Olipa kerran

 Kasvi

Olipa kerran kasvi ja kasvissa usein Hertta-niminen kissa. Vaan eipä ole enää, kun kasvi muutti Koratiaan. 

No ei ole täällä vaikka kuinka katsoisi. 

Vaan olkaa huoleti, hyvä lukijakunta, kyllä Hertta varmasti jotain keksii tulevaisuudessakin, jotta viikonloppuaamiaiset eivät venyisi turhan pitkiksi. 

Sen pituinen se. 

Yhteinen aamiainen

Kolmeen naiseen

Kissat saavat aamiaisensa aina ensin. Sen jälkeen hoidan heidän pottansa ja vasta sen jälkeen käyn laittamaan omaa aamiaistani. Keitän kahvit, paahdan leivät ja kuorin jonkin hedelmän tai kaksi. Jääkaapista nappaan vielä kauragurttia. Aamiaiseeni ei kuulu mitään kissoille sopivaa. Se ei tätä kaksikkoa kuitenkaan yhtään haittaa. 

Hertta hakee huomionsa tuosta oikealla olevasta viherkasvista. Ja istuin kummalla tahansa tuolista, ei siinä auta kuin nousta ylös ja noukkia Hertta pois kasvin keskeltä. Yleensä sinä aikana Noomi sitten istahtaa luettavana olevan lehden päälle. 

Tänään kuitenkin tein poikkeuksen ja kerroin heille selväsanaisesti ettei yhtään nyt kiinnosta sellaiset touhut. Jätin Hertan kasviin, siirsin lehden ja aamiaiseni olohuoneen pöydälle. Kävin santsaamassa kahvia ja kun tulin takaisin, niin näky oli seuraava. 

Aina ei voi voittaa, mutta jos edes joskus? 

Keskusteluja

Aamiaispöydässä

Tänään on Naukulan aamiaispöydässä käyty kutakuinkin seuraava keskustelu. 

Mamma: "Hertta, Herttaaa, Hertta hei. Tiesitkö, että kissalla on korvat. Hei sulla on korvat. Hertta hei. Korvat on kissalla tärkeät ja erityisesti silloin jos ne toimii. Toimiiko, Hertta hei, onko sulla korvat? Herttaaaa. Ei Hertta, tules näyttämään onko sulla korvat, onkohan. No onhan sulla, mutta toimiiko nämä, Hertta toimiiko?

Hertta: " - " 

Kissa on Hertta ja kuvan kasvi kuuluu tarinaan. 

Jossain kohdin korvat alkoivat sitten toimimaan tai vaihtoehtoisesti kasvista oli pölyt pyyhitty tassun rivakalla liikkeellä. 

Odotamme perheenlisäystä pihapuusta

 ja onnittelemme Hertan poikia

Olemme viettäneet ruokailuhetkiä keittiön valkoisen pyöreän pöydän äärellä viime aikoina kovin tiiviisti. Seuranneet, kuinka isä Sepelkyyhky vie ruokaa hautovalle emo Sepelkyyhkylle. Erittäin jännittävää, erittäin. 

Näetkö mamma, tuolla tapahtuu, kysyy Noomi

Tuolla puussa, voisin mennä katsomaan lähempääkin,
miettii Hertta.

On sillä kova homma kyllä, toteaa Sulo
Rouva Sepelkyyhkyllä on kyltymätön nälkä! 

Aurinkoisempana aamuna saattavat päivystäjät hetkeksi torkahtaakin. 

Vaan tarkkana täytyy olla, 
saatetaan sitten nähdä pikkuisiakin kyyhkyjä. 

Välillä täytyy kyllä tarkastella hiukan mammaakin. 

Lisäksi haluamme onnitella Hertan poikia! 

5-vuotissynttärionnittelut lähtevät Artulle, Penalle ja sateenkaarisillalle Milolle. 

Lisäosia vailla

Hertan seikkailut

Saakohan näihin varaosia? Esimerkiksi korvat? Tai ehkä parempi kuulo olisi tarpeen? 

Eikö täällä saa enää mitään tehdä?

Tai ehkä Hertallakin on sitten vaan sellainen valikoiva kuulo? 

Odottavan aika on pitkä

 Herkkupeppu

Tässä perheessä on yksi herkkupeppu ja hän tietää takuuvarmasti missä kaapissa herkkuja säilytetään. 

Aikaisemmin hän kiiruhti näyttämään herkkukaapinpaikkaa silloin kun minä olin matkalla keittiöön. Nykyään hän saattaa istua siellä ihan itsekseenkin. Sulo. 

Ei löydy pääsiäispupua, ei

Etsinnät

Sulo kertoi Naukulan likoille näkemästään pääsiäispupusta. Sen jälkeen Hertta on tainnut sitä etsiäkin. 

Sulo sanoi, että näki pääsiäispupun. 

Oli silloin keittiön pöydällä. 

On pakosti piiloutunut tähän pöheikköön. 

Mut on kyl tosi vaikee löytää. 

Ettei Sulo nyt vaan ois juksannut meitä?

Ei kai, pakko ettii syvemmältä. 

Täällä sen on oltava. 

En löydä. 

Syön sit nää heinät. 

Eivät löytäneet apurit, tiikeri ja pantterikaan pääsiäispupua. 

Naukulassa vihreänä tarjotaan vehnänorasta, joskus on myös kasvatettu maissia luomupopcornin siemenistä. Olkaa tarkkoina vihreän kanssa. Esimerkiksi kukkakaupoissa myytävä sädekaisla ei sovi kissoille. 

Pääsiäispupu

Naukulassa

Kyllä sen aina tietää kun jotain erityistä on tekeillä, jos ei muusta niin korvien asennosta. 

No oho. Tätä ei kyllä likat tuu uskomaan!
Onko se? On PÄÄSIÄISPUPU. 

Pääsiäispupu on vieraillut Naukulassa, tai no, ei sitä sisälle asti otettu kun sille tuli äkkiä kova kiire. Mutta Sulo näki sen keittiön ikkunasta ja likat ei usko vieläkään. Vähän ennen pääsiäistä kävi ja se oli iso, Suloakin isompi. 

Kotoilua

Sunnuntai Naukulassa

Täällä on tänään kotoiltu. Kotoilu on meille mieleen, vaikka nyt sitä tulee sitten varmasti enemmän kuin vähään aikaan, kun kaikki on peruttu. Paitsi kevät, kevättä ei ole peruttu ja sehän tarkoittaa mielenkiintoisia asioita. 

Tiedossa oli niin mielenkiintoisia asioita, että herätyspartio oli vallan määrätietoinen tehtävässään. Vai mitä mieltä olette ilmeistä? Olisitteko uskaltaneet vielä pötkötellä?

Kun sitten kömmin alakertaan, suojasin pöydän ja toin mullan, oli työnjohto jo paikalla. 

Mamma, tässä lehdessä puhutaan koronapöydästä. Ei kai se oo tää pöytä?

Älä viitti Noomi, näitä koronavitsejä on viljelty jo ihan tarpeeksi. 

Apuja löytyi kiitettävästi. Mullanvaihto oli selvästi mielenkiintoinen työ, muttei sentään voittanut lattioiden luuttuamista. Se me tehtiin sitten seuraavaksi. 

Pitäkää huolta itsestänne!

Yksi pieni kissapoika

katsoi näin

Yksi pieni kissanpoika katsoi näin,
ikkunasta rauhassa ulospäin

Koska näky oli jännä, niin, pyysi hän mukaan yhden toverin. 

Kaksi pientä kissanpoikaa katsoi näin,
ikkunasta ulospäin. 

Koska näky oli hauska niin,
pyysivät he mukaan yhden toverin. 

Kolme pientä kissanpoikaa katsoi näin
ikkunasta ulospäin

Ja hei, luulitte varmaan, että paikalle olisi tullut neljäskin, mutta ei,
hän nukkui aamupäiväuniaan kirjaston aurinkotasanteella. 

Tärkeä tekeminen

ja herpaantuminen

Tiedättekö sen tunteen, kun on tekemässä jotain tärkeää ja sitten näkee jotain niin mielenkiintoista, että tekeminen vain kerta kaikkiaan herpaantuu? Sitä ikään kuin jähmettyy paikalleen ja kaikki muu unohtuu. 

No, Sulokin tietää. Ja kyllä, kuvaa on hieman retusoitu, vaikka täällä ei yleensä sellaista harjoiteta lainkaan, mutta joku raja se on sentään meilläkin. 

Vähän hurjemmat juhlat

Asialla sankaritar itse

Mitä ilmeisemmin Hertan mielestä hänen 1-vuotispäivillään kotiväen kesken oli tylsää. Tai miten muuten on pääteltävissä, että juuri eilen hän keksi hypätä lasisen liesituulettimen levyn päälle? 

Tiedättehän mitä siitä seurasi? 

Mutta tiesittekö, että sellainen normikokoinen liesituulettimen lasi mahtuu pienen pieninä siruina yhteen litran jäätelörasiaan? Nyt tiedätte senkin. Raksulautanen säästyi ja raksut on jätetty mukaan vain jotta voin selvästi näyttää kuinka pieneksi muruiksi lasi meni. 

Tässä rytäkässä Sulo paineli karkuun sellaista vauhtia, että loukkasi lievästi takatassunsa kynnen. Punatabbyt eivät haavoittuneet, eikä sankaritar itse. Sankaritar itse oli se, joka pyrki takaisin keittiöön keinolla millä hyvänsä ihmettelemään mitä siellä oikein tapahtui. Sellaisella viattomalla ilmeellä. Se ei tosin tehonnut, sillä olin tapahtumahetkellä ihan vieressä. 

Loppuilta kuluikin sitten siivoten kuten kunnon juhlien jälkeen kuuluukin. 

Ilmoitus

Tärkeä ilmoitus

Mikään ei ole niin ihana kuin mikrokupu. Toistan, mikään, ei mikään, ole niin ihana kuin mikrokupu. Jos toiset ryntäävät katsomaan mikron oven avauduttua, josko tarjolla olisi sei-ateria, Pipsalla on toiset suunnitelmat. Pipsa ryntää katsomaan josko hän pääsisi mikrokupuun. 

Mikrokuvussa voi paistatella päivää

Mikrokuvussa voi keinua

Mikrokuvussa voi jahdata omaa häntäänsä

Ja myös purra sitä

Vaan mistä sitä sitten löytäisi jossain kohdin astetta suuremman? 

Mikrokupu on ihana. Ihan paras. 

PS: Joku päivä saatan kyllä yllättää ja pestä tuon keittiönikkunan jo ennen kuin tartun muihin ikkunoihin.