Vahtivuorot

Työpäivien aikana 

Osa työpäivistä kuluu kotona, osa toimistolla. Kotitoimistolla tehtiin taannoin uusia järjestelyitä, jotta itse työpöydällä olisi vähemmän tabbyjä. Punatabbyjä lähinnä. Satunnaisesti myös kilpikonnatabby ja ruskeatäplikäs. Nyt siis työpöydän vieressä on sekä Sulon torni, että tynnyri. 

Namu joutuu välillä valvomaan myös pihan tapahtumia. 

Mutta mamman valvonta on tärkeämpää. 

Välillä vahtivuorossa voi jopa hieman torkahtaa. 

Noomi näyttää mallia. 

Noomi ja tyttärensä Hertta mahtuvat tynnyrin päälle 
joskus myös samanaikaisesti. 

Vilukissa Noomi käy joskus kääntymässä myös kolossa. 

Sulo ei niinkään tynnyristä piittaa, 
vaan hakeutuu oman torninsa tasolle. 

Mitäpä sitä ei työrauhan eteen tekisi? Tai kissojensa?

Leppoisaa viikonloppua kaikille, täällä se tästä eteenpäin kuluu muissa puuhissa. Työpöytä kutsuu seuraavaksi sitten taas maanantaina. 

Mahtuu mahtuu

Sulon paikka

Kirjasto/työhuoneen nurkassa nököttävän tornin kolmas taso on aina ollut Sulon. Ehkä siinä on hyvä olla, kun laidat pitävät kissan tasolla ja silmää raottamalla näkee mitä taloyhtiön sisäpihalla tapahtuu. Siellä kun voi kulkea koiria, pupuja ja oravia. 

Vähän ahtaaltahan tuo saattaa vaikuttaa, mutta on mitä parhain paikka. Johan se näkee verhojenkin karvaisuudesta. 

Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkuviikkoa! 

Punanuttujen johtaja?

Kuningataräiti

Arvoisa yleisö, 
haluan tehdä tiettäväksi, 
että kaikki punanutut eivät ole tonttuja. 

Ja jos nyt niin sattuisi olemaan, 
että siellä nurkissa kuitenkin niitä punanuttuja pyörii, 
vaikka punatabbyjä ei kotoa löytyisikään. 

Niin tietäkää, 
että niilläkin on johtajansa. 

Enkä tässä nyt haluaisi mitenkään vihjata, 
että olisin niiden johtaja. 

Mutta jos nyt niin sattuisi olemaan, 
niin kannattaa olla kiltisti. 

Kun kuusi on poissa

 Raapimatolppa

Kuusen lähdettyä Naukulan taloudesta oikealle omistajalleen, sen paikalle laitettiin kissojen jykevä raapimatolppa. Se, joka siinä aikaisemminkin oli. 

Ehdotin,
että mamma laittais musta tänne tän kolmannenkin kuvan, 
kun mä nyt vaan oon niin komee. 

Tilanne on kuitenkin se, että tuo tolppa on mitä ilmeisemmin väärässä paikassa. Tuossa sitä ei käytetä ja olen jo oppinut, että vasta kun kissatavarat ovat oikeassa paikassa niitä käytetään. Kumpa sitten taas vain keksisi mikä tämän oikea paikka on. 

PS: Naukulan Kerhon -blogilla on tänään syntymäpäivä. Blogi sai alkunsa 6.1.2009 eli aika kauan aikaa sitten. Mutta ei me juhlita, ollaan vaan ja vietetään vapaapäivää yhdessä. 

Noomin paluu

Vapaus koitti

Tunnettu tosiasiahan on, että kissa piilottaa kipunsa. Mutta voiko olla myös niin, että kissa liioittelee kurjuuttaan? Ryhdyin miettimään tätä kysymystä, kun katselin kaulurin kanssa kulkevaa Noomia. Mielestäni vaikutti siltä, että kun Noomi kuvitteli etten häntä nähnyt häntä askel kulki kaulurin kanssa varsin varmasti, sen suuremmin horjumatta. Kun oli ilmiselvää, että näin Noomin, tuntui ettei hoipertelulle tullut loppua. Pääkin oli painuksissa kuin suuren surun murtamalla. 

Rappusten kulkeminen onnistui hädin tuskin. 

Koppaan päästiin vaivalloisesti. 

Namu-mamman vieressä oli hyvä. 

Oma lempipaikkakin löytyi vaivoin. 

Mutta kun silmä vähän vältti, löytyi Noomi yläpetiltä. 

Eipä täällä mitään, kattelen vaan josko kärpäsiä näkyis, 

toteaa Noomi. 

Lisäksi olin havaitsevinani, että Namu jotenkin opetti tai rohkaisi Noomia. Namu meni paikkoihin ensin ja Noomi perässä. 

Kaulurin poistin tiistai iltana (leikkaus edellisenä perjantaina 17.4.), tarkoitus oli laittaa se takaisin sen jälkeen kun Noomi oli saanut pestyä itsensä. Tarkkailin Noomia lähietäisyydeltä koko 62 minuuttia kestäneen pesun aikana, eikä hän nuollut haavaa kertaakaan. Jätin siis kaulurin pois ja tarkastin tilanteen uudelleen heti seuraavana aamuna. Haava näytti hyvältä ja nyt sitä tuskin enää edes näkee. 

Leppoisaa lauantaita kaikille! 

Meditointia

Mietteliäs Sulo

Mitäköhän miettii Sulo-poika?

Haloo, haloo

Kuuluuko?

Haloo, haloo!

Kuuluuko? Täällä puhuu Papu ja vieressä on Patci. 

KUULUUKO? Ei täällä joudeta koko päivää oottaa vastausta. 

Miksi lampunhenki ei vastaa meille, kissanpennuille?
Kuvassa Patci. 

Hei jos se onki täällä?
*Kilin kolin kilin kolin*

Laatikon sisältä

ja kasauspuuhat

Kun edellisen postauksen laatikko oli tutkittu tarkoin, oli aika ryhtyä kasauspuuhiin. Apureita oli mukana, kuinkas muuten. Ensin tarkastimme, että paketissa oli kaikki tarvittavat osat. Onneksi oli! Kokoaminen oli helppoa, vaikka innokkaat apulaiset työtä vähän vaikeuttivatkin. 

Aikalailla reitit minne tahansa Naukulassa kulkevat nykyään noiden kahden kissanmentävä aukon kautta oli matka sitten minne hyvänsä. Ehkä tämä on sitä ajatusmaailmaa, ettei se perille tulo kaikkea merkitse vaan myös matkalla olo? 

Lahja

Kolmikolle

Naukulan kolmikko ei saanut joululahjoja, eikä syntymäpäiviäkään ole taidettu erityisemmin juhlia. Tuntuuko selittämiseltä? Ehkä vähän minustakin. 

Alkukesästä meillä on muuttanut ulkotarhaan karhu ja sitten tuli se koivupölli kahdelle. Sitten intouduin vielä tilaamaan uuden "kiipeilypuun". En ollut kotona, kun sitä yritettiin toimittaa, joten jouduin kurvaamaan postiin. 

Onneksi sain kärrättyä paketin autolleni ja se mahtui autooni. Vielä jäi kymmenisen senttiä varaakin. Eikä mikään ole niin kiinnostavaa kuin kotiin tuotu iso laatikko. Paitsi tietenkin iso avattu laatikko. 

 Myös pakkausmateriaali kiinnosti Namua, muttei sentään ilmapatjaksi kelpuuttanut kuten Helmi Orvokki Naukula aikanaan teki. 

Instagramin puolella uusi "kiipeilyteline" on ollut jo nähtävillä, täällä siirrytään seuraavaksi vasta kasaamaan paketin sisältöä. 

Nautinnollista ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!