Kun yksi on joukosta poissa

 Ilman Namua

Naukulassa ollaan nyt elelty kuukausi ilman Namua. Vaikka kissoja on edelleen neljä, täältä selvästi puuttuu yksi rakkaista. Sulo ja Noomi ovat todennäköisesti tienneet asiasta, epäilen myös Noki-Nooran ymmärtäneen. Hertta sen sijaan on etsinyt. Nyt jo vähemmän kuin vielä vähän aikaa sitten. 

Namun äkillisen lähdön jälkeen, jouduin itse pieneen operaatioon ja olin kaksi yötä sairaalassa. Kissoilla oli hyvä ja tuttu hoitaja ja tiesin olla hermoilematta sen suhteen. Kun sitten palasin kotiin hyvä ystäväni saattelemana, täällä oltiin niin tohkeissaan, että tuli riita. 

Sulo ja Hertta törmäsivät kissatarhaan vievän ikkunan luona ja sitte tuli pieni kahakka ja pörröhännät. Tuuppasin tytöt makuuhuoneeseen ja ystäväni nosti sinne heille vessan (kun itse en saanut nostaa mitään). Muutaman päivän tytöt olivat eristyksissä,  mutta kun olin itse sairauslomalla, sain tilanteen hallintaan nopeasti. Noomi oli Sulon kanssa kaveri koko ajan, mutta Hertalle Sulo suhisi vähän vielä yhteenpalunkin jälkeen. 

Nyt eletään taas sopuisasti ja ollaan ja pötkötellään. Puuhastellaan sisällä ja pihalla. Töissä käyn kuten normaalisti, eikä naapureiden pienimuotoisen remontin äänetkään saaneet tilannetta kärjistymään. Meillä on kaikki hyvin. 

Iltapusu

Sulolle Noomilta

Sulo tulee harvoin köllöttelemään sängylle tai siis lukemaan kanssani. Joskus niin kuitenkin käy ja se on sitten useimmiten ihmetyksen aihe. 

Kyllä se terve on. 
Kunhan tarkastin. 

Tai ehkä Noomi vain halusi tulla antamaan Sulolle iltapusun. 

Erikoisia asioita

Liikkuvat huonekalut

Päivänä eräänä Naukulan postilaatikkoon oli tullut lappu, jossa pyydettiin tekemään tilaa ikkunoiden eteen. Oli kyseessä huoltotoimenpide, jossa sisimmäistä ikkunaa oli avattava. Eipä siinä sitten muuta kuin huonekaluja siirtämään. Se jos mikä aiheutti suurta hämmennystä, hupia ja riehakkuutta. 

Kun toimenpiteet sitten oli iltapäivällä suoritettu, elämä muuttui taas entisenlaiseksi ja huonekalut pääsivät omille paikoilleen. Johan sitä olikin koko päivä vedetty kunnon rallia. Mitä ilmeisemmin vaihtelu virkisti. 

Käyttökelpoinen

laatikko

Sulo on todennut viikko sitten Naukulaan kotiutuneen pentulaatikon varsin käyttökelpoiseksi. 

No mikäs tässä nyt niin ihmeellistä on?

Laatikon päällä voi chillailla, sen päältä voi kätevästi rämpyttää taulua, siihen voi teroittaa kyntensä, sen päällä voi ottaa tirsat, siinä voi viihdyttää vieraita. Ehkä Sulo ajatteli toimia siitä käsin myös kätilönä?

Hyppyjä

Sulo ja Noomi

Vaihdoin makuuhuoneessa vähän järjestystä joulusiivouksen yhteydessä ja siitäkös sitten riemu syntyi.

Ensimmäiseksi asiasta innostui Sulo. Sulo mittaili kaappia sängystä käsin, pieneltä lipastolta ja Namun nukkumapaikalta. Kunnes sitten yön pimeinä tunteina hyppäsi. 

Pahoitteluni videon huonosta laadusta. En ehtinyt valoja sytyttelemään kun huomasin, että nyt on tosi kyseessä. 

Näittekös?

Ilmeisesti Sulo oli kehuskellut saavutuksellaan, sillä Noomi päätti pistää seuraavana yönä paremmaksi. Noomi leiskautti hypyn kaapin päälle lipastolta ja vaikeuskerrosta lisäsi se, että hyppy suoritettiin Namu-emon yli. 

Mutta näittekös tätä?
Kyllä mäkin osaa laskea. 

Mä oon ehkä mestari. 

Väittäisin, että molemmat olivat vallan ylpeitä omista saavutuksistaan. Vai voiko ilmeitä muulla tavoin tulkita?

Mitäköhän ensi yönä tapahtuu? Onko vuorossa Namu? Vai onko moinen Namun mielestä lapsellista puuhaa?

Tapahtunut viime yönä

Naukulassa

En mä oo tuntematon!
Mä oon Noomi. 

Kellon lähennellessä aamukolmea, löysi tuntemattomaksi jäänyt punatabby lempilelunsa vaatekaapin alta. Lempilelun kulkunen kilkatteli iloisesti kun sitä heiteltiin hurmiossa sängyssä "nukkuvan" Mamman N:n yli ja päälle, ja sängystä alas ja ylös ja alas ja jalkojen päälle ja sitä rataa. Kulkunen kilkatteli noin kolmesta viiteen. Sitten oli hiljaista. Noin seitsemän aikaan oli mäenlaskun vuoro. Mäkenä toimivat Mamma N:n jalat, niiden päälle hypättiin, mätkähdettiin niiden päälle ja liuttiin alas. Tätä jatkui arviolta noin tunnin verran. Sitten tulikin jo hieman suurempi punatabby nakertelemaan ja pussailemaan mammaansa hereille. Johan sitä olikin nukuttu. 

Rauhallista lauantaita kaikille! 

PS: Eikä tullut mieleenkään heivata punatabbyä ulos makuuhuoneesta. 

Ei sitä ensimmäistä, eikä toistakaan. 

Paikka nimeltä jemma

Hiirijemma

Vaikka eiliseen sisältyi luopumisen tuskaa, sisältyi eiliseen myös paljon hauskoja hetkiä. Erityisen hauskaa meillä oli kun kasvattaja kuvasi pentua lattialla maaten ja tietty tärkeä harmaa hiiri meni viinikaapin sokkelista sisään. Annoin kasvattajalle kepin, jotta hän saisi harmaan hiiren ongittua takaisin esille. 

Niitä hiiriä sitten tuli ja tuli ja tuli ja tuli ja... Juu. Niitä sitten tuli. 

Olimme löytäneet paikan nimeltä jemma. En tohtinut laskea saalista, enkä ole varma näkyvätkö kaikki kuvissa. 

Sattui päivään myös yksi rikkoutunut lamppu. Asialla Namu, kukas muu. Pennut tekivät aikansa töitä saadakseen minut ylös. En suostunut nousemaan viiden aikoihin sunnuntaiaamuna, kuudelta sitten Namulta paloi pinna. Hyppäsi sänkyyni, käveli ylitseni ja työnsi lampun etutassuillaan maahan. Minä pomppasin pystyyn ja Namu käveli pois paikalta, sanoen varmasti pennuille että näin se homma hoidetaan. 

Tämä on jo toinen samanlainen lamppu, jonka Namu rikkoi. Ehkä minun pitäisi liimata lamput pöytään kiinni. 

Temppu

ja miten se tehtiin

Yleisön pyynnöstä paljastamme nyt maanantaina paljastuneen murtoliigan tekniikan. 

Talon väki on sekä teipannut pahveja portaiden ritilikön väleihin tippumisvaaran vuoksi. 

Lisäksi talon väki oli kekseliäästi kasvattäjan kanssa ideoinut,
että kaksi suht raskasta julistepahvia ajaisivat portin toimen. 

Koska yksi oli liian lyhyt, yhdistettiin kaksi toisiinsa tuollaisilla toimistonipsuilla. 

Vaan kuten tapana on, kissa oli kekseliäämpi. Kun alareunasta puskee, saa alareunat erilleen.
Taulujen väliin muodostuu kissanpennunmentävä käytävä. 

Selviä taittumisen jälkiä huomattavissa taulujen toisella puolen. 

Liigan pääjehu eli puskija-Mamma vasemmalla ja kopla oikealla. 

Paitsi Pekka (Noël), joka rakastaa huopapesää. 

Tämä siis tapahtui ensimmäisen päivän aikana kun perhe oli vain portin takana yläkerrassa. Sitten jätinkin portin suosiolla auki ja kun tulin töistä kotiin, kaikki olivat silti makuuhuoneessani tirsoilla. 

Viime yö

villi yö

Olen nyt nukkunut kaksi yötä makuuhuoneen ovi auki. Se on sujunut yllättävän hyvin. Heräilen kyllä, mutta nukun myös. Suloa ja Namua ei portaiden portti pidättele ja ensimmäiselle alas vievälle portaalle hypätään sujuvasti kaiteen päältä. Ylös tullessa molemmilla on sama taktiikka, molemmat puskevat itsensä yläkertaan. Muutamia kertoja hyppäsivät portin yli, mutta sitten opettelivat tuon toisen tyylin. Siihen herään. Heräsin viime yönä myös siihen, että Namu oksensi. Kolme kertaa, kolmelle eri matolle. En tiedä mikä oli syynä, nyt kaikki on kuitenkin hyvin. 

Joku tai jotkut ovat päättäneet käyttää Sulon kylpyhuoneessa sijaitsevaa hiekkavessaa. Sieltä löytyi tänä aamuna parit minipissat ja -kakat. Aamuyön tunteina heräsin myös siihen, että kaksi pentua nukkui rintani päällä ja kolme kainalossa, siihen asentoon nukahdin sitten minäkin. Reilun tunnin kuluttua heräsin siihen, että jalkani oli puutunut. Namu oli siirtynyt imettämään jalkani päälle. 

Mistään kerrotuista ei tietenkään ole kuvia, mutta pennuista on. 

Etkä sitten kerro, että mä oon viettänyt aikaa niitten kanssa sängyn alla. 

Pennut keksivät kaikenlaista hupia itselleen, kuten esimerkiksi sen, että hyppäsivät sängyltäni lattialla olevaan tyynykasaan, kiipesivät takaisin sängylle ja hyppäsivät uudelleen. 

Minä puolestani ihmettelen edelleen sitä kuinka onnistun saamaan näistäkin minikissoista kuvia, joissa näyttävät suurelta. 

Aivopähkinöitä Sulolle

ja villi viisikko

Nyt kun ajankäyttö on pentujen myötä muuttunut, olen yrittänyt pitää hyvää huolta myös Sulosta. Tavakseni on tullut piilottaa kuivattuja kananpaloja tai muita herkkuja Sulon etsittäväksi. Herkut piilotan Sulon suorittaessa aamu-ulkoiluaan. Kun seuraavan kerran tarkastan piilot, kaikki ovat aina poissa. 

Mamma, tää on niin helppo piilo.

No niin, yks läks parempiin suihin. 

Hmmmm, ei tainnut tulla piilo tyhjäksi kerrasta! 

Siis mitä? Tää piilo on tyhjä. Jo nyt.

Ja sitten pakolliset pentukuvat. Peiliä apuna käyttäen saatan saada kaikki samaan kuvaan, joskus tilanteessa auttaa myös Namu. 

Villi viisikko - minä kiipeilytelineenä. 

Jaloissani neljä, yksi sängyllä.

 Viime yönä nukuin makuuhuoneen ovi auki. Sulo nukkui alakerrassa suurimman osan yöstä, keinutuolissa tähtipeiton päällä, Namu ja pennut nukkuivat makuuhuoneessani. Kaksi ipanaa tulivat painimaan käteni kanssa kolmelta, mutta minä puristin silmäni kiinni enkä suostunut heräämään. Ainakaan kunnolla.