Paras ikinä

Hertan mieleen

Kissatarhassa oli puolilaho lasten tuoli. Hajotin sen lopullisesti ja laitoin paperikassiin viedäkseni sen roskiin. Roudasin yläkerrasta eteiseen kierrätykseen menevän työtuolin. Ja koska olin imuroinut tuolista kaikki kissankarvat, laitoin paperikassin sen päälle. 

Ei liene vaikeatakaan arvata miten siinä sitten kävi. 

Tässä talossa ei ole ikinä ollut yhtä hyvää nukkumapaikkaa, ei ikinä. Ei ainakaan Hertan mielestä. Kissat...

Etätöissä

Kotona

Osan viikosta Naukulassa tehdään etätöitä. Ne ovat raskaita päiviä, kun koko ajan pitää valvoa, että työnteko sujuu. Välillä jopa useamman kissahenkilön toimesta. Tällä kerralla lepovuorossa oli Namu. Noki-Noora taisi tarkkailla oravien kirmailua sviittinsä parvekkeelta. 

Vaikka etätöiden valvonta on rankkaa puuhaa, niin se niin sanottu kesäloma-aika vasta rankkaa onkin. Silloin eivät pienet kissat saa yhtään rauhaa jos mamma puuhailee vain kotona. Ja täällä kesäloma alkaa ensi viikolla. Muutamia suunnitelmia on kyllä jo, mutta kotosalla kuitenkin. 

Rentouttavaa viikonloppua! Muistakaa levätä. 

Tarvitseeko sitä kissaa sinne pöydälle nostaa?

Mielipide

Mistäköhän sekin sanonta on saanut alkunsa, että nyt kyllä nostetaan kissa pöydälle kun viitataan johonkin hankalaan tai vaikeaan asiaan? 

Tee sinä mamma töitä, minä valvon. 

Usean vuoden kokemukselle voin sanoa, että kyllä se kissa (tai kaksi) siihen pöydälle nousee ihan ilman nostamistakin. Niin on mielestäni myös hankalien asioiden kanssa, kyllä ne eteen tulevat ennemmin tai myöhemmin. 

Huomiota, kiitos

Toimisiko tämä?

Tämä Naukula on sellainen paikka, että välillä on pienen kissan mietittävä päänsä puhki keksiäkseen miten tällä kertaa saisi mamman huomion. 

Noomi on kissoista ehkä kekseliäin, Hertta sinnikkäin yhdessä mummunsa Namun kanssa. Sulo odottaa kiltisti, jollei sitten rämpytä. Noksu on alkanut juttelemaan. 

Tehoaako tämä?

Vai pitäisikö tassun vähän livetä?

Eikä sillä sitten väliä mikä on kellon aika, onko työpäivä vai vapaa. Yksi sääntö kuitenkin on. Öisin täällä nukutaan. 

Työt alkoivat

Työnjohto nukkuu

Tuleekohan työnteosta nyt mitään? Aurinkoisina aamuina työnjohto vain nukkuu. 

Ja jos syyssateet kohta alkavat, niin tiedättekö mitä se tarkoittaa? No silloinkin työnjohto nukkuu. Onko tässä nyt laitaa?

Jaettua tilaa

Sopu sijaa antaa

Viimeinen työviikko pyörähti käyntiin ennen kesälomaa. Onneksi työhuoneestani löytyy tilaa minullekin. Ainakin vähän. 

Noomin kanssa jaamme työtuolin - puoliksi. 

Namu antaa tilaa hiirelle. 

Kyllä sitä nyt tuossa mahtuu pyörittelemään. 
Voi vaikka antaa maharapsuja samalla. 

Mukavaa viikkoa kaikille! 

Työnjohto

Eräänä aamuna

Etätyöpäivinä aloittelen työpäivää viimeistään kello 8.30, joskus aikaisemmin. Päätinpä sitten aamuna eräänä hoitaa ensimmäiset työt jo ennen kello kahdeksaa ja siirtyä työkoneelle vasta klo 8.45 päivän ensimmäiseen palaveriin. Se oli väärin.

Noomi istui työpöydän kulmalla jo klo 8.20 ja huusi kovin määrätietoisesti. Mitä ilmeisemmin, työt on aloitettava silloin kun työnjohto niin määrää. Muu käytös ei kerta kaikkiaan ole sopivaa. Helppoahan se toisaalta on, kun ei tarvitse itse tehdä päätöksiä. 

Mukavaa viikkoa kaikille! 

Tapahtui tällä viikolla

 Namu ja Hertta

No, ensin olin koulutuksessa. Teamsin välityksellä ja videoyhteydellä. Osallistujia oli ympäri Eurooppaa ja kouluttaja oman työpaikkani ulkopuolelta. Miksi tämä kissablogiin liittyisi? No, siksi, että kesken koulutuksen takanani olevasta kissan kiipeilytornista hyppäsi Namu laskeutuen päähäni. Ei ollut vaikea tietää ketkä muista osallistujista tämän näkivät. 

Totta se on. Tästä lähdin. 

Tänään osallistuin toiseen koulutukseen. Hetki ennen sen alkua olin laittanut papereita pienen silppurini säiliöön odottamaan tuhoamista. Silppuri oli kaapissa. Hetken kuluttua sieltä alkoi kuulua rapinaa. Nousin avaamaan oven. 

Laitoit sitten oven kiinni?

Että sillä lailla, mamma

Että sellaista. Voisi olla aprillia, mutta kun ei ole. 

Pieni palaveri

 Naukulassa

Ja sitten valitaan kokoukselle puheenjohtaja ja sihteeri...

Nimeän siis itseni puheenjohtajaksi, sanoo Namu

Ei taida tulla soraääniä sieltäkään?

Pientä ruuhkaa

 Lepohetki

Täällä on vähän ruuhkaista, sanoo Sulo. 

Työpäivän päätteeksi on hyvä heittäytyä hetkeksi huilimaan. Seura on varmaa ja erittäin hyvää. Välillä pötkötellään kaikkien Pinkkitassujen kanssa, mutta sen kuvaaminen on kertakaikkisen vaikeaa. Tai onnistuisihan se jos olisi joku selfietikku tai sitten kaksikertaa pidemmät käsivarret. 

Loma loppuu

ja jo on aikakin! 

Maanantaina alkaa tämän mamman työt. Ja jo on aikakin, puuskahtaa siihen Noomi. Tietokoneaika on loman aikana ollut satunnaista ja sitä on tehty lyhyemmissä pätkissä silloin kun on ylipäätään tehty. Noomi on tätä asiaa hieman paheksunut. 

Tuolta suunnalta kuuluu ääniä, 
kerrotaan siitä teille kohta. 

Onneksi maanantai on pian ja tahti muuttuu. 

Työtuoli

 Ja viimeinen lomaviikko

Ensi viikolla olisi jälleen aika vaatia työtuolia itselleni. 

Et oo tosissas?
Vastahan mä tähän ihastuin. 

Toisaalta, onhan minulla se seisomatyöpistekin olemassa. Että jos oikein tiukat neuvottelut työtuolista tulevat. 

Vihdoinkin oikea sijoituspaikka

 Oranssi kori

Kissaihmiset tietävät. Kissatavaroiden sijainnilla on suuri merkitys. Jos ne ovat väärässä paikassa, ei kiinnosta. Tiedossa on myös, että saattaa viedä aikaa ennen kuin oikea sijainti löytyy. Niin kävi Naukulassa vuosikausia tyhjänpanttina seilanneelle oranssille korille. Vasta kun ymmärsin sijoittaa sen muutama viikko sitten työpöydälle, se nousi suosioon arvaamattomaan. Pohjalla on Ikean kylpyhuonematto, josta täällä perinteisesti kaikki ovat tykänneet. 

Hertta.

Häiriö!
Naapurin mies alkoi leikkaamaan nurmikkoa kesken päiväuniajan!

Namu.

Pientä jonomuodostelmaa, korissa Noomi. Vuoroaan odottelee Namu. 

Noomi

Välillä työnjohtoa täytyy kuitenkin suorittaa ihan kädestä pitäen.
Kuvassa Noomi. 

Viime sunnuntaina luulin maanantain jo koittaneen, kun työnjohto oli paikalla. Instagramin puolella epäiltiin, että jotain rästihommia olisi ollut. 

Tiedä sitten mistä oli kysymys, mutta kyllä sitä työnjohtoa maanantainakin sitten suoritettiin (kuva alla).

Ja missä sitten Sulo? No, kauneusunilla tietenkin. 

Tiedättekö, ei tämä kauneus nyt ihan ilmaiseksi tule

Mukavaa kesäistä sunnuntaita teille! Pysykää terveinä. 

Asennus

 ja sen seuraukset

Laatikot siis purettiin eilen ja sisällystä ryhdyttiin myös kasaamaan. Apuvoimat, aputassut tai työnjohto, millä nimellä Naukulan nelikkoa nyt halutaankaan tässä kohdin kutsua, osallistui jokaiseen vaiheeseen. Siis ihan jokaiseen. Koska oli ilta ja pimeää, niin kännykkäkuvat ovat mitä ovat, mutta eiköhän niistä tule kuitenkin asia selväksi. 

Muutaman kerran, siis ihan vain muutaman kerran oli sellainen tunne, että yksin olisin saattanut olla hiukan nopeampi. Mutta se hyöty tästä kyllä oli, että kaikkia neljää nukutti yöllä niin hyvin, että heräsimme kaikki yhdessä vasta siinä kello seitsemän aamulla. 

Paketteja

 Mutta kenelle?

Tänään minä sain tarpeekseni. Puutuvasta takapuolesta, vihoittelevasta hartiaseudusta ja kipeästä niskasta. Siispä kävin kaupoilla, nettikaupoilla ruokatauolla. Työpäivän päätteeksi kilahti viesti. Ostokset ovat noutovarastolla. Vaihdoin verkkarit farmarihousuihin, laitoin maskin naamalle ja lähdin matkaan. 

Kaikki paikalle nyt, 
täällä alkaa tapahtumaan.

Joo, mitäköhän me saadaan?

On tää kiinnostavaa

No jaa, kyllähän tämä vois tähän jäädä. 
Ihan hyvä tässä olis lepuutella. 

Kotiinpaluuni jälkeen ilta onkin sujunut varsin rattoisasti. Olen kyllä tottunut kasaamaan kaikenlaista ja yleensä menee heti kerralla oikeinkin. Ainoa hidastava tekijä on... Anteeksi, siis tarkoitan, että toki se onnistuminen johtuu loistavasta työnjohdosta. Neljästä varsin valppaasta työnjohtajasta.