Onnea Pinkkitassun Kissala - 10 v.

Juhlahumua 

Eilen joukko kissaihmisiä kokoontui juhlistamaan Pinkkitassun kissalan 10-vuotisjuhlapäivää. Ensimmäinen Pinkkitassun pentue (A-pentue) syntyi 6.10.2019, kasvattajanimi oli hyväksytty jo kolme vuotta aikaisemmin. 

Juhlapaikkana toimi Vallilan siirtolapuutarhan Toimela. 

Tarjolla oli oman siirtolapuutarhapalstan marjamehua, Min Kaka -yrityksen kasvisvoileipäkakkua ja syntymäpäiväkakku (myös Min Kaka)

Pikkuleivät oli valmistanut Pinkkitassun kasvattajan ystävän tytär.
Keskellä Pinkkitassun Kissalan kantaemo Feronian Magnolia Purpurea eli Pupu.
Vastikään 13-vuotissyntymäpäiviään juhlinut kaunotar. 

Juhlapaikan seiniä ja ikkunoita koristi tiedot jokaisesta pentueesta kuvineen.
 

Jossain kohtaa havahduin siihen, että Namu (keskimmäinen kuvarimpsu, toinen ylhäältäpäin) tuijotti minua paheksuvasti missä tahansa liikuinkin. Lieneekö syynä se, että kasvattaja oli unohtanut Namun (Pinkkitassun Hagar, EUR d 22) 13.11.2016 synnyttämästä viiden punatabbyn pentueesta yhden jäsenen, meidän Noomin! Jotain osaa ja arpaa lienee sillä, että toimitin aluksi kasvattajalle liian pienia kuvia, mutta kotirauhan vuoksi ei kerrota tästä Namulle, eikä varsinkaan Noomille. 

Parhaimmat onnittelut Pinkkitassun Kissalaan 10-vuotisesta kasvattajataipaleesta. 

Huomiselle tulossa tuoreet poseerauskuvat 

Naukulan Pinkkitassuista, Gillesistä, Hagarista, Noomista ja Paulasta. 

Eli tuttavallisemmen Sulosta, Namusta, Noomista ja Hertasta. 

Yölliset juhlat

Pawty pawty

Viime yönä tämä mamma heräsi kovaan meteliin ja niin ehkä myös naapurit. Pomppasin ylös pelästyneenä ja kävin läpi yläkerran, ei jälkiäkään metelin aiheuttajasta. 

Jee! Pawty pawty 👌

Alakerrasta löytyi juhlat. Sellaiset syö niin paljon kuin haluat, niin nopeasti kuin ehdit -juhlat. Juhlat oli organisoinut Sulo, tiputtamalla kissanmuotoisen peltirasian ruokapöydältä lattialle. Juhlatarjoiluista nauttivat niiden organisoijan lisäksi perheen punatabbytytöt. Vaikka saavuin paikalle, ei kukaan heistä edes nostanut päätään ja katsonut minua. 

Uuttera juhlija nukkui aamulla pitkään. 

Tänä aamuna tunnettiin selvästi juhlien jälkeistä väsymystä ja ehkä vähän ähkyäkin, sillä minua ei herätetty. 

Tämä typy nukkuu nyt aikalailla ilman juhliakin.Osallistui kuitenkin. 

Siinä tämän talouden viikonlopun jännittävimmät uutiset. Ainakin toistaiseksi. 

Me kans

kun kaikil kavereillakin on

Oli pakko. Kun kaikilla kavereillakin on. Ainakin Triolassa ja Ilonalla ja Zetorilla. 

Sitten on vielä kerrottava, että tämä höpsö kissatäti tilasi Namun ja H-pentueen juhliin viirin. Kun kaikissa lastenjuhlissakin kerran on. Eikö olekin? 

Leppoisaa lauantaita kaikille! 

Sukuvika

Halvat huvit

Kuulemani mukaan kaikki Namun sisarukset ovat pitäneet erityisesti eilisen postauksen vihreästä paperipussista. Namu ei sellaista saanut, mutta sai toisenlaisen. Veljeltään Hartsalta muistaakseni? Tai oliko sittenkin jommalta kummalta siskoistaan? Hildalta tai Hillaryltä? Tai joltain muulta?

Olipa keneltä tahansa, niin ihan paras oli. Parempi kuin ne lempihiiret. Pussiin on yritetty juosta, sitä on työnnetty päällä pitkin Naukulan lattioita ja se päässä on istuttu. Usein. 

Sisaruksille

lahjapussit

Namu lähetti sisaruksillensa lahjapussit. Niihin lisättiin pieniä hiiriä sitä mukaa kun vieraita tuli lisää. 

Lahjapussien sisältö on kuulemani mukaan kelvannut hyvin ja Namu piti takuuvarmasti huolta siitä, että hajuterveiset menivät perille. Vaikka paketit laitettiin esille vasta noin varttia ennen vieraiden tuloa, oli Naukulan tehokaksikko ehtinyt siinä ajassa muotoilla ne jo uuteen uskoon. 

Valinnanvaikeus

Sulolla

Sulo oli pukeutunut lauantain juhliin asianmukaisesti ja vaikka poika onkin, piti asusteita kokeilla ennen lopullista päätöksentekoa. 

Olisko tää ranskalainen rusetti hyvä?

Vai ehkä kuitenkin se toinen?

Kyl se on tää.
Tää on pinkki.
Luulen, että hurmaantuvat kaikki. 

Sulo pitää rusettia mielellään. Sen laittamiseen liittyy kuitenkin ongelma, sillä kun rusetin lukko naksahtaa, painelee Sulo ulko-ovelle. Valjastelemaan luulisin. 

PS: Itse juhlissa Suloa ujostutti, lieneekö ajatellut silti tehneensä väärän asuvalinnan?

Sukujuhlat

Pinkkitassun H-pennuille

Naukulassa oli eilen sukujuhlat Pinkkitassun H-pentueen kunniaksi. Onhan yhden vuoden ikä suuri tapahtuma, eikö? 

H-pennut 18.2.2015 vasemmalta oikealle:
Harvey, Hagar eli Namu, Hillary ja Hilda

20.2.2015 Namu muuttikin jo Naukulaan. 

Paikalla olivat Namun sisarusten Hillaryn, Hildan ja Harveyn perheet, sijaiskodin Paula miehensä kanssa, Pinkkitassun kasvattajan perhe, isovaari Mikin edustaja, isovaari Mikin isän edustaja, Sulon syntymäkodin edustaja Tellis sekä H-pentueen isän eli Onnin edustajat. Meitä oli kaksikymmentä. Niin isoja kestejä ei Naukulassa ole aikaisemmin järjestetty. 

Järjestäytyminen vei toki aikansa, ihan kuten H-pennuillakin aikoinaan. 

Mutta kun rytmi löytyi, niin kaikki saivat ehkä kahviakin ja tuoreita korvapuusteja. Ystäväni äidin saman päivän aamuna leipomia. Alla olevassa kuvassa rytmiä antaa Paula. 

Kiitos vieraille! 

Ihanaa kun tulitte. 

Pöytä on katettu

Juhlissa

Osaakohan joku arvata, miksi juhlapöytä ei koskaan ole katettu kokonaan ennen vieraiden tuloa? 

Ai tässä kassissako ne korvapuustit on?

Arvasitte oikein. Naukulassa kissat hyppivät pöydillä, eikä niitä koskaan tarvitse sinne erikseen nostaa. 

Juhlat kasvattajan silmin

Lisää kuvia

Kuten eilen mainitsin, saatte tänään nauttia 8-kuukautisjuhlien kuvista kasvattajan silmin. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Sulon kasvattajan Mikko Murtosen ottamia. Kiitos Mikko kuvista! 

Mikko hei, mulle tuli nyt sellanen déjà-vu et me oltais oltu täällä sun kanssa aikaisemminkin.

Mä en nyt tajuu, mamma, mitä sä tol sormel huidot.
Mähän vaan katon ku Riku-setä syö välipalaa. 

Sitä mä vaan mietin, et nää on kyl mun parhaat synttärit ikinä. 

Riku-setä on taitava!
Se osaa ottaa ton pallon tosta pelistä pois tosi nopeesti.
Paljon nopeemmin kuin mä.

Riku-setä poseeraa.

Oiskohan mamman sittenkin pitänyt imuroida ennen näitä mun pirskeitä? 

Puolu-täti poseeraa. 

Sankari ja vieraat nauttivat kauniisti vierekkäin juhlatarjoilusta. 

Mamma, saanks mä eka, saanks mä eka?

Kiitos vieraille, lystiä oli! 

Juhlat

ja vieraat

Sen lisäksi, että eilen vierailtiin eläinlääkärissä, oli täällä myös pienet juhlat. Kahdeksan kuukauden kunniaksi. Vieraina olivat itseoikeutetusti kasvattaja ja Tellis, Puolu-täti ja uutena tuttavuutena kasvattajan koira, Riku-setä. 

Tulimme kaikki yhtä matkaa eläinlääkäristä tänne Naukulaan. Sulolla oli siis varsin jännittävä päivä. Se ei kuitenkaan tuntunut Suloa haittaavan. Riku-setä otettiin hyvin vastaan ja toivotettiin tervetulleeksi. Sulo hyökkäili Rikun kimppuun leikkimielisesti ja Riku komensi välillä Suloa kuin omia kissakavereitaan. Puolu-täti toimi tarvittaessa diplomaattina ja komensi molempia poikia. 

Riku-setä on kova poika pelaamaan palloa.
Sulo seurasi tarkasti.

Sulo yritti houkuttaa setää myös laatikkoleikkiin ja saikin napattua hännästä kiinni. 

"Setä, sä oot nyt hippa!"

Älä sä ipana mulle ala, toteaa Riku-setä. 

Puolu-täti järjesti juhlien kunniaksi kunnon möyhynäytöksen. 

Juhlinnan jälkeen tuli väsy ja kun vieraat poistuivat, katseli Sulo heidän peräänsä hetken ikkunasta ja siirtyi sitten ansaituille päiväunilleen. 

Hyvät juhlat! 
Kasvattajan kuvia päivästä tulossa seuraavassa postauksessa. 

PS: Muistutus itselleni: Kun Sulolla on seuraavan kerran koiravieraita, voisi tapahtumaa yrittää myös videoida. 

Myöhäinen kotiintulo

Aikainen aamu

Minä lähdin eilen iltasella juhlimaan ystävien syntymäpäiviä ja tulin kotiin myöhään. Tai sanottaisiinko, että pikkutunneilla. Helmi vastaanotti minut kovasti huristen ja oli selvästikin toipunut päiväisestä reissustansa. Ajattelin nukkua pitkään, mutta tänään(kään) ei ollut henkilökunnan vapaapäivä. Johtajatar kertoi selkeästi, ettei myöhäinen kotiintulo todellakaan muuta aikaisen aamun tapaa. 

Tällä kerralla johtajatar joutui kyllä tekemään enemmän työtä kuin normaalisti. Nyt ei normaali hurina ja tassun laittaminen kämmeneen riittänyt. Nyt oli seistävä etutassuilla käsivarren päällä, kipristettävä kynsiä käteen ja huristava kovempaa kuin koskaan. Kyllä se sitten henkilökunta ymmärsi nousta. Kello näytti 06:25. Se on Helmin mielestä hyvä aika aamiaiselle. Oikein passeli. 

Raksuja Helmiltä toki löytyi kupista, mutta eihän se nyt sama asia ole ja kun piti ne lääkkeetkin...

40-luvulta

Vielä jaksaa

Minä kävin tänään Porvoossa. Vierailin serkkuni tytön rippijuhlissa ja ehdin hetken ihastelemaan vanhempieni omenapuutakin. Se on kuulemma jo 40-luvulta. Aika reipas vanhus.

Helmi vietti laatuaikaa kotona,

vaikka taitaapa Helminkin tie vielä mummolaan lomalla viedä.

Leppoisaa sunnuntaita!