoille, 

kommenteille ja tykkäyksille. 

Meillä on ollut ihmeellinen vuosi. 

Kiitos kanssabloggaajille ihanasta yhteisöstä, 

josta löydetään ystäviä ja ollaan ihmisiksi. 

Kiitos Namun pentujen uusille ihanille perheille. 

Naukulassa ollaan kiitollisia kaikesta. 

Kiitos. 

Cheri toi tullessaan Sulon luokkakuvan. 

Olette tärkeitä. 

Salainen joulukissa

Kävi Naukulassa

Tänään tämän mamman puhelin pirahti sen merkiksi, että Salaiselta Joulukissalta oli tullut meille paketti. Kuuliaisena mammana kävin heti sen noutamassa. Muistin kaivaa kameran esiin kun avasimme paketin, tutustuimme sisältöön ja siitä se sitten lähti, meidän joulu! 

Suloo, tuu, nyt se tuli, se meiän paketti.

Anna mä katon ettei täällä oo vaan sulle mitään sopimattomia, Namu.

Oho, hei, tänä paketin sisällön mä joudun nyt takavarikoimaan. 

Vien pois ettei sulle vaan tuu houkutuksia. 

Ai miten niin näit on kaks? Ai miten niin toinen on Namun?

Mut tää on mun. 

Mä näytän tälle ! 

Mamma, tää toimii. 

Paketti? Meille? Mistä se joulukissa tiesi missä me asutaan? 

Paketti on tarkasti harkittu. Sieltä löytyi sulkalelut aikuisille, rapinapallot pikkuisille, kuivattua kanaa sekä mammalle kirjanmerkit. 

Meidän joulukissat ovat samaa rotua, sielläkin on kissanpentuja ja todella jännä joulutarina. Joko tiedätte? Lisää vinkkejä? No, eurooppalaisia on valkolaikkuisiakin! Tiedättekö nyt? No just niin, Kaskelan Katithan tämän paketin takana olivat. 

Suuri kiitos upeasta lahjasta Salaiselle Joulukissalle!

Suuri kiitos Tassulinnan Tuijalle järjestelyistä!

Pallolle kyytiä

Kiitos Triolan ja Nilssonin -täti

Naukulaan rantautui uusi lelu, Triolan täti toi sen yhdessä Ilonan Anan kanssa. Tuollainen lelu on aikanaan Naukulasta löytynyt, mutta se on jatkanut matkaansa kun silloiset Naukulalaiset eivät sen päälle ymmärtäneet yhtään. Nyt tilanne on toinen. 

Vaikka epätarkoissa ja heilahtaneissa kuvissä pyörähtelee Namu, voin taata, että myös Herra Naukula on pelistä kovin kiinnostunut. Neiti Naukulan peli saa heittämään kuperkeikkoja ja Herra puolestaan työntää tassunsa syvälle S-peliin. 

Kiitos lelusta Taru ja visiitistä Taru ja Ana! 

Tanssittaa, tanssittaa

Kiitos Triolan ja Nilssonin täti! 

Täällä oli eilen tiistaitanssit. Triolan ja Nilssonin täti käväisi kylässä ja toi Naukulaan Cat Dancerin. Naukulalaiset kiittivät tätiä kunnon tanssiesityksellä ja tarjosivat kaupanpäälle painiesityksen. 

Vaikka silmät kaksikolta tanssien jälkeen vähän lupsuivatkin, jostain sitä virtaa riittää vielä iltaraveihin. Tarkoittanee sitä, että yöllä nukutaan. Ainakin kello viiteen. 

Kiitos vierailusta Taru! 

Hyvää Ystävänpäivää!

Hyvää Ystävänpäivää!

Juhlan kunniaksi, juhlavetimissä. 

Toivomme teille kaikille leikkisää, herkullista ja suloista päivää! 

Kiitos, kun olette mukana matkallamme. 

Paras paikka

Riippukeinu tai torni

Naukulassa ei ole riippukeinun voittanutta. Telliksen tekemä riippukeinu on suuressa suosiossa. Siellä nukutaan, siellä riehutaan, sieltä katsotaan telkkaria (!) ja hyökkäillään varpaiden kimppuun. 

Hyvin on riippukeinu kestänyt Sulon painon ja riehunnat. Sulo on tästä riippukeinusta ikionnellinen. Kiitos vielä tästä, Tellis! 

Naava-kissa puolestaan on ikionnellinen hienosta kiipeilypuustaan. Sieltä oli hyvä tarkkailla hassuja kissatätejä silmät ymmyrkäisinä. 

Onpa hassuja höpöttäjiä, tuumaa Naava-kissa.

Mamma lähettää kiitoksensa perjantain emännälle Pauliinalle sekä muille hassuille kissatädeille mukavasta illasta.