Hyvää matkaa, pojat

Pinkkitassun U-pentue

Hertan pojat ovat nyt kaikki muuttaneet uusiin koteihinsa reilun 14-viikon ikäisinä. Viime torstaina kävimme vahvistusrokotuksilla ja eläinlääkäri tarkasti toistamiseen poikien kunnon. Koska kaikki näytti, kuului ja tuntui hyvältä, pojat olivat valmiita uusiin koteihinsa. 

Pena

Milo

Arttu

Pena muutti torstaina tätinsä, Hertan siskon, luo. Milo muutti lauantaina Turkuun ja Arttu tänään Figo-kissan kaveriksi keski-Suomeen. 

Me olemme nyt muutaman tunnin ajan totutelleet uuteen normaaliin. Aikalailla hiljaiseen elämään. Aihetta on kuitenkin epäillä, että kunnon torkkujen jälkeen täällä vedetään kunnon rallit. 

Sen vielä sanon, että olipahan kerrassaan ihanat pojat Hertalla! Niin, ja kutoset Noomilla ja punatabbyt Namulla. 

PS: Koska kuvia riittää, saatatte saada kuvia pojista aina silloin tällöin jatkossakin täällä Naukulan Kerhon -blogissa. 

Pikku-Piulla kylässä - söpöysvaroitus

Poseeraavia eurooppalaiskissoja

Huomasittehan ruudun sillä puolen otsikossa olevan söpöysvaroituksen? Hyvä! Tästä eteenpäin omalla vastuulla, joohan. 

Kävin viikko sitten kylässä Pikku-Piun eurooppalaiskasvattajalla. Heti ovesta sisälle astuttuani ryhtyi polvia heikottamaan ja suustani alkoi kuulua epämääräistä sössötystä. Siis sellaista, mitä suustani yleensä kuuluu kissaperheissä. Sellaista mitä kuului myös edellisellä vierailullani kyseiseen kissalaan. 

Kuvia, olkaa hyvät. 

Taustalla pieni pentunen murisi mahtavasti kiikuttaessaan
kissankarvapalloa turvaan muilta pennuilta.
Etualan pienokainen ihmettelee sössötystäni. 

Pikku-Piun Jadesoturi. 

Sisko ja sen veli.

Kissalassa oli siis kasvamassa toinen toistaan upeampia eurooppalaispentuja. Vilinää ja vilskettä riitti. 

Vaan oli kissalaa kohdannut suuri surukin. Edellisessä postauksessa mainitsemani Pikku-Piun Aave Ritari oli siirtynyt paremmille hiirestysmaille kunnioitettavassa 20,5 vuoden iässä. 💔

Otamme osaa kissalan suruun ja iloitsemme uusista hienoista eurooppalaisista. 

Hopea ei ole häpeä

ja muita pieniä asioita näyttelyviikonlopusta

Minä olen Noomista ylpeä sillä...

... Noomi oli reipas sekä näyttelyssä että hotellissa
... automatkat sujuivat hyvin
... asioinnit sujuivat hyvin sekä hotellilla että näyttelyhäkissä
... Noomi käyttäytyi tuomarinpöydällä hyvin, ainakin minun mielestäni.
... vaikka ensimmäisenä näyttelypäivänä saimme tulokseksi ex2, jäimme hopealle hurmaavan Silkkiturkin Samettikukan ottaessa voiton. 

Sulo on ylpeä Noomista sillä...

... Noomia ei ujostuttanut yhtään
... Noomi näytti masunsa tuomarille leikkiessään huiskalla tuomarinpöydällä
... Noomi tutki tarkoin hotellin viemärin (valjastellessamme Sulo huolehtii itse kotipihamme sadevesikaivojen tarkastuksesta)

Namu on ylpeä tyttärestään Noomista, sillä...

...ensimmäisen päivin tuomari kirjoitti Noomin arvosteluseteliin Noomin olevan pikkaisen tuhma! A bit naughty. 

Minä en tuota allekirjoita. Naureskelinkin ystävilleni, että olisi pitänyt tuoda Namu tuomarille näyttämään mitä se tuhma oikeastaan tarkoittaa! 

Noomin näyttely-yksiö sijaitsi Katinhännän kissojen vieressä
rotuyhdistyksen pöydässä molempina päivinä.
Yhdistys teetti jokaiselle osallistujalle mitalit muistoksi osallistumisesta tähän
 Breed Bis -näyttelyyn
yhdistyksen 30-vuotisjuhlavuonna. 

Ensimmäisen päivän kyyneleet toi kansalliskissan julkistus. Taisi puheiden ja kukituksen jälkeinen maamme-laulu mennä tavallistakin epävireisemmin, sen verran kurkkua kuristi. 

Kerrassaan onnistunut viikonloppu. 

Hotellissa

Kaksi yötä

Viime viikon torstaina ajoin Sulon ja Namun aikuisten lomalle mummulaan. Itse lähdin perjantaina Noomin kanssa Hämeenlinnaan yhdessä Ruska-isomummun, Rauha-mummun ja Paulan kanssa. Edessä oli kaksipäiväinen kissanäyttely, lauantaina eurooppalaisten Breed  BIS ja rodun julistaminen kansalliskissaksi. Sunnuntaina osallistuimme muuten vaan. Näyttelystä lisää myöhemmin. 

Majoittauduimme Noomin kanssa samaan hotelliin missä kesällä 2015 olimme Sulon ja Namun kanssa. Tällä kerralla huone oli pihan puolella eli ravintolanjytke ei meitä häirinnyt, eikä huoneessa ollut enää kylpyammetta. 

Noomi oli hotellissa oma ihastuttava itsensä, tutki ja leikki, nukkui vieressäni, tuli leipomaan kaulaani ja pusuttelemaan myös. Omat lelut olivat mukana ja pahvinen kynsienhoitoväline myös. Siitä onkin tullut Noomin suosikki ja se on todettu varsin monikäyttöiseksi. 

Näyttelyyn palaamme myöhemmin ja sen jälkeenkin on ollut tapahtumaa jos jonkinlaista. Minusta vaan on tullut vähän hidas. 

Reipasta viikonloppua kaikille! 

Rakkaudesta kissaan

Kansalliskissasta ja maatiaisesta

Naukula ei ole kantaaottava blogi. Täällä ei osata hienoja termejä, ei briljeerata tiedolla, ei mietitä genetiikkaa, täällä ei ajatella kuka on toista parempi. Täällä rakastetaan kissaa. Maatiaisia, eurooppalaisia, norjalaisia metsäkissoja, bengaleita, abessiinialaisia, itämaisia, korateja, brittejä, venäjän sinisiä, egyptinmauta, ihan kaikkia kissoja. Rodusta ja taustasta riippumatta. Meillä on ystäviä joilla on jos jonkin rotuisia, ihania kissoja. Rakastettavia kissoja, pehmeitä, kehrääväisiä leipureita, epäluuloisia kuningattaria, hassuja höpöttäjiä. Sinisiä, punaisia, mustia, valkoisia, kuvioilla ja ilman. Täplikkäitä ja raidallisia, yksivärisiä ja laikukkaita.

Ruskeatäplikäs, Pinkkitassun Gilles (EUR n 24) 

Minusta meidän pitäisi olla ylpeitä siitä, että Suomeen on valittu vihdoin kansalliskissa. Eurooppalainen, meidän omista ihanista maatiaisistamme aikanaan alkunsa saanut rotu. Rotu, joka on vanhin Suomessa rekisteröity kissarotu. Rotu, jota on halveksittu sen alkuperän vuoksi. Rotu joka on liian tutun näköinen, onhan eurooppalaiskissoissa sen näköisiä kissoja, joita on totuttu Suomessa näkemään navetan nurkilla ja mummulan rappusilla. Eurooppalainen on peruskissa, siinä ei ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän. 

Punatabby Pinkkitassun Hagar (EUR d 22) 

Ehkä Suomen Kissaliiton antama Kansalliskissan arvo ja tunnustus yhdessä vuosikausia jatkuneen valistustyön lisäksi auttaisi myös siihen, että kissalle annettaisiin Suomessa ylipäätään enemmän arvoa? Ehkä meidän kissaihmisten pitäisi käyttää tämä tilaisuus hyväksemme ja rummuttaa, joka paikassa, kaikissa mahdollisissa väleissä siitä, että kissa on arvokas, kissasta tulee pitää huolta, kissa ei kuulu Suomen luontoon? Ehkä meidän pitäisiä ajaa sitä, että kaikki kissat olisi hyvä siruttaa, olivatpa ne sitten maatiaisia tai rotukissoja? Ehkä silloin osa niistä vuosittain hylätyistä/eksyneistä kissoista löytäisi paremmin kotiin? 

Omakohtaisia kokemuksia eurooppalaisrodun halveksimisesta löytyy niin itseltäni kuin lähipiiristäkin. Viedessäni erästä maatiaistani uuteen eläinlääkäriin, siellä tapojen mukaan kysyttiin ensin kissan rotua. Ilmoitin ylpeänä roduksi maatiaisen. Eläinlääkärin vastaanotolla minulle sanottiin hieman halventavaan sävyyn: "Senkun vaan sanot sitä sitten eurooppalaiseksi." Tämä lause on jäänyt päähäni soimaan. Ehkä ihana maatiaiseni, eläinsuojeluyhdistyksestä Naukulaan muuttanut, kotikissa Helmi Orvokki Naukula olisi voinut eurooppalainen ulkonäkönsä puolesta ollakin. Sitä Helmi ei kuitenkaan ollut, Helmillä ei ollut rekisterikirjaa, Helmin emosta eikä sen pentueesta huolehdittu, se oli hylätty ja päätynyt eläinsuojeluyhdistykseen arvottomana. Se ei estänyt minua rakastamasta Helmiä. 

Punatabbyt Pinkkitassun Noomi ja Pinkkitassun Hagar (EUR d 22)

Suomen eläinsuojeluyhdistykset tekevät hienoa työtä pelastaessaan hylättyjä ja eksyneitä kissoja. Rahat ja voimavarat ovat tiukoilla ja ihmisten välinpitämättömyys satuttaa. Leikkauskampanjat tuovat tulosta, on hieno asia, että näitä tehdään. Kerrassaan upeaa, että vapaaehtoisvoimin pyöritetään niin montaa yhdistystä kissojen hyväksi. Arvostan eläinsuojeluyhdistysten työtä.
Vaan miten saisimme näiden yhdistysten työtaakkaa helpotettua? Miten vihdoin saisimme ihmiset ymmärtämään ja välittämään? Pelastamisen lisäksi pitäisi mielestäni lisätä ihmisten tietoutta yleisellä tasolla, päästää jo irti sitkeästi vuosikymmeniä vanhoista tavoista ja uskomuksista. Ei pelastettavien määrää muuten pienemmäksi saada, eihän? 

Ihmisten puheista kuuluu tietämättömyys ja asenteet. Ihan kuin pitkäkarvainen maatiainen olisi jollain tavoin hienompi jos sanotaan, että se on varmasti puoliksi norjalainen metsäkissa. Tai että meidän kissa on niin erikoinen, että siinä täytyy olla rotukissaa. Kissa on hieno, koska se on kissa. Rakastetaan, arvostetaan, silitetään, hoidetaan ja hemmotellaan kissojamme. Näytetään, että niillä jokaisella on arvo ja osallistutaan valistustyöhön kissojen puolesta kukin tavallamme ja voimavarojemme puitteissa. 

Tässä taloudessa maatiaiset ovat 6-3 johdossa. Tämä postaus kirjoitettiin rakkaudesta kissoihin ja ylpeänä kansalliskissastamme, eurooppalaisesta. 

Ammattilaisella

Valokuvassa

Kävimme Noomin ensimmäisessä näyttelyssä myös ammattivalokuvaajalla, Tessalla. 

Noomi oli Tessan edessä kuin kotonaan. Huiska oli erittäin mieluinen ja ympäristö kiinnosti Noomia kovin. Niin ettei pöydällä meinattu pysyä. Suurimmat vaikeudet tulivat kuitenkin siinä kun minä yritin valita kuvia itselleni. Oli mistä valita. 

Näistä kuvista muistutuksena kävin ostamassa Noomille uuden huiskan tulevan viikonlopun näyttelyä silmälläpitäen. Lauantaina on eurooppalaisten Breed BIS (=Best in Show) SUROKin kissanäyttelyssä eli siellä eurooppalaiset kisaavat keskenään. Eurooppalaisia on kisoissa ennätysmäärä. Jotta Breed BIS voidaan ylipäätään järjestää täytyy kyseisen rodun kissoja olla paikalla vähintään 50 ja muitakin saman kategorian kissoja tietyn verran. Nyt paikalle on ilmoittautunut reilut 80 eurooppalaista! Aikamoinen tapahtuma siis. Lauantaina on myös virallinen Suomen kansalliskissan julkistustilausuus. 

Vieraita

Kylässä länsi-Suomessa

Harrastukseni vuoksi pääsen mitä ihanampiin paikkoihin, tapaamaan mitä suloisempia kissoja. Hieman iäkkäämpiä ja hieman nuorempia. Eli tästä eteenpäin sitten vaan omalla vastuulla. Tämä on söpöysvaroitus! 

Kävin kissamaisella retkellä muiden kissatätien kanssa, ensin Maskussa ja sitten Turussa. Vierailulla tapasin Lumihelmen kissalassa asustelevia kissoja sekä Lumihelmen pentueen. Lumihelmen kissalasta sain valitettavasti kuvia vain hurmaavasta Helmi-rouvasta. 

Silkkiturkin Lumia (EUR g) eli Helmi 

Helmi on leikkisä "pieni" leipuri.
Kerrassaan hurmaava tapaus. 

Maskusta matka jatkui Turkuun. Siellä oli valloittava Lumihelmen pentue. 

Mamman kanssa on mukava leikkiä. 

Mamma - Lumihelmen Glissando, hopeatabby EUR ns 22

Ihastuttava perhe! Eikä ollut perhe moksiskaan vaikka viisi kissatätiä tuli ovesta sisään pentuetta ihailemaan. 

Kiitos, että pääsimme kyläilemään! 

Suomen Kansalliskissa

Suomi 100-juhlavuoden tapahtuma

Suomen Kissaliitto ry on julkistanut tänään FB-sivuillaan uutisen Suomeen valitusta kansalliskissasta. Lisäksi asiasta on uutisoinut ainakin Iltasanomat.

Virallinen julistaminen tapahtuu SUROK:n kesänäyttelyn yhteydessä Hämeenlinnassa.  

Oletteko kuulolla?
Siis me ollaan rotua eurooppalainen
#kansalliskissa

Perustelut luettavissa mm. Suomen Kissaliiton FB:n julkisilla sivuilla. 

Olemme innoissamme, että Suomeen on valittu kansalliskissa.