Aika lentää

kun on hauskaa

Mihin tämä aika oikein lentää? Edellisestä blogipäivityksestä on kulunut jo kymmenen päivää! 

No, onko sinä aikana tapahtunut mitään erikoista? Oikeastaan ei. Kissatarhaa on siivottu kevätkuntoon, herkkuja on maisteltu kaikkien Naukulan Kerholaisten toimesta päivittäin. Mammaa komennetaan kuten ennenkin, paitsi että siihen kuoroon on nyt yhtynyt myös Noki-Noora joka kertoo sviitistään äänekkäästi jos aamumaito on myöhässä. Namu on löytänyt aurinkokantensa, Noomi aloittanut ulkoilukautensa, Sulo häärää ja puskee kovaa ja Hertta häärää ja on mukana kaikissa hommissa ihan kuten ennenkin. 

Tänään maitoni myöhästyi, 
jouduin huomauttamaan, 
ja odottamaan kärsivällisesti. 

Muutamana päivänä jouduin huomauttamaan, 
koska aurinkokannellani oli vajausta auringosta. 

Huomauttaisin myös,
että ei ole soveliasta kantaa kissaa sisään silloin, 
jos ulkoilukausi on jo alkanut. 

Puhumattakaan näistä loputtomista keskeneräisistä projekteista, 
kuten nyt kirjahyllyn siivouksesta. 

Ja kun kerran tuli sopiva pahvilaatikko, 
niin sekin sitten piti viedä pois. 
Että kyllä tätä huomautettavaa löytyy. 

Täällä siis kaikki hyvin! Toivottavasti siellä ruudun toisellakin puolen on kevät lähtenyt hyvin käyntiin. 

Tänään kotona

Sunnuntai kotona

Tänään on ollut ansaittu kotipäivä. On puuhasteltu yhtä sun toista. Siivottu sukkalaatikko, vaihdettu peitto talvisempaan ja vaihdettu lakanat. Luettu, rapsuteltu ja vaikka mitä. 

Pienistä viiveistä huolimatta kaikki on saatu tehtyä ja vielä vähän enemmän. 

Pakkaspäivän puuhia

tai kissan aktivointia

Osallistuin tässä taannoin Suomen Rotukissayhdistyksen ja CatVet Kissaklinikan järjestämälle luentopäivälle. Mielenkiintoinen päivä ja mielenkiintoisia aiheita. 
Yksi mielenkiintoisista aiheista oli kissojen virikkeellistäminen. Minäkin sitten päätin järjestää Sulolle virikkeitä ja sulatin pakastimen. 

Suurta kiinnostusta herättivät pakastimen tyhjät laatikot. 

Mutta jääpalojen metsästys se vasta jotain olikin. 

Itse pakastimeen Sulo suhtautui kunnioittavasti ja katseli sitä hieman kauempaa. 

Arkiaskareistakin voi saada hyvin virikkeitä kissoille ja lisäksi tämä tylsä puuha sai ihan uuden katsantokannan kun ajatteli tekevänsä tätä kissansa hyvinvoinnin eteen. 

Mamman poika

näytti taitonsa

Sulo on mamman poika. Onneksi! Sen todistaa mielestäni seuraava tapahtuma eilisillalta. 

Kuva ei liity tapaukseen, vaikka itse päätähti onkin sama. 

Lähdimme ystäväni kanssa ulos etupihalle. Ihan keittiön ikkunan alle. Aroniat lähtivät ja tilalle tuli ruusuja. Paulalta ja Tellikselta saamani ruusut. Oli kuulemma hyvä istutussää, kostea ja vähän sumuinen. Sulo katseli meitä keittiön ikkunasta tarkkaavaisesti. Saila kaivoi ja minä kärräsin aroniat kompostiin. Kun homma oli valmis, meitä tuli moikkaamaan Veeti-koira. Aikamme siinä höpöteltiin kunnes Veeti lähti juoksujalkaa kotiin. Hetken kuluttua minä tunsin jotain nilkassani ja katsoin alas. Sulo!

Olin laittanut vain välioven tiukasti kiinni ja jättänyt ulko-oven auki. Sulo oli hypännyt eteisen pienelle senkille, tiputtanut siitä Sailan tavaroita alas lattialle ja saanut välioven auki - kahvasta. Sulo oli ulospääsystään varsin ilahtunut ja minä opin taas jotain lisää. 

Onneksi Sulo on mamman poika ja tuli iloisena ilmoittamaan läsnäolostaan! 
Onneksi olimme metrin päässä ulko-ovesta! Onneksi! Onneksi myös ulkoilemme pihalla ja onneksi Sulo tietää missä asumme! 

Yhdessä

puuhailua

Kyllä se vain niin on, että täällä tehdään asioita yhdessä. Melkein aina. Ja kun jotain on tehty, siitä pitää ottaa asianmukainen valokuva. 

"Ja jos mä nyt asettuisin tähän, 

niin toi risukasaki näyttäis paremmalta." 

Kun olin pistänyt kukan kappaleiksi, oksat maljakkoon ja maljakon pöydälle, tuli Helmi heti sen viereen poseeraamaan. Helmi selvästi nauttii valokuvamallina olostaan. 

Epäjärjestys

Naukulassa

Äitienpäivävierailuni jälkeen ryhdyin siivoamaan parveketta ja vihdoin päätin myös maalata ne puutrallit. Jostain syystä parvekkeelle oli kertynyt paljon paljon vaaleita, hieman punertavia karvoja...

Parveke oli ensin tyhjennettävä ja myös Helmin näköalatorni siirtyi tilapäisesti kirjastoon.

"Mamma, ei me tarvittais näin paljon kirjoja ku mä osaan ne jo kaikki."

 

Ketään ei varmastikaan yllätä, että tätä tornia oli heti kokeiltava.

Olisiko se tässä hyvä?

 

PS: Huomenna Naukulan Helmi menee tapaamaan ell-tätiänsä. Viime kerrasta onkin vierähtänyt aikaa. Saadaan taas verensokeriarvot mitattua.

Karvainen avustaja

iskee jälleen

Naukulan päivä on ollut aamusta lähtien varsin puuhakas. Helmi sai mamman herätettyä suhteellisen ajoissa ja siitä se sitten lähti. Kymmenen jälkeen oli jo pesetetty auto, käyty kaupassa ja oltiin lakanoidenvaihtopuuhissa. Yhdessä tietenkin.

Helmihän on tunnetusti tarkka siitä, että päivällä mennään sänkyyn nukkumaan vain jos se on asianmukaisesti pedattu. Poikkeuksen tästä muodostaa lakanoiden vaihto!

Leppoisaa oleskelua

kotisunnuntai

Tänään puuhastellaan kotona. Keitetään kahvia, luetaan pitkään Hesaria, siivotaan viikon aikana kertyneitä läjiä ja kasoja paikoilleen. Mistään ei tietenkään tulisi mitään ilman asiantuntevaan valvontaa.

"Ei täs jutus oo taaskaan päätä eikä häntää.

Kannattaa teijän vaan keskittyä mun kuvaan.

Oon tässäkin aika nätti." 

 

Ehkäpä tänään pitäisi ryhtyä myös kuvaamaan joulukorttikuvaa? Se on aina hauskaa, ainakin minusta!

Tekemisenpuute

ja huomionkipeys

Mamma, mamma! Mul ei oo mitään tekemistä. Mamma, mamma, kato nyt mun kynsikin jäi kiinni tohon. Enpäs. Enpäs tehnyt sitä tahalleen.

Samanlaisia touhuja varmasti löytyy perheestä kuin perheestä!

Mitä nyt?

Pilailua?

Nyt en tiedä missä mennään. Kotiin tultuani, iltaruuan ja insuliinipiikin jälkeen, Helmi pyysi ulos. Ovesta, ei ulkotarhaan. Minua ei pihalle huvittanut mennä, joten avasin tarhaan vievän ikkunan. Ei kiinnostusta. Hetken kuluttua sinne tarhaan kuitenkin jonotettiin. Avasin ikkunan. Helmi tuijotti ja näki selkeästi jotain. Ei mennyt ulos, vaan sähisi kovaa ja katosi paikalta. Istahdin sohvalle ja hetken kuluttua Helmi astelee paikalle toinen silmä selkeästi pienempänä. Ihan kuin siellä olisi ollut roska. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Silmäpuolena Helmi meni jälleen istumaan oven eteen, ja minä annoin periksi. Ja kas, kas. Silmät näyttivät aivan terveiltä, suhinaa ei kuulunut ja ulkoilu sujui normaaliin malliin. Paitsi, että Helmi käväisi katsomassa penkillä onko se jo maalattu. No, ei ole. Tuleekohan tästä seuraava ikuisuusprojekti?

Mistäköhän nyt on kyse? Huijataanko minua? Nähdäänkö täällä kummituksia?

Raportti

Työleiriltä

Tänään olen:

- noussut kukonlaulun aikaan tai Helmille sopivaan aamupala-aikaan
- valmistellut tulevaa perennapenkkiä
- kitkenyt ruohotuppoja kävelytieltä ulko-oveni edessä
- maalannut varaston seinän
- käynyt naapurissa aamukahvilla
- maalannut ritilän, jossa kiipeilee köynnöshortensia
- maalannut varaston ulko-oven ja karmit
- maalannut etuoveni vieressä olevan penkin
- kitkenyt vuohenputkia ja voikukkia takapihalla
- yrittänyt pestä aitaa (ei siitä mitään tule jos ei tehdä samaan aikaan naapureiden kanssa)

Ja tiedättekö, nyt en enää ajatellut tehdä mitään. Enkä nyt puhu loppu päivästä, vaan loppu kesästä. Piste.

Tai no, kesällä:

- rapsuttelen Helmiä
- nautin rauhallisista aamuista
- istun kahvikupposen kanssa ja katselen pihalle
- kitken yhden rikkaruohon päivässä

Näin on. Puutarhahattu päässäni.

Ennen kuva.

 Eipä voi väittää ettei olisi tarvinnut maalia pintaansa.

Kyllähän tätä siis vuosia jo mietinkin.

Tosin edessä oli kaksi kovin käppyrää mäntyä, jotka kaatuiva kulkuväylälle.

Ne poistettiin pihatalkoissa torstaina. 

"Siis sä meinaat käyttää tätä hattua?" 

Jälkeen kuvia myöhemmin. Sitten kun jaksan nostaa kameran ja mennä ulos.

Remontti alkaa

Helmi lomailee

Tänään on kiireinen päivä; Helmi on viety Mummolaan minilomalle, olohuoneen tyhjennys jatkuu remontin tieltä, pesukone jyllää ja minä pakkaan jälleen pienen laukun työmatkaa varten. Työmatkani aikana Naukulassa tapahtuu. Yksi olohuoneen seinistä saa vihdoinkin sen tapetin, ja muut seinät maalia pintaansa. Onkin sitten jännittävää tulla kotiin kun koko olohuoneen ilme on muuttunut!

Matka mummolaan taittui tällä kerralla varsin äänekkäissä merkeissä. Myös kynnet saivat kyytiä. Ilmeisesti perjantainen eläinlääkärimatka oli vielä tuoreessa muistissa ja aiheutti pienimuotoista protestointia. Jos toiset ovat yllättäneet hiljaisuudellaan, toiset hämmästyttivät nyt äänekkyydellään!

Mummolassakin vaikutti jo kovin kesäiseltä, vaikka lämpöasteita ei nyt niin kovasti ollutkaan (+10 C) ja tuuli oli kylmä.

"Mun mielestä toi kyltti pitäis jo vaihtaa!"

Oikein hauskaa vapun jälkeistä viikkoa teille kaikille!

Palaan kuvioihin joko perjantaina tai lauantaina

(riippuen siitä miten jaksan laittaa paikat kuntoon).

Riemuvoitto!

Parvekkeella

Tämä sunnuntai oli puuhakas. Parvekkeella tapahtui pienoinen muodonmuutos ja se on hyväksi havaittu. Vanha tuttu työhuoneessa ollut lepotaso siirtyi parvekkeelle ja siitä tuli välittömästi hitti! Työhuoneessa se ei ollut kelvannut hetkeen - ehkä noin vuoteen, kahteen.

Myös matot vaihtuivat vanhoihin, jo valmiiksi likaisiin ;). Parvekkeelle vartavasten ostamani ikealaiset eivät sinne sitten käyneetkään.

"Siis mikä tuol on?" 

"Ai tämä!"

"Hmmm. Aika hyvä!"

"Nam, tää jäi nyt tähän." 

Muutamaa tuntia myöhemmin Helmi on edelleen parvekkeella uudessa vanhassa lepopaikassaan. Minä olen keksinnöstäni niin tyytyväinen, etten malttanut jättää tätä riemuvoittoa vain omaksi tiedokseni, vaan se oli heti pistettävä jakoon!

Kiirettä pitää

Hirveästi hommaa

Kyllä se kevät nyt on täällä. Takapihan lumi oli viikossa sulanut mukavasti ja tänään pääsi jo rapsuttelemaan. Rapsuttelemista on sitten vielä tulevillekin viikonlopuille kun tässä taloudessa ollaan loppusyksystä aina "vähän" laiskoja.

Parvekkeen yksi seinistä on kuurattu juuriharjalla. Pikku apuri pelaili sillä välin piippurassilla (joka unohtui mummolan matkasta kotiin) ja kävi sitten tarkastamassa tilanteen niin parvekkeella kuin ulkotarhassakin.

"Mamma tää järjestys on vähän outo."

Toisella kun työt vielä jatkuvat niin kauan kuin energiaa riittää, toinen vetäytyi jo mietiskelemään.